Lue keskustelun säännöt.
Mies ei näe omaa osuuttaan erimielisyyksissä
10.11.2021 |
Onko mitään tehtävissä? Seurusteltu vuosi ja alkanut yhä enemmän häiritä tämä. Mies ei pyydä anteeksi jos loukkaa, riidoissa ei näe tai myönnä omaa osuuttaan vaan konfliktit päätyvät siihen, että syy on minun toiminnassani tai reagoinnissani. Saattaa esimerkiksi sanoa omasta mielestään humoristisesti minua loukkaavan kommentin ja mikäli pahoitan tästä mieleni, syy on siinä että reagoin liian herkästi eikä siinä mitä hän sanoi. Häneltä puuttuu jotenkin kyky tai halu katsoa tilanteita ja vuorovaikutusta kokonaisuudessaan, hän näkee siitä vain jäävuoren huipun eikä esimerkiksi sitä miten itse saattoi myötävaikuttaa tilanteiden kehittymiseen. En tiedä eikö vain halua nähdä vai eikö todellakaan osaa ajatella laajemmin.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Miksi loukkaannut? Kohauta olkapäitäsi ja totea, että aha.
Jos haluat jatkaa miehen kanssa, niin muuta itseäsi ja tapaasi kokea asioita. Mies ei muutu, koska hänen ei tarvitse muuttua, hän ei ole vastuussa siitä, mitä päätät tuntea.
Niin että toisen täytyy vaan opetella olemaan tuntematta itseään loukatuksi ja toisen ei tarvitse ottaa mitään vastuuta omasta osuudestaan? Ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tehtävissä ei ole paljon mitään. Jos jäät odottelemaan, että hän jotenkin mystisesti kehittyy ja aikuistuu ja alkaa ottaa vastuuta möläyttelyistään, saat odottaa turhaan.
Mitä nopeammin tajuat tämän, sitä parempi. Sitten vaan johtopäätöksiä tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Tehtävissä ei ole paljon mitään. Jos jäät odottelemaan, että hän jotenkin mystisesti kehittyy ja aikuistuu ja alkaa ottaa vastuuta möläyttelyistään, saat odottaa turhaan.
Mitä nopeammin tajuat tämän, sitä parempi. Sitten vaan johtopäätöksiä tekemään.
Samaa mieltä. Ei kuulosta, että mies ottaisi vastuuta. Joko sopeudut tai lähdette eri teille.
En jäisi tuollaisen luo. Empatian puute on vakava juttu. Etsi joku, joka ei tahallaan loukkaa!
Unohda vastaus nro 1. Se on jonkun samanlaisen ” luomakunnan kruunun” kirjoittama kuin kaverisi, periaatteella, että saa sanoa mitä hyvänsä, eikä toisen tunteita tarvitse ottaa huomioon.
Hei, jos välittää ja rakastaa, ei loukkaa ja pyytää anteeksi.
Mies ei välitä sinusta, joten miksi sinäkään tuhlaisit aikaasi henkilöön, jota et kiinnosta pätkääkään ja jolle sinun hyvinvoinnillasi ja onnellisuudellasi ei ole niin minkäänlaista väliä?
Ja lue täällä usein puhuttu Why Does He Do That?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on tasan kaksi vaihtoehtoa: opetella kommunikoimaan tai erota. On ihan ok vaihtoehto myös todeta, että kulunut vuosi on osoittanut, että ette sovi yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama homma, mutta toisin päin. Vaimolle ei nykyään voi sanoa mitään mikä olisi vastoin hänen mielipiteitään ja käsityksiään; vaikka hän olisi väärässäkin. Jos erehtyy vaikka oikaisemaan virheellisen tiedon tai sanomaan jos jokin asia on tehty päin seiniä, niin seurauksena on massiivinen saarna siitä miten hänen ajatuksiaan ja mielipiteitään aliarvioidaan ja poljetaan.
Minua sen sijaan voidaan arvostella ja moittia asioista, joista minä en ole välttämättä edes tietoinen puhumattakaan, että olisin niitä tehnyt tai voinut vaikuttaa niihin.
Anteeksi pyyntöä tai pahoittelua tällaisista on aivan turha odottaa, vaikka asiasta suoraan sanoisikin.
Kovin kauaa en tätä kylläkään aio enää katsella ja kuunnella. Kai niitä maailmasta löytyy vielä täysipäisiä naisiakin; ja jos ei löydy ilmankin on parempi olla.
Kerro sille ukolle, että ongelma ei ole sinun herkkähipiäisyytesi, vaan se, että hän loukkaa sinua tietoisesti ja tahallaan, eikä näe siinä mitään väärää. Kysy sen jälkeen, näkeekö hän teidän suhteellanne tulevaisuutta. Jos hän vakuuttaa, että kyllä näkee, sinun on kysyttävä vielä, miksi hän luulee, että katselet tuota käytöstä loputtomiin.
