70-luvula lapset oli riesoja

Mä muistan kun oli treenikämpälle matkaa 10 km, sinne mä poljin pyörällä kelillä kuin kelillä.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 09:10"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 08:35"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 08:30"]

En tiedä millaisessa ympäristössä ja perheessä elit mutta minä vietin mukavan lapsuuden ja tunsin olevani arvostettu ja rakastettu. vm 1964

[/quote]

Harvoin mikään täällä oikeasti ärsyttää. Mutta tämä jos mikä. Eli aina se mamma, joka vastaa, että "ei minulla mitään ongelmaa ollut, missä sinä muka olet asunut, kun oli tuollaista"

Yleisesti 70-luvulla kasvatusilmapiiri oli erilainen, kuin tällä 64 syntyneellä mammalla ja olisi ihan hauska keskustella siitä ilman näitä itsensäkorostajia. Minäkin olen 60-lukuinen ja olin rakastettu jne...mutta muistan silti, että 70-luvulla juoksimme yksin ulkona ja ei meitä kukaan vahtinut ja jos tipahti puusta, ei heti juostu kotiin ja hössötetty yms. Omista mokista otettiin vastuu, vanhemmat eivät valvoneet  läksyjä. Siksikään, koska peruskoulu alkoi alkio-oppeineen ja monet vanhemmat olivat ihan hukassa uusista opeista.

Ei 70-luvulla edes ajateltu, että iso sisarus voisi kärsiä virikkeiden puutteesta, jos äiti oli kotona ja tarvitsisi jo parivuotiaana ammattikasvattajien antamaa virikekasvatusta, että pärjäisi maailmassa. Virikkeet hoidettiin aika lailla itse.

[/quote]Olen kanssasi samaa mieltä, ja siitä huolimatta tai juuri siksi useimmista silloisista lapsista on tullut iha kunnon ihmisiä ja veronmaksajia. Nykyään hössötetään ihan liikaa lasten vuoksi, eikä se tee heistä sen onnellisempia.

t.mummeli

[/quote]

No kun katsoo sen ajan lapsia nykyään, niin avot sitä psyykelääkkeiden määrää, masennuksia, burn outteja ym. ym. ym. Tosi terveitä tulikin. Oikeita valtion pikku lampaita jotka kiltisti ottavat sen, mitä annetaan. Lapsikuolleisuus tapaturmaisesti oli myös "hieman" yleisempää. Ei se mitään kullanhohtoista paratiisissa elämistä ollut. Monessa perheessä sodan traumat vielä tuoreena, alkoholismia ei oikeastaan edes tiedetty olevaksi vaikka viina maistui, eikä perheväkivallasta saanut puhua vaan se hoidettiin kotona suljetuin ovin ja silmät mustana. Joo, tosi hienoa aikaa.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 08:27"]

kukaan ei pitänyt heitä söpöinä (no ehkä vauvana) vaan lapset olivat tyhmiä räkänokkia ja aina pahanteossa. Kaikki vahingot ja haavat oli aina vaan: "mitäs läksit, oma syy). Jotenkin odotettiin lapsilta liikaa.

[/quote]

Se, että sun vanhemmat oli perseestä ja huonoja vanhempia ei tarkoita et meidän muiden vanhemmat olisi olleet samanalaisia...

(Mitenkään yleistämättä) mistäköhän johtuu, että juuri tämä "vapaankasvatuksen sukupolvi" kasvattaa nyt tuota "pullamössö sukupolvea". Ihmettelen täyttä päinvastaisuutta, kun puheitten perusteella sen aikainen kasvatustapa mielletään kuitenkin mukavan vapaaksi.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 09:51"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 08:27"]

kukaan ei pitänyt heitä söpöinä (no ehkä vauvana) vaan lapset olivat tyhmiä räkänokkia ja aina pahanteossa. Kaikki vahingot ja haavat oli aina vaan: "mitäs läksit, oma syy). Jotenkin odotettiin lapsilta liikaa.

