Auttakaa! Onko minulla mt-ongelma?

Ap ehkä pelkää, että opinnot eivät johdakaan työllistymiseen, koska useimmat alat ovat nykyään niin epävarmoja (ja Suomen tulevaisuus näyttää sysimustalta). Ahdistus syntyy nimenomaan tästä epäilyksestä. On niin vaikea valita oikein niin ettei hukkaisi elämäänsä ja tulisi vielä myöhemmin syyllistetyksi väärästä valinnasta. Nykynuoret ovat myös todella paineistettuja nykyään. Kyllästyminen saattaa syntyä alitajunnasta torjunnasta nykyistä työelämää kohtaan. Kilpailu on kovempaa kuin koskaan ennen. Kaikille ei myöskään kaikki työt sovellu.

Ap:stä saattaa elämä myös tuntua aika vaihtoehdottomalta ja henkilökohtainen liikkumatila pieneltä. Kaikki eivät halua samanlaiseen "opiskelu-työ-talo-lapset"-putkeen ja vaihtoehtoisia elämäntapoja ei kauheasti esitellä tai suvaita julkisessa keskustelussa, tai ihmisten välisessä kanssakäymisessä. 

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 12:52"]

Ap ehkä pelkää, että opinnot eivät johdakaan työllistymiseen, koska useimmat alat ovat nykyään niin epävarmoja (ja Suomen tulevaisuus näyttää sysimustalta). Ahdistus syntyy nimenomaan tästä epäilyksestä. On niin vaikea valita oikein niin ettei hukkaisi elämäänsä ja tulisi vielä myöhemmin syyllistetyksi väärästä valinnasta. Nykynuoret ovat myös todella paineistettuja nykyään. Kyllästyminen saattaa syntyä alitajunnasta torjunnasta nykyistä työelämää kohtaan. Kilpailu on kovempaa kuin koskaan ennen. Kaikille ei myöskään kaikki työt sovellu.

Ap:stä saattaa elämä myös tuntua aika vaihtoehdottomalta ja henkilökohtainen liikkumatila pieneltä. Kaikki eivät halua samanlaiseen "opiskelu-työ-talo-lapset"-putkeen ja vaihtoehtoisia elämäntapoja ei kauheasti esitellä tai suvaita julkisessa keskustelussa, tai ihmisten välisessä kanssakäymisessä. 

[/quote]

Tuo epävarmuus on ihan totta, en ole tajunnut sitä itsekään! Ahdistukseni on yleensä ajatuksia siitä, että entä jos työllistynkin Siwan kassalle vuosien opiskelun jälkeen enkä saa tehdä lähellekään sitä, mitä haluaisin. Se on raastava ajatus. Tottakai ymmärrän että useimmat eivät tee sitä mitä haluavat, mutta haluaisin osata tehdä oikeita päätöksiä, jotta voisin olla tuon joukon poikkeus. Kun olin 15-vuotias, opinto-ohjaajat korostivat sitä, että ammatin ja työn tulee olla mukavaa, koska sitä tehdään eläkeikään asti. Nykyään täytyy ajatella aivan toisin, eli teet mitä töitä löytyykin.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 12:52"]

Ap ehkä pelkää, että opinnot eivät johdakaan työllistymiseen, koska useimmat alat ovat nykyään niin epävarmoja (ja Suomen tulevaisuus näyttää sysimustalta). Ahdistus syntyy nimenomaan tästä epäilyksestä. On niin vaikea valita oikein niin ettei hukkaisi elämäänsä ja tulisi vielä myöhemmin syyllistetyksi väärästä valinnasta. Nykynuoret ovat myös todella paineistettuja nykyään. Kyllästyminen saattaa syntyä alitajunnasta torjunnasta nykyistä työelämää kohtaan. Kilpailu on kovempaa kuin koskaan ennen. Kaikille ei myöskään kaikki työt sovellu.

Ap:stä saattaa elämä myös tuntua aika vaihtoehdottomalta ja henkilökohtainen liikkumatila pieneltä. Kaikki eivät halua samanlaiseen "opiskelu-työ-talo-lapset"-putkeen ja vaihtoehtoisia elämäntapoja ei kauheasti esitellä tai suvaita julkisessa keskustelussa, tai ihmisten välisessä kanssakäymisessä. 

[/quote]

Minulla tuli vääristynyt asenne työtä ja opiskelua kohtaan aikaisin sen takia että koin että ainoastaan "tylsät" työt työllistää, niihin on pakko mennä ja sitä tehdään ympäri päivän seuraavat 40 vuotta. Nykyään ymmärrän että "tylsää" työtä voi tehdä, mutta elämästä voi nauttia kun varmistaa että itsellä on tarpeeksi vapaa aikaa ja toteuttaa silloin itseään. Ja voi vähän niin kuin epäsuorastikin päätyä tekemään muitakin hommia. Pää-asia että vuokra tulee maksettua jollain. ohis

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 12:30"]

Ei ole mt-ongelmaa vaan asenneongelma. Sinun pitää nyt lopettaa ne haihattelut jostain unelma-ammatista jossa ei ole tylsää, ja käydä vaan joku koulu sisulla loppuun vaikka siellä olisikin tylsää. Newflash: useimpien koulu ja työ ON tylsää, mutta me vaan ajattelemme, että ihmisen pitää elättää itsensä ja perheensä ja siksi tehdää mitä pitää. 

Itse muuten aloitin opinnot monen välivuoden jälkeen vasta 23-vuotiaina, silloin sillä että kävin aikuislukion. Tämän jälkeen menin lähemmäs kolmekymppisenä yliopistoon ja valmistuin kolmessa vuodessa. Ei sitä ihminen liian vanha nykyaikana ole mihinkään... 

