Sukulaiset halusivat muuttaa maalle
Ymmärrän tämän. Viihtyvät siellä paremmin ja se on heille kodikkaampaa. MUTTA se mikä oikeasti riepoo on se, että he jo ennen muuttoa päättivät, että "Mattihan asuu Helsingissä", joten heillä on aina halutessaan Helsingissä hotelli plus taksi käytössä.
Meidän kanssamme ei edes keskusteltu ennen tätä muuttoa. He vain olivat lähteneet. Nyt sitten käly (joka palasi 25-vuotiaana lapsuudenkotiin ja jolla on opinnot edelleen kesken) on tunkemassa meille koko ajan.
Teen kotona töitä ja meidän ns vierashuone on se mun työhuoneeni. Asunto on ostettu meidän tarpeisiin, ei hotellitoimintaa ajatellen.
Tästä on nyt puhjennut valtava riita. Koska minä haluaisin edes tietää kunnolla ajoissa, milloin käly on tulossa, jotta voin järjestellä työni. Ja sen että paljonko niitä opintoja on jäljellä ja onko ne edes edenneet mihinkään, kun minusta ne tenttikirjatkin tuntuu vain pyörivän samoina loputtomiin.
Sukulaiset vihaisina vetoavat "vieraanvaraisuuteen" ja siihen että asunto on Matin. Ei ole. Minä omistan puolet ja maksan puolet kaikista lainoista ja kuluista. Asunto ei ole "Matin asunto" yksinkertaisesti vain sillä, että sitä aletaan nimittää "Matin asunnoksi".
Kommentit (139)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mitä en tajua on se, että miten he voivat edes kuvitella määräävänsä meidän kodistamme tai elämästämme.
Aina jos ja kun teemme jotain josta he ei pidä tai jota eivät ymmärrä tai ns hyväksy, alkaa järjetön temppuilu, kiristäminen, venkoilu, manipulointi, taivuttelu jne.
Ja kyse siis ihan järkevistä asioista. Mitä ruokaa syömme, mitä teemme töiden suhteen jne.
Heillä on ihan hillitön tarve määräillä ja valvoa. Ja me olemme suorastaan hysteerisen tylsiä ja turvallisia ja konservatiivisia valinnoissamme. Ja rahankäytössämme. Eli en ymmärrä mitään syytä sekaantua ihan kaikkeen.
ap
No kai he voivat kuvitella kun kerran annatte sen tapahtua.
Miten niin annamme? Ei ole koskaan kuunneltu heidän neuvojaan tai ohjeitaan. Silti niitä tulvii. Anoppi on jopa tyytymätön työhöni ja lähettelee työpaikkailmoituksia.
Miten sitten tiedätte niistä, jollette ole niitä koskaan kuunnelleet?
Ai mistäkö? Kun ne lähettää jopa paperipostia mielipiteistään. Ja se käly tunkee niiden kannanottojen kanssa. Kun olen flunnssassa, siihen pitää kysyä apen mielipide että se johruu siitä etten syö pullaa aamiaiseksi kuten appiukko.
Ap
Miksi sun anoppi ja appiukko tietää, että sä olet flunssassa? Ei niille tarvitse kertoa. Jos sun mies lärpättää kaikki teidän asiat niille (tai vielä pahempaa, sä lärpätät), lopettakaa nyt hyvät ihmiset sellainen! Teillä on täysi oikeus elää omaa elämäänne ja olla kertomatta appivanhemmille mitään. Teillä on täysi oikeus sanoa, että teidän koti ei ole mikään kälyn majatalo. Jos siitä suku suuttuu, se on heidän ongelmansa, teidän ei tarvitse välittää siitä.
Sä et tunnu nyt ymmärtävän, mitä tässä on jo moni yrittänyt sanoa: sun appivanhemmat tietää tasan sen, mitä te niille kerrotte. Jos lakkaatte informoimasta, niiltä loppuu tieto.
Tässä se kiteytettynä mitä monet ovat koettaneet sanoa. Ne tietävät asioistanne sen verran mitä kerrotte. Ymmärrän että on varmaan ollut alkuun helppoa vaan vastailla kun kysytään, mutta ihan rautalankaa: kun kysyvät voinnista niin vastaa aina että ihan hyvin. Ei tässä mitään erikoista ole, eikä niin kauheasti tavallisiakaan. Normipäiviä, töitä tehdään ja ihan tavallisesti menee, ei mitään uutta auringon alla. Mitäpä teille kuuluu, oletteko viihtyneet? Aijaa, sehän on mukavaa.. No niin mekin. Taitaa kaveri soittaa, vastaan nyt heti kun en ole kuukauteen kuullut mitään hänestä. Moikka.
