Tuttava alkoi kaupassa päivittelemään lapseni pienuutta johon minä tokaisin..

Kannattaa muistaa se ettei lapselle opeteta mitään läski, laiha, lihava, luikero yms negatiivisia sanoja!

Jenkeissä lapsi voidaan erottaa päiväkodista tai koulusta määräaikaisesti jos nimittelee toista lasta ylipainoiseksi, lihavaksi jne!

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 11:47"][quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 11:40"]

Oliko se tuttavan lapsi kuulolla, kun tokaisit tämän olevan pyöreä?

[/quote]

Se oma lapsi oli kuulolla kun tuttava tokaisi sen olevan pieni. Onko se jotenkin hyväksyttävämpää? Toisten ulkonäköä ei pidä kommentoida mitenkään!
[/quote]
Miten sun mielestä voi olla sama sanooko pieneksi tai lihavaksi? Törkeä olet!

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 11:58"]

Pienuus on hyve tässä maailmassa. Pienuutta ja laihuutta arvostetaan paljon enemmän kuin suuruutta ja pyöreyttä.

[/quote]

Eikä se pienuuden ihannointi tule koskaan loppumaan, jos jatkuvasti sallitaan pienuuden ja laihuuden kommentointi. Voin kertoa että se jatkuva pienen hokeminen satuttaa myös. Ei lapsesta ole yhtään sen mukavampaa olla silmätikkuna minkään ruumiinominaisuutensa takia.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 12:10"][quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 11:47"][quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 11:40"]

Oliko se tuttavan lapsi kuulolla, kun tokaisit tämän olevan pyöreä?

[/quote]

Se oma lapsi oli kuulolla kun tuttava tokaisi sen olevan pieni. Onko se jotenkin hyväksyttävämpää? Toisten ulkonäköä ei pidä kommentoida mitenkään!
[/quote]
Miten sun mielestä voi olla sama sanooko pieneksi tai lihavaksi? Törkeä olet!
[/quote]

Lapsen mielestä se on sama asia.

AIkuisillakin on täysin hyväksytyyä sanoa alipainoiselle että kyllä sille tekis ihan hyvää jos paino nousisi muutaman kilon ettei näyttäisi ihan luurangolta, mutta auta armias jos sanot pyöreälle suoraan että tälle tekisi hyvää pudottaa vähän painoa.

Olen tehnyt melkein samalla tavoin. Lapseni on hyvin pienikokoinen. Kerran puistossa vieras äippä kyseli lapseni ikää ja kun kerroin niin alkoi kauhistelu "ai kamala miten pieni! Miten hän on niin pieni! Meidän poika on 2 vuotta nuorempi ja on isompi! voi että!" 

Tuommoista kauhistelua lapsen kuullen ilman että antoi suun vuoroa. No totesin tälle äipälle että "kyllä oot itte aikas iso!" :D siitäs sai. Lapsille en mene puhumaan pienuudesta tai suuruudesta mitään. Yleensä en kommentoi kenenkään kokoa päin naamaa nyt tein niin kun ärsytti.

Miksi suomalaiset kiinnittää aina huomiota TOISTEN ihmisten ULKONÄKÖIHIN ja kehtaavat vielä kommentoida sitä, yleensä aika huonolla tavalla vieläpä! Aina puhutaan että "se naapurin lihava akka", tai "se pienitissinen luunaamainen kaupan kassa" tai se "hevosenhampainen pihtikinttu opettaja"!!???

Järkyttävää!

Mä totean tollasille, että lapsi kuulee tuota pienuuden/pituuden/nönnönöö päivittelyä jatkuvasti, eikä siitä ole mitään hyötyä kasvamisessa. Miltä kommentoijan tuntuisi kuulla koko ajan muiden puhuvan jostain ominaisuudesta, mille ei itse voi mitään? Että onpa sulla pottunenä! Koska se muuttuu siroksi? 

