Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä tapahtuma elämässäsi on vaikuttanut eniten asenteisiisi
10.11.2021 |
Itselläni valmistumisen jälkeinen työttömyys. Nyt jo työelämässä, mutta 4 vuotta sitten koettu työttömyys antoi kyllä uutta perspektiiviä omaan ajatteluun. Vaikka oma ajatusmaailmani kallistuukin hiukan oikealle, ymmärrän nyt paljon paremmin miten naurettavia ja alentavia sekä ivalliselta tuntuvia erinäiset työnhaku-velvoitteet ovat. Lisäksi niillä ei saavuteta mitään, paitsi lisätään kansallista pahoinvointia. Työpaikkoja on yksinkertaisesti liian vähän suhteessa työpaikkoihin. Kaikki ei ole myöskään asenteesta kiinni, vaan elämä yleisesti on nykyään kamalan kuormittavaa ja moni musertuu työmäärän alle. On ihan eri olla ollut 60-luvulla sairaanhoitajana suurten ikäluokkien ollessa parikymppisiä, kun työvoimaa on ollut merkittävistä, hoidettavia sotien jälkeen vähän ja valtion verotulot massiivisia. Nykyään hoidettavia on valtavasti ja työvoimaa suhteessa minimaalisesti. Sama epäsuhta arjen kaikilla eri osa-alueilla saa kenet tahansa murtumaan.
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se ole tämä korona-aika joka avasi silmät ihmisten pahuudelle.
Ei se rokotus ole kuin rikkaiden lääketehtaiden rahastuskeino. Tuskin edes toimii.
En jaksaisi lähteä tähän, mutta menkööt. Minulla puolestaan korona avasi silmät ihmisten itsekkyydelle. Omat lomamatkat, sukujoulut ja instagram-kuvat ajoivat pandemian alussa kansallisen turvallisuuden ohitse. Nyt tilanne on jo hiukan erilainen, kun viruksesta tiedetään enemmän ja on olemassa myös taudin vakavan muodon sairastamisen todennäköisyyttä heikentävät rokotteet. Myös foliohattujen suuren määrän havainnointi on ollut pettymys. Arjessa heitä ei onneksi paljoa näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samoin, valmistumisen jälkeinen työttömyys, joka johtui siitä, että alalle ei päässyt alle 5v kokemuksella, kuin tuurilla. Josta seurasi se, että otin muiden alojen pätkähommia, en kuitenkaan onnistunut vuokraamaan asuntoa, jonka johdosta lopetin nekin pätkätyöt, aloin juomaan ja nauttia elämästä, kun ei näköjään huolita osaksi yhteiskuntaa. Sitten pari vuotta ryhdistäydyin ja menin kimppakämppään, jolloin ammattitaidot olivat jo unohtuneet, ikäväksi, sillä alalla oli nyt työvoimapulaa, mutta vuosia sitten käyty koulutus ei enää ollut kovin pätevä, joten olen sitten ollut työttömänä tässä jo pari vuotta, eikä tee paskan vertaa kiinnostaa tehdä mitään töitä tämän yhteiskunnan eteen, joka ei edes vuokraa asuntoa minulle.
Miksi sinulle ei vuokrata asuntoa? AP
Lapsen saaminen muutti arvojani paljon konservatiivisemmiksi. Pakko myöntää, että haluan pois huono-osaisten asuinalueelta ennen kuin lapsi aloittaa koulun (kävin itse sellaista koulua, ja kokemukset ovat huonoja)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se ole tämä korona-aika joka avasi silmät ihmisten pahuudelle.
Ei se rokotus ole kuin rikkaiden lääketehtaiden rahastuskeino. Tuskin edes toimii.
En jaksaisi lähteä tähän, mutta menkööt. Minulla puolestaan korona avasi silmät ihmisten itsekkyydelle. Omat lomamatkat, sukujoulut ja instagram-kuvat ajoivat pandemian alussa kansallisen turvallisuuden ohitse. Nyt tilanne on jo hiukan erilainen, kun viruksesta tiedetään enemmän ja on olemassa myös taudin vakavan muodon sairastamisen todennäköisyyttä heikentävät rokotteet. Myös foliohattujen suuren määrän havainnointi on ollut pettymys. Arjessa heitä ei onneksi paljoa näy.
Mä päin vastoin alan epäillä, että foliohatut on ainoita, jolla on järki päässä.
Tässä keississä ei ole mitään normaalia.