Emme me kerro mitään.
Ei se estä heitä sekaantumasta kaikin mahdollisin tavoin.
Käly kantaa anopin vanhoja verhoja ja kamalia lasiesineitä, appiukko meuhkaa joka vitunkerta miten läskisoossilla sitä ennenkin on eletty jne.
Ap
Ja te annatte sen tapahtua. MIKSI sille kälylle ei voi sanoa, että "Emme halua näitä esineitä nyt emmekä jatkossa, lopeta tuomasta niitä meille"? Ja appiukolle, että "En jaksa kuunnella"
Miksi ylipäänsä vierailet siellä appiukolla?
Eli ainoa keino on sitten panna välit kokonaan poikki.
Minä olen sanonut kälylle, etten halua noita kotiini. Olen sanonut anopille, että verhoja ei tule. Olen sanonut monta kertaa, etten pidä ruskeasta sisustuksesta. Sen näkee kyllä meillä itsekin.
Kaikesta on kieltäydytty, kaikkeen on sanottu ei, kaikki mahdollinen on lakattu kertomasta.
Mutta kun he neuvoo, ohjaa, käskyttää ja komentelee ja ottaa kantaa silti. Viimeksi kun he kävi (kutsumatta) , veimme heidät ulos syömään, ettei appi pääsisi märisemään, miten surkeat tarjoilut meillä on.
Seuraus oli se että koko suku möyhkäsi puoli vuotta, miten hassaan kaikki mieheni rahat ravintoloissa juoksemiseen, kun en koskaan laita ruokaa.
Ymmärrättekö. Tätä tasoa.
ap
Puhelin käteen, ja soitatte yhteisen puhelun. Se miehen mukanaolo on välttämätöntä. Ja se etenkin, että se sanoo koko ajan ei jokaiseen kommenttiin mitä sieltä tulee. Olen mies, ja kyllä me miehetkin osataan olla rohkeita. Äitini ei ollut noin paha läheskään, mutta kyllä se vauva-ajan tyrkyttäminenkin loppui kun vain sanoi napakasti, ja aika monta kertaa.
Mutta sen miehen pitää ottaa rooli ja sanoa että minä en teitä tänne halua. Ottaa vastuu ihan kaikesta.
Siis Matti ja aapee omistavat tämän asunnon, jossa porukka käy silloin kun lystää? Matin ja aapeen koti on kyseessä. Näin käsitän.
Kyllähän se riittää, että aapee sanoo sen ei-sanan. Kyllä Matin pitää tajuta.
Voihan laittaa sukulaisille sellaiset ajat, jolloin voivat tulla.
Kertoa ne.
Vierailija kirjoitti:
En kuunnellut sitä möyhkäämistä. Ei se estä heitä möyhkäämästä.
Jos soittavat ja möyhkäävät, niin lyöt luurin kiinni. Mikäli tulevat kotiisi möyhkäämään, pyydät poistumaan. Mikäli muuall möyhkäävät sinulle, niin poistut paikalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mitä en tajua on se, että miten he voivat edes kuvitella määräävänsä meidän kodistamme tai elämästämme.
Aina jos ja kun teemme jotain josta he ei pidä tai jota eivät ymmärrä tai ns hyväksy, alkaa järjetön temppuilu, kiristäminen, venkoilu, manipulointi, taivuttelu jne.
Ja kyse siis ihan järkevistä asioista. Mitä ruokaa syömme, mitä teemme töiden suhteen jne.
Heillä on ihan hillitön tarve määräillä ja valvoa. Ja me olemme suorastaan hysteerisen tylsiä ja turvallisia ja konservatiivisia valinnoissamme. Ja rahankäytössämme. Eli en ymmärrä mitään syytä sekaantua ihan kaikkeen.
ap
No kai he voivat kuvitella kun kerran annatte sen tapahtua.