[/quote]

Kiitos. Musta tuntuu että tarvitsen vaan tuota perseelle potkimista, mulla on asenneongelma. Miten osaan psyykata itseäni, kun se kurkkua kuristava tunne opinnoista iskee, kun alkaa ahdistaa? Ap

[/quote]

Kannattaa analysoida mikä on se asia mikä ahdistaa. Osa ahdistavista syistä on sellaisia, että voi todeta vaan, että böh, turhaa sisäistä kitinää, mennään vaan ahdistusta päin ja hoidetaan homma vaikka ahdistaakin! Tätä itse jouduin opiskelijana ja muutenkin paljonkin tekemään. Viinallakin välillä lievitin "vitutusta", mutta silti hoisin opintoni. Esim. itseäni ahdisti yliopistolla se että olin ainoa nainen oppiaineessani ja se että muut olivat paljon nuorempia. Mutta minä sanoin itselleni, että no sittenhän täytyy vaan hoitaa opinnot nopeaan, ettei tarvi kauaa niitä "nulikoita" katsella. Että en minä halua koko ikääni istua kaupan kassalla siksi että jätin hyväpalkkaiseen konttorityöhön johtavat opinnot kesken siksi että opiskeluaikana oli vähän ikävää ja yksinäistä. 

Toisaalta on myös syvempiä ahdistavia syitä joiden takia voi olla oikeasti järkevääkin vaihtaa alaa, esim. jos vaikka olisi opiskelemassa hoitoalalle ja huomaisi että ihmisten kanssa työskentely ei tunnukaan yhtään omalta, vaan päivä päivältä epämiellyttävämmältä. Mutta kun sinä olet tehnyt noita eri kokeiluja jo useampia, niin todennäköisesti ongelma ei ole vain pelkkä väärä ala, vaan tosiaan asenne jossa odotat koululta tai ammatilta vähän liikaa. Esim. sanot ihmetteleväsi "onko tämä minun juttuni". Esim. minä tiedän että tämä ala jolle minulla on maisterinpaperit ja jota teen työkseni, ei tasan sitä ole, en siis pidä tästä työstä itsessään, mutta haluan silti tehdä sitä koska siitä saa hyvin rahaa ja töitä riittää. Ei työn kuulukaan kivaa olla, tai muuten sitä tekisivät ihmiset huvikseenkikn, vapaa-ajalla ja ilman palkkaa. Useimmilla ei ole mitään kutsumusammattia tai omaa alaa, vaan pitää vaan valita jotain ja elää valintansa kanssa. Eikä se ole edes kurjaa, jos hyväksyy sen että riittää että työ on siedettävää. 

"Kun olin 15-vuotias, opinto-ohjaajat korostivat sitä, että ammatin ja työn tulee olla mukavaa, koska sitä tehdään eläkeikään asti. Nykyään täytyy ajatella aivan toisin, eli teet mitä töitä löytyykin."

Minusta höperö neuvo, joka johtaa siihen että ihmiset kouluttautuu työllistämättömille aloille, tai huonopalkkaisille. Itse tein juurikin toisinpäin, eli valitsin alan jolla todennäköisesti on hyvin töitä ja palkka on hyvä, ja tein tutkintoni sellaiselle alalle. Jos olisin kiinnostuksiani seurannut, olisin varmaan joku työtön kirkkoslaavin kielen tutkija tai arkeologi. En kadu valintaani kyllä pätkääkään ;) Sen, ettei työ ole mukavaa tai kutsumus, ei tarvitse tarkoittaa että se helvettiä. Se voi olla ihan riittävän jees, ja hyvä palkka kompensoi jonkinasteisen tympeyden oikein hyvin.

Kannattaa vakavasti kyllä pysähtyä miettimään sitä, että voi olla mahdollista että päädyt sinne Siwan kassalle lopulta päättämättömyytesi takia, vaikka olet päättämätön juuri siksi kun niin kuumeisesti haluaisit valita "oikein". Itse ymmärsin 23-vuotiaana lopettaa cittarin kassalla istumisen ja ammatillisen valaistumisen odottamisen, onneksi.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 13:08"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 12:52"]

Ap ehkä pelkää, että opinnot eivät johdakaan työllistymiseen, koska useimmat alat ovat nykyään niin epävarmoja (ja Suomen tulevaisuus näyttää sysimustalta). Ahdistus syntyy nimenomaan tästä epäilyksestä. On niin vaikea valita oikein niin ettei hukkaisi elämäänsä ja tulisi vielä myöhemmin syyllistetyksi väärästä valinnasta. Nykynuoret ovat myös todella paineistettuja nykyään. Kyllästyminen saattaa syntyä alitajunnasta torjunnasta nykyistä työelämää kohtaan. Kilpailu on kovempaa kuin koskaan ennen. Kaikille ei myöskään kaikki työt sovellu.

Ap:stä saattaa elämä myös tuntua aika vaihtoehdottomalta ja henkilökohtainen liikkumatila pieneltä. Kaikki eivät halua samanlaiseen "opiskelu-työ-talo-lapset"-putkeen ja vaihtoehtoisia elämäntapoja ei kauheasti esitellä tai suvaita julkisessa keskustelussa, tai ihmisten välisessä kanssakäymisessä. 

[/quote]

Tuo epävarmuus on ihan totta, en ole tajunnut sitä itsekään! Ahdistukseni on yleensä ajatuksia siitä, että entä jos työllistynkin Siwan kassalle vuosien opiskelun jälkeen enkä saa tehdä lähellekään sitä, mitä haluaisin. Se on raastava ajatus. Tottakai ymmärrän että useimmat eivät tee sitä mitä haluavat, mutta haluaisin osata tehdä oikeita päätöksiä, jotta voisin olla tuon joukon poikkeus. Kun olin 15-vuotias, opinto-ohjaajat korostivat sitä, että ammatin ja työn tulee olla mukavaa, koska sitä tehdään eläkeikään asti. Nykyään täytyy ajatella aivan toisin, eli teet mitä töitä löytyykin.