Työttömyys mullakin. Itseasiassa se pitäisi jokaisen ihmisen kokea henkilökohtaisesti millaista "palvelua" todellisuudessa on tarjolla kun on työkkärin asiakas ja kuinka ennakkoluuloisesti ja lokeroiden sinuun suhtaudutaan. Ihan oma lukunsa tuohon päälle on sitten vielä se kuinka hirvittävän hankalaksi ja monimutkaiseksi ihan kaikki se on tehty jolla oman työnhaun saa pidettyä voimassa kaikkien pykälien mukaan.
Enää ei ainakaan itsellä tule mieleenkään väittää kuinka työtön saa saman rahan vaan makaamalla sohvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei eniten, mutta merkittävästi kuitenkin.
Hoitoalan opiskelijana oppilaitos ei hyväksynyt sitä, jos sai palkkaa harjoittelusta, jos siis yksityinen työnantaja oli niin innoissaan, että olisi ollut valmis maksamaankin. Yksityisellä oli muuten vähän matalampi palkkataso kuin julkisella, kun ottaa huomioon työpäivän pituuden, tauot, loman määräytymisen yms. Ovelasti oli sopimuksiin nämä piilotettu!
Kesätöistä julkisessa terveydenhuollossa ei maksettu täyttä palkkaa, vaikka olisi harjoitellut samat työtehtävät ennen kesää palkattomasti osana opintoja.
Julkisella kesätyöstä ei saanut kunnon työtodistusta, vaan sellaisen, jossa luki "Ei oikeuta kokemuslisiin". Tällöin huomasin, että kyykyttäminen alkaa jo opiskelijoista ja alalla työskentelyllä ei ole tulevaisuutta! Tuttua insinööriksi opiskelevaa ei koskaan kielletty ottamasta rahaa vastaan!
Minulle ei kerran myönnetty työtodistusta harjoittelusta, koska se koskee vain palkkasuhdetta. Tapahtui vuosi sitten. Se siitä "kokemus on kultaakin kalliimpaa" -valehtelusta. Tosiaan eihän sitä todistusta ole lain mukaan mikään pakko antaa, vaikka ei nyt hyvän tavan mukaista olekkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin, valmistumisen jälkeinen työttömyys, joka johtui siitä, että alalle ei päässyt alle 5v kokemuksella, kuin tuurilla. Josta seurasi se, että otin muiden alojen pätkähommia, en kuitenkaan onnistunut vuokraamaan asuntoa, jonka johdosta lopetin nekin pätkätyöt, aloin juomaan ja nauttia elämästä, kun ei näköjään huolita osaksi yhteiskuntaa. Sitten pari vuotta ryhdistäydyin ja menin kimppakämppään, jolloin ammattitaidot olivat jo unohtuneet, ikäväksi, sillä alalla oli nyt työvoimapulaa, mutta vuosia sitten käyty koulutus ei enää ollut kovin pätevä, joten olen sitten ollut työttömänä tässä jo pari vuotta, eikä tee paskan vertaa kiinnostaa tehdä mitään töitä tämän yhteiskunnan eteen, joka ei edes vuokraa asuntoa minulle.
Miksi sinulle ei vuokrata asuntoa? AP
Eipä tuota syytä ole paljon ilmoitettu Kai minä vaikutan jotenkin epäilyttävältä, tiedä häntä, ei jaksa enää kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työttömyys mullakin. Itseasiassa se pitäisi jokaisen ihmisen kokea henkilökohtaisesti millaista "palvelua" todellisuudessa on tarjolla kun on työkkärin asiakas ja kuinka ennakkoluuloisesti ja lokeroiden sinuun suhtaudutaan. Ihan oma lukunsa tuohon päälle on sitten vielä se kuinka hirvittävän hankalaksi ja monimutkaiseksi ihan kaikki se on tehty jolla oman työnhaun saa pidettyä voimassa kaikkien pykälien mukaan.
Enää ei ainakaan itsellä tule mieleenkään väittää kuinka työtön saa saman rahan vaan makaamalla sohvalla.