[/quote]

Se, että sun vanhemmat oli perseestä ja huonoja vanhempia ei tarkoita et meidän muiden vanhemmat olisi olleet samanalaisia...

[/quote]

No ainakin minunkin vanhemmat olivat ihan perseestä. Ei olla enää tekemisissä, onneksi. -75

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 08:35"][quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 08:30"]

En tiedä millaisessa ympäristössä ja perheessä elit mutta minä vietin mukavan lapsuuden ja tunsin olevani arvostettu ja rakastettu. vm 1964

[/quote]

Harvoin mikään täällä oikeasti ärsyttää. Mutta tämä jos mikä. Eli aina se mamma, joka vastaa, että "ei minulla mitään ongelmaa ollut, missä sinä muka olet asunut, kun oli tuollaista"

Yleisesti 70-luvulla kasvatusilmapiiri oli erilainen, kuin tällä 64 syntyneellä mammalla ja olisi ihan hauska keskustella siitä ilman näitä itsensäkorostajia. Minäkin olen 60-lukuinen ja olin rakastettu jne...mutta muistan silti, että 70-luvulla juoksimme yksin ulkona ja ei meitä kukaan vahtinut ja jos tipahti puusta, ei heti juostu kotiin ja hössötetty yms. Omista mokista otettiin vastuu, vanhemmat eivät valvoneet  läksyjä. Siksikään, koska peruskoulu alkoi alkio-oppeineen ja monet vanhemmat olivat ihan hukassa uusista opeista.

Ei 70-luvulla edes ajateltu, että iso sisarus voisi kärsiä virikkeiden puutteesta, jos äiti oli kotona ja tarvitsisi jo parivuotiaana ammattikasvattajien antamaa virikekasvatusta, että pärjäisi maailmassa. Virikkeet hoidettiin aika lailla itse.
[/quote]Kasvatusilmapiiri on minun perheessäni täsmälleen samanlainen kuin minullakin oli. Koulu hoidetaan ja ruokaa syödään, kotitöitä tehdään jonkun verran mutta ulkona saa tutkia ja kiivetä puuhun ja kahlata ojissa, en kyttää joka askelta ja opetan lapset luottamaan maailmaan enkä turhaan supista heidän elinpiiriään. Pikku kolhuista ei rynnätä suoraan lääkäriin hysteerisenä. Saa hiihtää ja pulkkailla ilman kypärää ja mennä kavereiden kanssa uimaan.

Kaikki veti röökiä sisällä ja oli mustavalkotelkkari.

Tunnen perheen, jonka lapsi on ylisuojeltu. Ala-asteikäisenä ei saanut mennä mihinkään, kaikkialla pöpöjä, vaaroja, huonoa seuraa, bussilla ei voi kulkea  yms. Nyt, yläasteikäisenä, on melkein täysin yksin (kaverittomuuskehitys alkoi jo ala-asteella) , ei ole käytännössä siis kavereita eikä harrastuksia, aikansa viettää yläkerrassa omassa huoneessaan. On masentunut ja heikko itsetunto, lihonut yms. Että se siitä suojelusta.

Niinpä, tosin mielestäni noihin aikoihin alkoi muutosta ajattelutavassa tapahtua eikä piiskaaminen enää ollut hyväksyttyä. Omissa oloissamme sitä kyllä oltiin. Eipä ihme että lapsia tapaturmaisesti moninkertainen määrä nykyiseen verrattuna.

Kyllä meillä oli kotona -70-luvulla ihan samanlaista kuin on meidän perhessä nyttenkin. Johtuneeko siitä, että äiti ja isä olivat molemmat korkeasti koulutettuja (juristeja). Meillä Oli tarkat säännöt, läksyt tarkastettiin, meitä valvottiin pihalla kokoajan jne. En tunnista mitään nosita edellä mainitusiat muka seitkytlukulaisista piirteistä. Luulen, että se on ollut ihan yhtä perhekohtaista kuin nykyäänkin.