[/quote]

Itsekin tajusin sen vasta viimeaikoina ja olen paljon sinua vanhempi. Yhteiskunta on niin kaksinaismoralistinen. Työllistymisen epävarmuudesta pitäisi puhua julkisesti avoimemmin eikä vain esittää että kyllä kaikki työllistyvät, jos ottavat itseään niskasta kiinni. Ei se niin enää mene. Alkaa olla tuurista ja suhteista kiinni enimmäkseen ja vaikka onnistuisitkin, sitten seuraavana vastassa on ikärasismin haaste. Harkitsen vakavasti Ruotsiin muuttamista (siellä ei ehkä ihmisarvoa tarvitse niin kovasti ansaita työllä). Kannattaa satsata kieliopintoihin (esim. ruotsi, englanti) ja tarkistaa, että opiskelemasi ammatti kelpaa myös muissakin maissa ilman lisäpätevöitymistä. Omat valintani menevät helposti valtion rajan yli.

Kaikki ihmiset eivät toki ole niin herkkiä, että ahdistuisivat työmarkkinoiden vuoksi, mutta itse kuulun niihin ahdistuviin, etenkin sen jälkeen kun on ollut uutisointeja siitä ettei eläkkeet tule tulevaisuudessa riittämään hoitomaksuihin tai emme ehkä saa kunnollista eläkettä ollenkaan. Kyllähän tässä on jo todellisia aiheita stressaantua ja monet haaveilevatkin oravanpyörästä poishyppäämisestä.  

Joo, omatkin opot lupailivat ruusunpunaista tulevaisuutta. Se on niiden työ. Sama jatkui yliopistossa.

Itse olen tehnyt yli 50:ntä työtä ja olen henkisesti täysin kypsä suomalaiseen työelämään, jossa mikään ei riitä. Vastuuttamisen diskurssi tuntuu tuhannen kilon taakalta harteilla. Monet ulkomaalaiset ovat huomauttaneet minulle Suomessa vallitsevasta, henkisesti raskaasta tunnelmasta. Tuntuu että saa aina vain keppiä - teki sitten mitä tahansa paitsi jos kuulut yhteiskunnan superrikkaiden joukkoon. Heidät on ahneudestaan huolimatta nostettu jalustalle, mikä on ainakin minusta vastenmielistä. (Nostavat mm. palkkioitaan kun muiden pitäisi pystyä palkkamalttiin tai suorastaan suostua alentamaan palkkojaan.)

Etit vaan jonkun miehen joka elättää ja jäät kotimammaksi.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 13:28"]

Etit vaan jonkun miehen joka elättää ja jäät kotimammaksi.

[/quote]

Siinä ehkä riskialttein tapa elää. Tulevaisuus toisen ihmisen armoilla. Sitten 10-20 vuoden päästä mies löytää toisen, keski-iän kriisissään, ja jäät puille paljaille.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 13:24"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 12:30"]

Ei ole mt-ongelmaa vaan asenneongelma. Sinun pitää nyt lopettaa ne haihattelut jostain unelma-ammatista jossa ei ole tylsää, ja käydä vaan joku koulu sisulla loppuun vaikka siellä olisikin tylsää. Newflash: useimpien koulu ja työ ON tylsää, mutta me vaan ajattelemme, että ihmisen pitää elättää itsensä ja perheensä ja siksi tehdää mitä pitää. 

Itse muuten aloitin opinnot monen välivuoden jälkeen vasta 23-vuotiaina, silloin sillä että kävin aikuislukion. Tämän jälkeen menin lähemmäs kolmekymppisenä yliopistoon ja valmistuin kolmessa vuodessa. Ei sitä ihminen liian vanha nykyaikana ole mihinkään... 

[/quote]

Kiitos. Musta tuntuu että tarvitsen vaan tuota perseelle potkimista, mulla on asenneongelma. Miten osaan psyykata itseäni, kun se kurkkua kuristava tunne opinnoista iskee, kun alkaa ahdistaa? Ap

[/quote]

Kannattaa analysoida mikä on se asia mikä ahdistaa. Osa ahdistavista syistä on sellaisia, että voi todeta vaan, että böh, turhaa sisäistä kitinää, mennään vaan ahdistusta päin ja hoidetaan homma vaikka ahdistaakin! Tätä itse jouduin opiskelijana ja muutenkin paljonkin tekemään. Viinallakin välillä lievitin "vitutusta", mutta silti hoisin opintoni. Esim. itseäni ahdisti yliopistolla se että olin ainoa nainen oppiaineessani ja se että muut olivat paljon nuorempia. Mutta minä sanoin itselleni, että no sittenhän täytyy vaan hoitaa opinnot nopeaan, ettei tarvi kauaa niitä "nulikoita" katsella. Että en minä halua koko ikääni istua kaupan kassalla siksi että jätin hyväpalkkaiseen konttorityöhön johtavat opinnot kesken siksi että opiskeluaikana oli vähän ikävää ja yksinäistä. 

Toisaalta on myös syvempiä ahdistavia syitä joiden takia voi olla oikeasti järkevääkin vaihtaa alaa, esim. jos vaikka olisi opiskelemassa hoitoalalle ja huomaisi että ihmisten kanssa työskentely ei tunnukaan yhtään omalta, vaan päivä päivältä epämiellyttävämmältä. Mutta kun sinä olet tehnyt noita eri kokeiluja jo useampia, niin todennäköisesti ongelma ei ole vain pelkkä väärä ala, vaan tosiaan asenne jossa odotat koululta tai ammatilta vähän liikaa. Esim. sanot ihmetteleväsi "onko tämä minun juttuni". Esim. minä tiedän että tämä ala jolle minulla on maisterinpaperit ja jota teen työkseni, ei tasan sitä ole, en siis pidä tästä työstä itsessään, mutta haluan silti tehdä sitä koska siitä saa hyvin rahaa ja töitä riittää. Ei työn kuulukaan kivaa olla, tai muuten sitä tekisivät ihmiset huvikseenkikn, vapaa-ajalla ja ilman palkkaa. Useimmilla ei ole mitään kutsumusammattia tai omaa alaa, vaan pitää vaan valita jotain ja elää valintansa kanssa. Eikä se ole edes kurjaa, jos hyväksyy sen että riittää että työ on siedettävää. 

