Lyhytpinnainen puoliso...

Eroa ennen kuin on lapsia.
T. Joku, joka ei lähtenyt

Minulla on menossa samanlainen kausi kuin Ap:n miehellä, mutta yritän ryhdistäytyä.
Kaamos ja lyhyt unen määrä vaikuttaa minuun todella negatiivisesti.
Liikunnan lisäämisellä yleensä vähennän kaamoksen vaikutusta ja parannan unenlaatua.
T.Mies

2: lapsia ei ole suunnitteilla, mutta en silti ihan nuin helpolla luovuttaisi. -ap

Meillä vähän samaa, mutta olen oppinut itse päästämään puolison kiukuttelut toisesta korvasta saman tien ulos. Usein en reagoi ollenkaan hänen mäkätykseensä jos kyseessä on joku asia joka ei ole minun syyni (tyyliin hänen omat leivänmurunsa pöydällä). Joskus saatan myös leikillisesti lähteä oikein marttyyrinomaisesti ottamaan kaikista maailman huonosti olevista asioista syyt niskoilleni, jolloin mies usein tajuaa oman pikkumaisuutensa ja naurettavuutensa. 

Jaksoin yrittää tuollaisen kanssa kolme vuotta. Nyt suhteen päättymisen jälkeen voin taas hengittää.

3: hänellä tuntuu jatkuvasti olevan unirytmi sekaisin, ja olen huomannut että nälkäisenä hän on yleensä herkkä suuttumaan. -ap

Mistä asioista riitelette? Miten mies käyttäytyy pinna katkeaa? Ottaaako suuttumisestaan vastuun itselleen vai syyttääkö sinua? Meneekö riidellessä henkilökohtaisuuksiin, vai osaatteko riidellä ns. oikeista asioista?

8: riitelemme ihan arkipäiväisistä asioista. Hän saattaa suuttua minulle jostain, tekemästäni "rikkeestä". Myöhemmin jos hän tekee saman, ja huomautan hänelle siitä, hän saattaa alkaa paasata miten voinkin suuttua noin pienestä ja mitättömästä. En ala henkilökohtaisuuksiin tai mitään muutakaan, vaan kerron oman näkemykseni asiasta. Mies taas saattaa riidanhuipuksi todeta vihaavansa minua, haukkua itsekkääksi, vähätellä minua ja tekemisiäni... kun sanon näistä, ettei ole mitenkään aikuismaista, niin kieltää että koskaan nuin toimisikaan. Kun miehes suuttuu ihan tosissaan, saattaa alkaa paiskomaan ei särkyviä pehmeitä esineitä, lyödä seinää ym. Pahimmillaan tönäisee minua. Kerran tönäisi niin lujaa että kaaduin ja satutin nilkkani. Vasta siihen hän havahtui, että ei ole normaalia ja aneli anteeksi. Muulloin hän ei ole nähnyt toimintaansa vääränä. -ap

Www.perheaikaa.fi - Tunnekeskeinen parisuhdekurssi

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 07:15"]

Meillä on miehen kanssa ihan erilaiset tavat käsitellä ärtymystä. Minä yritän ajatella järkevästi, että ollaan kakki inhimillisiä olentoja, ja virheitä ja vahinkoja sattuu. En huuda, en draamaa, vaan yritän käsitellä asian niinkuin aikuiset. Mies taas tuntuu sieppaavan hetkessä kokonaisen hernepellon nokkaan, ja ne tuntuu juuttuvan sinne melko tiukkaan. Meillä on ollut riitoja, joissa hän on vänkäämisen jälkeen todennut, ettei asiasta pitäisi olla vihainen, mutta on kuitenkin, ja homma jatkuu... Tämä käytös on alkanut vähitellen rassaamaan, varsinkin kun olen niin kiltti, että herkästi annan polkea oikeuksiani. Miten te muut? Onko kohtalotovereita? Minkälaisia ohjeita on antaa vastaisuuden varalle?

[/quote]

Pitäisi kuulla miehenkin mielipide asiasta, tuskin asia on noin yksi puolista. 

ja itsessäsi ei ole mitään vikaa? nalkutusta , pihtaamista, miehen rahoilla loisimista?

Mun mies raivostuu hirveesti kaikista vastoinkäymisistä ja suunnitelmien muuttumisista jne. Jos on omassa päässään suunnitellut jotain ja ehdotan että voitais tehä se juttu niin ja noin niin raivostuu älyttömästi (etenkin jos ei ole syönyt). Miksei voi vaan sanoa että "no mä olin kyllä suunnitellut .....". :D sit kun mies raivoo niin mua alkaa harmittaa ja loppuilta ollaan hiljaa vaikkei ole edes syytä.

