Mies ei näe omaa osuuttaan erimielisyyksissä

Sanoisin miehelle että en voi jatkaa seurustelua kanssasi, koska sinä et vaikuta olevan siihen kypsä. En voi olla ihmisen kanssa parisuhteessa joka ei ota omaa vastuutaan yhteisistä asioista, tässä tapauksessa kommunikoinnista ja erimielisyyksistä. 

Itse asiassa olen sanonutkin tähän tyyliin monta kertaa kun olen päättänyt seurustelun tai tapailun. 

Että me emme vain sovi yhteen.

Nykyisen mieheni kanssa tällainen tilanne tuli myös eteen n. vuosi seurustelun jälkeen, mutta mieheni mietittyään asiaa tuli siihen loppupäätelmään että hän näkee itsekin itsensä nyt tarkemmin, ja haluaa muutoksen aikaan. Olemme olleet tuon jälkeen 7 onnellista vuotta jo yhdessä.

Auts. Tämä on sitä narsistisuutta. Katsopa tarkemmalla silmällä: onko mies myös sellainen, että haluaa aina päättää asioista? Tai vähintään, että mikään asia ei koskaan ole ihan sama, vaan aina haluaa ottaa kantaa?

Vierailija kirjoitti:

Jo 19 vuotta samanlaisen kanssa. Jos haluan että myöntää että teki väärin, pyytää anteeksi ja jättää kääntämättä syyn minun niskoille niin pitää tapella ja huutaa monta tuntia. Ja se on raskasta. Aina ei jaksa, mutta joskus on pakko pitää puolensa.

Mietin onko mies ja suhde sen arvoiset.

Meillä niin että olen huomannut että miehen on todella vaikea ottaa vastuuta omista tekemisistään ja jos joutuu maksamaan myöntämään tehneensä väärin niin se on hänelle todella vaikeaa ja tuskallista. Hänelle joka riidassa on oltava voittaja ja myös se on todella vaikeaa että joutuu jättämään tilanteen siihen, että olen eri mieltä kuin hän.

Epäilen että tämä käyttäytymismalli tulee heiltä kotoa. Isänsä katsoo oikeudekseen arvostella vaimoaan ja hänen tekemisiään ja haluaa aina päteä.

Mietit? 19 vuotta olet miettinyt??

Täysin hukkaan heitettyä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos vielä mies itse loukkaantuu verisesti vähän kaikesta, niin sitten eron paikka. Itselläni tällainen tapaus aviomiehenä, kohta ex. Hän saa sanoa mitä vain, mutta jos hänelle sanoo jotain, niin alkaa viikon mykkäkoulu. Hänen sanomisistaan ei saa loukkaantua, olen liian herkkänahkainen. 

Hän ei myöskään pyydä anteeksi. Lopetin sitten itsekin anteeksi pyyntelyn ja nyt hän valittaaa siitä, että en pyydä anteeksi... 

Kaikki on käynyt vain pahemmaksi vuosien mittaan. 

En ymmärrä tuota anteeksi pyytelyä! Minulta on aivan turha pyytää anteeksi, mitä se yksi sana auttaa, jos on tehnyt jotain tyhmää?! Pitäisi elää niin, ettei tarvitse pyytää anteeksi eikä kuvitella, että jollain yhdellä sanalla voisi vaan kuitata tekosensa.

Narsisti pyytää anteeksi jos kokee että se hyödyttää häntä , ei se tule sydämestä. Esim. narsisti loukkaa vaimoaan , vaimo uhkaa erolla , narsisti pyytää anteeksi jottei eroa tule (menettää avioliiton etuudet). Toiminta jatkuu kaavamaisena , haukkumista , erolla uhkailua , anteeksipyyntöjä.  Narsisti on emotionaalisesti kaksivuotiaan tasolla.

Meistä ihan jokainen tekee virheitä ja jos ei osaa pyytää anteeksi... sitten on jotain pahasti vialla. Kasvatuksessa, luonteessa.  Empatia, itsensä tunteminen ja virheiden tunnistaminen, oman käytöksen analysointi ja virheiden  oikaisu on aivan ensiarvoisen tärkeää, kun on parisuhteessa.  Mielipide on jokaisella oma, siitä ei voi kiistellä. Faktat on asia erikseen. Ne voidaan todistaa. Jos alkaa vääntää faktaa oman mielipiteen mukaiseksi, on päässä jotain perusteellisesti vikaa. 