"Kun olin 15-vuotias, opinto-ohjaajat korostivat sitä, että ammatin ja työn tulee olla mukavaa, koska sitä tehdään eläkeikään asti. Nykyään täytyy ajatella aivan toisin, eli teet mitä töitä löytyykin."

Minusta höperö neuvo, joka johtaa siihen että ihmiset kouluttautuu työllistämättömille aloille, tai huonopalkkaisille. Itse tein juurikin toisinpäin, eli valitsin alan jolla todennäköisesti on hyvin töitä ja palkka on hyvä, ja tein tutkintoni sellaiselle alalle. Jos olisin kiinnostuksiani seurannut, olisin varmaan joku työtön kirkkoslaavin kielen tutkija tai arkeologi. En kadu valintaani kyllä pätkääkään ;) Sen, ettei työ ole mukavaa tai kutsumus, ei tarvitse tarkoittaa että se helvettiä. Se voi olla ihan riittävän jees, ja hyvä palkka kompensoi jonkinasteisen tympeyden oikein hyvin.

Kannattaa vakavasti kyllä pysähtyä miettimään sitä, että voi olla mahdollista että päädyt sinne Siwan kassalle lopulta päättämättömyytesi takia, vaikka olet päättämätön juuri siksi kun niin kuumeisesti haluaisit valita "oikein". Itse ymmärsin 23-vuotiaana lopettaa cittarin kassalla istumisen ja ammatillisen valaistumisen odottamisen, onneksi.

[/quote]

Kaikille ei tuollainen ajattelutapa sovi. Jos varma palkka on tärkeintä ja kutsumuksesta viis, voisi varmaan tyytyä siihen Siwan kassana olemiseenkin. Vuokra tulee silläkin maksettua.

Onko ihminen olemassa vain työtä varten täällä ja olemmeko syntyneet tekemään ikuisia kompromisseja? 

Nro 13:lle. Ymmärrän hyvin mistä puhut, mutta uskon että on tapahtumassa suurempi murros ihmisen työstä koneiden työhön. Työttömyys tulee vain lisääntymään, ja murrosvaihe tulee olemaan vaikea, koska edelleen yritetään kovasti pitää kiinni täystyöllisyyden ihanteesta, työttömiä halveksitaan ja syyllistetään, omistava luokka yhä rikastuu ja köyhää pohjasakkaa on työttömät. 

Mutta jossain vaiheessa, kun automatiikka korvaa yhä enemmän tehdastyön lisäksi konttorityötä, on pakko hyväksyä se että on alettava jakaa oikeudenmukaisesti koneiden tuottamaa hyvää, eikä enää edes pyrkiä siihen että jokainen ihminen elättää itsensä omalla työllään. Työtä kun ei enää useimmille ole. Tässä vaiheessa työttömien onkin mukavampi olla, koska työttömyyttä ei enää nähdä laiskuuden syntinä vaan hienona vapautumisena, jossa kehittämämme teknologia on vapauttanut meidät enempään vapaa-aikaan ja luovuuden vapaaseen käyttöön ilman "otsa hiessä raatamista" elannon eteen. Talous muuttuu markkinataloudesta ja kapitalismista resurssipohjaiseen talouteen mitä todennäköisimmin.  

Kiinnostuneiden kannattaa lukea resurssipohjainentalous.blogspot.fi blogia :) Siellä on julkaistuna nettiin käytännössä kokonainen kirja aiheesta. 

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 13:35"]

Nro 13:lle. Ymmärrän hyvin mistä puhut, mutta uskon että on tapahtumassa suurempi murros ihmisen työstä koneiden työhön. Työttömyys tulee vain lisääntymään, ja murrosvaihe tulee olemaan vaikea, koska edelleen yritetään kovasti pitää kiinni täystyöllisyyden ihanteesta, työttömiä halveksitaan ja syyllistetään, omistava luokka yhä rikastuu ja köyhää pohjasakkaa on työttömät. 

Mutta jossain vaiheessa, kun automatiikka korvaa yhä enemmän tehdastyön lisäksi konttorityötä, on pakko hyväksyä se että on alettava jakaa oikeudenmukaisesti koneiden tuottamaa hyvää, eikä enää edes pyrkiä siihen että jokainen ihminen elättää itsensä omalla työllään. Työtä kun ei enää useimmille ole. Tässä vaiheessa työttömien onkin mukavampi olla, koska työttömyyttä ei enää nähdä laiskuuden syntinä vaan hienona vapautumisena, jossa kehittämämme teknologia on vapauttanut meidät enempään vapaa-aikaan ja luovuuden vapaaseen käyttöön ilman "otsa hiessä raatamista" elannon eteen. Talous muuttuu markkinataloudesta ja kapitalismista resurssipohjaiseen talouteen mitä todennäköisimmin.  

Kiinnostuneiden kannattaa lukea resurssipohjainentalous.blogspot.fi blogia :) Siellä on julkaistuna nettiin käytännössä kokonainen kirja aiheesta. 

[/quote]

Tässäkin voit taktikoida ja valita sellaisen alan jossa riittää töitä tulevaisuudessakin vaikka automaatio valtaakin alaa. Esim. lääketieteen ja hoivapuolen töitä tuskin tullaan ensimmäisenä korvaamaan koneilla, ja kaikkein varminta olisi tietysti alkaa koneiden isännäksi eli opiskella tietotekniikkaa, ohjelmointia tai jotain aiheeseen liittyvää insinööritiedettä.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 13:33"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 13:24"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 12:30"]

Ei ole mt-ongelmaa vaan asenneongelma. Sinun pitää nyt lopettaa ne haihattelut jostain unelma-ammatista jossa ei ole tylsää, ja käydä vaan joku koulu sisulla loppuun vaikka siellä olisikin tylsää. Newflash: useimpien koulu ja työ ON tylsää, mutta me vaan ajattelemme, että ihmisen pitää elättää itsensä ja perheensä ja siksi tehdää mitä pitää. 

