70-luvula lapset oli riesoja

No se nyt riippuu ihan perheestä ja lähipiiristä, kuka elää onnellisen lapsuuden ja kuka kokee olevansa riesa! Minun vanhempani antoivat minulle oikein hyvän lapsuuden 70-luvulla, ei todellakaan tarvinnut pelätä esim.lyömistä. Joillakin oli surullisemmin. Ja ihan täsmälleen samoin se menee nykyään. Olen ymmärtänyt, että erona olisi se, että nykyään on kahtiajakutuneempaa, eli suurempi osa voi joko tosi hyvin tai tosi huonosti. Olisko sitten näin? 

Yksinkulkemisrajoitukset ovat minusta kyllä hyvä asia. Tapaturmia sattuu paljon vähemmän nykyään, kun lapsille ei (yleensä) anneta kykeneväisyyteen nähden liikaa vapautta. 

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 10:05"]Kuinka monta 70 luvun ihmistä tunnet jotka elää sossun varassa... Kyllä se on toi 90 luvun polvi jotka on itsekeskeisiä, vaatimassa yhteiskunnan elätystä ja minä minä asenteella ei tehtäisi mitään asioiden eteen.
[/quote]

((( OHIS [ei jankkausta tästä tähän ketjuun kiitos, mutta pakko huomauttaa] 90-luvulla syntyneet ovat vasta äskettäin aikuistuneita. Kun otetaan huomioon kuinka hankala nykyään on työllistyä (varsinkaan jos jalkaa ei ole ennestään oven välissä), monille ei jää vaihtoehtoa. Lisäksi valtaosa opiskelee edelleen, joten muuta tulonlähdettä ei yksinkertaisesti vielä ole. Halu työelämään on kuitenkin lähes poikkeuksetta kova. 70-luvulla syntyneillä on ollut 20 vuotta enemmän aikaa saada asiansa järjestymään, joten tottakai työttömyysluvut ovat eri luokkaa. )))

Mä laskin juuri, että oon tehnyt kohta 40 vuotta töitä.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 09:27"]Vammaiset lapset laitettiin surutta laitokseen ja äitiysloma oli 3kk. Haluisitteko sen ajan takasin??[/quote]

Tuskin kukaan haluaa sitä aikaa takaisin sellaisenaan, vaan kultaisen keskitien, ehkä ryyditettynä hyvine asioiden valitsemisella molemmista ajoista. Nykyään on menty toiseen äärimmäisyyteen. Se on älytöntä, että nykyään 15 vuotiailtakaan ei voi odottaa sellaista vastuunkantoa, joka oli 80-luvulla ekaluokkalaiselle itsestäänselvyys ensimmäisen kouluviikon jälkeen. Eli esimerkiksi läksyt piti merkitä opettajan sanomisesta ja tehdä itse, tavarat piti pitää kunnossa ja mukana oikeina päivinä, lyhyet koulumatkat kulkea itse ja niin edelleen. Jos töppäsi, sai laiskanläksyä tai jälki-istuntoa. Ja jos ei pystynyt oppimaan tavoille, laitettiin vuodeksi kotiin kasvamaan tai siirrettiin erityisopetukseen.

Nyt odotetaan, että vanhemmat katsovat Wilmasta läksyt ja tekevät ne, kuljettavat lapset joka paikkaan ja paapovat ja pitävät pumpulissa, ettei vain tule elämän ensimmäistä pettymystä ennen 18 vuoden ikää. Sitten ihmetellään, miksi nuoret eivät ole kokeneita huippusuorittajia armottomassa työelämässä.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 08:51"]Joo, saatiin olla ihan omissa oloissamme. Mä jo 8-vuotiaana fillaroin yksin koko päiväksi uimarannalle kavereiden kanssa. Tärkeintä oli, ettei saanut koulussa nelosia ja että oli ruoka-aikaan kotona sekä osallistui kotitöihin.
[/quote]

Minä olen 16-v, mutta tein itsekkin tuota :D Ihan yksin uimarannalle uimaan kavereiden kanssa 7km päähän ja ei edes puhelinta mukana. Eskariin 2,5km ja sinne ja takas yksin, matkan varrella kaksi tien ylitystä.

Mun lapsuuteni 80-90 -luvulla oli juuri tuollainen 70-luvun lapsuus, vapaa ja omaehtoinen. Kotoa turvattu kuitenkin. Johtuu varmaan siitä että asuin pienellä paikkakunnalla. Voisin jopa väittää että mun sisarusten lapsilla on nyt samankaltainen lapsuus kun asuvat edellen siellä. Me asutaan nykyään Helsingissä, ei enää ytimen tuntumassa vaan rauhallisella okt-alueella, ja pitää vähän miettiä miten lapsille vois antaa vapautta ja yhteisöllistä kasvuympäristöä, vanhempi on vasta 2 mutta tästä se lähtee..