Mieheni on kova vääntämään asioissa, mutta olen saanut hänet ymmärtämään, että "väärässä oleminen" ei ole mikään maailmanloppu. Joskus on oikeassa, joskus väärässä ja elämä jatkuu  ;)  Mielipideasioista emme koskaan kiistele, hän kunnioittaa minun näkemyksiäni suorastaan häkellyttävän ansiokkaasti.   

Aloittajalle voi vaan todeta, että ei tuo tule muuttumaan. Sinä voit vaan valita jäätkö vai lähdetkö. 

Mitäs jos miehesi onkin oikeassa ja hermostut sekä loukkaannut ihan turhista ja merkityksettömistä asioista. Näin tekee meinaan moni nainen. Todennäköisesti olet myös ymmärtänyt väärin mitä mies on sanonut, sillä ei kumppani kyllä yleensä tahallaan loukkaa päinvastoin.

Miesystäväsi kuulostaa narsistilta. Tuo on heidän helmasyntinsä ja tuo on vallankäyttöä. He eivät näe itsessään mitään vikaa. Sen sijaan he voivat joskus kyllä antautua näyttämään ylitsevuotavaisen katuvaisilta ihan vain teatterinäytöksen omaisesti. 

Minulla on ikäväkseni kokemusta kolmesta narsistista elämässäni. Ensimmäinen näistä oli lapsuuden perheenjäsen. Toinen oli miesystävä, joka käytti minuun sellaista henkistä yliotetta että meni useita vuosia saada ensin suhteemme päätettyä ja sen jälkeen itsetuntoni palautettua. Kolmas on ollut työkollega, joka onnistui lopulta saamaan potkut esimiehellemme, joka puolusti minua hänen yrittäessään käyttää henkistä yliotetta työtehtävien jaossa. Esimies antoi ensin hänelle varoituksen ja sen jälkeen hän syytti esimiestäni mm syrjimisestä ja kiusaamisesta. Hän syytti esimiestä kaikesta siitä mistä esimies oli antanut hänelle itselleen varoituksen.  

Hyvin epätodennäköistä on, että tuollainen mies muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama homma, mutta toisin päin....Kovin kauaa en tätä kylläkään aio enää katsella ja kuunnella. Kai niitä maailmasta löytyy vielä täysipäisiä naisiakin; ja jos ei löydy ilmankin on parempi olla.

Samaa mieltä. Lähde huonosta suhteesta! Löydät varmasti toisen naisen! Kenenkään ei pidä jäädä huonoon suhteeseen!

Vierailija kirjoitti:

Auts. Tämä on sitä narsistisuutta. Katsopa tarkemmalla silmällä: onko mies myös sellainen, että haluaa aina päättää asioista? Tai vähintään, että mikään asia ei koskaan ole ihan sama, vaan aina haluaa ottaa kantaa?

No kyllä hän ainakin on useimmiten varma, että hänen tapansa tehdä asioita on oikea. Melko joustamaton hän tuntuu asioissa olevan. Ap

Miksi ihmiset on tällaisissa suhteissa?

Ei toisen perusluonnetta voi muuttaa, joten lähtisin suhteesta. 

Kuulostaa aika tutulta, joskin exä oli nainen. En sanoisi häntä narsistiseksi, mutta karu lapsuus oli varmaan rikkonut jotain pysyvästi. Kaikki alkoi pienellä piikittelyllä ja pienillä riidoilla, mutta kaikki vaan paheni ajan myötä ja päättyi vajaan vuoden jälkeen eroon. Alussa ja välillä muutenkin hän oli mitä herttaisin, mutta säännölliset ongelmat tekivät yhteiselosta mahdotonta.

Sairaalla tavalla kaipaan häntä vieläkin.

Tuollaiset ihmiset hyvin harvoin muuttuu.