Miten niin annamme? Ei ole koskaan kuunneltu heidän neuvojaan tai ohjeitaan. Silti niitä tulvii. Anoppi on jopa tyytymätön työhöni ja lähettelee työpaikkailmoituksia.
Miten sitten tiedätte niistä, jollette ole niitä koskaan kuunnelleet?
Ai mistäkö? Kun ne lähettää jopa paperipostia mielipiteistään. Ja se käly tunkee niiden kannanottojen kanssa. Kun olen flunnssassa, siihen pitää kysyä apen mielipide että se johruu siitä etten syö pullaa aamiaiseksi kuten appiukko.
Ap
Miksi sun anoppi ja appiukko tietää, että sä olet flunssassa? Ei niille tarvitse kertoa. Jos sun mies lärpättää kaikki teidän asiat niille (tai vielä pahempaa, sä lärpätät), lopettakaa nyt hyvät ihmiset sellainen! Teillä on täysi oikeus elää omaa elämäänne ja olla kertomatta appivanhemmille mitään. Teillä on täysi oikeus sanoa, että teidän koti ei ole mikään kälyn majatalo. Jos siitä suku suuttuu, se on heidän ongelmansa, teidän ei tarvitse välittää siitä.
Sä et tunnu nyt ymmärtävän, mitä tässä on jo moni yrittänyt sanoa: sun appivanhemmat tietää tasan sen, mitä te niille kerrotte. Jos lakkaatte informoimasta, niiltä loppuu tieto.
Tässä se kiteytettynä mitä monet ovat koettaneet sanoa. Ne tietävät asioistanne sen verran mitä kerrotte. Ymmärrän että on varmaan ollut alkuun helppoa vaan vastailla kun kysytään, mutta ihan rautalankaa: kun kysyvät voinnista niin vastaa aina että ihan hyvin. Ei tässä mitään erikoista ole, eikä niin kauheasti tavallisiakaan. Normipäiviä, töitä tehdään ja ihan tavallisesti menee, ei mitään uutta auringon alla. Mitäpä teille kuuluu, oletteko viihtyneet? Aijaa, sehän on mukavaa.. No niin mekin. Taitaa kaveri soittaa, vastaan nyt heti kun en ole kuukauteen kuullut mitään hänestä. Moikka.
Emme me kerro mitään.
Ei se estä heitä sekaantumasta kaikin mahdollisin tavoin.
Käly kantaa anopin vanhoja verhoja ja kamalia lasiesineitä, appiukko meuhkaa joka vitunkerta miten läskisoossilla sitä ennenkin on eletty jne.
Ap
Ja te annatte sen tapahtua. MIKSI sille kälylle ei voi sanoa, että "Emme halua näitä esineitä nyt emmekä jatkossa, lopeta tuomasta niitä meille"? Ja appiukolle, että "En jaksa kuunnella"
Miksi ylipäänsä vierailet siellä appiukolla?
Eli ainoa keino on sitten panna välit kokonaan poikki.
Minä olen sanonut kälylle, etten halua noita kotiini. Olen sanonut anopille, että verhoja ei tule. Olen sanonut monta kertaa, etten pidä ruskeasta sisustuksesta. Sen näkee kyllä meillä itsekin.
Kaikesta on kieltäydytty, kaikkeen on sanottu ei, kaikki mahdollinen on lakattu kertomasta.
Mutta kun he neuvoo, ohjaa, käskyttää ja komentelee ja ottaa kantaa silti. Viimeksi kun he kävi (kutsumatta) , veimme heidät ulos syömään, ettei appi pääsisi märisemään, miten surkeat tarjoilut meillä on.
Seuraus oli se että koko suku möyhkäsi puoli vuotta, miten hassaan kaikki mieheni rahat ravintoloissa juoksemiseen, kun en koskaan laita ruokaa.
Ymmärrättekö. Tätä tasoa.
ap
Se suku ei voi möyhkätä ellette itse suostu kuuntelemaan sitä möyhkäystä. Oletko ihan tossukka?
En kuunnellut sitä möyhkäämistä. Ei se estä heitä möyhkäämästä.
Eli mistä sinä tiesit suvun möyhkäävän, jos et sitä kuullut?
Ap vaikuttaa perus-av kirjoittajalta, jolle ei sovi mikään ehdotettu ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mitä en tajua on se, että miten he voivat edes kuvitella määräävänsä meidän kodistamme tai elämästämme.
