Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteiden kertakäyttökulttuuri
11.11.2021 |
Koetko sinä, että nykyään rinnalle kaivataan aina vain "joku" ja tämä henkilö korvatan tasaisin väliajoin uuteen? Koetko, että sillä on suuressa osassa suhteissa mitään väliä kuka se toinen henkilö on, kun usein suhde kaatuu ensihuuman hupenemiseen?
Itse koen sen ironiseksi, että parisuhteet ovat kuumimmillaan silloin kun osapuolet tuntevat toisensa mahdollisimman huonosti. Kun opitaan tuntemaan toinen, "rakkaus" haihtuu kuin taikaiskusta.
En syytä tästä ketään, kuhan kerron kokemuksestani. Naisena huomaan ahdistuvani siitä, kuinka moni mies heti suhteen loputtua hankki pikemmiten "laastarin" korjaamaan haavoja. Minusta tuntuu siltä kuin se häpäisisi sekä ex-suhteen että sen uuden naisen. Usein kiire on niin kova että kirjaimellisesti otetaan ensimmäinen joka kävelee vastaan. Myös minun isäni teki tätä eron jälkeen - seuraavan parin vuoden aikana oli useampi nainen, aina oli kuulemma löytänyt "onnen" senhetkisestä naisesta.
Minusta tuntuu siltä, että isä käyttäytyi paitsi epätoivoisesti myös häpäisi sen perheonnen mitä meillä oli. Tietysti toimi näin siksi että oli niin rikki (erosta sekä alkoholismista). Olen kuitenkin tehnyt sen havainnon, että 30 ikävuoden nurkilla on vaikea löytää ihmisiä, jotka vapaaehtoisesti odottaisivat sopivaa sen sijaan että sarjaseurustelisivat ihan-ok tyyppien kanssa.
Tuntuu siltä, että kukaan ei enää edes uskalla yrittää ns. loppuelämän suhdetta. Niilläkin, jotka sitä etsivät, on todennäköisesti ennen minua "sillä aikaa" nainen jonka kanssa ei aiota mennä naimisiin mutta jonka kanssa seurustellaan jottei tarvitsisi olla yksin. Minusta tämä on aika surullista.
Kommentit (28)
Voihan se olla, että seurustelu muuttuu siten, että useista lyhyemmistä suhteista tulee uusi normi. Itseäni asia ei häiritse. Kulttuuri vaikuttaa niin paljon pariutumiseen, etten ole koskaan ajatellutkaan perus monogamian ja ydinperheiden kestävän hamaan tappiin asti. Jos se siihen menee, ihmiset tottuvat kyllä ja tulevaisuudessa pariutuminen ja eroaminen saa uusia merkityksiä ja tunnesisältöjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voihan se olla, että seurustelu muuttuu siten, että useista lyhyemmistä suhteista tulee uusi normi. Itseäni asia ei häiritse. Kulttuuri vaikuttaa niin paljon pariutumiseen, etten ole koskaan ajatellutkaan perus monogamian ja ydinperheiden kestävän hamaan tappiin asti. Jos se siihen menee, ihmiset tottuvat kyllä ja tulevaisuudessa pariutuminen ja eroaminen saa uusia merkityksiä ja tunnesisältöjä.
Pitkät suhteet ovat itsetuntemuksen ja vakauden kannalta ehdottomasti arvokkaampia. Toisaalta niissäkin voi olla kitkaa ja vaikka minkälaista vaikeutta, itse vaan olen kiitollinen noista jotka kestivät vuosia, yksi lähes kymmenen.
Mulla ei ole lapsia mutta jos olisi, olisin halunnut ns perustaa perheen ja vakiintua, niin että siihen sitoudutaan. Itselleni en voinut lasta tehdä.
Kyllä nuo lyhyet suhteet kielivät usein siitä, ettei haluta päästää ketään oikeasti lähelle. Ei osata, pystytä jakamaan arkea jne.
Itse olen mieluummin yksin kuin tuommoisissa. Hirveän huono olo tuli eräästä, jolle olin oikeasti vain vakipano. Hemmottelun vastineeksi oli tarjottava seksiä. Väsyin tuohon hyvin nopeasti ja opin läksyni: ei tuollaista enää.