Itse muuten aloitin opinnot monen välivuoden jälkeen vasta 23-vuotiaina, silloin sillä että kävin aikuislukion. Tämän jälkeen menin lähemmäs kolmekymppisenä yliopistoon ja valmistuin kolmessa vuodessa. Ei sitä ihminen liian vanha nykyaikana ole mihinkään... 

[/quote]

Kiitos. Musta tuntuu että tarvitsen vaan tuota perseelle potkimista, mulla on asenneongelma. Miten osaan psyykata itseäni, kun se kurkkua kuristava tunne opinnoista iskee, kun alkaa ahdistaa? Ap

[/quote]

Kannattaa analysoida mikä on se asia mikä ahdistaa. Osa ahdistavista syistä on sellaisia, että voi todeta vaan, että böh, turhaa sisäistä kitinää, mennään vaan ahdistusta päin ja hoidetaan homma vaikka ahdistaakin! Tätä itse jouduin opiskelijana ja muutenkin paljonkin tekemään. Viinallakin välillä lievitin "vitutusta", mutta silti hoisin opintoni. Esim. itseäni ahdisti yliopistolla se että olin ainoa nainen oppiaineessani ja se että muut olivat paljon nuorempia. Mutta minä sanoin itselleni, että no sittenhän täytyy vaan hoitaa opinnot nopeaan, ettei tarvi kauaa niitä "nulikoita" katsella. Että en minä halua koko ikääni istua kaupan kassalla siksi että jätin hyväpalkkaiseen konttorityöhön johtavat opinnot kesken siksi että opiskeluaikana oli vähän ikävää ja yksinäistä. 

Toisaalta on myös syvempiä ahdistavia syitä joiden takia voi olla oikeasti järkevääkin vaihtaa alaa, esim. jos vaikka olisi opiskelemassa hoitoalalle ja huomaisi että ihmisten kanssa työskentely ei tunnukaan yhtään omalta, vaan päivä päivältä epämiellyttävämmältä. Mutta kun sinä olet tehnyt noita eri kokeiluja jo useampia, niin todennäköisesti ongelma ei ole vain pelkkä väärä ala, vaan tosiaan asenne jossa odotat koululta tai ammatilta vähän liikaa. Esim. sanot ihmetteleväsi "onko tämä minun juttuni". Esim. minä tiedän että tämä ala jolle minulla on maisterinpaperit ja jota teen työkseni, ei tasan sitä ole, en siis pidä tästä työstä itsessään, mutta haluan silti tehdä sitä koska siitä saa hyvin rahaa ja töitä riittää. Ei työn kuulukaan kivaa olla, tai muuten sitä tekisivät ihmiset huvikseenkikn, vapaa-ajalla ja ilman palkkaa. Useimmilla ei ole mitään kutsumusammattia tai omaa alaa, vaan pitää vaan valita jotain ja elää valintansa kanssa. Eikä se ole edes kurjaa, jos hyväksyy sen että riittää että työ on siedettävää. 

"Kun olin 15-vuotias, opinto-ohjaajat korostivat sitä, että ammatin ja työn tulee olla mukavaa, koska sitä tehdään eläkeikään asti. Nykyään täytyy ajatella aivan toisin, eli teet mitä töitä löytyykin."

Minusta höperö neuvo, joka johtaa siihen että ihmiset kouluttautuu työllistämättömille aloille, tai huonopalkkaisille. Itse tein juurikin toisinpäin, eli valitsin alan jolla todennäköisesti on hyvin töitä ja palkka on hyvä, ja tein tutkintoni sellaiselle alalle. Jos olisin kiinnostuksiani seurannut, olisin varmaan joku työtön kirkkoslaavin kielen tutkija tai arkeologi. En kadu valintaani kyllä pätkääkään ;) Sen, ettei työ ole mukavaa tai kutsumus, ei tarvitse tarkoittaa että se helvettiä. Se voi olla ihan riittävän jees, ja hyvä palkka kompensoi jonkinasteisen tympeyden oikein hyvin.

Kannattaa vakavasti kyllä pysähtyä miettimään sitä, että voi olla mahdollista että päädyt sinne Siwan kassalle lopulta päättämättömyytesi takia, vaikka olet päättämätön juuri siksi kun niin kuumeisesti haluaisit valita "oikein". Itse ymmärsin 23-vuotiaana lopettaa cittarin kassalla istumisen ja ammatillisen valaistumisen odottamisen, onneksi.

[/quote]

Kaikille ei tuollainen ajattelutapa sovi. Jos varma palkka on tärkeintä ja kutsumuksesta viis, voisi varmaan tyytyä siihen Siwan kassana olemiseenkin. Vuokra tulee silläkin maksettua.

Onko ihminen olemassa vain työtä varten täällä ja olemmeko syntyneet tekemään ikuisia kompromisseja? 

[/quote]

No totta kai, jos jollain ON joku vahva kutsumus, sitä kannattaa seurata. Mutta useimmilla meistä ei ole. Itsekin pidin niitä välivuosiani siksi, kun en vaan yhtään tiennyt mitä haluaisin. Ja minäkin olin uskonut aivopesun, että täytyisi valita jotenkin "oma" ala. Kävin jopa ammatinvalintapsykologilla, mutta ei sekään oikein mitään osannut sanoa mikä olisi asiaa valaissut. Nyt olen jo nelikymppinen, enkä vieläkään todellakaan tiedä mikä olisi "unelma-alani" ellei täysin  minulle epärealistisia tyyliin huippumallin tai rokkitähden ura, huomioida ;) Joten on todella hyvä etten jäänyt kauemmaksi aikaa kutsumustani etsimään - ei sellaista olekaan. 