Jos suhteen tuossa vaiheessa on jo ongelmia, ne eivät ainakaan vähene, jos et tee asialle mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vielä mies itse loukkaantuu verisesti vähän kaikesta, niin sitten eron paikka. Itselläni tällainen tapaus aviomiehenä, kohta ex. Hän saa sanoa mitä vain, mutta jos hänelle sanoo jotain, niin alkaa viikon mykkäkoulu. Hänen sanomisistaan ei saa loukkaantua, olen liian herkkänahkainen.
Hän ei myöskään pyydä anteeksi. Lopetin sitten itsekin anteeksi pyyntelyn ja nyt hän valittaaa siitä, että en pyydä anteeksi...
Kaikki on käynyt vain pahemmaksi vuosien mittaan.
Tuommoset ukot romukoppaan. Narsisti on aina narsisti. Tiedän, koska erosin kun äijä paheni vuosi vuodelta ja tuhlasin aikaani kuvitellessani että jospa se nyt muuttus. Ei muuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vielä mies itse loukkaantuu verisesti vähän kaikesta, niin sitten eron paikka. Itselläni tällainen tapaus aviomiehenä, kohta ex. Hän saa sanoa mitä vain, mutta jos hänelle sanoo jotain, niin alkaa viikon mykkäkoulu. Hänen sanomisistaan ei saa loukkaantua, olen liian herkkänahkainen.
Hän ei myöskään pyydä anteeksi. Lopetin sitten itsekin anteeksi pyyntelyn ja nyt hän valittaaa siitä, että en pyydä anteeksi...
Kaikki on käynyt vain pahemmaksi vuosien mittaan.
Tutulta kuulostaa, jos joskus harvoin hänelle loukkaannuin niin toista vaan huvitti se, ei ottanut todesta.
Mutta hänellä itsellään oli oikeus loukkaantua juurikin vähän kaikesta. Eikä mikään keskustelu tilanteesta auttanut.
Narsistista käytöstä. En katselisi , mutta kyllä nämä vastinkappaleensa löytää. Ei ole normaalia käytöstä eikä tuollaista tarvitse kenenkään sietää. Ja kokemuksen ääni puhuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo 19 vuotta samanlaisen kanssa. Jos haluan että myöntää että teki väärin, pyytää anteeksi ja jättää kääntämättä syyn minun niskoille niin pitää tapella ja huutaa monta tuntia. Ja se on raskasta. Aina ei jaksa, mutta joskus on pakko pitää puolensa.
Mietin onko mies ja suhde sen arvoiset.
Meillä niin että olen huomannut että miehen on todella vaikea ottaa vastuuta omista tekemisistään ja jos joutuu maksamaan myöntämään tehneensä väärin niin se on hänelle todella vaikeaa ja tuskallista. Hänelle joka riidassa on oltava voittaja ja myös se on todella vaikeaa että joutuu jättämään tilanteen siihen, että olen eri mieltä kuin hän.
Epäilen että tämä käyttäytymismalli tulee heiltä kotoa. Isänsä katsoo oikeudekseen arvostella vaimoaan ja hänen tekemisiään ja haluaa aina päteä.
Tehtävissä on paljonkin: pakkaa laukut ja lähde. Se tulee vaan pahenemaan tosta. Ja jatkuvasti mies kerää aseita sinua vastaan että voi heittää vielä kauheampia loukkauksia kun alat asioista puhua.
Juokse
Mies aina voittaa faktoilla ja nainen loukkaantuu omasta häviöstään.
Onko se itse keskeisyyttä vai omahyväisyyttä kun aina on miehen vika ja nainen ei tee mitään väärin.
Vierailija kirjoitti:
Jos vielä mies itse loukkaantuu verisesti vähän kaikesta, niin sitten eron paikka. Itselläni tällainen tapaus aviomiehenä, kohta ex. Hän saa sanoa mitä vain, mutta jos hänelle sanoo jotain, niin alkaa viikon mykkäkoulu. Hänen sanomisistaan ei saa loukkaantua, olen liian herkkänahkainen.
Hän ei myöskään pyydä anteeksi. Lopetin sitten itsekin anteeksi pyyntelyn ja nyt hän valittaaa siitä, että en pyydä anteeksi...
Kaikki on käynyt vain pahemmaksi vuosien mittaan.
En ymmärrä tuota anteeksi pyytelyä! Minulta on aivan turha pyytää anteeksi, mitä se yksi sana auttaa, jos on tehnyt jotain tyhmää?! Pitäisi elää niin, ettei tarvitse pyytää anteeksi eikä kuvitella, että jollain yhdellä sanalla voisi vaan kuitata tekosensa.
Jälleen kerran kitistään kun mies ei tee niin kuin nainen haluaa mutta nainen ei suostu joustamaan omista periaatteista.
Miksi aina mieheltä vaaditaan muutosta mutta nainen ei suostu muuttamaan omaa toimintaa?
Miksi loukkaannut? Kohauta olkapäitäsi ja totea, että aha.
Jos haluat jatkaa miehen kanssa, niin muuta itseäsi ja tapaasi kokea asioita. Mies ei muutu, koska hänen ei tarvitse muuttua, hän ei ole vastuussa siitä, mitä päätät tuntea.