Meille on jätetty se vastuu mitä ei ollut vanhemmillamme ja sitä ei tule lapsillemme, kun koulutehtävät, kouluun ehtiminen, hammaspesu ja kaikki on vain vanhemman työtä nykyään, ei lapsi käytä omia aivoja enää.

Minua ahdisti jo lapsena välillä se vastuu.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 09:10"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 08:35"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 08:30"]

En tiedä millaisessa ympäristössä ja perheessä elit mutta minä vietin mukavan lapsuuden ja tunsin olevani arvostettu ja rakastettu. vm 1964

[/quote]

Harvoin mikään täällä oikeasti ärsyttää. Mutta tämä jos mikä. Eli aina se mamma, joka vastaa, että "ei minulla mitään ongelmaa ollut, missä sinä muka olet asunut, kun oli tuollaista"

Yleisesti 70-luvulla kasvatusilmapiiri oli erilainen, kuin tällä 64 syntyneellä mammalla ja olisi ihan hauska keskustella siitä ilman näitä itsensäkorostajia. Minäkin olen 60-lukuinen ja olin rakastettu jne...mutta muistan silti, että 70-luvulla juoksimme yksin ulkona ja ei meitä kukaan vahtinut ja jos tipahti puusta, ei heti juostu kotiin ja hössötetty yms. Omista mokista otettiin vastuu, vanhemmat eivät valvoneet  läksyjä. Siksikään, koska peruskoulu alkoi alkio-oppeineen ja monet vanhemmat olivat ihan hukassa uusista opeista.

Ei 70-luvulla edes ajateltu, että iso sisarus voisi kärsiä virikkeiden puutteesta, jos äiti oli kotona ja tarvitsisi jo parivuotiaana ammattikasvattajien antamaa virikekasvatusta, että pärjäisi maailmassa. Virikkeet hoidettiin aika lailla itse.

[/quote]Olen kanssasi samaa mieltä, ja siitä huolimatta tai juuri siksi useimmista silloisista lapsista on tullut iha kunnon ihmisiä ja veronmaksajia. Nykyään hössötetään ihan liikaa lasten vuoksi, eikä se tee heistä sen onnellisempia.

t.mummeli

[/quote]

Ehkä hössötetäänkin mutta auta armias jos joku 4-5 vuotias kaatuu pihalla ja loukkaa vaikka polvensa tai muuta pahempaa. Sitten taas huudetaan että missä ne vanhemmat oli ja on se kumma kun vanhemmat ei halua olla lastensa kanssa...

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 10:08"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 09:54"]

(Mitenkään yleistämättä) mistäköhän johtuu, että juuri tämä "vapaankasvatuksen sukupolvi" kasvattaa nyt tuota "pullamössö sukupolvea". Ihmettelen täyttä päinvastaisuutta, kun puheitten perusteella sen aikainen kasvatustapa mielletään kuitenkin mukavan vapaaksi.

[/quote]

Ehkä sen vuoksi, että säännöt ja lait ovat muuttuneet. Kuten joku tuossa mainitsikin, ääripäänä voi olla nykyään hammashoitajan tekemä lastensuojeluilmoitus, jos vanhempi unohtaa lapsen hammalääkäriajan. Tukistamisesta voi tulla poliisiasia jne. 

Mä olen itsekin 70-luvulla lapsuuteni kasvanut, enkä todellakaan ihannoi tai maalaa ruusuista kuvaa siitä ajasta. Mutta kyllä sitä jotenkin lapset olivat silloin onnellisempia kuin nykyään. Piti käyttää enemmän mielikuvitusta, leikittiin isoissa ryhmissä ja oltiin paljon ulkona. Nykykersat (omani mukaanlukien ) haluaisivat vain nyhjöttää tietokoneilla ja kännyköillä eikä ulos mennä jos keli on vähänkään huono. Eikä noita oikein voi pakottaakaan kun ei siellä ulkona muitakaan ole. 

Mutta se on totta, että 70-lukua varjosti vielä vahvasti sotatraumat. Isovanhemmat siirsivät ahdistuneisuutensa ja traumansa vanhempiimme, mikä vaikutti koko perhe-elämään. Enää sotatraumat eivät siirry nuoremmille, eikä niitä toivottavasti tarvitse enää kokeakaan..