Siwan kassan palkalla tulee kyllä maksettua vuokra, ja ei siinä mitään vikaa ole jos siitä työstä tykkää. Itse kuitenkin halusin vähän luovemman ja vapaamuotoisemman työn, ja kyllä täytyy sanoa että nautin taloudellisista vapauksistanikin. Siksi hankin akateemisen koulutuksen tekniselle alalle jolla on hyvä palkkataso. Nautin esimerkiksi siitä, että voin sinkkuna asua tilavassa rivitaloasunnossa, ajaa hyvällä autolla, matkustella, syödä ravintoloissa aina kun haluan. Nämä nautinnot ovat erittäin hyvää kompensaatiota työn tietynlaiselle rutiininomaisuudelle ja sisäiselle ei-palkitsevuudelle (ja tosiaan: en pidä työtäni vastenmielisenä mitenkään, vaikken itsessään erityisen kiinnostvanakaan, en esim. harrastaisi sitä huvikseni).

Eikä toki ihminen minusta täällä vain työtä varten ole, päinvastoin! Työ on vaan jotain mitä ihmisen nyt on tarvinnut aina tehdä elääkseen. Aiemmin on ollut pakko metsästää ja keräillä, tai viljellä maata, eikä siinä ole kyselty onko se kovin kivaa. Sitä on tehtävä elääkseen, mutta ei se työ koko elämä ole. Nykyisin työt joita tehdään on useimmilla erilaisia, mutta työn merkitys on edelleen sama, elannon saaminen, ainakin useimmillle. Itse elämän pääsisältö kuitenkin tulee ihan muusta kuin työstä, itse elossa olemisesta, kaikesta mitä kokee ja oppii, pienistä ja suurista iloista, kykyjensä käyttämisestä (niitä voi käyttää muuallakin kuin työssään), ihmissuhteista...

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 13:44"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 13:35"]

Nro 13:lle. Ymmärrän hyvin mistä puhut, mutta uskon että on tapahtumassa suurempi murros ihmisen työstä koneiden työhön. Työttömyys tulee vain lisääntymään, ja murrosvaihe tulee olemaan vaikea, koska edelleen yritetään kovasti pitää kiinni täystyöllisyyden ihanteesta, työttömiä halveksitaan ja syyllistetään, omistava luokka yhä rikastuu ja köyhää pohjasakkaa on työttömät. 

Mutta jossain vaiheessa, kun automatiikka korvaa yhä enemmän tehdastyön lisäksi konttorityötä, on pakko hyväksyä se että on alettava jakaa oikeudenmukaisesti koneiden tuottamaa hyvää, eikä enää edes pyrkiä siihen että jokainen ihminen elättää itsensä omalla työllään. Työtä kun ei enää useimmille ole. Tässä vaiheessa työttömien onkin mukavampi olla, koska työttömyyttä ei enää nähdä laiskuuden syntinä vaan hienona vapautumisena, jossa kehittämämme teknologia on vapauttanut meidät enempään vapaa-aikaan ja luovuuden vapaaseen käyttöön ilman "otsa hiessä raatamista" elannon eteen. Talous muuttuu markkinataloudesta ja kapitalismista resurssipohjaiseen talouteen mitä todennäköisimmin.  

Kiinnostuneiden kannattaa lukea resurssipohjainentalous.blogspot.fi blogia :) Siellä on julkaistuna nettiin käytännössä kokonainen kirja aiheesta. 

[/quote]

Tässäkin voit taktikoida ja valita sellaisen alan jossa riittää töitä tulevaisuudessakin vaikka automaatio valtaakin alaa. Esim. lääketieteen ja hoivapuolen töitä tuskin tullaan ensimmäisenä korvaamaan koneilla, ja kaikkein varminta olisi tietysti alkaa koneiden isännäksi eli opiskella tietotekniikkaa, ohjelmointia tai jotain aiheeseen liittyvää insinööritiedettä.

[/quote]

Niin jos kyvyt tai lahjat riittää. Lääkärikoulutukseen ei noin vain kävellä sisään, eikä välttämättä olla oikealla alalla vaikka ollaan työllistävällä alalla, mikä saattaa johtaa itsestä vieraantumiseen, alkoholisoitumiseen tai työuupumukseen. Ja mihin unohtuivatkaan ne tositarinat hoitajista. jotka vihaavat tai inhoavat työtään ja suuri osa haluaa vaihtaa alalta pois tai jatko-opiskella? Tulevat kuulemma muuten hulluiksi. Tai sitten omat paikat ovat menneet peruuttamattomasti rikki mikä estää työnteon. Henkiseen huoraamiseen eivät vain kaikki pysty. Se saattaa johtaa siihen kuuluisaan työkyvyttömyyseläkkeeseen masennuksen takia, joita kirjoitetaan nykyään 5 päivässä alle 35-vuotiaille. 

Tulevaisuuden yhteiskunta vaikuttaa kyllä tosi kuolleelta paikalta ammattien suhteen. Taiteilijat ovat varmaan kuolleet sukupuuttoon tuossa vaiheessa.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 13:50"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 13:33"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 13:24"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 12:33"]

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 12:30"]

Ei ole mt-ongelmaa vaan asenneongelma. Sinun pitää nyt lopettaa ne haihattelut jostain unelma-ammatista jossa ei ole tylsää, ja käydä vaan joku koulu sisulla loppuun vaikka siellä olisikin tylsää. Newflash: useimpien koulu ja työ ON tylsää, mutta me vaan ajattelemme, että ihmisen pitää elättää itsensä ja perheensä ja siksi tehdää mitä pitää. 

Itse muuten aloitin opinnot monen välivuoden jälkeen vasta 23-vuotiaina, silloin sillä että kävin aikuislukion. Tämän jälkeen menin lähemmäs kolmekymppisenä yliopistoon ja valmistuin kolmessa vuodessa. Ei sitä ihminen liian vanha nykyaikana ole mihinkään... 

