Kertokaa mulle miten 13v. poika käyttäytyy?!

Ja kun olet lapsesi kanssa jutellut tästä tilanteesta, mitä hän on itse sanonut?

Kuulostaa murrosiältä. Tuossa iässä on isoja eroja kehityksessä.

Itsehän leikin barbeilla ja jotkut kaljotteli kylillä. :D

Hyvä sivu murrosikäisen persoonallisuuden kehityksestä:

https://www.mll.fi/vanhemmille/lapsen-kasvu-ja-kehitys/12-15-v/12-15-vu…

Lue tuo ajatuksen kanssa ja kysy siten lisää. Palstalla on monia, joiden lapset on jo olleet mrrosiässä.

Sanoo että ottaa vaan kaikki päähän, ärsyttää ja on rauhaton olo. Ei tiedä miksi eikä pysty hillitsemään itseään? Pyytää anteeksi, lupaa sitä ja tätä ja siitä tunnin päästä sama meno jatkuu. ap

Keskustele lisää pojan kanssa. Vaikka kuinka ärsyttävää kaikki asiat niin kohteliaasti pitää silti käyttäytyä.

Meillä jos nimitellään toista niin puutun heti asiaan tiukasti. En kuuntele yhtään isottelua.

Poika on teini-iässä. Hänellä se näyttäytyy voimakkaana, toiset päsevät paljon helpommalla.

Hormonimyrsky riehuu, ei olla enää lapsia mutta ei olla aikuisiakaan.

Tämä on mielestäni hyvin sanottu:

"Nuorelle rajat luovat turvaa. Jääskinen sanoo, että aikuisen tulee olla nuorelle turvallinen seinä, jota vastaan nuori voi rymistellä. Aikuisen on tärkeää kertoa, miksi rajat ovat hänelle tärkeitä.

Jääskinen painottaa, että nuori ymmärtää, jos hänelle puhutaan avoimesti, rehellisesti ja kunnioittavasti, vaikka se olisi haastavaa. Nuoreen pitää myös luottaa. Aina uudestaan ja uudestaan, Jääskinen sanoo.

- Se kasvattaa kunnioitusta aikanaan myös toiseen suuntaan.

- Voisi sanoa, että tietyt käytöshäiriöt kuuluvat murrosikään, haparointiin ja opetteluun. Häpeä ja viha ovat keinoja irtautua perheestä, jotta nuoresta tulee hän itse. Esimerkiksi pidättyväinen lapsi saattaa käyttäytyä sitten murrosiässä hyvin voimakkaasti. Minuus syntyy siitä, että oppii sanomaan ei. Siihenkin on oltava tila ja lupa, Anne-Mari Jääskinen sanoo."  Lapsessa ei ole mitään vikaa eikä sinussakaan.  Jos tuntu ettet pärjää apua jaksamiseen voi hakea.

Itselläni kaksi lasta poika ja tyttö, pojalla murrosikä hieman näkyi, tytöllä taas ei ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Keskustele lisää pojan kanssa. Vaikka kuinka ärsyttävää kaikki asiat niin kohteliaasti pitää silti käyttäytyä.

Meillä jos nimitellään toista niin puutun heti asiaan tiukasti. En kuuntele yhtään isottelua.

Miten sä käytännössä puutut tiukasti asiaan? Eli mitä teet?

Ei oo helppoo kun testosteroni alkaa jylläämään...ja sitten taas välillä on ihan lapsi vielä. Kyllä se siitä tasoittuu, rakkautta ja kärsivällisyyttä.

Kiitos paljon tuosta linkistä! Se avasi silmiä ja niin tuttuja juttuja löytyi. Lapset on tosiaan niin erilaisia. Vanhemmalla lapsellamme murkku-ikä oli tosi helppo. ap

Vierailija kirjoitti:

Sanoo että ottaa vaan kaikki päähän, ärsyttää ja on rauhaton olo. Ei tiedä miksi eikä pysty hillitsemään itseään? Pyytää anteeksi, lupaa sitä ja tätä ja siitä tunnin päästä sama meno jatkuu. ap

"Toisaalta hän haluaisi olla lähellä vanhempia ja toisaalta hyvin kaukana heistä. Tämä etäisyyden ja läheisyyden välinen ristiriita näkyy varhaisnuoren käytöksessä usein tunteiden ailahtelevuutena ja vanhempien haastamisena."

"Nuori ei aina hallitse omia tunnereaktioitaan. Kuohuvat tunteet saattavat yllättää myös nuoren itsensä voimakkuudellaan."

"Lapsenomainen käytös voi ilmetä uhona, rivoina puheina ja röyhkeänä käytöksenä. Myös levottomuus, epäsiisteys, piereskely, kiroilu, uppiniskaisuus ja aggressiivisuus saattavat lisääntyä. Tällainen käytös on normaalia ja menee aikanaan ohi. Taantuma on kehityksellisesti välttämätön vaihe nuoruudessa."

Aikaisemmin postaamastani MLL:n linkistä. Aloittaja ei viitsinyt lukea sitä?

Kuuluu kehitykseen. Anna parempia syitä angstata niin ei tarvitse sitten tyhjästä keksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskustele lisää pojan kanssa. Vaikka kuinka ärsyttävää kaikki asiat niin kohteliaasti pitää silti käyttäytyä.

Meillä jos nimitellään toista niin puutun heti asiaan tiukasti. En kuuntele yhtään isottelua.

Miten sä käytännössä puutut tiukasti asiaan? Eli mitä teet?

Olen jo etukäteen ja usein puhunut teineille, että kuinka tässä talossa käyttäydytään. Esim. jos tekee mieli potkasta jotakin niin menee silloin pihalle potkimaan puita, jos kuulen nimittelyä, käsken heti lopettaa, pyytää anteeksi ja mennä muualle. Jos teini sanoo rumasti mulle niin kerron käyttäytymissäännöt ja sanon että anna olla viimeinen kerta, seuraavalla kerralla lähtee puhelin tai muu juttu arestiin ja se ei ole mikään tunnin aresti vaan viikon.

Oven paukutteluun sanon että seuraavaksi otan oven pois.

Ja mä todellakin tarkoitan näitä mitä sanon. En puhu turhaa vaan teen niinkun olen sanonut.

Jossain vaiheessa ne rangaistukset alkaa menettää merkityksensä ja tehonsa. Ei meillä ainakaan huono käytös loppunut sillä että uhattiin ottaa känny pois tms. Jos puhelin oli vaikka ensin päivän pois niin siihen alkoi vain kasaantua lisää päiviä päälle. Elikkä nuori olisi lopulta ollut kuukausia ilman puhelinta. Ollut arestissa kuukausia jne. Sellainen uppiniskainen härkäpää täällä oli että keinot olivat lopulta aika vähissä. Ei auttanut muu kuin odottaa että tämä vaihe menee ohi ja menihän se lopulta.

Pitää muistaa myös kehua lasta eikä aina vain moittia. Esim. heräsitpä sä hyvin tänä aamuna, reipas poika. Sulla on nätisti hiukset tänään ym. pikkujuttuja.