Raskausdiabeteksen kehno hoito

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 00:53"]No sattumalta mullakin kilpirauhasen vajaatoiminta sekä kuukausien anemia raskausaikana (Hb luokkaa 90, ei haitannut yhtään muka ja kaikista rautavalmisteista tuli pahoinvointia ja meni maha sekaisin).

Kilpirauhasasioihin voin ehdottaa vain, että käyt yksityislääkärillä raskausaikana(kin), jos löydät hyvän. Julkisella hoito on niin sattumanvaraista eli laidasta laitaan, että jos huono tuuri käy niin sillä jo vaarantaa raskautensa. Jos tuuri käy, niin osaamistakin voi löytyä, mutta ei tähän valitettavasti voi lähtökohtaisesti luottaa. Kilpirauhasyhdistyksen kautta on aikamoisen karujakin tarinoita tullut kuultua.

Kyllä tuo nyt kuulostaa aivan käsittämättömältä, ettei lääkäri ole pätevä määräämään vasta-ainekokeita. Vaikka ne eivät ole diagnostisia, saattavat ne varmistaa diagnoosia ja raskauden kannalta on hyvä tieto kuitenkin, että onko niitä. Etenkin kilpirauhasta kiihdyttävät vasta-aineet (TS-vasta-aineet) ovat sikiölle haitaksi, jos niitä sattuu löytymään.
[/quote]

En tiedä, onko käytännöissä paikkakuntakohtaisia eroja, mutta tosiaan näin mulle neuvolalääkäri sanoi, että vain sisätautilekuri voi määrätä vasta-ainekokeet. Noo, kilpirauhasasioihin palattaneen tarkemmin raskauden jälkeen. Tätä hauskuutta (raskautta) kestää enää kolmisen viikkoa, sitten vauva saatetaan ulos reiästä tai toisesta...;)
Kävinkin Antti Virkamäellä Töölön Mehiläisessä pari kertaa ennen raskautta, mutta nyt hänelle ei saa aikoja. Kävin sitten Dextran endokrinologilla, joka suositteli pyytämään vasta-ainekokeet terkkarista, joiden kanssa nyt sitten kävi miten kävi. Oudoiksi mun arvot tekee se, että Tsh pyörii jatkuvasti liikatoiminnan rajan tuntumassa mutta t4v taas hengailee alle 9:n arvoissa eli vajaatoiminnan puolella, mutta kaikkien (=yleislääkäreiden) mielestä se on ihan ok. Hitusen vituttaa kun joka paikasta saa kuulla miten sen t4v:n olisi syytä olla välillä 15-20 raskausaikana mutta kukaan ei kerro miten sen sinne saa jos tyroksiini ei auta.

Ähh edellinen siis oli Ap, joka menee nyt nukkumaan muttei pahastu, jos aamulla keskustelu jatkuu. Vertaiskokemukset on enemmän kuin tervetulleita!

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 00:31"]

[quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 00:23"][quote author="Vierailija" time="27.01.2015 klo 00:02"] [quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 23:57"] Minusta verensokeriarvo 12 ei kuulosta vielä miltään. En tiedä onko radissa pienemmät viitearvot, mutta alle 15 arvoja ei lähdetä esim. sairaalassa edes insuliinilla laskemaan vaan annetaan olla.  [/quote] Radissa viitearvot on huomattavasti matalammat. [/quote] Tosiaan, kovastihan sitä painotettiin, miten alas ne sokerit piti saada. Ei mulla tainnut koskaan nousta arvot juuri kymmenen yli, tosin ruokavalio oli tiukka ja insuliinia jouduin pistämään paljon. Minulla ongelma alkoi siinä kohtaa, kun insuliinit kyllä määrättiin asianmukaisen nopeasti, mutta määrät eivät tehonneet ja niiden nostamiseen meni viikkoja ja viikkoja, kun alun perinkin oltiin myöhässä liikkeellä - minulla rasituskoe oli jostain syystä laitettu aika myöhäisille viikoille. Sitten se menikin huutomatsiksi minun ja lääkärin välillä pariin kertaan, kun minua yritettiin vain syyttää piittaamattomaksi karkinmussuttajaksi, eikä uskottu lainkaan, kun vaadin että minua pitää hoitaa paremmin, jos kerran ne tulokset ovat niin tärkeät. Käynnistettiin kaksi viikkoa etuajassa, runsas nelikiloinen syntyi ja avotarjontaisena ei halunnut ulos, otettiin etukautta lopulta. Lama-aika juu, mutta samaa ihmettelin kuin aloittajakin. Hysteeristä oli saarnaaminen, mutta hoitaminen oli lievästi sanottuna velttoa. Tuli vakaa tunne, että työnjako on jotenkin väärä, ja nimenomaan insuliinihoito on sellaisten käsissä, joille se ei ole tosiaankaan päällimmäinen mielenkiinnon kohde. Tappele. [/quote] Olet ensimmäinen, jolla kuulen olleen samoja ongelmia hoidon saamisessa :) Tosiaan se iltainsuliinien aloittaminen ja niiden erittäin hidas tehoaminen sekä hidas (?) annostuksen nosto on tuskallista ja turhauttavaa. Mulla meni nyt vielä noin kolme viikkoa iltainsuliinin aloittamisesta että öisin huikeasti kohonnut verensokeri saatiin suunnilleen tavoitetasolle. Pistän iltaisin siis pitkävaikutteista inskaa nyt 22 yksikköä, mikä tuntuu riittävän tänne iltaan asti aika ok. Iltaisin siis vielä korkeat sokerit vaivaa enkä oikein tiedä mitä niille tekisin. Millaisilla sokereilla sulla hoito aloitettiin? Osuiko painoarvio lähelle? Minkälainen kokemus synnytys lopulta oli sulle? Muistatko, millaisia insuliiniannoksia pistelit? Minkälainen oli ruokavaliosi? T: kyselyikäinen Ap ;)