[/quote]

Hmm. En osaa sanoa, milloin ollaan oltu onnellisemmillaan. Mutta kun perusnykyperhettä katsoo, niin ihailen sitä, miten hyvät välit lapsilla on vanhempiinsa. Lapset ja vanhemmat viihtyvät toistensa seurassa. Nuoretkin viettävät mielellään aikaa vanhempiensa kanssa. Ja juttelevat keskenään. Niin ei ollut kyllä 70-80-luvulla, ei ainakaan meidän perheessä. Ei 80-luvulla teinit halunneet viettää vapaa-aikaa perheen kanssa, vaan vain kavereiden.

Ihailen ja vähän kadehdin sitä, miten vanhemmat viettävät aikaa yhden lapsen kanssa kerrallaankin. En muista että koskaan olisin tehnyt mitään vain huvin vuoksi jomman kumman vanhemman kanssa. Tai että koskaan oltaisiin oikein juteltu muusta kuin käytännönasioista. Ei käyty leffassa, ei istuttu sylissä katsomassa telkkaria, ei hulluteltu. Asiat tehtiin "oikein" ja meitä kasvatettiin niin paljon, että pelkkä yhdessäolo ja hauskanpito. Harrastettiin ja SUORITETTIIN.

t. tavallisesta perhe

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 09:49"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 09:10"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 08:35"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 08:30"]

En tiedä millaisessa ympäristössä ja perheessä elit mutta minä vietin mukavan lapsuuden ja tunsin olevani arvostettu ja rakastettu. vm 1964

[/quote]

Harvoin mikään täällä oikeasti ärsyttää. Mutta tämä jos mikä. Eli aina se mamma, joka vastaa, että "ei minulla mitään ongelmaa ollut, missä sinä muka olet asunut, kun oli tuollaista"

Yleisesti 70-luvulla kasvatusilmapiiri oli erilainen, kuin tällä 64 syntyneellä mammalla ja olisi ihan hauska keskustella siitä ilman näitä itsensäkorostajia. Minäkin olen 60-lukuinen ja olin rakastettu jne...mutta muistan silti, että 70-luvulla juoksimme yksin ulkona ja ei meitä kukaan vahtinut ja jos tipahti puusta, ei heti juostu kotiin ja hössötetty yms. Omista mokista otettiin vastuu, vanhemmat eivät valvoneet  läksyjä. Siksikään, koska peruskoulu alkoi alkio-oppeineen ja monet vanhemmat olivat ihan hukassa uusista opeista.

Ei 70-luvulla edes ajateltu, että iso sisarus voisi kärsiä virikkeiden puutteesta, jos äiti oli kotona ja tarvitsisi jo parivuotiaana ammattikasvattajien antamaa virikekasvatusta, että pärjäisi maailmassa. Virikkeet hoidettiin aika lailla itse.

[/quote]Olen kanssasi samaa mieltä, ja siitä huolimatta tai juuri siksi useimmista silloisista lapsista on tullut iha kunnon ihmisiä ja veronmaksajia. Nykyään hössötetään ihan liikaa lasten vuoksi, eikä se tee heistä sen onnellisempia.

t.mummeli

[/quote]

No kun katsoo sen ajan lapsia nykyään, niin avot sitä psyykelääkkeiden määrää, masennuksia, burn outteja ym. ym. ym. Tosi terveitä tulikin. Oikeita valtion pikku lampaita jotka kiltisti ottavat sen, mitä annetaan. Lapsikuolleisuus tapaturmaisesti oli myös "hieman" yleisempää. Ei se mitään kullanhohtoista paratiisissa elämistä ollut. Monessa perheessä sodan traumat vielä tuoreena, alkoholismia ei oikeastaan edes tiedetty olevaksi vaikka viina maistui, eikä perheväkivallasta saanut puhua vaan se hoidettiin kotona suljetuin ovin ja silmät mustana. Joo, tosi hienoa aikaa.

[/quote]

Nykyään on lastenpsykiatriselle aivan mielettömät jonot, vaikka nykyään pidetään huolta ja paijataan ja kasvattamalla ammattikasvattajat kasvattaa.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 09:27"]

Vammaiset lapset laitettiin surutta laitokseen ja äitiysloma oli 3kk. Haluisitteko sen ajan takasin??

[/quote]

Moni vammaisen lapsen äiti on kateellinen tuosta laitoksesta. Tiedätkö, millaiset jonot ovat yhä väheneville laitospaikoille ja kuinka uupuneita vanhemmat ovat hoitaessaan itse vaikeavammaista lastaan. Jokainen, joka on saanut lapsensa laitospaikalle,on huokaissut helpotuksesta burnoutin rajamailla.