Meillä elettiin lasten ehdoilla, isä erityisesti hoiti meitä ja touhusi kanssamme, matkustelimme ulkomaille ja kuljetti meitä kaiket illat harrastuksiin. Kyllä meistä kaikista neljästä tuli ihan hyviä ja pärjääviä kansalaista kaikesta tästä huolenpidosta huolimatta. Voi olla, että meillä oli poikkeava lapsuus siihenaikaan, mutta hyvin pitkälle samanlainen kuin omilla lapsilla on nykyään.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 10:02"]Niinpä, tosin mielestäni noihin aikoihin alkoi muutosta ajattelutavassa tapahtua eikä piiskaaminen enää ollut hyväksyttyä. Omissa oloissamme sitä kyllä oltiin. Eipä ihme että lapsia tapaturmaisesti moninkertainen määrä nykyiseen verrattuna.
[/quote]
Siis kuoli tapaturmaisesti

Kuinka monta 70 luvun ihmistä tunnet jotka elää sossun varassa... Kyllä se on toi 90 luvun polvi jotka on itsekeskeisiä, vaatimassa yhteiskunnan elätystä ja minä minä asenteella ei tehtäisi mitään asioiden eteen.

70 luvulla lapsista kasvatettiin itsenäsiä ja heitä opetettiin arvostamaan muita ihmisiä, heidän panostaan ja myöskin rahaa. Nykyajan lapset saavat kaiken mitä vaativat (ei kylläkään meidän perheessä) ja sitten ihmetellään miksi ne asuu himassa 30 vuotiaaksi ja eivät tee mitään.

Ei mitään uutta auringon alla.

Suuret ikäluokat syyttelivät 1970-luvulla syntyneitä pullamössö-sukupolveksi. Nyt se onkin kääntymässä siihen, että nykyisillä nelikymppisillä oli lapsuudessaan sittenkin "kovat olot" ja ne ovatkin ne nykyajan lapset/nuoriso jotka ovat pullamössöä...

Ilmeisesti aikaisempi ikäpolvi on aina kovia kokeneempi, ainakin puheissaan. Ja nuorempi ikäpolvi nössöjä.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 09:54"]

(Mitenkään yleistämättä) mistäköhän johtuu, että juuri tämä "vapaankasvatuksen sukupolvi" kasvattaa nyt tuota "pullamössö sukupolvea". Ihmettelen täyttä päinvastaisuutta, kun puheitten perusteella sen aikainen kasvatustapa mielletään kuitenkin mukavan vapaaksi.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 09:54"]

(Mitenkään yleistämättä) mistäköhän johtuu, että juuri tämä "vapaankasvatuksen sukupolvi" kasvattaa nyt tuota "pullamössö sukupolvea". Ihmettelen täyttä päinvastaisuutta, kun puheitten perusteella sen aikainen kasvatustapa mielletään kuitenkin mukavan vapaaksi.

[/quote]

Ehkä sen vuoksi, että säännöt ja lait ovat muuttuneet. Kuten joku tuossa mainitsikin, ääripäänä voi olla nykyään hammashoitajan tekemä lastensuojeluilmoitus, jos vanhempi unohtaa lapsen hammalääkäriajan. Tukistamisesta voi tulla poliisiasia jne. 

Mä olen itsekin 70-luvulla lapsuuteni kasvanut, enkä todellakaan ihannoi tai maalaa ruusuista kuvaa siitä ajasta. Mutta kyllä sitä jotenkin lapset olivat silloin onnellisempia kuin nykyään. Piti käyttää enemmän mielikuvitusta, leikittiin isoissa ryhmissä ja oltiin paljon ulkona. Nykykersat (omani mukaanlukien ) haluaisivat vain nyhjöttää tietokoneilla ja kännyköillä eikä ulos mennä jos keli on vähänkään huono. Eikä noita oikein voi pakottaakaan kun ei siellä ulkona muitakaan ole. 

