Lue keskustelun säännöt.
70-luvula lapset oli riesoja
27.01.2015 |
kukaan ei pitänyt heitä söpöinä (no ehkä vauvana) vaan lapset olivat tyhmiä räkänokkia ja aina pahanteossa. Kaikki vahingot ja haavat oli aina vaan: "mitäs läksit, oma syy). Jotenkin odotettiin lapsilta liikaa.
Kommentit (73)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-70 luvulla lapsuutensa viettäneet eivät olleet mitään pullamussusukupolvea. Oli pakko opetella elämään itse, kun ei koko ajan hyysätty.
Olisko kultainen keskitie mitään?
En tiedä millaisessa ympäristössä ja perheessä elit mutta minä vietin mukavan lapsuuden ja tunsin olevani arvostettu ja rakastettu. vm 1964
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 08:30"]
En tiedä millaisessa ympäristössä ja perheessä elit mutta minä vietin mukavan lapsuuden ja tunsin olevani arvostettu ja rakastettu. vm 1964
[/quote]
Harvoin mikään täällä oikeasti ärsyttää. Mutta tämä jos mikä. Eli aina se mamma, joka vastaa, että "ei minulla mitään ongelmaa ollut, missä sinä muka olet asunut, kun oli tuollaista"
Yleisesti 70-luvulla kasvatusilmapiiri oli erilainen, kuin tällä 64 syntyneellä mammalla ja olisi ihan hauska keskustella siitä ilman näitä itsensäkorostajia. Minäkin olen 60-lukuinen ja olin rakastettu jne...mutta muistan silti, että 70-luvulla juoksimme yksin ulkona ja ei meitä kukaan vahtinut ja jos tipahti puusta, ei heti juostu kotiin ja hössötetty yms. Omista mokista otettiin vastuu, vanhemmat eivät valvoneet läksyjä. Siksikään, koska peruskoulu alkoi alkio-oppeineen ja monet vanhemmat olivat ihan hukassa uusista opeista.
Ei 70-luvulla edes ajateltu, että iso sisarus voisi kärsiä virikkeiden puutteesta, jos äiti oli kotona ja tarvitsisi jo parivuotiaana ammattikasvattajien antamaa virikekasvatusta, että pärjäisi maailmassa. Virikkeet hoidettiin aika lailla itse.
Joo, saatiin olla ihan omissa oloissamme. Mä jo 8-vuotiaana fillaroin yksin koko päiväksi uimarannalle kavereiden kanssa. Tärkeintä oli, ettei saanut koulussa nelosia ja että oli ruoka-aikaan kotona sekä osallistui kotitöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut lapsi 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa.
Ei lapsia vahdittu sillä tavalla kuin nykyään. Alle kouluikäiset oli keskenään pihalla ja ei vanhemmat siellä oleilleen muuta kuin ihan niitten pienimpien kanssa, jotka ei vielä suunnilleen osanneet kävellä. Ei kellään 4-6 -vuotiaalla ollu vanhemmat vahtimassa ulkoleikkejä.
Uimaan pyöräiltiin kesällä 4 km:n päähän keskenämme jo alakouluiässä. Ei ollut kännyköitä, joten ei kukaan saanut kiinni mistään. Itse tehtiin jotain evästä kotoa mukaan. Ei kukaan huolehtinut, että onko sulla eväät ja mitä on ja onko monipuolista.
Ei myöskään tehty niin paljon kaikkea kuin nykyään. Nyt kaikilla on viikonloput ihan täynnä harrastusta, vierailua kyläilyä ja ohjelmaa. Silloin oltiin kotona. Kaikilla oli siivouspäivä perjantai, sen jälkeen saunottiin ja katottiin tv:tä. Kaverit oli aina viikonloppuna kotona. Nykyään mun lapsilla ei ikinä ole viikonloppuna kavereita, jos satutaan kotona olemaan.
Kesälomalla mentiin mummolaan. Aika harva matkusti esim. ulkomaille.