Aina jos ja kun teemme jotain josta he ei pidä tai jota eivät ymmärrä tai ns hyväksy, alkaa järjetön temppuilu, kiristäminen, venkoilu, manipulointi, taivuttelu jne.
Ja kyse siis ihan järkevistä asioista. Mitä ruokaa syömme, mitä teemme töiden suhteen jne.
Heillä on ihan hillitön tarve määräillä ja valvoa. Ja me olemme suorastaan hysteerisen tylsiä ja turvallisia ja konservatiivisia valinnoissamme. Ja rahankäytössämme. Eli en ymmärrä mitään syytä sekaantua ihan kaikkeen.
ap
No kai he voivat kuvitella kun kerran annatte sen tapahtua.
Miten niin annamme? Ei ole koskaan kuunneltu heidän neuvojaan tai ohjeitaan. Silti niitä tulvii. Anoppi on jopa tyytymätön työhöni ja lähettelee työpaikkailmoituksia.
Miten sitten tiedätte niistä, jollette ole niitä koskaan kuunnelleet?
Ai mistäkö? Kun ne lähettää jopa paperipostia mielipiteistään. Ja se käly tunkee niiden kannanottojen kanssa. Kun olen flunnssassa, siihen pitää kysyä apen mielipide että se johruu siitä etten syö pullaa aamiaiseksi kuten appiukko.
Ap
Miksi sun anoppi ja appiukko tietää, että sä olet flunssassa? Ei niille tarvitse kertoa. Jos sun mies lärpättää kaikki teidän asiat niille (tai vielä pahempaa, sä lärpätät), lopettakaa nyt hyvät ihmiset sellainen! Teillä on täysi oikeus elää omaa elämäänne ja olla kertomatta appivanhemmille mitään. Teillä on täysi oikeus sanoa, että teidän koti ei ole mikään kälyn majatalo. Jos siitä suku suuttuu, se on heidän ongelmansa, teidän ei tarvitse välittää siitä.
Sä et tunnu nyt ymmärtävän, mitä tässä on jo moni yrittänyt sanoa: sun appivanhemmat tietää tasan sen, mitä te niille kerrotte. Jos lakkaatte informoimasta, niiltä loppuu tieto.
Tässä se kiteytettynä mitä monet ovat koettaneet sanoa. Ne tietävät asioistanne sen verran mitä kerrotte. Ymmärrän että on varmaan ollut alkuun helppoa vaan vastailla kun kysytään, mutta ihan rautalankaa: kun kysyvät voinnista niin vastaa aina että ihan hyvin. Ei tässä mitään erikoista ole, eikä niin kauheasti tavallisiakaan. Normipäiviä, töitä tehdään ja ihan tavallisesti menee, ei mitään uutta auringon alla. Mitäpä teille kuuluu, oletteko viihtyneet? Aijaa, sehän on mukavaa.. No niin mekin. Taitaa kaveri soittaa, vastaan nyt heti kun en ole kuukauteen kuullut mitään hänestä. Moikka.
Emme me kerro mitään.
Ei se estä heitä sekaantumasta kaikin mahdollisin tavoin.
Käly kantaa anopin vanhoja verhoja ja kamalia lasiesineitä, appiukko meuhkaa joka vitunkerta miten läskisoossilla sitä ennenkin on eletty jne.
Ap
Ja te annatte sen tapahtua. MIKSI sille kälylle ei voi sanoa, että "Emme halua näitä esineitä nyt emmekä jatkossa, lopeta tuomasta niitä meille"? Ja appiukolle, että "En jaksa kuunnella"
Miksi ylipäänsä vierailet siellä appiukolla?
Eli ainoa keino on sitten panna välit kokonaan poikki.
Minä olen sanonut kälylle, etten halua noita kotiini. Olen sanonut anopille, että verhoja ei tule. Olen sanonut monta kertaa, etten pidä ruskeasta sisustuksesta. Sen näkee kyllä meillä itsekin.
Kaikesta on kieltäydytty, kaikkeen on sanottu ei, kaikki mahdollinen on lakattu kertomasta.
Mutta kun he neuvoo, ohjaa, käskyttää ja komentelee ja ottaa kantaa silti. Viimeksi kun he kävi (kutsumatta) , veimme heidät ulos syömään, ettei appi pääsisi märisemään, miten surkeat tarjoilut meillä on.
