Lue keskustelun säännöt.
Syitä elää?
11.11.2021 |
Joka päivä elämässäni on tuntunut kuin olisin vaan olemassa ja suoriudun, mutten elä.. Nykyään haluni yrittää on lähes mitätön. Haaveilen perheestä mutta se tuntuu turhalta koska en osaa tykätä itsestäni. Kukaan mies ei haluaisi näin epävarmaa kumppania enkä halua tuottaa kenellekään pettymystä. Tyhmää kysyä tätä täällä, mutta mitä minun kannattaisi ajatella tai tehdä niin kauan kun en voi lopettaa elämääni? Tai sitten kerro miksi itse tykkäät elämästä?
Kommentit (36)
Mulla...lapset, mies, omat vanhemmat, duuni, ja tiede, sekä taide!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluu aikuistumiseen joillakin että elämänhalu on hukassa.
Onhan noita esim
-
-
-
unohtamatta tietenkään
-
-
Ajatus, että tuottaa toiselle pettymyksen on jotenkin lähtökohtaisesti "itsekeskeinen". Kenenkään hommana ei ole yrittääkään täyttää toisen odotuksia. Kaikki pettävät itseensä kohdistuneet odotukset ennemmin tai myöhemmin. Kannattaa ihan vaan vaikka aloittaa siitä, että on mukavaa hengittää (kun koettaa pidättää hengitystä, niin se alkaa tuntua ikävältä), sen jälkeen on mukava kokea vaikkapa lämpöä, kävellä - Pohjoismaissa vaikkapa saa vielä raitista ilmaa.
Joskus masennus voi olla myös kemiallinen tila - ystäväni masentui D-vitamiinin puutteen takia talvella (hellitti, kun rupesi syömään sitä) - ja liikunta (sellainen, mistä pitää, ei sellainen jota suorittaa), auttaa.
Anna itsellesi ensin lupa siihen, ettei sinun tarvitse kelvata kenellekään muulle - se, että olet ihan itse olemassa riittää (ja siihen sinulla on oikeus). Jos haluat hoitaa jotain toista ihmistä, pitää huolta (perheen perustamisvietti kertoo siitä), hanki mukava lemmikki aluksi - siitä saa myös jutun juurta, jos joku muukin ihminen pitää samasta harrastuksesta.
Tee jotain oikeasti kivaa, ihan vain itsesi takia - sitten kun sinulla on hyvä olla, niin alat vetää puoleesi muita ihmisiä (jos sinulla ei ole hyvä olla, niin siinä tapauksessa osa ihmisistä voi vetää puoleensa ns. hyväksikäyttäjiä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen elossa, koska en ole vielä uskaltanut tappaa itseäni.
Vierailija kirjoitti:
Oletko käynyt esim. psykiatrin juttusilla?
Olen käynyt terapiassa mutta se ei oikeastaan auttanut. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu aikuistumiseen joillakin että elämänhalu on hukassa.
Ne usko että johtuu tästä. Koko elämä ollut harmaata ja nyt vasta ”herännyt” siihen.
Syitä on ne, mitkä itselleen antaa.
Lähde vain vapaasti kokeilemaan kaikkea mahdollista. Maailma on virikkeitä täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu aikuistumiseen joillakin että elämänhalu on hukassa.
Ne usko että johtuu tästä. Koko elämä ollut harmaata ja nyt vasta ”herännyt” siihen.
Onko sitten ollut pitempi alkoputki päällä, takuuvarma masennus, maksa oireilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pekka Simojoella on laulu: kävi miten kävi ,aina käy hyvin, (jotenkin näin sanat).
Tää on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu aikuistumiseen joillakin että elämänhalu on hukassa.
Ne usko että johtuu tästä. Koko elämä ollut harmaata ja nyt vasta ”herännyt” siihen.
Onko sitten ollut pitempi alkoputki päällä, takuuvarma masennus, maksa oireilee.
Mitä sitten`? Ei voi mitään haitoille kun viina ja tupakka on ainoat lailliset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttavani (ei Suomessa) sai vastaavaan tilanteeseen apua MDMA-LSD-akselilta. Tosin näitä ei Suomessa taida lääkärit vielä käyttää - pitää tietää annostukset tms. - mutta niitä tutkitaan taas maailmalla ihan lääketieteessä enenevästi, ja lupaavia tuloksia on.
Itse olen pähkäillyt, että jos päättäisin päiväni tähän, kaikki mun kasvatukseen, kouluttamiseen, terveydenhoitoon ja muuhun ylläpitoon kuluneet resurssit menisi hukkaan.
Ajattelen, että nyt kun kerran olen täällä niin voisin saman tien yrittää tehdäkin jotain elämälläni. Kun kaikista vastoinkäymisistäni huolimatta olen kuitenkin saanut niin paljon ja olen monin tavoin ollut todella etuoikeutettu. Eli nyt varmaan olisi mun tilaisuus antaa jotain takaisin.