Tässä AP. Itselleni isoimpana yllätyksenä tuli työttömyyden vaikutukset mielenterveyteen. Moni työssäkäyvä tuskastelee, kun pitäisi lähettää kymmeniä huippuunsa viilattuja työhakemuksia uuden paikan toivossa. Miettikää miltä tuntuu tehdä sama työttömänä, kun oma talous on tukien varassa kaiken normaalin arjen ulkopuolella? Epävarmuus omasta työllistymisestä on se kaikista pahin, suorastaan ihan hirveä kokemus. Palaaminen työelämään kohensi mielialaani merkittävistä, vei fokuksen pois omasta itsestäni (sis. vanhojen mokien jatkuva murehtiminen, ahdistuneisuuden ylianalysointi, alemmuudentunteet), ja toi elämääni muuta mielekästä sisältöä. Ero on valtava. Pahinta oli myös muiden muuttuvat asenteet. Kun työttömyyttä oli takana jo vasta muutama kuukausi, alkoi puolituttujen kysely siitä miten saan aikani käytettyä, ja kun kerroin aktiivisesta arjestani, sain vastaukseksi ajattelemattomia tokaisuja siitä miten on hyvä, että pidän itseni työkykyisenä. Muutaman kuukauden jälkeen? Olisi mennyt vielä pitkästä kesälomasta. Todella alentavaa. En suosittele työttömyyttä kenellekään, mutta sen kokeminen olisi monelle tärkeä kokemus empatian kehittymistä ajatellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työttömyys mullakin. Itseasiassa se pitäisi jokaisen ihmisen kokea henkilökohtaisesti millaista "palvelua" todellisuudessa on tarjolla kun on työkkärin asiakas ja kuinka ennakkoluuloisesti ja lokeroiden sinuun suhtaudutaan. Ihan oma lukunsa tuohon päälle on sitten vielä se kuinka hirvittävän hankalaksi ja monimutkaiseksi ihan kaikki se on tehty jolla oman työnhaun saa pidettyä voimassa kaikkien pykälien mukaan.
Enää ei ainakaan itsellä tule mieleenkään väittää kuinka työtön saa saman rahan vaan makaamalla sohvalla.
Tässä AP. Itselleni isoimpana yllätyksenä tuli työttömyyden vaikutukset mielenterveyteen. Moni työssäkäyvä tuskastelee, kun pitäisi lähettää kymmeniä huippuunsa viilattuja työhakemuksia uuden paikan toivossa. Miettikää miltä tuntuu tehdä sama työttömänä, kun oma talous on tukien varassa kaiken normaalin arjen ulkopuolella? Epävarmuus omasta työllistymisestä on se kaikista pahin, suorastaan ihan hirveä kokemus. Palaaminen työelämään kohensi mielialaani merkittävistä, vei fokuksen pois omasta itsestäni (sis. vanhojen mokien jatkuva murehtiminen, ahdistuneisuuden ylianalysointi, alemmuudentunteet), ja toi elämääni muuta mielekästä sisältöä. Ero on valtava. Pahinta oli myös muiden muuttuvat asenteet. Kun työttömyyttä oli takana jo vasta muutama kuukausi, alkoi puolituttujen kysely siitä miten saan aikani käytettyä, ja kun kerroin aktiivisesta arjestani, sain vastaukseksi ajattelemattomia tokaisuja siitä miten on hyvä, että pidän itseni työkykyisenä. Muutaman kuukauden jälkeen? Olisi mennyt vielä pitkästä kesälomasta. Todella alentavaa. En suosittele työttömyyttä kenellekään, mutta sen kokeminen olisi monelle tärkeä kokemus empatian kehittymistä ajatellen.
Työttömänä myös suhtautuminen moniin asioihin muuttuu. Esimerkiksi työssäkäyvänä en jaksa hirveästi välittää pukeutumisestani, sillä se ei ole vapaa-ajalla välttämätöntä. Työttömänä viimeinen naula arkkuun on kuitenkin se, kun alkaa jo näyttämään työttömältä. Työttömänä pitää päin vastoin nähdä kohtuuttomasti vaivaa suhteessa oleviin resursseihin saadakseen itsensä näyttämään rekrytointikelpoiselta kansalaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raiskaus.
Sysäsi henkisen toipumisen tielle monessa asiassa. Huomasin myös monia epäkohtia järjestelmässä liittyen tähän. Kunpa jaksaisin kirjoittaa aiheesta.
Päättäjät eivät haluakaan hyvää äänestäjilleen. Itselleen vaan.
Toimittajat eivät ole mitään vallan vahtikoiria, ne metsästää vain hyviä klikkijuttuja.
Uutisiin ei oikeastaan voi enää luottaa. Ne alkaa kaikki olla pelkkää propagandaa johonkin suuntaan.
Alue: Aihe vapaa
Vuosi 2015 ja laukkujen kantaminen