Seuraus oli se että koko suku möyhkäsi puoli vuotta, miten hassaan kaikki mieheni rahat ravintoloissa juoksemiseen, kun en koskaan laita ruokaa.
Ymmärrättekö. Tätä tasoa.
ap
Puhelin käteen, ja soitatte yhteisen puhelun. Se miehen mukanaolo on välttämätöntä. Ja se etenkin, että se sanoo koko ajan ei jokaiseen kommenttiin mitä sieltä tulee. Olen mies, ja kyllä me miehetkin osataan olla rohkeita. Äitini ei ollut noin paha läheskään, mutta kyllä se vauva-ajan tyrkyttäminenkin loppui kun vain sanoi napakasti, ja aika monta kertaa.
Mutta sen miehen pitää ottaa rooli ja sanoa että minä en teitä tänne halua. Ottaa vastuu ihan kaikesta.
Tätä on kuule yritetty vaikka kuinka monta kertaa. On soitettu, on selitetty kasvotusten.
Sitten on vähän aikaa jonkin verran normaalimpaa ja sitten alkaa se vähittäinen rajojen venyttäminen uudestaan.
Vaikka pitäisi vuoden välit täysin jäässä, se ei auta.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mitä en tajua on se, että miten he voivat edes kuvitella määräävänsä meidän kodistamme tai elämästämme.
Aina jos ja kun teemme jotain josta he ei pidä tai jota eivät ymmärrä tai ns hyväksy, alkaa järjetön temppuilu, kiristäminen, venkoilu, manipulointi, taivuttelu jne.
Ja kyse siis ihan järkevistä asioista. Mitä ruokaa syömme, mitä teemme töiden suhteen jne.
Heillä on ihan hillitön tarve määräillä ja valvoa. Ja me olemme suorastaan hysteerisen tylsiä ja turvallisia ja konservatiivisia valinnoissamme. Ja rahankäytössämme. Eli en ymmärrä mitään syytä sekaantua ihan kaikkeen.
ap
No kai he voivat kuvitella kun kerran annatte sen tapahtua.
Miten niin annamme? Ei ole koskaan kuunneltu heidän neuvojaan tai ohjeitaan. Silti niitä tulvii. Anoppi on jopa tyytymätön työhöni ja lähettelee työpaikkailmoituksia.
Miten sitten tiedätte niistä, jollette ole niitä koskaan kuunnelleet?
Ai mistäkö? Kun ne lähettää jopa paperipostia mielipiteistään. Ja se käly tunkee niiden kannanottojen kanssa. Kun olen flunnssassa, siihen pitää kysyä apen mielipide että se johruu siitä etten syö pullaa aamiaiseksi kuten appiukko.
Ap
Miksi sun anoppi ja appiukko tietää, että sä olet flunssassa? Ei niille tarvitse kertoa. Jos sun mies lärpättää kaikki teidän asiat niille (tai vielä pahempaa, sä lärpätät), lopettakaa nyt hyvät ihmiset sellainen! Teillä on täysi oikeus elää omaa elämäänne ja olla kertomatta appivanhemmille mitään. Teillä on täysi oikeus sanoa, että teidän koti ei ole mikään kälyn majatalo. Jos siitä suku suuttuu, se on heidän ongelmansa, teidän ei tarvitse välittää siitä.
Sä et tunnu nyt ymmärtävän, mitä tässä on jo moni yrittänyt sanoa: sun appivanhemmat tietää tasan sen, mitä te niille kerrotte. Jos lakkaatte informoimasta, niiltä loppuu tieto.
Tässä se kiteytettynä mitä monet ovat koettaneet sanoa. Ne tietävät asioistanne sen verran mitä kerrotte. Ymmärrän että on varmaan ollut alkuun helppoa vaan vastailla kun kysytään, mutta ihan rautalankaa: kun kysyvät voinnista niin vastaa aina että ihan hyvin. Ei tässä mitään erikoista ole, eikä niin kauheasti tavallisiakaan. Normipäiviä, töitä tehdään ja ihan tavallisesti menee, ei mitään uutta auringon alla. Mitäpä teille kuuluu, oletteko viihtyneet? Aijaa, sehän on mukavaa.. No niin mekin. Taitaa kaveri soittaa, vastaan nyt heti kun en ole kuukauteen kuullut mitään hänestä. Moikka.