15 jatkaa; ja jos mä teen jotain niin mies ei sano asiasta vaan alkaa matkia mua ja mököttää. Esim yksi ilta lähdin olkkarista pesemään naaman ja menin makkariin katsomaan puhelimelta fb ilmoitukset ja samalla laittamaan herätyksen (puhelin oli makkarissa lataamassa) niin mies tuli ovelle ja sanoi "taas facebookissa". Menin sänkyyn ja kun mieskin tuli niin räpläsi puhelinta kunnes nukahdin ja aamulla mökötti jotain eikä antanut pusua niin kysyin että miksei ja vastasi sitten että " on kiire mennä fb". Ei luoja :D

12: Kiitos! Miestä tuskin saan tähä mukaan. Olen joskus varovasti ehdottanut, kurssia tai terapiaa, mutta hänen mielestään ne on "hulluille". Omasta mielestäni tekisi varmasti jokaiselle parille hyvää käydä joku parisuhdekurssi tms vaikka suhteella menisikin hyvin. -ap

13: No ei varmaan ole näin yksipuoleista. Paha minun on miehen puolesta tässä mennä sanomaan. Sen verran tiedän, että häntä suututtaa suunnattomasti minun pelkoni. Lisäksi se, että en heti vastaa hänen sanomaansa, vaan saatan rauhoittua ennen puhumista, tai miettiä miten sanoisin asiani ilman että se on loukkaavaa. Hänellä taas on tapana laukoa mitä sylki suuhun tuo. -ap

14: En nyt koe itseäni noista esimerkeistä. Nalkutukseen olen varmasti jossain elämänvaiheessani syyllistynyt, mutta olen oppinut nekin nielemään kun hän asiasta huomautti.

Olkoot vaikka miten vihainen, mutta voisi yrittää hillitä äänenpainoa, kiroilua ja nälvimistä. Suuttumiset voi hoitaa aikuismaisesti. Olen sanonut että voisi alkajaisiksi yrittää vähentää kirosanoja, mutta vasta-argumenttina on ollut vain että kun suututtaa niin silloin tulee pakosta kiroiltua. Nälvimistä hän ei myönnä, eikä koe huutavansa.

Ei tule mitenkään rakastettu olo, kun kuulee olevansa "itsekäs paska" koska unohti sairaana pyörittää tiskikoneen yms. ja useamman tunnin suuttumiset siihen päälle. Tuntuu että hän muuttuu täysin eri ihmiseksi silloin kun on vihainen. -ap

15: Kuullostaa hieman samanlaiselta, mies-lapselta. Vielä vähemmän ymmärrän tuollaista pitkävihaisuutta. Ollaan koko päivä vihainen jostain luoja-ties-mistä.

Lisäksi miehelläni on tapana kaivella menneitä. Esim joskus minulla oli tapana jättää karkkipapereita pöydälle, mutta lopetin sen heti mieheni pyynnöstä. Yleensä kun pyydän häntä siivoamaan jälkensä yms osallistumaan kotitöihin, hän jaksaa huomauttaa että kun "sinäkään et koskaan siivoa karkkipapereitasi" jne vaikka nuistakin tapahtumista on jo useampi vuosi... Ja tuolla hän sitten kuittaa sen osallistumisensa siisteyden ylläpitoon. -ap

5: meillä tuo ei toimi. :( tai ainakaan tunnu toimivan. Jos yritän puhua, mies tuntuu löytävän vastaan sanottavaa ja suuttuu entisestään. Jos taas annan reuhata keskenään ja odotan että laantuu, niin ei toimi. Se vaan lisää pökköä pesään. Mies ei näe tavassaan riidellä mitään väärää, vaan hänen mielestään kuuluukin huutaa, kiroilla ja joskus jopa paukutella esineitä. Minä näen tuon kaiken erittäin lapsellisena. Lisäksi mies on hyvin tietoinen, että minä pelkään vihaisia ihmisiä taustastani johtuen. Jos riita menee tiettyyn pisteeseen saatan menettää täysin itsekontrollini, itkeä ja täristä lattialla peloissani ja saamatta kunnolla henkeä. Olen vuosien myötä oppinut hieman enemmän sietämään huutoa ja vihaa, mutta aina jossain kohtaa raja tulee vastaan ja menneisyys nostaa päänsä. -ap

No jääpä ihmeessä tuollaisen helmen kanssa yksiin. Varmaan tasaantuu vuosien mittaan ja muuttuu itse. Pari kersaakin voisit pyöräyttää.

Up