"Ihminen on luotu kokemaan kaikki omat tunteensa, myös epämiellyttävät. Et mene rikki, vaikka sinulla olisi voimakas ahdistustila juuri nyt. Kaikki tunteet ovat normaaleja."
En tiedä, kuka näin sanoi, mutta hienosti kiteytetty joka tapauksessa.
Kommentit (26)
Tunteet lienevätkin ainoa asia, jossa kannattaa noudattaa kaikki tai ei mitään periaatetta. Niin hienostunutta käyttöliittymää meillä ei päähän ole, jotta voisi selektiivisesti turruttaa vain ne ikävät tunteet.
Negatiiviset tunnetilat pohjustavat positiivisia. Ja onhan se haitarista että se pimeä puoli on kookkaampi :D Itse kuitenkin yritän kärsimykseni kärsiä avoimesti, niin virta ei pysähdy.
Jos välttäisin nyt jonkin ikävän tunnetilan, odottaisi seuraava jo vuoroaan. Sykli pyörii, eikä sille valitettavasti voi mitään sahaamatta omaa oksaansa.
Tätä pitää opettaa nuoremmille sukupolville, nykyään hajotaan joka asiasta ja varoitellaan etukäteen että kirjassa on rajua tekstiä ja tarvitaan "turvallisia tiloja" ja ties mitä paskaa.
Oppiläksy numero 1 etenkin woke-tyypeille, jotka ahdistuvat milloin mistäkin asiasta.
Joskus tunteet ovat niin kestämättömiä, että ihminen päätyy itsemurhaan kun ei enää kestä.
On viisasta hakea apua ennen kuin tekee itsemurhan.
Vierailija kirjoitti:
Joskus tunteet ovat niin kestämättömiä, että ihminen päätyy itsemurhaan kun ei enää kestä.
On viisasta hakea apua ennen kuin tekee itsemurhan.
Jotkut ihmiset oikeasti tuntevat voimakkaammin kuin toiset. Esim. Epävakaassa persoonallisuushäiriössä:
"Häiriöstä kärsivän tunneherkkyyttä on verrattu palovammapotilaan vereslihalla oloon: on kuin suojaava tunneiho puuttuisi, ja kaikki tuntuu sietämättömän voimakkaasti. "
-terveyskirjasto
Et sä voi mennä vähättelemään toisten tuntemuksia. Joka 10 epävakaa btw kuolee itsemurhaan ;(
Ja kun syö lääkkeitä, turruttaa tunteensa ja menettää taidon käsitellä tunteita.
Mitå on tapahtunut viime vuosina?
Tämä on aivan selvä juttu minulle, 60-luvulla syntyneelle.
Vierailija kirjoitti:
Oppiläksy numero 1 etenkin woke-tyypeille, jotka ahdistuvat milloin mistäkin asiasta.
Leipäpusseista?
Ei ehkä mene rikki, jos kokee niitä intensiivisiä negatiivisia tunteita vain silloin tällöin, ja jos pääsee hyvin palautumaan niistä ja kokemaan vastapainoksi positiivisiakin tunteita.
Mutta jos elämää varjostavat jatkuvat murskaavan voimakkaat negatiiviset tunteet, niin kyllä niillä tuppaa olemaan ihmiseen tuhoisa vaikutus pidemmän päälle. Jokaisella on murtumispisteensä.
Niinpä, mutta moni oppii saamastaan kohtelusta, että tietyt tunteet olisivat pahoja ja/tai vaarallisia. Siitä se ahdistuskin syntyy, kun keho ei saa toimia luonnollisella tavalla, vaan tunteitaan joutuu alkaa tukahduttamaan/piilottelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä mene rikki, jos kokee niitä intensiivisiä negatiivisia tunteita vain silloin tällöin, ja jos pääsee hyvin palautumaan niistä ja kokemaan vastapainoksi positiivisiakin tunteita.
Mutta jos elämää varjostavat jatkuvat murskaavan voimakkaat negatiiviset tunteet, niin kyllä niillä tuppaa olemaan ihmiseen tuhoisa vaikutus pidemmän päälle. Jokaisella on murtumispisteensä.
Niin, terveessä ja "sairaassa" (miten tuon kivasti sanoisi :D) päässä pitää menetelmää vaihtaa hieman. Luulisin, että yleisenä totuutena silti pätee, ettei mitään tilaa hoideta pitkäkestoisella tunteiden turruttamisella. Kokemusta on.
Vrt. liikunta- tai ateriointisuositukset kehoille. Itselleni ei kestävyysliikuntaa suositella, mutta on se silti yleisesti hyvästä ja minullekin tekee jokin määrä liikettä hyvää.
Joidenkin pää kestää paremmin, toisten huonommin.
Äh, kömpelöä. Ehkä siitä sai selkoa.
t. Diagnooseja löytyy - päähän ja kehoon.
Miten usein ahdistuksen syntysyyt pysyvät hahmottomina ja miten usein niitä on "vain" vaikea käsitellä?
Vierailija kirjoitti:
Kerro tuo ahdistushäiriölleni...
Mutta, eikö ahdistushäiriöstä kärsivällekin ole helpottava tieto, että se ahdistuksen tunne ei riko? Voi sitten keskittyä sen ahdistuksen hallintaan, siihenhän ne kaikki terapiatkin kai tähtää? Että on ihan ok tuntea voimakastakin ahdistusta, ja sitä on mahdollista hallita ja ja sen kanssa elää.
Fiksu ei anna tunteille valtaa. Jos ahdistaa, on toki lupa luovuttaa, mutta voi sen ahdistuksen paholaisellekin myydä.
Vierailija kirjoitti:
Fiksu ei anna tunteille valtaa. Jos ahdistaa, on toki lupa luovuttaa, mutta voi sen ahdistuksen paholaisellekin myydä.
Tunteita voi kokea antamatta niille valtaa. Eikä ahdistuksen kokeminen ja hyväksyminen ole luovuttamista.
Oon yleisesti sitä mieltä että kaikki tunteet on tarkoitettu tunnettaviksi, mutta on olemassa myös niin syviä mustia masennus- ja ahdistustiloja ettei yksinkertaisesti kestä kaikkia tunteita. Kaikki ei tällaista tilaa ole ikinä kokeneet tai tule välttämätti ikinä kokemaankaan.
Vierailija kirjoitti:
Oon yleisesti sitä mieltä että kaikki tunteet on tarkoitettu tunnettaviksi, mutta on olemassa myös niin syviä mustia masennus- ja ahdistustiloja ettei yksinkertaisesti kestä kaikkia tunteita. Kaikki ei tällaista tilaa ole ikinä kokeneet tai tule välttämätti ikinä kokemaankaan.
Totta. Usein sanotaan, että ihmiselle ei anneta enemmän kannettavaksi kuin hän kestää, mutta se ei ole totta. Joskus yhden ihmisen kohdalle osuu yhtä aikaa liikaa, ja vahvinkin ihminen murtuu (mikä voi johtaa esim. itsemurhaan tai sen yritykseen).
Joo. Eipä se ihminen mene rikki jos se voimakas ahdistus on ainoa tunne mitä tuntee. Senkus hyväksyy vaan ja porskuttaa eteenpäin.