Meillä oli maalla vielä 90-luvullakin tuollaista. Ja voi että, kyllä minä olisin lapsena ahdistunut jos ei olisi saatu juosta vapaasti pitkin metsiä ja kyliä.

Kouluunkin kun menin, niin kävellen minä yksin sinne kouluun menin. Äiti näytti ensimmäisenä päivänä reitin. Muistan kun joskus sydäntalvella oli hirveä lumimyräkkä. Eteen ei nähnyt paria metriä edemmäs. Itseni kokoiset kinokset oli kasautuneet tielle ja minä menin kuin lumiaura siellä lumen seassa. :D

Ei puhettakaan että koulusta olisi saanut vapautuksen tuollaisena päivänä. Nykyään kukaan ei varmaan tulisi kouluun kun autot ei pääse liikkumaan.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 08:51"]

Joo, saatiin olla ihan omissa oloissamme. Mä jo 8-vuotiaana fillaroin yksin koko päiväksi uimarannalle kavereiden kanssa. Tärkeintä oli, ettei saanut koulussa nelosia ja että oli ruoka-aikaan kotona sekä osallistui kotitöihin.

[/quote]

 Meillä oli 90-luvulla maaseudulla samanlaista.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 10:43"]

Mä laskin juuri, että oon tehnyt kohta 40 vuotta töitä.

[/quote]

Sama täällä! Eka kesäduuni 14-vuotiaana, ja 16-vuotiaana oppikoulusta suoraan töihin. Vanhemmilla ei ollut varaa laittaa mua lukioon.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 13:07"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 08:51"]

Joo, saatiin olla ihan omissa oloissamme. Mä jo 8-vuotiaana fillaroin yksin koko päiväksi uimarannalle kavereiden kanssa. Tärkeintä oli, ettei saanut koulussa nelosia ja että oli ruoka-aikaan kotona sekä osallistui kotitöihin.

[/quote]

 Meillä oli 90-luvulla maaseudulla samanlaista.

[/quote]

Tämä oli mun lapsuuttani Helsingissä.

Meidän perheessä se jatkui pitkälle 90-luvulle. Jos joku ryyppäämiseltään lapsia huomasi, ne oli sitten 'tiellä' ja 'kauheita kakaroita' tai 'aina vaatimassa jotain'. Kuten ruokaa tai suurin piirtein oikean kokoisia vaatteita. 

Opin nopeasti ruokkimaan itseni ja ompelemaan hylätyistä vaatteista käyttökelpoisia. Opin myös olemaan pois tieltä. Nyt tosin pitäis kuulemma tulla tiellä vastaan, mutta kun ovat aina vaatimassa jotain, en tule. Kauhea kakara. 

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 10:05"]

Kuinka monta 70 luvun ihmistä tunnet jotka elää sossun varassa... Kyllä se on toi 90 luvun polvi jotka on itsekeskeisiä, vaatimassa yhteiskunnan elätystä ja minä minä asenteella ei tehtäisi mitään asioiden eteen.

70 luvulla lapsista kasvatettiin itsenäsiä ja heitä opetettiin arvostamaan muita ihmisiä, heidän panostaan ja myöskin rahaa. Nykyajan lapset saavat kaiken mitä vaativat (ei kylläkään meidän perheessä) ja sitten ihmetellään miksi ne asuu himassa 30 vuotiaaksi ja eivät tee mitään.

[/quote]

Kun 70-luvulla syntyneet oli parikymppisiä, oli nuorisotyöttömyys Suomessa jotain 50%. Pummit lusmuili. Ikipultsarit on yleensä keski-ikäisiä, eli ne on nykyään niitä 70-luvulla syntyneitä jotka ei ole koskaan olleet töissä. Tunsin muuten aikoinaan 50-luvulla syntyneen, joka oli koko ikänsä työttömänä tai vankilassa. Kuoli muutama vuosi sitten.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 08:58"]

Minä olen ollut lapsi 70-luvun lopussa ja 80-luvun alussa.

Ei lapsia vahdittu sillä tavalla kuin nykyään. Alle kouluikäiset oli keskenään pihalla ja ei vanhemmat siellä oleilleen muuta kuin ihan niitten pienimpien kanssa, jotka ei vielä suunnilleen osanneet kävellä. Ei kellään 4-6 -vuotiaalla ollu vanhemmat vahtimassa ulkoleikkejä.

Uimaan pyöräiltiin kesällä 4 km:n päähän keskenämme jo alakouluiässä. Ei ollut kännyköitä, joten ei kukaan saanut kiinni mistään. Itse tehtiin jotain evästä kotoa mukaan. Ei kukaan huolehtinut, että onko sulla eväät ja mitä on ja onko monipuolista.