Emme me kerro mitään.
Ei se estä heitä sekaantumasta kaikin mahdollisin tavoin.
Käly kantaa anopin vanhoja verhoja ja kamalia lasiesineitä, appiukko meuhkaa joka vitunkerta miten läskisoossilla sitä ennenkin on eletty jne.
Ap
Ja te annatte sen tapahtua. MIKSI sille kälylle ei voi sanoa, että "Emme halua näitä esineitä nyt emmekä jatkossa, lopeta tuomasta niitä meille"? Ja appiukolle, että "En jaksa kuunnella"
Miksi ylipäänsä vierailet siellä appiukolla?
Eli ainoa keino on sitten panna välit kokonaan poikki.
Minä olen sanonut kälylle, etten halua noita kotiini. Olen sanonut anopille, että verhoja ei tule. Olen sanonut monta kertaa, etten pidä ruskeasta sisustuksesta. Sen näkee kyllä meillä itsekin.
Kaikesta on kieltäydytty, kaikkeen on sanottu ei, kaikki mahdollinen on lakattu kertomasta.
Mutta kun he neuvoo, ohjaa, käskyttää ja komentelee ja ottaa kantaa silti. Viimeksi kun he kävi (kutsumatta) , veimme heidät ulos syömään, ettei appi pääsisi märisemään, miten surkeat tarjoilut meillä on.
Seuraus oli se että koko suku möyhkäsi puoli vuotta, miten hassaan kaikki mieheni rahat ravintoloissa juoksemiseen, kun en koskaan laita ruokaa.
Ymmärrättekö. Tätä tasoa.
ap
Kyllä, on vain kaksi tapaa: joko välit poikki kokonaan tai sitten annat suvun möyhkätä, etkä piittaa siitä tippaakaan. Mitä se sinua haittaa, vaikka heillä laulaisi 500 viestiä päivässä siitä, miten sä hassaat miehesi rahoja? Anna möyhätä.
Mutta kyllä näissä aina sama juurisyy on ja se on se mies, joka ei sano suvulleen, että turpa kiinni meidän asioista ja minun vaimostani.
Me kun muutimme yhteen, mies sanoi ensimmäisen mielipiteen vaihdon jälkeen, että tuo saa loppua heti, tai oli viimeinen vierailu täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mitä en tajua on se, että miten he voivat edes kuvitella määräävänsä meidän kodistamme tai elämästämme.
Aina jos ja kun teemme jotain josta he ei pidä tai jota eivät ymmärrä tai ns hyväksy, alkaa järjetön temppuilu, kiristäminen, venkoilu, manipulointi, taivuttelu jne.
Ja kyse siis ihan järkevistä asioista. Mitä ruokaa syömme, mitä teemme töiden suhteen jne.
Heillä on ihan hillitön tarve määräillä ja valvoa. Ja me olemme suorastaan hysteerisen tylsiä ja turvallisia ja konservatiivisia valinnoissamme. Ja rahankäytössämme. Eli en ymmärrä mitään syytä sekaantua ihan kaikkeen.
ap
No kai he voivat kuvitella kun kerran annatte sen tapahtua.
Miten niin annamme? Ei ole koskaan kuunneltu heidän neuvojaan tai ohjeitaan. Silti niitä tulvii. Anoppi on jopa tyytymätön työhöni ja lähettelee työpaikkailmoituksia.
Miten sitten tiedätte niistä, jollette ole niitä koskaan kuunnelleet?
Ai mistäkö? Kun ne lähettää jopa paperipostia mielipiteistään. Ja se käly tunkee niiden kannanottojen kanssa. Kun olen flunnssassa, siihen pitää kysyä apen mielipide että se johruu siitä etten syö pullaa aamiaiseksi kuten appiukko.
Ap
Miksi sun anoppi ja appiukko tietää, että sä olet flunssassa? Ei niille tarvitse kertoa. Jos sun mies lärpättää kaikki teidän asiat niille (tai vielä pahempaa, sä lärpätät), lopettakaa nyt hyvät ihmiset sellainen! Teillä on täysi oikeus elää omaa elämäänne ja olla kertomatta appivanhemmille mitään. Teillä on täysi oikeus sanoa, että teidän koti ei ole mikään kälyn majatalo. Jos siitä suku suuttuu, se on heidän ongelmansa, teidän ei tarvitse välittää siitä.