Elämä ei ollut niin lapsi keskeistä ja kaikkea ei tehty lasten ehdoilla kuten nykyään. Lapset kasvoi siinä sivussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 08:27"]
kukaan ei pitänyt heitä söpöinä (no ehkä vauvana) vaan lapset olivat tyhmiä räkänokkia ja aina pahanteossa. Kaikki vahingot ja haavat oli aina vaan: "mitäs läksit, oma syy). Jotenkin odotettiin lapsilta liikaa.
[/quote]Ei se mihinkään ole tuosta muuttunut.
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 08:35"]
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 08:30"]
En tiedä millaisessa ympäristössä ja perheessä elit mutta minä vietin mukavan lapsuuden ja tunsin olevani arvostettu ja rakastettu. vm 1964
[/quote]
Harvoin mikään täällä oikeasti ärsyttää. Mutta tämä jos mikä. Eli aina se mamma, joka vastaa, että "ei minulla mitään ongelmaa ollut, missä sinä muka olet asunut, kun oli tuollaista"
Yleisesti 70-luvulla kasvatusilmapiiri oli erilainen, kuin tällä 64 syntyneellä mammalla ja olisi ihan hauska keskustella siitä ilman näitä itsensäkorostajia. Minäkin olen 60-lukuinen ja olin rakastettu jne...mutta muistan silti, että 70-luvulla juoksimme yksin ulkona ja ei meitä kukaan vahtinut ja jos tipahti puusta, ei heti juostu kotiin ja hössötetty yms. Omista mokista otettiin vastuu, vanhemmat eivät valvoneet läksyjä. Siksikään, koska peruskoulu alkoi alkio-oppeineen ja monet vanhemmat olivat ihan hukassa uusista opeista.
Ei 70-luvulla edes ajateltu, että iso sisarus voisi kärsiä virikkeiden puutteesta, jos äiti oli kotona ja tarvitsisi jo parivuotiaana ammattikasvattajien antamaa virikekasvatusta, että pärjäisi maailmassa. Virikkeet hoidettiin aika lailla itse.
[/quote]Olen kanssasi samaa mieltä, ja siitä huolimatta tai juuri siksi useimmista silloisista lapsista on tullut iha kunnon ihmisiä ja veronmaksajia. Nykyään hössötetään ihan liikaa lasten vuoksi, eikä se tee heistä sen onnellisempia.
t.mummeli
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 08:35"][quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 08:30"]
En tiedä millaisessa ympäristössä ja perheessä elit mutta minä vietin mukavan lapsuuden ja tunsin olevani arvostettu ja rakastettu. vm 1964
[/quote]
Harvoin mikään täällä oikeasti ärsyttää. Mutta tämä jos mikä. Eli aina se mamma, joka vastaa, että "ei minulla mitään ongelmaa ollut, missä sinä muka olet asunut, kun oli tuollaista"
Yleisesti 70-luvulla kasvatusilmapiiri oli erilainen, kuin tällä 64 syntyneellä mammalla ja olisi ihan hauska keskustella siitä ilman näitä itsensäkorostajia. Minäkin olen 60-lukuinen ja olin rakastettu jne...mutta muistan silti, että 70-luvulla juoksimme yksin ulkona ja ei meitä kukaan vahtinut ja jos tipahti puusta, ei heti juostu kotiin ja hössötetty yms. Omista mokista otettiin vastuu, vanhemmat eivät valvoneet läksyjä. Siksikään, koska peruskoulu alkoi alkio-oppeineen ja monet vanhemmat olivat ihan hukassa uusista opeista.
Ei 70-luvulla edes ajateltu, että iso sisarus voisi kärsiä virikkeiden puutteesta, jos äiti oli kotona ja tarvitsisi jo parivuotiaana ammattikasvattajien antamaa virikekasvatusta, että pärjäisi maailmassa. Virikkeet hoidettiin aika lailla itse.
[/quote]
jaa, että eri mieltä täällä ei saa olla ja tässä ketjussa saa vaan tuoda ikäviä muistoja esiin. oletpa itsekäs!
tiedätkö mitä? sori! minä olen täysin samaa mieltä kuin 5.nen.
