kuinka tuomittavana pidät vetoamista "sairauteen"

Eli olen ollut diagnoosi-lapsi ja aikuisuuteen on sama diagnoosi säilynyt. Vasta viimeaikoina olen alkanut kunnolla ymmärtämään tämän aiheuttamat hankaluudet arjessa ja onnistunut saamaan ongelmaan jonkinlaista apua. Olen myöskin huomannut itsessäni uuden tavan toimia ja käytännössä se tarkoittaa sitä, että otan ongelmani esiin herkästi, mikäli asiat eivät kohdallani suju odotuksien mukaan. Tästä on ollut henkilökohtaisesti paljon hyötyä, olen saanut osakseni ymmärrystä ja sitä kautta joustoa monissa mm. kouluelämään liittyvissä asioissa. Mutta jostakin syystä tuntuu siltä, että yritän epäoikeudenmukaisesti hyötyä diagnoosistani, koska asiat joihin nyt tuppaan vetoamaan ovat aina olleet osa elämääni ja aina tähän asti olen jotenkin joko pyrkinyt selviämään asioiden kanssa tai kantanut täyden vastuun käytöksestäni. En kuitenkaan liioittele tai käytä diagnoosiani tekosyynä millekkään. Enkä oikeastaan edes tajua, että miksi tämän esiin tuominen tuntuu niin pahalta.