[/quote]

Kiitos. Musta tuntuu että tarvitsen vaan tuota perseelle potkimista, mulla on asenneongelma. Miten osaan psyykata itseäni, kun se kurkkua kuristava tunne opinnoista iskee, kun alkaa ahdistaa? Ap

[/quote]

Kannattaa analysoida mikä on se asia mikä ahdistaa. Osa ahdistavista syistä on sellaisia, että voi todeta vaan, että böh, turhaa sisäistä kitinää, mennään vaan ahdistusta päin ja hoidetaan homma vaikka ahdistaakin! Tätä itse jouduin opiskelijana ja muutenkin paljonkin tekemään. Viinallakin välillä lievitin "vitutusta", mutta silti hoisin opintoni. Esim. itseäni ahdisti yliopistolla se että olin ainoa nainen oppiaineessani ja se että muut olivat paljon nuorempia. Mutta minä sanoin itselleni, että no sittenhän täytyy vaan hoitaa opinnot nopeaan, ettei tarvi kauaa niitä "nulikoita" katsella. Että en minä halua koko ikääni istua kaupan kassalla siksi että jätin hyväpalkkaiseen konttorityöhön johtavat opinnot kesken siksi että opiskeluaikana oli vähän ikävää ja yksinäistä. 

Toisaalta on myös syvempiä ahdistavia syitä joiden takia voi olla oikeasti järkevääkin vaihtaa alaa, esim. jos vaikka olisi opiskelemassa hoitoalalle ja huomaisi että ihmisten kanssa työskentely ei tunnukaan yhtään omalta, vaan päivä päivältä epämiellyttävämmältä. Mutta kun sinä olet tehnyt noita eri kokeiluja jo useampia, niin todennäköisesti ongelma ei ole vain pelkkä väärä ala, vaan tosiaan asenne jossa odotat koululta tai ammatilta vähän liikaa. Esim. sanot ihmetteleväsi "onko tämä minun juttuni". Esim. minä tiedän että tämä ala jolle minulla on maisterinpaperit ja jota teen työkseni, ei tasan sitä ole, en siis pidä tästä työstä itsessään, mutta haluan silti tehdä sitä koska siitä saa hyvin rahaa ja töitä riittää. Ei työn kuulukaan kivaa olla, tai muuten sitä tekisivät ihmiset huvikseenkikn, vapaa-ajalla ja ilman palkkaa. Useimmilla ei ole mitään kutsumusammattia tai omaa alaa, vaan pitää vaan valita jotain ja elää valintansa kanssa. Eikä se ole edes kurjaa, jos hyväksyy sen että riittää että työ on siedettävää. 

"Kun olin 15-vuotias, opinto-ohjaajat korostivat sitä, että ammatin ja työn tulee olla mukavaa, koska sitä tehdään eläkeikään asti. Nykyään täytyy ajatella aivan toisin, eli teet mitä töitä löytyykin."

Minusta höperö neuvo, joka johtaa siihen että ihmiset kouluttautuu työllistämättömille aloille, tai huonopalkkaisille. Itse tein juurikin toisinpäin, eli valitsin alan jolla todennäköisesti on hyvin töitä ja palkka on hyvä, ja tein tutkintoni sellaiselle alalle. Jos olisin kiinnostuksiani seurannut, olisin varmaan joku työtön kirkkoslaavin kielen tutkija tai arkeologi. En kadu valintaani kyllä pätkääkään ;) Sen, ettei työ ole mukavaa tai kutsumus, ei tarvitse tarkoittaa että se helvettiä. Se voi olla ihan riittävän jees, ja hyvä palkka kompensoi jonkinasteisen tympeyden oikein hyvin.

Kannattaa vakavasti kyllä pysähtyä miettimään sitä, että voi olla mahdollista että päädyt sinne Siwan kassalle lopulta päättämättömyytesi takia, vaikka olet päättämätön juuri siksi kun niin kuumeisesti haluaisit valita "oikein". Itse ymmärsin 23-vuotiaana lopettaa cittarin kassalla istumisen ja ammatillisen valaistumisen odottamisen, onneksi.

[/quote]

Kaikille ei tuollainen ajattelutapa sovi. Jos varma palkka on tärkeintä ja kutsumuksesta viis, voisi varmaan tyytyä siihen Siwan kassana olemiseenkin. Vuokra tulee silläkin maksettua.

Onko ihminen olemassa vain työtä varten täällä ja olemmeko syntyneet tekemään ikuisia kompromisseja? 

[/quote]

No totta kai, jos jollain ON joku vahva kutsumus, sitä kannattaa seurata. Mutta useimmilla meistä ei ole. Itsekin pidin niitä välivuosiani siksi, kun en vaan yhtään tiennyt mitä haluaisin. Ja minäkin olin uskonut aivopesun, että täytyisi valita jotenkin "oma" ala. Kävin jopa ammatinvalintapsykologilla, mutta ei sekään oikein mitään osannut sanoa mikä olisi asiaa valaissut. Nyt olen jo nelikymppinen, enkä vieläkään todellakaan tiedä mikä olisi "unelma-alani" ellei täysin  minulle epärealistisia tyyliin huippumallin tai rokkitähden ura, huomioida ;) Joten on todella hyvä etten jäänyt kauemmaksi aikaa kutsumustani etsimään - ei sellaista olekaan. 

Siwan kassan palkalla tulee kyllä maksettua vuokra, ja ei siinä mitään vikaa ole jos siitä työstä tykkää. Itse kuitenkin halusin vähän luovemman ja vapaamuotoisemman työn, ja kyllä täytyy sanoa että nautin taloudellisista vapauksistanikin. Siksi hankin akateemisen koulutuksen tekniselle alalle jolla on hyvä palkkataso. Nautin esimerkiksi siitä, että voin sinkkuna asua tilavassa rivitaloasunnossa, ajaa hyvällä autolla, matkustella, syödä ravintoloissa aina kun haluan. Nämä nautinnot ovat erittäin hyvää kompensaatiota työn tietynlaiselle rutiininomaisuudelle ja sisäiselle ei-palkitsevuudelle (ja tosiaan: en pidä työtäni vastenmielisenä mitenkään, vaikken itsessään erityisen kiinnostvanakaan, en esim. harrastaisi sitä huvikseni).