Ja sitten kun lähdin miettimään, että mitä ihmeen yleishyödyllistä voisin tehdä elämälläni, niin siihen kehitin seuraavanlaisen logiikan.
No ensinnäkin, kyetäkseni tekemään ylipäätään mitään, on mun lähtökohtaisesti itse oltava riittävän hyvässä kunnossa. Eli mun on pidettävä itsestäni huolta: perusterveelliset elämäntavat, säännölliset terveystarkastukset jne..
Ja sitten se oivallus: jos se on kärsiminen mikä tekee mun omasta elämästäni sietämätöntä, niin loogisesti ajateltuna näin se on varmasti muidenkin ihmisten (ja eläinten) kohdalla. Eli takuuvarma tapa tehdä hyvää ja siten saada elämälleen tarkoitus, on pyrkiä vähentämään meidän kaikkien olentojen kärsimystä maailmassa.
Tapoja siihen on lukemattomia. Vaikuttaa voi niin ruohonjuuritasolla kuin laajemassakin mittakaavassa. Suosittelen tutustumaan vaikkapa vapaaehtoistyön eri vaihtoehtoihin. Tai joku kekseliäs voi toki itsekin keksiä jotain yleishyödyllistä toimintaa itselleen.
Kun jos on niin pohjalla, ettei millään ole enää mitään väliä, niin ei kai siinä mitään häviäkään, jos lähtee kokeilemaan? Eikä kannata lannistua, jos ei heti löydy sitä omaa juttua. Kuten sanottu, vaihtoehtoja riittää.
Kerran sitä vaan eletään, eli antaa palaa, eikös niin?
Kauniit eläimet ja ihmiset. Miki Liukkosen jutut ja kirjat ja kaikki mitä on ollut hyvää ja todellista kuten matkat etc..
Luulen, että on olemassa paljon miehiä, joita ei haittaa, vaikka nainen olisi kuinka epävarma... ihan mukaviakin miehiä. Eikä kai epävarmuus ole mikään synti. Minäkin olen superepävarma, mutta sanon usein itselleni, että se on ihan ok. En ole (ainakaan tahallaan) ilkeä muille ihmisille, en ole hylännyt kissoja luontoon tai alkanut uusnatsiksi. En mitenkään maailman ihanin ihminen ole, ja yleinen epävarmuus ihmisenä on jatkuvasti todella kalvavaa, mutta jotenkin täällä maapallolla tämmösenä ihmiseläimenä pärjäilen. Usein löytyy jotain hauskoja juttuja, joille voi nauraa, ja elämä tuntuu ihan mukavalta ainakin silloin tällöin. Myös oma epävarmuus saa välillä ihan hysteeriset mitat, ja sille voi sitten hihitellä itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Ajatus, että tuottaa toiselle pettymyksen on jotenkin lähtökohtaisesti "itsekeskeinen". Kenenkään hommana ei ole yrittääkään täyttää toisen odotuksia. Kaikki pettävät itseensä kohdistuneet odotukset ennemmin tai myöhemmin. Kannattaa ihan vaan vaikka aloittaa siitä, että on mukavaa hengittää (kun koettaa pidättää hengitystä, niin se alkaa tuntua ikävältä), sen jälkeen on mukava kokea vaikkapa lämpöä, kävellä - Pohjoismaissa vaikkapa saa vielä raitista ilmaa.
Joskus masennus voi olla myös kemiallinen tila - ystäväni masentui D-vitamiinin puutteen takia talvella (hellitti, kun rupesi syömään sitä) - ja liikunta (sellainen, mistä pitää, ei sellainen jota suorittaa), auttaa.
Anna itsellesi ensin lupa siihen, ettei sinun tarvitse kelvata kenellekään muulle - se, että olet ihan itse olemassa riittää (ja siihen sinulla on oikeus). Jos haluat hoitaa jotain toista ihmistä, pitää huolta (perheen perustamisvietti kertoo siitä), hanki mukava lemmikki aluksi - siitä saa myös jutun juurta, jos joku muukin ihminen pitää samasta harrastuksesta.
Tee jotain oikeasti kivaa, ihan vain itsesi takia - sitten kun sinulla on hyvä olla, niin alat vetää puoleesi muita ihmisiä (jos sinulla ei ole hyvä olla, niin siinä tapauksessa osa ihmisistä voi vetää puoleensa ns. hyväksikäyttäjiä)
Hyviä vinkkejä. Jotain kevyttä liikuntaa vois kyllä vielä yrittää mutta ongelma on että mihinkään ei oikeen oo motivaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti et ole porsinut ja pakottanut jotakuta toista etsimään syitä ja sitten kuolemaan.
En ole.
Oletko käynyt esim. psykiatrin juttusilla?