Ei myöskään tehty niin paljon kaikkea kuin nykyään. Nyt kaikilla on viikonloput ihan täynnä harrastusta, vierailua kyläilyä ja ohjelmaa. Silloin oltiin kotona. Kaikilla oli siivouspäivä perjantai, sen jälkeen saunottiin ja katottiin tv:tä. Kaverit oli aina viikonloppuna kotona. Nykyään mun lapsilla ei ikinä ole viikonloppuna kavereita, jos satutaan kotona olemaan.

Kesälomalla mentiin mummolaan. Aika harva matkusti esim. ulkomaille.

Elämä ei ollut niin lapsi keskeistä ja kaikkea ei tehty lasten ehdoilla kuten nykyään. Lapset kasvoi siinä sivussa.

[/quote]

Tää kaikki kuulostaa paljon paremmalta, kun tämän päivän kaikenlaiset hössötykset. Olen 66 syntynyt ja lapsuus 70 luvulta ja tämä kuulostaa tutulta. Koskaan mulla ei kuitenkaan ollut sellainen olo, ettei musta välitettäisi vaikkei hössötetty mistään. Totta tuokin, että käytiin pitkienkin matkojen päässä kaverin kanssa uimassa tai hevosia katsomassa, eikä sitä mitenkään ihmetelty.

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 13:12"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 10:05"]

Kuinka monta 70 luvun ihmistä tunnet jotka elää sossun varassa... Kyllä se on toi 90 luvun polvi jotka on itsekeskeisiä, vaatimassa yhteiskunnan elätystä ja minä minä asenteella ei tehtäisi mitään asioiden eteen.

70 luvulla lapsista kasvatettiin itsenäsiä ja heitä opetettiin arvostamaan muita ihmisiä, heidän panostaan ja myöskin rahaa. Nykyajan lapset saavat kaiken mitä vaativat (ei kylläkään meidän perheessä) ja sitten ihmetellään miksi ne asuu himassa 30 vuotiaaksi ja eivät tee mitään.

[/quote]

Kun 70-luvulla syntyneet oli parikymppisiä, oli nuorisotyöttömyys Suomessa jotain 50%. Pummit lusmuili. Ikipultsarit on yleensä keski-ikäisiä, eli ne on nykyään niitä 70-luvulla syntyneitä jotka ei ole koskaan olleet töissä. Tunsin muuten aikoinaan 50-luvulla syntyneen, joka oli koko ikänsä työttömänä tai vankilassa. Kuoli muutama vuosi sitten.

[/quote]

Tää on nyt vähän off topic koska en varsinaisesti puhu 70-luvun lapsista vaan ylipäätänsä ihmisistä jotka ovat syntyneet ennen 70-lukua esim. 50 luvulla syntyneet eivät monet tajua nykyisestä sosiaalituki elämisestä mitään. Oma äitini on moneen kertaan ihmetellyt että miten ne ihmiset voi maksaa niin hirveitä vuokria kun ei hän ikinä pystyisi. On pitänyt selittää asumistuen ja toimeentulotuen periaatteita. Kun hän kerran ihmetteli erään tuttavaperheen suurta vuokraa ja kuuli että eivät ole kummatkaan vanhemmista töissä niin taas hän ihmetteli että miten ihmeessä he elävät. No piti taas selittää että kun vuokra maksetaan ja rahaa annetaan siihen elämiseen sossusta niin kyllä elävät. Siihen taas äitini että eikö se ole hävettävää tai nöyryyttävää elää niin. Tämä nyt vaan esimerkkinä siitä että vanhempi sukupolvi on tottunut siihen että itse on omilla rahoilla tultava toimeen ja yritettävä kaikkensa että pystyy maksamaan vuokransa, elämisensä jne. Eivät he osaa edes ajatella sitä vaihtoehtoa että kaikki maksetaan sinulle jos et itse pysty. Ja se että sosiaalitukien varassa eläminen oli enemmän häpeällistä oli ehkä kuitenkin jollain tavalla postitiivinen asia verrattuna nykyiseen, jossa on tullut jotenkin itsestäänselvyydeksi että se on ihan ok että elämisen vuokrasta lähtien maksaa kokonaan valtio. Häpeäkin on toiminut aikoinaan tietynlaisena kannustuksena.

Minulle ainakin hoettiin 80 luvulla ettemme ollaan lellittyä sukupolvea ja ennen piti tehdä töitä ym. Saatiin kyllä kulkea itsenäisesti jo alle kouluikäisenä. Mutta kyllä aika lapsikeskeistä meillä oli.