-66
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 08:35"]
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 08:30"]
En tiedä millaisessa ympäristössä ja perheessä elit mutta minä vietin mukavan lapsuuden ja tunsin olevani arvostettu ja rakastettu. vm 1964
[/quote]
Harvoin mikään täällä oikeasti ärsyttää. Mutta tämä jos mikä. Eli aina se mamma, joka vastaa, että "ei minulla mitään ongelmaa ollut, missä sinä muka olet asunut, kun oli tuollaista"
Yleisesti 70-luvulla kasvatusilmapiiri oli erilainen, kuin tällä 64 syntyneellä mammalla ja olisi ihan hauska keskustella siitä ilman näitä itsensäkorostajia. Minäkin olen 60-lukuinen ja olin rakastettu jne...mutta muistan silti, että 70-luvulla juoksimme yksin ulkona ja ei meitä kukaan vahtinut ja jos tipahti puusta, ei heti juostu kotiin ja hössötetty yms. Omista mokista otettiin vastuu, vanhemmat eivät valvoneet läksyjä. Siksikään, koska peruskoulu alkoi alkio-oppeineen ja monet vanhemmat olivat ihan hukassa uusista opeista.
Ei 70-luvulla edes ajateltu, että iso sisarus voisi kärsiä virikkeiden puutteesta, jos äiti oli kotona ja tarvitsisi jo parivuotiaana ammattikasvattajien antamaa virikekasvatusta, että pärjäisi maailmassa. Virikkeet hoidettiin aika lailla itse.
[/quote]
Minä olin jo 12-vuotiaana yksin nk.talonvahtina ja koiranhoitajana sukulaisella, joka lähti lomille, noin viikon toisella puolella Suomea. Naapurin kanssa oli sovittu, että käyn heillä syömässä ja rahaa oli jätetty muuhun ruokaan ja pakastin oli täynnä herkkuja. Kivaa oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen kasvanut samaan aikaan kuin 8, eli 70-luvun ja 80-luvun lapsena. Tosiaan leikittiin keskenämme alle kouluikäiset pihoilla, pyöräiltiin alle kouluikäisenä ilman pyöräilykypäriä tai kännyköitä pitkin maita ja mantuja, eikä kukaan juuri kysellyt perään. Kesäksi laitettiin mummolaan, jossa mummokaan ei sen isommin vahtinut, eikä vanhemmat useinkaan käyneet katsomassa. Mummo pelotteli vain menemästä yksin veden äärelle ja se siitä. Talvella laitettiin itse luistimet jalkaan ja koululaisena illat tosiaan meni mäenlaskussa, lumilinnoja rakennellen, luistellen tuntikausia (kuka muistaa märät, raskaat lapaset, jotka jäätyivät kalikoiksi? Ulkovaatteet ei olleet todellakaan mitään "teccejä" tai "moloja", enstexiä korkeintaan). Kesäisin käytiin uimassa keskenään ja mentiin aamusta iltaan ulkona. Ulkomaanmatkoja teki harvat, oikeastaan vasta 80-luvulla, kun elintaso kohosi. Meillekin hankittiin sitten kodinkoneita, mikroaaltouuni, väritelkku ja videonauhuri sun muuta. Ja leluja sai yhtäkkiä lahjaksi paljon tavallista enemmän. Alkoi laskettelubuumit jne. Seitkytluvulla ja 80-luvun alussa oli paljon köyhempää ja vaatteitakin ostettiin harvemmin. Jäätelökin oli sellainen erikoisherkku ettei sitä todellakaan aina saanut. Jotkut asiat olivat nykyistä paremmin, mutta lapsia ei arvostettu tai suojeltu siinä määrin kuin nykyisin (nyt on taas menty vähän toiseen äärilaitaan kun koulussakaan ei kuria saada- kahdeksankymmentäluvulla ei opettajien nenille hypitty, mutta toisaalta opettajina saattoi olla vielä tosi tylyjä tyyppejä ja nöyryytyksiäkin nähtiin). Ja kyllä useampi ikätoveri sai ihan risua tai piiskaa, mitä en pidä ollenkaan hyvänä asiana.
No joo, mä menin töihin maataloon 13- vuotiaana, siihen aikaan tehtiin vielä kuusipäiväistä viikkoa, 12 tuntia päivässä ja lauantaina 8. Nykyajan työajat ei tunnu missään.
Ulkona oltiin kaikki ajat, kesät ja talvet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vammaiset lapset laitettiin surutta laitokseen ja äitiysloma oli 3kk. Haluisitteko sen ajan takasin??