[/quote]

Hommasta on jo viisi vuotta, niin voi mennä satuiluksi. En muista insuliinimääriä,  mutta olivat kuulemma korkeat. Kirjanpito saattaa olla vielä tallella, mutten tiedä löydänkö. Minulla ongelma oli ennen kaikkea paastoarvo, jota ei saatu millään asettumaan. Valvoin myös öisin pitkään, en tiedä vaikuttiko se asioihin ja minulla huudettiin siitäkin, mutta jos olin uneton jo ennen raskautta, niin hankala olo ei sitä ainakaan auttanut.

Toinen ongelmani oli se, että aamupäivisin en pystynyt syömään juuri mitään ilman että sokerit pomppasivat, kolmen jälkeen oli jo jonkinlaista tolkkua ja sinne asti piti syödä minimaalisesti. Ilta oli siis parasta aikaani. Paastoarvo oli jotain päälle kuuden jatkuvasti oikeastaan hoidosta riippumatta. Ai niin ja metformiinilla alettiin, ja siinäkin meni aikaa haaskuun. Ateria-arvot eivät juuri nousseet yli sen kymmenen, mutta syöminen oli sitten semmoista, ettei tuhat kilokaloria paljon ylittynyt, ja olin täysin voimaton ja valuin pitkin seiniä jos mitään fyysistä yritin tehdä, ja minulla on hevostila... Maitotuotteita siedin onneksi hyvin, mutta puuroa en lainkaan. Ruisleipää pari siivua päivässä. Tummaa suklaata herkuksi pari murua, ettei suututtanut niin paljon. Aamiainen oli lopulta lanttua tai porkkanaa raasteena, öljyä seuraksi sen verran että tiellä pysyi, loppuviikot lisäsin sitä aika reilusti alun kitkuttamisen jälkeen, ja alkoi suuttumus lievetä.

Ruokavalioneuvontana kehotettiin syömään paljon puuroa mutta korvaamaan viinerit pullalla. Että syletti, kun olivat niin pihalla. Käytännössä meni hiilihydraattien minimoimiseen ja kasvisten maksimoimiseen, perunaa söin puolikkaan silloin tällöin, spagettia desin.  Kun en ensin uskaltanut rasvaa lisätä kovin villisti kun sitä oli kehotettu hillitsemään, niin paha se on pelkällä proteiinillakaan elää. Vaan eipä ollut ummetusta...

Painoarvio oli onneksi yläkanttiin, lähemmäs viittä kiloa taisivat lupailla ja siksihän se kaksi viikkoa oikaistiinkin. Synnytys oli hankala vikatarjonnan takia, ja luottamukseni ammattilaisiin oli tuon hoitamattomuuskontaktin jälkeen aika matala, joten se pahensi kokemusta. Tietysti vielä synnytys sattui sellaiseen ajankohtaan, että kaikki juhannuksena kuteneet olivat samaan aikaan kiljutettavana, ja kätilöillä kauhea hoppu. Ilman miestä olisin ollut tosi hädässä. Hyvänä puolena se, että olin tosi onnellinen kun pääsin lopulta sektioon.