Ihmiset uskottelevat itselleen nykyään että kunhan jos vakiseksiä niin elämä rullaa. Ei monikaan näytä olevan kiinnostunut toisesta sen kummemmin. Onneksi tuohon ei tarvitse osallistua jos ei halua.
En koe. Olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta ja vanhempani ovat olleet yhdessä pian 55 vuotta. Lähipiiriin kuuluu lähinnä vastaavia kauan yhdessä olleita pariskuntia.
En jaksa lukea kuin otsikon, mutta Tinder-kulttuuri (ekoilta treffeiltä sänkyyn) on syvältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan se olla, että seurustelu muuttuu siten, että useista lyhyemmistä suhteista tulee uusi normi. Itseäni asia ei häiritse. Kulttuuri vaikuttaa niin paljon pariutumiseen, etten ole koskaan ajatellutkaan perus monogamian ja ydinperheiden kestävän hamaan tappiin asti. Jos se siihen menee, ihmiset tottuvat kyllä ja tulevaisuudessa pariutuminen ja eroaminen saa uusia merkityksiä ja tunnesisältöjä.
Pitkät suhteet ovat itsetuntemuksen ja vakauden kannalta ehdottomasti arvokkaampia. Toisaalta niissäkin voi olla kitkaa ja vaikka minkälaista vaikeutta, itse vaan olen kiitollinen noista jotka kestivät vuosia, yksi lähes kymmenen.
Mulla ei ole lapsia mutta jos olisi, olisin halunnut ns perustaa perheen ja vakiintua, niin että siihen sitoudutaan. Itselleni en voinut lasta tehdä.
Kyllä nuo lyhyet suhteet kielivät usein siitä, ettei haluta päästää ketään oikeasti lähelle. Ei osata, pystytä jakamaan arkea jne.
Itse olen mieluummin yksin kuin tuommoisissa. Hirveän huono olo tuli eräästä, jolle olin oikeasti vain vakipano. Hemmottelun vastineeksi oli tarjottava seksiä. Väsyin tuohon hyvin nopeasti ja opin läksyni: ei tuollaista enää.Ihmiset uskottelevat itselleen nykyään että kunhan jos vakiseksiä niin elämä rullaa. Ei monikaan näytä olevan kiinnostunut toisesta sen kummemmin. Onneksi tuohon ei tarvitse osallistua jos ei halua.
Itse en ole valmis sanelemaan, kenen rakkaus on toista arvokkaampaa. Tai luulottelemaan, että tiedän ihmisten sisäisestä elämästä sen kummempia parisuhdetyylien perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin piirtein noin.
Mutta enemmän mua hämmästyttää tää pakkomielle seksiin…
Yritä nyt tuon roskan seasta löytää oikea kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan se olla, että seurustelu muuttuu siten, että useista lyhyemmistä suhteista tulee uusi normi. Itseäni asia ei häiritse. Kulttuuri vaikuttaa niin paljon pariutumiseen, etten ole koskaan ajatellutkaan perus monogamian ja ydinperheiden kestävän hamaan tappiin asti. Jos se siihen menee, ihmiset tottuvat kyllä ja tulevaisuudessa pariutuminen ja eroaminen saa uusia merkityksiä ja tunnesisältöjä.
Pitkät suhteet ovat itsetuntemuksen ja vakauden kannalta ehdottomasti arvokkaampia. Toisaalta niissäkin voi olla kitkaa ja vaikka minkälaista vaikeutta, itse vaan olen kiitollinen noista jotka kestivät vuosia, yksi lähes kymmenen.
Mulla ei ole lapsia mutta jos olisi, olisin halunnut ns perustaa perheen ja vakiintua, niin että siihen sitoudutaan. Itselleni en voinut lasta tehdä.
Kyllä nuo lyhyet suhteet kielivät usein siitä, ettei haluta päästää ketään oikeasti lähelle. Ei osata, pystytä jakamaan arkea jne.
Itse olen mieluummin yksin kuin tuommoisissa. Hirveän huono olo tuli eräästä, jolle olin oikeasti vain vakipano. Hemmottelun vastineeksi oli tarjottava seksiä. Väsyin tuohon hyvin nopeasti ja opin läksyni: ei tuollaista enää.Ihmiset uskottelevat itselleen nykyään että kunhan jos vakiseksiä niin elämä rullaa. Ei monikaan näytä olevan kiinnostunut toisesta sen kummemmin. Onneksi tuohon ei tarvitse osallistua jos ei halua.