[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 08:28"]
Sai tukistaa ja piiskata
[/quote]
Ei se kuitenkaan yleinen tapa ollut, meillä päin lasten piiskaajia halveksittiin. Kaikki tiesivät lasten pahoinpitelijät.
11-vuotiaana menin naapuriin iltayöllä lapsenvahdiksi, kun vanhemmat lähtivät synnytykseen. Perheen isommat lapset olivat 4- ja 2-v ja nukkuivat ihan hyvin koko yön. Aamulla perheen isä tuli kotiin. Yö meni hyvin ja turvallisesti, onneksi. Oli toki sovittu , että hätätilanteessa juoksen hakemaan apua omilta vanhemmiltani.
Tutulta kuulostaa, en sinänsä pidä huonona asiana sitä että ei katsottu jatkuvasti perään ja lapset saivat enemmän olla keskenään, mutta tiettyä väliinpitämättömyyttä lapsia kohtaan oli myös henkisesti. En muista että olisimme koskaan tehneet perheenä yhdessä mitään, äiti ja isä harrastivat omia juttujaan vapaa-ajallaan ja meidät dumpattiin mummolaan jos he lähtivät jonnekin matkalle kahdestaan. Meitä oli kolme lasta ja kun vanhin oli 18, vanhemmat lähtivät viikoksi etelään ja jättivät meidät keskenään (minä ja pikkusisarukseni olimme ala-asteikäisiä).
Itse olen 70-luvun lapsia ja tosiaan allekirjoitan sen mitä joku jo täällä sanoikin että siihen aikaan lapset kasvoivat siinä sivussa. Tänäpäivänä jos unohdat vaikkapa lapsen hammaslääkäriajan, saattaa hammashoitaja tehdä lastensuojeluilmoituksen. Tai jos annat lapsesi leikkiä yksin pihalla. Omassa lapsuudessani matkustin yksin yöjunalla pikku natiaisena ja samassa makuukopperossa oli useasti myös itselleni täysin vieras aikuinen ihminen (samaa sukupuolta). Eikä kännyköitä ollut. Lankapuhelimella soitettiin kun perille päästiin. Tänä päivänä vanhemmuus ja lapsuus on tiukasti rajattua. Rajat on toki olla hyvä olemassa mutta kyllä nykyään ollaan liian tiukkapipoisia ja liian varovaisia. Täytyy olla jatkuvasti putipuhtaat ja tahrattomat vaatteet päällä, hiukset ojennuksessa ja kiiltävät hampaat. Tarkka ja terveellinen ruokavalio, harrastuksia viikon kuudelle päivälle, kännykkävalvonta gps-seurantoineen ja klo 19:sta nukkumaanmenoajat. Vanhempien täytyy itse olla myös tiptop, joka käänteessä. Itse olen hyvä esimerkki siitä että hengissä on 70-luvulta selvitty vaikka ainoat rajat olivat oman huoneen siisteydessä sekä tottelevaisuudessa silloin kun äiti karjui ikkunasta että "SYÖMÄÄN!" Ja jos harrastaa halusi, ei siihen rahoja saanut saati autokyytejä. Mutta niin vain käytiin kerhoissa ja harrastettiin kaikenlaista mukavaa.
Ikävänä muistan sen, että vaikka oikeastikin varmaan nykypäivän mittarin mukaan oltiin reippaita lapsia, niin tosiaan joutui olemaan paljon yksin, esim. koulun jälkeen ekaluokkalaiset iltapäivisin ja iltaisin, joskus öisinkin eikä vanhempiin saanut välttämättä yhteyttä. Oli tylsää tulla yksin kotiin. Siksi usein mentiin kuitenkin kavereille, varsinkin niille, joilla oli kotiäiti kotona ja valmis ruoka odottamassa. Vaan sielläkään ei toki voinut koko iltaa venytellä. Vanhemmat moitti jos sai kuulla ettei ollut tullutkaan tyhjään kotiin vaan mennyt toisten luo toisten "tielle". Päivähoito-tai iltahoitoasiat ei olleet niin hyvällä tolalla kuin nykyään.
Sai tukistaa ja piiskata