Kaikenhan ne yrittää neuvolassa iloisesti sivuuttaa, kaikki on normaalia ja vaaratonta. Hupsheijaa, ei sit ollutkaan mut älä kerro kellekään ettei kukaan vaan pahoita mieltään.

Minä mittailin koko raskauden sokeriarvoja monta kertaa päivässä. En käynyt rasituksessa vaan päätin sen sijasta tarkkailla arvoja koko odotusajan. Sokeritautisia on suvussa useita enkä luota siihen, kertooko rasituskoe koko totuutta. Olin jo muutenkin ennen raskautta seurannut sokeritasapainoa useamman kerran viikossa, niin paastoja kuin aterioita, joten tiesin mikä on "normaali" ja mikä "ylitys". Ruokavaliolla olin heti alusta alkaen viikoilta 5 kun tein testin joka oli positiivinen. Kun olin tietoinen riskistä päätin ryhtyä toimiin heti. Onneksi ekassa neuvolatapaamisessa oli fiksu ja kokenut terkkari, ei tarvinnut vängätä liuskoista tai kilppariarvojen ottamisesta. Seuraava sit olikin kyseenalaisempi.

Missasi meinaa jälkimäinen terkkari lapsen perätilan sekä koon. Lapsi tuli vasta yliajalla, 4kiloisena ja perätilassa napanuora kolmeen kertaan ympärillään. Papereista löytyy, että oli epäillyt voisiko olla pt. No, eipä sitten osannut lähettää polille tarkistettavaksi... Kiitti vaan. Onneksi synnytystä hoitanut kätilö huomasi perätilan ja soitti lääkärin paikalle. Sit mentiinkin jo kiireellä saliin kun sykkeet laski lapsella. Kaikki meni onneksi hyvin ja toivuin nopeasti, ei vaan oltu varauduttu sektioon joten mies sitten lähti ostamaan mulle housuja täysin ummikkona ja joutuikin ottamaan vähän pidemmän vapaan töistä palkatta. Kun ois etukäteen tiedetty sektion tulosta niin olisi varauduttu tottakai.

Kannattaa todellakin käydä yksityisellä kontrolleissa jos ei meinaa saada apua julkiselta puolelta. Ja nosta kova meteli jos ongelmia ei oteta tosissaan. On myös yksityisiä äitiysneuvoloita, osa lääkäreistä samoja kuin äitipolilla ja synnytysosastolla.

Piti lisätä vielä että neuvolan oma ohjeistus on, että jos kotimittauksessa todetaan viikon sisällä kahdesti(!) ylimenevä arvo joko paasto- tai aterian jälkeisissä sokereissa, radin hoito siirretään neuvolasta äitiyspolille. Mun kohdalla arvot ehtivät ylittyä useita kymmeniä kertoja ennen kuin joku suostui laiskasti asiaan reagoimaan.

Upppp

Onpas jäätävän huonoa hoitoa. Radista kohkataan hirveästi mutta huhhuh jos sitten hoito on kuitenkin noin olematonta! Ihan kamala tilanne sinulle. Toivottavasti teet valituksen johonkin. Tiesithän että voit vaatia sektion kun sikiö arvioitu noin suurikokoiseksi, mikäli synnytys pelottaa?

Mulle oma neuvolan terkkari ei osannut sanoa mitään, hoki vaan että voithan sinä tehdä valituksen. Sanoin, ettei mikään valitus maailmassa muuta mun tai oikeastaan vauvan tilannetta mihinkään. En varmasti jaksa valittaa siis. Oon sen verran pöpi että yritän mielelläni synnyttää alakautta, mikäli sellaista suosittelevat vauvan isosta koosta huolimatta. Esikoinen painoi 4kg (oli ihan linjassa oman ja mieheni syntymäpainojen kanssa) mutta syntyi sektiolla koska synnytys ei vesien menosta huolimatta käynnistynyt.

Numerot 2 ja 5 siis ap!

Olisin varmaan menny yksityiselle..

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 22:14"]Olisin varmaan menny yksityiselle..
[/quote]
Itseasiassa kävinkin yksityisellä endokrinologilla (myös kilpirauhasasioissa) kesken pahimpien sokeriongelmien mutta siellä todettiin vaan että koska Kättärin äitiyspoli on maan paras ja asiantuntevin laitos raskausdiabeteksen hoidossa, heillä ei ole rahkeita lähteä hoitooni puuttumaan. Kävin myös kuormittamassa terkkarin neuvolalääkärin vastaanottoa ja kyselemässä tyhmiä paskan sokeritasapainon vaikutuksesta, mutta sielläkin lekuri vaan totesi, että no can do, asia on äitiyspolin ongelma. -Ap

Onko tämä yleensä ylipainoisten ongelma?

