Lue keskustelun säännöt.
Onko kellekään muulle tullut työuupumuksen sivutuotteena avain s*atanallista v*tutusta omaa alaa kohtaan?
10.11.2021 |
Aivan s*atanallinen ei edes riitä kuvamaan sitä v*tutuksen määrää. En kestä mitään töihin liittyvää. Entiset työkaverit v*tuttavat (jopa ne ihan neutraalit ja ok tyypit), en kestä nähdä koko rakennusta, päässä alkaa kiehumaan ja silmät näkee punaista pelkästään kun törmää oman alan uutisiin. Ja kun luokanopena työskentelin niin jopa kaikki lapset v*tuttavat, siis kaikki, ne tuntemattomienkin lapset ilman mitään syytä.
Miten tästä pääsee eroon, meneekö tää ajan kanssa ohi vai terapiassa käsittelemällä? Onko tää merkki siitä, että alalle paluu on täysin mahdotonta?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä.
Olen myös luokanopettaja, uupunut, kyynistynyt, pettynyt ja ahdistunut, mutta töissä.
En kestä työyhteisön whatsappia (vaikka meillä on ihana työporukka). En kestä lapsia, omia oppilaita tai vieraitakaan. Onneksi omat lapset ovat jo isoja, muuten en kestäisi varmasti heitäkään. En kestä mitään opettajuuteen tai kouluun liittyvää, mutta silti kiusaan itseäni esim. vastaamalla tähän. Aamuisin työpaikan parkkiin ajaminen ahdistaa. Nytkin ahdistaa, ihan kurkkua kuristaa, kun mietin töitä.
Vihaan opettajia, teitä sadistisia koulukiusaajia, mutta jokin sinun kirjoituksessasi saa minut vastaavassa tilanteessa olleena tuntemaan jonkinasteista myötätuntoa sinua kohtaan. Vielä minussa jäljelläoleva hauras inhimillisyys sen ilmeisesti aiheuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki alat saattavat vituttaa. Vaihda alaa tai työpaikkaa. Itse en pysty. Olen nykyisessä liian hyvä.
Tuohon on olemassa vertaistukiryhmäkin. Sen nimi on "Kaikille" ja ne tapaa baarissa.
No ei se aina ole niin yksinkertaista. Joskus ei edes tajua olevansa burn out, ihmettelee vain miksi on ihan tyhjä. Mutta hyvä sä jos ratkaisit oman tilanteesi tosta vaan.