Eikä toki ihminen minusta täällä vain työtä varten ole, päinvastoin! Työ on vaan jotain mitä ihmisen nyt on tarvinnut aina tehdä elääkseen. Aiemmin on ollut pakko metsästää ja keräillä, tai viljellä maata, eikä siinä ole kyselty onko se kovin kivaa. Sitä on tehtävä elääkseen, mutta ei se työ koko elämä ole. Nykyisin työt joita tehdään on useimmilla erilaisia, mutta työn merkitys on edelleen sama, elannon saaminen, ainakin useimmillle. Itse elämän pääsisältö kuitenkin tulee ihan muusta kuin työstä, itse elossa olemisesta, kaikesta mitä kokee ja oppii, pienistä ja suurista iloista, kykyjensä käyttämisestä (niitä voi käyttää muuallakin kuin työssään), ihmissuhteista...

[/quote]

Jollei useimmilla ole kutsumusta, pitäisikö niitä, jotka haluvat etsiä kutsumusta, painostaa luopumaan siitä enemmistön hyväksi, koska sen etsintä vie sopimattoman paljon aikaa? Ap:hän etsii nimenomaan työtä, josta tykkää oikeasti.

Kauanko todella menee siihen, että ihminen tuntee itsensä ja pystyy ennustamaan mikä ala kannattaa tulevaisuudessa? Tunnen mm. sellaisia ihmisiä, jotka 19-vuotiaana valitsit varman alan ja nykyään ko. ammattia/ammattinimikettä ei ole edes enää olemassa. Kenen vika?

Ap ei myöskään halua välttämättä juuri tuota keskiluokkaista elämää materioineen. 

Eiköhän monet niistä jotka eivät antaneet periksi keskinkertaisuudelle, ole nykyään menestyneitä tai jopa maailmankuuluja. Ap on vielä nuori, joten miksi tänne kerääntyvät kaikki keski-ikäiset "työn sankarit" tuomitsemaan noin nuorta naista? 

Ei mitään ongelmaa, olet vain umpihullu.

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 12:25"]

Olen 23-vuotias ja en ole edennyt peruskoulusta käytännössä mihinkään, olen ollut nyt kolmessa eri ammattikoulussa ja myös lukiossa. Käyn korkeintaan vuoden, kunnes tunnen suurta ahdistusta kyllästymisestä (onko tämä minun juttuni jne.) Ongelma on se, että minun olisi pakko käydä edes jokin 2. asteen tutkinto, koska haluan ihan kamalan paljon ammattikorkeakouluun opiskelemaan. Avoimet opinnot eivät tule kyseeseen, tulisi liian kalliiksi. Olen ollut töissä tämän ajan ja välillä opiskelemassa ja nyt alkaa jo ahdistaa, kun ikää tulee lisää. Mistä ihmeestä revin motivaatiota käydä 2. asteen koulutuksen ja varsinkin kun ikää tulee ja ikäerot opiskelutovereiden kanssa alkaa olemaan jo aikamoiset?

[/quote]

Niin ja siis kysyn, että onko tämä jokin mt-ongelma vai vaan motivaatio-ongelma? Välillä ahdistus nousee kovaksi ja siinä vaiheessa yleensä luovutan koulun suhteen. Ap

et sä siellä akk:ssakaan jaksa, jos et tokaa astetta jaksa.

nyt vaan tsemppaat ittes siihen kuntoon, että suoritat sen lukion.

1

Ei ole mt-ongelmaa vaan asenneongelma. Sinun pitää nyt lopettaa ne haihattelut jostain unelma-ammatista jossa ei ole tylsää, ja käydä vaan joku koulu sisulla loppuun vaikka siellä olisikin tylsää. Newflash: useimpien koulu ja työ ON tylsää, mutta me vaan ajattelemme, että ihmisen pitää elättää itsensä ja perheensä ja siksi tehdää mitä pitää. 

Itse muuten aloitin opinnot monen välivuoden jälkeen vasta 23-vuotiaina, silloin sillä että kävin aikuislukion. Tämän jälkeen menin lähemmäs kolmekymppisenä yliopistoon ja valmistuin kolmessa vuodessa. Ei sitä ihminen liian vanha nykyaikana ole mihinkään... 

Oho, saman ikäinen ja samaan tyyliin vetänyt elämänsä kuin minäkin. Onkohan meitä samassa ikäluokassa enemmänkin. Jos olet tarpeeksi kiinnostunut alasta niin luulisi että siitä repis motivaatioita. Sitä paitsi ei kaikki onnistu kerralla ja uudelleen opiskelemaan on sinne päätynyt paljonkin vanhempaa porukkaa. Jopa 40 ja ylöspäin joten 23 ei vielä "erotu" joukosta samalla tavalla. 

Mutta unohdin vastata kysymykseen. Minulla on mt-ongelmia ja oikeastaan identiteettiin liittyviä. Kun ei tiedä kuka on ihmisenä niin ei tiedä mitä tarvitsee ja haluaa. 

[quote author="Vierailija" time="28.01.2015 klo 12:30"]

Ei ole mt-ongelmaa vaan asenneongelma. Sinun pitää nyt lopettaa ne haihattelut jostain unelma-ammatista jossa ei ole tylsää, ja käydä vaan joku koulu sisulla loppuun vaikka siellä olisikin tylsää. Newflash: useimpien koulu ja työ ON tylsää, mutta me vaan ajattelemme, että ihmisen pitää elättää itsensä ja perheensä ja siksi tehdää mitä pitää. 

Itse muuten aloitin opinnot monen välivuoden jälkeen vasta 23-vuotiaina, silloin sillä että kävin aikuislukion. Tämän jälkeen menin lähemmäs kolmekymppisenä yliopistoon ja valmistuin kolmessa vuodessa. Ei sitä ihminen liian vanha nykyaikana ole mihinkään... 

[/quote]

Kiitos. Musta tuntuu että tarvitsen vaan tuota perseelle potkimista, mulla on asenneongelma. Miten osaan psyykata itseäni, kun se kurkkua kuristava tunne opinnoista iskee, kun alkaa ahdistaa? Ap