Miksi yksinäiset ei halua ystävystyä toisten yksinäisten kanssa?
Olen itse yksinäinen, mutta tuntuu ettei toisia yksinäisiäkään kiinnosta, haluavat vain päästä niiden suosituimpien kavereiksi ja sitten marisevat kun ei onnistu. Mitä hyötyä on olla yksinäinen jos ei kelpuuta muita yksinäisiä... oon kumminkin raitis työssä käyvä hygieniastaan ja vaatteistaan huolehtiva nainen jolla perusasiat kunnossa. En ole maailman rikkain enkä menestyvän, ennen kaikkea haluaisin vain seuraa itselleni ja lapselleni toisista naisista joilla samanikäisiä lapsia. Ettei olisi omilla lapsilla niin yksinäistä.
Kommentit (66)
Eihän sen kaverin tarvitse mikään itse täydellisyys olla. Riittää että on joku jonka kanssa mennä uimahalliin tai HopLoppiin esim. Tää olis mulle aatteelle ainakin ihan tarpeeksi Kun noihin paikkoihin on niin tylsää mennä ihan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäiset takertuvat liian tiukasti ja hanakasti ensimmäiseen ojennettuun auttavaan käteen, eikä kukaan pidä riippuvaisista ripustautujista. Epätoivo ei ole viehättävää. Ikävää, mutta totta.
Ei kai yksinäisyys ole sama asia kuin epätoivo. Ihan yhtä hyvin ihmiset, joilla jo on paljon ihmisiä ympärillään, takertuvat.
vaikka olen itse yksinäinen luuseri, en haluaisi hengata kaltaisteni luusereiden kanssa. mielummin sitten kokonaan yksin. T. yksin 14 vuotta
Meidän paikkakunnalla oli kerran joku yksinäisten Whatsapp ryhmä, jossa oli tarkoitus että yksinäiset ystävystyy keskenään. Siinä kävi kuitenkin niin, että kukaan ei lopulta uskaltanut tavata ketään livenä, lopetti viestittelyn ja häipyi ryhmästä vähin äänin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne yksinäiset on sellasia luusereita. En halua olla niiden kanssa tekemisissä.
Tää kysymys oli nyt just niille yksinäisille luusereille, jos et huomannut..
Tuo oli ironiaa jos et huomannut....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäiset takertuvat liian tiukasti ja hanakasti ensimmäiseen ojennettuun auttavaan käteen, eikä kukaan pidä riippuvaisista ripustautujista. Epätoivo ei ole viehättävää. Ikävää, mutta totta.
Ei kai yksinäisyys ole sama asia kuin epätoivo. Ihan yhtä hyvin ihmiset, joilla jo on paljon ihmisiä ympärillään, takertuvat.
Lisäksi yksinäiset ovat monesti jo tottuneet yksinäisyyteen, joten ei ole mitään pakottavaa tarvetta takertua keneenkään. Veikkaan, että todennäköisemmin se yksinoloa kavahtava ja siksi muihin jopa takertuva ihminen on ihmisten ympäröivä kuin yksinäinen.
Itselleni ystävyys on aina vastavuoroista ja ystävään voi luottaa, että hän tekee niin kuin puhuu.
En myöskään välitä olla kenenkään kaatopaikka, johon voi ikävät asiat kipata, jos unohtuu kysyä mitä minulle kuuluu. Tukihenkilö ei ole sama asia kuin ystävä.
Minulla on kaksi ystävää jo vuosien takaa, mutta uusien ystävyyssuhteiden löytäminen on vaikeaa.
Hyvä, jos olisi samoja mielenkiinnon kohteita tai kumpikin voisi tuoda jotain uutta toisen elämään.
Olen myös yrittänyt ystävystyä vastakkaisen sukupuolen kanssa, tällaisten ystävyyssuhteiden ylläpito on hankaloitunut, jos toinen alkaakin toivoa suhdetta tai jompikumpi meistä on ollut suhteessa, se on hiertänyt välejä kumppanin kanssa.
