Tuleva riitaisa ero avioehtoineen
Oltu miehen kanssa naimisissa 20+ vuotta.
Yksi erityislapsi jonka takia olin vuosikausia pois työelämästä ja mies teki uraa. Olen osittaisella sairaseläkkeellä ja pystyn tekemään töitä vain pari päivää viikossa.
Hoidan siis kodin, ruokaostokset ym.
Nyt miehellä alkanut heittää päästä, siis oikeasti. Saa hillittömiä raivareita ihan ei mistään, heittelee ihan ihme absurdeja syytöksiä ilmaan lapsesta ja minusta (hänellä on siis jonkinasteisia kuvitelmia/harhoja), uhkailee vievänsä minulta rahat (olemattomat tienestit kun minulla on, joudun toki pyytämään häneltä rahaa) ja ilmoitti juuri alkavansa tehdä elämästäni hankalaa ja mahdotonta.
Miehen kanssa ei voi keskustella mistään näistä asioista, hän vaan huutaa ja raivoaa, ei kuuntele, paiskoo tavaroita ja lähtee pois. Meillä oli esim. tarkoitus mennä yhdessä tuttavan häihin tänä viikonloppuna mutta mies raivostui ei mistään taaskaan ja lähti itsekseen ajamaan toiselle puolen Suomea jättäen minut ja tavarat kotiin.
Haluan siis pois ja alan selvittää käytännön asioita.
Meillä on osa omaisuudesta yhteisesti nimissä, talo on miehen ja siihen kohdistuu avioehto.
Tiedän että meillä ei Suomessa ole mitään elatusvelvollisuutta puolisoa kohtaan (lapsi aikuinen jo) mutta otetaanko sitä mitenkään osituksessa huomioon että irtisanouduin hyvästä työstä ja hoidin erityislastamme vuosien ajan kotona? Eläkkeeni tulee siis olemaan todella pieni tämänkin takia.
Saako ilmaista oikeusapua tällaisessa tilanteessa? Mies taatusti ei suostu mihinkään, vaikka olisi pakko, joten on turha yrittää neuvotella hänen kanssaan itsekseen. Hän ei neuvottele.
Kiitos neuvoista jo etukäteen..
Kommentit (27)
Luepa tämän päivän Hesarista juttu ”Olemme aina yhdessä, ajatteli Hanna - sitten tuli avioero, eikä Hannalla ollut työtä, rahaa eikä säästöjä” ja lue kommenteista vinkkejä.
Ala nyt vimmatusti säästää rahaa ja suunnitella tulevaisuuttasi ihan vakavissasi, jos et ole vielä sitä tehnyt.
Mitä mies tarkalleen väittää sinun tehneen?
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies tarkalleen väittää sinun tehneen?
Hän ei suoranaisesti väitä minun tehneen mitään. Suurin osa harhoista kohistuu lapsen tekemisiin ja tekemättä jättämisiin (esim. kuulemma diilaa talomme alakerrassa huumeita :D).
Enemmän hän saa raivareita ihan oudoista asioista. Vaikkapa kun oleme sopineet, että tehdään yhdessä asia X ja sairastun enkä voi tehdä sitä. Hän suuttuu siitä ja sanoo että meidän olisi pitänyt silti tehdä asia X.
Tai kun piti lähteä niihin häihin nyt vkl? Minun oli pakko käydä kaupassa ja hoitamassa yksi lapsenlapsen pakollinen juttu ennen lähtöä. Hänen mielestään koska hän on päättänyt, että lähdemme klo XX, lähdemme klo XX vaikka tulisi äkillisiä pakollisia juttuja. Meillä ei siis ole mitään kiirettä häihin, olemme menossa päivän etuajassa. Mies raivosi tästä,hyppäsi autoon ja lähti "MINÄ lähden silloin kuin MINÄ sanon ja ja PÄÄTÄN!!"
Nyt sitten ajetaan häihin kahdella autolla.
Vierailija kirjoitti:
Luepa tämän päivän Hesarista juttu ”Olemme aina yhdessä, ajatteli Hanna - sitten tuli avioero, eikä Hannalla ollut työtä, rahaa eikä säästöjä” ja lue kommenteista vinkkejä.
Ala nyt vimmatusti säästää rahaa ja suunnitella tulevaisuuttasi ihan vakavissasi, jos et ole vielä sitä tehnyt.
Ei sitä rahaa enää kannata säästää, kun erossa menee puoliksi kuitenkin. Paitsi ehkä käteisenä.
Mutta yhteys oikeusapuun ja muuta pois. Vuokralla saat kyllä asumistukea jos tulot pienet. Sen verran säästää, että saa takuuvuokran ym maksettua. Ja ero vireille, sen jälkeen kerätty omaisuus ei enää vaikuta ositukseen.
Vierailija kirjoitti:
Luepa tämän päivän Hesarista juttu ”Olemme aina yhdessä, ajatteli Hanna - sitten tuli avioero, eikä Hannalla ollut työtä, rahaa eikä säästöjä” ja lue kommenteista vinkkejä.
Ala nyt vimmatusti säästää rahaa ja suunnitella tulevaisuuttasi ihan vakavissasi, jos et ole vielä sitä tehnyt.
Toki yritän, mutta olen siis osa-aikaisella sairaseläkkeellä ja teen pari päivää töitä viikossa. Tulot siis aivan minimaaliset, sei siinä säästellä pahemmin.
ap
Hänessä ei ole mitään vikaa. Minä olen kuulemma itsekäs ja hän uhraa kaiken aina.
Ei missään nimessä lähde tutkimuksiin koska hän on normaali.
Tämä on ollut jo pidemmän aikaa tähän suuntaan luisuvaa, voi olla joko joku alzheimer tai sitten hän vaan nyt alkaa purkaa elämänsä aikana kokemiaan vääryyksiä tai katkeruuden aiheita (syyllistää esim. lapsemme, joka ei ole päässyt opiskelemaan. Se on miehelle henkkoht loukkaus lapsen taholta, tahallinen sellainen).
ap