Olin lapsena pienikokoinen. Tuttavat ja sukulaiset aina päivittelivät kokoani. Kuuntelin siinä sitten kommentteja ja tunsin itseni epänormaaliksi. Koko lapsuuteni ajattelin olevani fyysisesti huonompi kuin muut. Kun sitten ikää tuli lisää ja kasvoin, aloin pikku hiljaa hyväksyä itseni.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 12:26"]

Olin lapsena pienikokoinen. Tuttavat ja sukulaiset aina päivittelivät kokoani. Kuuntelin siinä sitten kommentteja ja tunsin itseni epänormaaliksi. Koko lapsuuteni ajattelin olevani fyysisesti huonompi kuin muut. Kun sitten ikää tuli lisää ja kasvoin, aloin pikku hiljaa hyväksyä itseni.

[/quote]

Niin minäkin, eikä se ole loppunut vieläkään, vaikka olen jo 45-vuotias. Vooi kun olet pieni! Syötkö sä mitään kun olet noin hoikka! Kyllä kuule miehetkin tykkää kun on jotain mistä ottaa kiinni! Sähän näytät ihan teinipojalta vartaloltasi!

Ja tätä pidetään edelleen hyväksyttävänä tapana kommentoida. Olen kärsinyt pienuudestani ja hoikkuudestani koko ikäni. En kuvittelisikaan esiintyväni esim. bikineissä julkisella rannalla, näyttäisin varmaan joltain teinitransulta.

Riippuu myös miten tuo kommentointi tehdään. Mä olen itse todennut useastikin meidän lapsen olevan aika pieni, myös hänen kuultensa. Ja samalla todennut, että on ihan tullut vanhempiinsa ja meidän suvussa on tapana olla lyhyt. Lapsi itse on iloinen, että on kokonsa vuoksi tosi ketterä ja pystyy tekemään paremmin joitain juttuja, jotka isompikokoisille kavereille ovat vaikeampia. Ja sitten taas tietää, että pidempi kaveri ylettää jonnekin paremmin, mutta ei tunnu kokevan siitä mitään huonommuutta.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 12:29"][quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 12:26"]

Olin lapsena pienikokoinen. Tuttavat ja sukulaiset aina päivittelivät kokoani. Kuuntelin siinä sitten kommentteja ja tunsin itseni epänormaaliksi. Koko lapsuuteni ajattelin olevani fyysisesti huonompi kuin muut. Kun sitten ikää tuli lisää ja kasvoin, aloin pikku hiljaa hyväksyä itseni.

[/quote]

Niin minäkin, eikä se ole loppunut vieläkään, vaikka olen jo 45-vuotias. Vooi kun olet pieni! Syötkö sä mitään kun olet noin hoikka! Kyllä kuule miehetkin tykkää kun on jotain mistä ottaa kiinni! Sähän näytät ihan teinipojalta vartaloltasi!

Ja tätä pidetään edelleen hyväksyttävänä tapana kommentoida. Olen kärsinyt pienuudestani ja hoikkuudestani koko ikäni. En kuvittelisikaan esiintyväni esim. bikineissä julkisella rannalla, näyttäisin varmaan joltain teinitransulta.
[/quote]
Kyllä minulle ihmiset vieläkin saattavat sanoa, että olet pieni, mutta olen oppinut hyväksymään sen ominaisuuden itsessäni. Olen oppinut löytämään kehoni hyvät puolet. Lapsena tunsin vain häpeää. Lapsena hakee aikuisten ja ikätoverien hyväksyntää, joten tuollaiset kommentit saattavat tuntua tosi pahoilta.

Pienuus ei ole mikään negatiivinen piirre. Jos lapsi on pieni niin sitten hän on, eikö sitä saa ääneen sanoa? Oma lapseni on ikäisekseen iso, enkä loukkaannu jos joku ääneen sen sanoo. Kun ei siinä ole mitään pahaa olla iso. Lihavuus taas on meidän yhteiskunnassa selkeästi negatiivinen asia, eikä siitä ole sopivaa huomautella.

Älä ap välitä. Minuakin on monet ihmetelleet, miten olen niin pieni. Useimmiten nämä huomauttelijat ovat itse lihavia, rumia tai tyytymättömiä omaan elämäänsä.