Koska olen vapaaehtoisesti yksinäinen.
En halua draamaa elämääni. En pyydä anteeksi.
Ei minua haittaa, mutta eipä niitä paikkoja ole mistä niitä muita voisi löytää ja jutella, paitsi tietysti tämä palsta, mutta täällä nyt ei uskalla henkilöllisyyttään kenellekään paljastaa, palsta on taatusti täynnä catfishejä.
itse olen huomannu että mä oon yksinäinen vain sen takia että toiset halua vaan antaa ystävyydestä 10%minuun ja mun pitäis heihin lataa se 90%. mä veikkaan että monet ihmiset laittaa turhaan energiaa juuri sellaisiin kaveri suhteisiin josta ne ei oikein saa mitään takaisin ja samalla sitten ei laiteta kuin vähän energiaa oikeesti hyviin ihmisiin.
Tunnen työpaikan kautta monia ykinäisiä ihmisiä . He hakeutuvat helposti vilkkaampien seuraan. Nämä hijlaiset ovat sitten kovia aina analysoimaan sitä miten heitä pyydetään mukaan . Ovat herkkiä loukkaantumaan .Yksikinn ihmettli miksi aina matkustan puolisoni kanssa, No kyllä mökilläkin olen tietenkin puolisoni kanssa, kun kerran viihdyn.. Joskus on vaikea ymmärää ettei löydä mistään kumppania. On se rahastakin kiinni, kulkemalla toisten autolla ja kesäpaikoilla juhlissa pääsee niin halvalla. Eikai kukaan halua pariutua saidan tai kovin köyhän kanssa, puutteessa ei kaipaa toista köyhää ja tylsää. Jos opetelis rahataloutta eikä hassais kahdessa viikossa liksaansa. Loppu kuu kerjuulla. Ei siitä saa puhua. Olen lopettanut syöttämisen.
Tätä olen miettinyt, että miksei yksinäiset keräänny porukaksi? Kai he ovat niin tottuneita yksinäisyyteen tai niin introverttejä, että haluaisivat vain satunnaisesti seuraa, eikä mitään laajaa ystäväpiiriä. Tai sitten ovat niin rasittavaa seuraa etteivät yksinkertaisesti kestä toistensa seuraa.
Hiljainen , köyhä, rumassa yksiössä. Onko houkuttelevaa. Ei mökkiä., ei autoa, eikä venettä.
Mä en kyllä ymmärrä tuota että miten minä päiväkodilla tutustuisin yhtään keneenkään jos kerran muutenkin olen yksinäinen ja tällä alueella on ongelmia. Siellä on vain nuoria ja kauniita menestyjiä muut juuri sellaisia joille en varmasti kelpaa. Paljon helpommalta tuntuisi löytää ystävä jostain yksinäisten kerhosta, mutta ei kai se onnistu sitten sekään...
Hiljaiset haluaa varmaankin puheliaampien seuraa ja toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Hiljainen , köyhä, rumassa yksiössä. Onko houkuttelevaa. Ei mökkiä., ei autoa, eikä venettä.
Niin no, itse olet samanlainen, oletan.
Minulle kelpaa mainiosti toinen yksinäinen ystäväksi. Peruskoulussakin liittouduin toisen kiusatun kanssa, ymmärrettiin toisiamme ja meille kehittyi yhteinen huumorintaju. Luultavasti olisin pärjännyt koulussa paljon huonommin ilman tuota yhtä ystävää.
Yksinäisyys ei ole todellakaan mikään deal breaker, ellei se yksinäisyys sitten johdu käytöstapojen puutteesta. Mutta näitä puutteita on monilla "suosituillakin".
Vierailija kirjoitti:
Hiljaiset haluaa varmaankin puheliaampien seuraa ja toisinpäin.
No Kannattaako sitten ei varmasti saa itse ikinä puhua
Tämä. Eivät kaikki sinkutkaan sovi parisuhdemielessä yhteen.