Mutta se on totta, että 70-lukua varjosti vielä vahvasti sotatraumat. Isovanhemmat siirsivät ahdistuneisuutensa ja traumansa vanhempiimme, mikä vaikutti koko perhe-elämään. Enää sotatraumat eivät siirry nuoremmille, eikä niitä toivottavasti tarvitse enää kokeakaan..

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 09:39"]

Tutulta kuulostaa, en sinänsä pidä huonona asiana sitä että ei katsottu jatkuvasti perään ja lapset saivat enemmän olla keskenään, mutta tiettyä väliinpitämättömyyttä lapsia kohtaan oli myös henkisesti. En muista että olisimme koskaan tehneet perheenä yhdessä mitään, äiti ja isä harrastivat omia juttujaan vapaa-ajallaan ja meidät dumpattiin mummolaan jos he lähtivät jonnekin matkalle kahdestaan. Meitä oli kolme lasta ja kun vanhin oli 18, vanhemmat lähtivät viikoksi etelään ja jättivät meidät keskenään (minä ja pikkusisarukseni olimme ala-asteikäisiä). 

[/quote]Me teimme paljonkin yhdessä perheenä, kävimme mökkilomilla ja sukulaisissa, uimassa ja retkillä ja pelasimme tennistä ja korttia paljon. Perhe ei ollut tyypillinen, asuin mummon ja tädin ja serkkupojan kanssa mutta ei se estänyt yhdessäoloa ja lämpimiä välejä ja yhdessä tekemistä vaikka kaikkein mieluisinta toki oli juosta isossa laumassa aamusta iltaan uimarannalla, metsissä ja välillä pahanteossakin naapurin omenapuissa ja pelloilla. Vasta myöhemmin olen tajunnut että lapsuudessani parasta oli se että luovuutta ei tukahdutettu millään lailla vaan nimenomaan kannustettiin kokeilemaan kaikkea mahdollista. Ja ilkeilijöille tiedoksi, ei ollut ihan helppoa olla ainoa "avioero-orpo" asuinalueellaan joten pidän todella arvokkaana että minulle pystyttiin tarjoamaan lapsuus, joka jätti vain valoisia muistoja. vm 1964

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 09:54"]

(Mitenkään yleistämättä) mistäköhän johtuu, että juuri tämä "vapaankasvatuksen sukupolvi" kasvattaa nyt tuota "pullamössö sukupolvea". Ihmettelen täyttä päinvastaisuutta, kun puheitten perusteella sen aikainen kasvatustapa mielletään kuitenkin mukavan vapaaksi.

[/quote]

ja vapaan kasvatuksen sukupolvi ...luulisin...vetää paljon  niitä psyykenlääkkeitä.

Ilman pärjäisi enemmistö.

ei porukka ole niin sairasta kuin itselleen uskottelee.

pihalle ja hommiin.

nykyään on se, kun on liika vaihtoehtoja ja pyöritään niissä mahdollisuuksien viidakoissa! Eikä ostata niitä käyttää...on runsauden pula. Liikaa kaikkea mukamas valittavaa.

ei tarvi hoitaa leipää pöytään. Se on jotenkin niin väärin...että höösätään pilalle. Ei anneta mahdollisuutta eheytyä. Pitäisi antaa tekemistä ja liittää ryhmiin tai toisiin ihmisiin mieluummin kuin määrätä sängynpohjalle ja lääkettä.

ihminen on toiminnallinen kokonaisuus ja se tarvitsee tekemistä ja kuuluvuuden tunnetta.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 10:02"]

Kyllä meillä oli kotona -70-luvulla ihan samanlaista kuin on meidän perhessä nyttenkin. Johtuneeko siitä, että äiti ja isä olivat molemmat korkeasti koulutettuja (juristeja). Meillä Oli tarkat säännöt, läksyt tarkastettiin, meitä valvottiin pihalla kokoajan jne. En tunnista mitään nosita edellä mainitusiat muka seitkytlukulaisista piirteistä. Luulen, että se on ollut ihan yhtä perhekohtaista kuin nykyäänkin.