Eri mieltä tästä.
Valtaosa ihmisistä ei vaan tule toimeen toisen ihmisen kanssa.
Noin 24/7/365 yhdessä asuen, ehkä lapsetkin siinä.
Kaksi eri ihmistä, eri tavat olla ja kokemukset.
Kuka aikuinen haluaa olla koko ajan sovittelemassa?
Ja jos meidät olisi tarkoitettu yksiparisiksi, niin sittenhän kaikki vaan olisi sen ekan kumppanin kanssa, ei se olisi näin äärettömän vaikeaa.
Ja ajattele niitä jotka eroaa seksin takia.
Hajoittaa koko perheen sen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin iso osa pariskunnista on niin onnettomia.
Miksi kenekään pitäisi siihen lähteä?
Prempi että kannustettaisiin sinkkuuteen ja tehtäisiin yhteiskunnasta sopiva ja käytännöllinen sinkuille.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea kuin otsikon, mutta Tinder-kulttuuri (ekoilta treffeiltä sänkyyn) on syvältä.
Jo 80-luvulla eli kauan ennen Tinderiä mentiin sänkyyn samana iltana kun oli jossain tavattu. Ei kaikki tietenkään, mutta ihan turha siitä Tinderiä on syyttää. Ja eiköhän hippiliikkeessä ollut sama yleistä jo 60-70 -luvuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset itse mahdollistaa nuo suhteet. Katsokaa peiliin.
Mies53v
Höpö höpö. En tunne ketään noin elävää, vanhat on pitkissä suhteissa ja nuoretkin seurustelee vuosikausia saman kanssa.
Miksi joku valitsee tuollaisen elämän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset itse mahdollistaa nuo suhteet. Katsokaa peiliin.
Mies53v
Miehellä ei ole mitään toimivaltaa asiassa? Pakko aloittaa suhde kun kerran nainen?
Suhde kaatuu ensihuuman hupenemiseen siksi, että ne ruusunpunaiset lasit tippuvat päästä ja sen toisen ärsytyksiä ei enää katso läpi sormien. Alkuhuumassa voi jokin olla söpöä, mutta oikeasti se onkin todella rasittava piirre. Vai pitäisikö rasittavan tyypin kanssa mennä naimisiin, hommata pari lasta ja asuntolaina vain siksi, että satuttiin aikoinaan pistämään hynttyyt yhteen? Ei ole kertakäyttökulttuuria erota ihmisestä, jonka kanssa ei sovi yhteen, eikä sitä yhteensopivuutta tiedä ellei ole seurusteltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vaan niin kivaa kokea se suhteen alun huuma yhä uudestaan ja uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset itse mahdollistaa nuo suhteet. Katsokaa peiliin.
Mies53v
Miehellä ei ole mitään toimivaltaa asiassa? Pakko aloittaa suhde kun kerran nainen?
Mies on mies, hormoniensa uhri. Näin se maailma vaan pääsääntöisesti toimii.
Mies53v
Ei ketkään ole "sattumalta" täysin yhteensopivia. Se vaatii työtä ja sitoutumista suhteen kummaltakin osapuolelta. Vastineeksi vaivasta saa parhaassa tapauksessa ihanan elämänkumppanin, jonka kanssa tulee pääsääntöisesti aina toimeen ja johon voi aina luottaa.
Halutaan elää ikäänkuin monta elämää yhden elämän aikana. Perhe-elämä, joka ennen nähtiin lopullisena, on vain jokin välivaihe sinkkuuden ja Tinderin pelaamisen keskellä.
Ikävimpään tilanteeseen jäävät lapset, joilla ei vanhempien erottua ole oikein isää eikä äitiä.
Minusta näyttää siltä, että tämä parisuhteiden kertakäyttökulttuuri on alemaan sosiaaliluokan ilmiö. Itselläni ei ole siitä maailmasta kokemusta. Paitsi tämän palstan kautta.
Jotkut pariutuvat loppuelämäkseen, toiset parittelevat ja pariutuvat useiden kanssa ja jotkut eivät parisuhteile koskaan. Mikään ei koskaan ole hyvä.
Kun ne vatsaperhoset ja jännyys.