Parasta oli, kun tätini aina tykkäsi huomautella pituudestani siitä asti, kun olin ehkä 5-vuotias, esimerkiksi "Mitähän Jennastakin tulee, kun ei noin lyhyitä ja varsinkaan naisia oteta työelämässä yhtään vakavasti!" Kun valmistuin hyvin arvosanoin ylioppilaaksi (täti itse ei koskaan saanut valkolakkia vaikka lukiossa olikin hetken), pääsin yliopistoon ja sain töitä, oli tätini ilme joka kerta näkemisen arvoinen. :)

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 12:21"]

Miksi suomalaiset kiinnittää aina huomiota TOISTEN ihmisten ULKONÄKÖIHIN ja kehtaavat vielä kommentoida sitä, yleensä aika huonolla tavalla vieläpä! Aina puhutaan että "se naapurin lihava akka", tai "se pienitissinen luunaamainen kaupan kassa" tai se "hevosenhampainen pihtikinttu opettaja"!!???

Järkyttävää!

[/quote]

Jep, suomalaiset ovat maapallon ainoa kansakunta, joka toimii näin! Eiku

Pienuus, eikä suuruus pitäisi olla mitään negatiivista. Itse sanon tyttöäni isoksi (ei lihava). Ja niinhän onkin. Mitäs sitten? Eipä tule sitten yllätyksenä luokkatovereilta. Voi vaan tokaista että "niinpäs olenkin ja vielä pitemmäksi aion kasvaa". Miten tämän ajatuksen voisi kääntää pikkuruisille?

Mulla on yksi kaveri, jolle tuntuu olevan henkilökohtainen saavutus että on pitkä lapsi. Eräänkin kerran käski lapsensa omani viereen, "kattokaa miten meidän prinsessa on pitkä, vaikka on nuorempikin". Hei juntti olen kertonut että lapseni ei ole juuri kasvanut terveydellisten ongelmien takia. Hienotunteisuus on joillakin puuttuva luonnonvara, ovat näitä ihmisiä joiden in saatava sanoa suoraan=epäkohteliaasti ja itseä korostaen.

Ihan oikein teit aloittaja. Nuo pienuudesta mossottajat voisi pitää turpansa kiinni. Jos mielensä pahoittajat ei kestä kuulla totuutta kakaransa läskiydestä niin syytäkin tulla herätys. Miten helkutissa lihavuus on hyväksyttävämpää kuin laihuus? Mikä oikeuttaa arvostelemaan toisen lasta ja luulla ettei palautetta tule. Ei pienuuden taivastelu ole mitään kohteliaisuutta. Söpö tai kaunis sanotaan ääneen, painosta kommentointi on ilkeämielisyyttä ja pullukan vanhempi saakoon samalla mitalla takaisin.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 14:55"]Ihan oikein teit aloittaja. Nuo pienuudesta mossottajat voisi pitää turpansa kiinni. Jos mielensä pahoittajat ei kestä kuulla totuutta kakaransa läskiydestä niin syytäkin tulla herätys. Miten helkutissa lihavuus on hyväksyttävämpää kuin laihuus? Mikä oikeuttaa arvostelemaan toisen lasta ja luulla ettei palautetta tule. Ei pienuuden taivastelu ole mitään kohteliaisuutta. Söpö tai kaunis sanotaan ääneen, painosta kommentointi on ilkeämielisyyttä ja pullukan vanhempi saakoon samalla mitalla takaisin.
[/quote]

Samaa mieltä, ihan oikein ap sanoi. Itsekin pienikokoisen ja hoikan lapsen äitinä tos kypsynyt noihin pienuustaivasteluihin. Sukujuhlat pahimmat. Lasta on tutkittu eikä syytä löydetty, sattuu nyt vaan olemaan pieni eikä muuta voi. Minusta on epäkohteliasta huomautella toisen lapsen ulkonäöstä mutta jotkut ei vaan tajua, siksi ihan oikein että joskus saavat tuntea miltä se tuntuu.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 12:50"]

Pienuus ei ole mikään negatiivinen piirre. Jos lapsi on pieni niin sitten hän on, eikö sitä saa ääneen sanoa? Oma lapseni on ikäisekseen iso, enkä loukkaannu jos joku ääneen sen sanoo. Kun ei siinä ole mitään pahaa olla iso. [/quote]On eri asia mainita jonkun olevan pieni tai iso, kuin että kauhistellaan ja päivitellään ja ihmetellään asiaa lapsen kuullen.

Poikani aikuispituusennuste on alle 165 cm. Hänelle itselleen pienuus on negatiivinen piirre ja mikäli av:n pituuskeskusteluja on uskominen, niin suurelle osalle naisista asia on noin.