Meillä elettiin lasten ehdoilla, isä erityisesti hoiti meitä ja touhusi kanssamme, matkustelimme ulkomaille ja kuljetti meitä kaiket illat harrastuksiin. Kyllä meistä kaikista neljästä tuli ihan hyviä ja pärjääviä kansalaista kaikesta tästä huolenpidosta huolimatta. Voi olla, että meillä oli poikkeava lapsuus siihenaikaan, mutta hyvin pitkälle samanlainen kuin omilla lapsilla on nykyään.

[/quote]Meillä oli yksi kaveri joka ei saanut lähteä pihasta rymyämään puskiin ja leikkimään kirkkistä metsään. Hän oli ainoa lapsi ja pulskistui siinä pihallaan yksinäisenä, en tiedä mitä hänelle nykyään kuuluu. Muistan kun tuli ekat lämpimät kevätpäivät ja saatiin lupa kävellä sulaneilla kohdilla paljain jaloin (se oli joka kevään kohokohta), tämä lapsi puettiin paksuihin villavaatteisiin eikä koskaan saanut tehdä niin. Ja kun tuli kesäinen rankkasade, meitä suorastaan kehoitettiin menemään lätäkköihin hyppimään vaatteet päällä :)

Heh, juuri näin. Ja näin se on mennyt antiikista asti.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 10:06"]

Ei mitään uutta auringon alla.

Suuret ikäluokat syyttelivät 1970-luvulla syntyneitä pullamössö-sukupolveksi. Nyt se onkin kääntymässä siihen, että nykyisillä nelikymppisillä oli lapsuudessaan sittenkin "kovat olot" ja ne ovatkin ne nykyajan lapset/nuoriso jotka ovat pullamössöä...

Ilmeisesti aikaisempi ikäpolvi on aina kovia kokeneempi, ainakin puheissaan. Ja nuorempi ikäpolvi nössöjä.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 09:54"]

(Mitenkään yleistämättä) mistäköhän johtuu, että juuri tämä "vapaankasvatuksen sukupolvi" kasvattaa nyt tuota "pullamössö sukupolvea". Ihmettelen täyttä päinvastaisuutta, kun puheitten perusteella sen aikainen kasvatustapa mielletään kuitenkin mukavan vapaaksi.

[/quote]

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 09:27"]

Vammaiset lapset laitettiin surutta laitokseen ja äitiysloma oli 3kk. Haluisitteko sen ajan takasin??

[/quote]

3 kk äityisloman kyllä. Se lomahan oli alunperin synnytyksestä toipumista varten...

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 10:02"]

Kyllä meillä oli kotona -70-luvulla ihan samanlaista kuin on meidän perhessä nyttenkin. Johtuneeko siitä, että äiti ja isä olivat molemmat korkeasti koulutettuja (juristeja). Meillä Oli tarkat säännöt, läksyt tarkastettiin, meitä valvottiin pihalla kokoajan jne. En tunnista mitään nosita edellä mainitusiat muka seitkytlukulaisista piirteistä. Luulen, että se on ollut ihan yhtä perhekohtaista kuin nykyäänkin.

Meillä elettiin lasten ehdoilla, isä erityisesti hoiti meitä ja touhusi kanssamme, matkustelimme ulkomaille ja kuljetti meitä kaiket illat harrastuksiin. Kyllä meistä kaikista neljästä tuli ihan hyviä ja pärjääviä kansalaista kaikesta tästä huolenpidosta huolimatta. Voi olla, että meillä oli poikkeava lapsuus siihenaikaan, mutta hyvin pitkälle samanlainen kuin omilla lapsilla on nykyään.

[/quote]

Mulle tuli myös mieleen, että porvarisvanhemmilla on ollut erilailaista ja keskiluokalla/alemmalla keskiluokalla ja duunareiden lapsilla on sit ollut enemmän sitä, että lapset on vain välttämätön paha, itsestäänselvyys. Mutta varmasti myös perhekohtaista, en yleistäisi liian paljon.