Ei ole vain ylipainosten ongelma, jos esim. Suvussa on esintynyt db1/2 niin se edesauttaa radin syntymistä tai jos on aikasempi rad ollut niin aika varmasti uusi. Ja myös jos on sokeri yliherkkyyttä (ei diabetes pohjainen) suvussa niin sekin antaa osaviittaa siitä että voi olla riski sairastua radin.

Raskausdiabetesta esiintyy enemmän ylipainoisilla. Itse olen normaalipainoinen. Outo (mutta ei yllättävä...) kysymys.

Mulla sokerirasituksessa arvot oli hiukan yli sallitun. Kättärin diabeteshoitajalle sain ajan todella nopeasti, ja hän seurasi arvoja muistaakseni viikoittain. Äitiyspolin puolella en radin takia käynyt ollenkaan. Omalla kohdalla hoito oli sujuvaa ja onnistunutta.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 22:23"]Onko tämä yleensä ylipainoisten ongelma?
[/quote]

Minullakin oli sama vaiva vaikka pituutta 171cm ja synnäriltä lähdin 56kg painavana.
Itsellä tuli luultavasti munasarjojen justiin liittyen.
Niillä ja raskausajan diabeteksen välillä on jokin yhteinen tekijä, kuin vaan muistaisi.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 22:30"]

Raskausdiabetesta esiintyy enemmän ylipainoisilla. Itse olen normaalipainoinen. Outo (mutta ei yllättävä...) kysymys.

[/quote]

Yli 60% raskausdiabeetikoista ei kuulu noihin radi-riskiryhmiin ollenkaan. Eli radia esiintyy enemmän normaalipainoisilla kuin ylipainoisilla.

Harmisti sinulla kyllä mennyt tuo. Olisit varmaankin tarvinnut insuliinit jo paljon aikaisemmin. Itseäni kättärillä kyllä hyvin hoidettiin. Toisaalta etkö tosiaan saanut ruokavaliolla sokereita pysymään kurissa. Siis puurot, leivät, riisi, peruna, pasta, sokeri täysin pois. 

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 23:00"]Harmisti sinulla kyllä mennyt tuo. Olisit varmaankin tarvinnut insuliinit jo paljon aikaisemmin. Itseäni kättärillä kyllä hyvin hoidettiin. Toisaalta etkö tosiaan saanut ruokavaliolla sokereita pysymään kurissa. Siis puurot, leivät, riisi, peruna, pasta, sokeri täysin pois. 
[/quote]

En saanut. Meitä valitettavasti on, joilla radi on sen verran ärhäkkä, että mikään ei auta pitämään sokereita kunnossa. Ketoosikarppaus ei ole sokeritasapainonkaan kannalta suositeltavaa (kokeiltu on silloin kun en ole raskaana ollut). Niin minustakin olisin tarvinnut hoitoa aiemmin mutta kun en saanut, vaikka kävin itkevänä ja poissa tolaltani olevana sokereiden ja valtavan huolen takia neuvolan lääkärissä, endokrinologilla ja soitin äitiyspolille. Kukaan ei suostunut asialle mitään tekemään ennen kuin oli liian myöhäistä ja tässä ollaan. -Ap

Eikös inskat saa vieläkin apteekista tarvittaessa ihan ilman reseptiäkin? Jos nyt oikein htätätapaus tulisi niin todennäköisesti hakisin omatoimisesti ja aloittaisin pienellä määrällä. Sokerimittari toki pitää olla, jotta voi seurata arvoja tehostetusti ja kokemusta inskojen annostelusta ja siitä miten oma elimistö siihen reagoi.

Älytöntä, että radista vouhkataan kovaan ääneen ja suurinpiirtein otetaan henkilökohtaisena loukkauksena kun joku kieltäytyy rasitukseen menosta. Mutta kun sitten tulee ongelmia tulosten kanssa ei reagoida hoidon tarpeeseen välittömästi. Usean viikon viive on aivan liikaa kun on kyseessä sokeritasapaino. Pari päivää nyt vielä menee, mutta ei useampi viikko todellakaan. Minä kyllä tekisin valituksen jotta ammattitaidottomat kusipäät saadaan joskus edes pois vetovastuusta.