Sä et tunnu nyt ymmärtävän, mitä tässä on jo moni yrittänyt sanoa: sun appivanhemmat tietää tasan sen, mitä te niille kerrotte. Jos lakkaatte informoimasta, niiltä loppuu tieto.
Tässä se kiteytettynä mitä monet ovat koettaneet sanoa. Ne tietävät asioistanne sen verran mitä kerrotte. Ymmärrän että on varmaan ollut alkuun helppoa vaan vastailla kun kysytään, mutta ihan rautalankaa: kun kysyvät voinnista niin vastaa aina että ihan hyvin. Ei tässä mitään erikoista ole, eikä niin kauheasti tavallisiakaan. Normipäiviä, töitä tehdään ja ihan tavallisesti menee, ei mitään uutta auringon alla. Mitäpä teille kuuluu, oletteko viihtyneet? Aijaa, sehän on mukavaa.. No niin mekin. Taitaa kaveri soittaa, vastaan nyt heti kun en ole kuukauteen kuullut mitään hänestä. Moikka.
Emme me kerro mitään.
Ei se estä heitä sekaantumasta kaikin mahdollisin tavoin.
Käly kantaa anopin vanhoja verhoja ja kamalia lasiesineitä, appiukko meuhkaa joka vitunkerta miten läskisoossilla sitä ennenkin on eletty jne.
Ap
Ja te annatte sen tapahtua. MIKSI sille kälylle ei voi sanoa, että "Emme halua näitä esineitä nyt emmekä jatkossa, lopeta tuomasta niitä meille"? Ja appiukolle, että "En jaksa kuunnella"
Miksi ylipäänsä vierailet siellä appiukolla?
Eli ainoa keino on sitten panna välit kokonaan poikki.
Minä olen sanonut kälylle, etten halua noita kotiini. Olen sanonut anopille, että verhoja ei tule. Olen sanonut monta kertaa, etten pidä ruskeasta sisustuksesta. Sen näkee kyllä meillä itsekin.
Kaikesta on kieltäydytty, kaikkeen on sanottu ei, kaikki mahdollinen on lakattu kertomasta.
Mutta kun he neuvoo, ohjaa, käskyttää ja komentelee ja ottaa kantaa silti. Viimeksi kun he kävi (kutsumatta) , veimme heidät ulos syömään, ettei appi pääsisi märisemään, miten surkeat tarjoilut meillä on.
Seuraus oli se että koko suku möyhkäsi puoli vuotta, miten hassaan kaikki mieheni rahat ravintoloissa juoksemiseen, kun en koskaan laita ruokaa.
Ymmärrättekö. Tätä tasoa.
ap
Se suku ei voi möyhkätä ellette itse suostu kuuntelemaan sitä möyhkäystä. Oletko ihan tossukka?
En kuunnellut sitä möyhkäämistä. Ei se estä heitä möyhkäämästä.
Eli mistä sinä tiesit suvun möyhkäävän, jos et sitä kuullut?
Koska se tieto tihkuu jos on edes jonkun sukulaisen kanssa jonkinlaisissa väleissä. Mies näkee vahingossa kadulla pikkuserkkunsa ja sieltähän se selviää.
Matti nyt pulassa. Pitäisi löytyä roti laittaa rajat sukulaisten ja oman perheen kodin välille.
Matti on nyt ristiriidassa.
Uskallusta ja tiedostamista se vaatii. Matti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mitä en tajua on se, että miten he voivat edes kuvitella määräävänsä meidän kodistamme tai elämästämme.
Aina jos ja kun teemme jotain josta he ei pidä tai jota eivät ymmärrä tai ns hyväksy, alkaa järjetön temppuilu, kiristäminen, venkoilu, manipulointi, taivuttelu jne.
Ja kyse siis ihan järkevistä asioista. Mitä ruokaa syömme, mitä teemme töiden suhteen jne.
Heillä on ihan hillitön tarve määräillä ja valvoa. Ja me olemme suorastaan hysteerisen tylsiä ja turvallisia ja konservatiivisia valinnoissamme. Ja rahankäytössämme. Eli en ymmärrä mitään syytä sekaantua ihan kaikkeen.
ap
No kai he voivat kuvitella kun kerran annatte sen tapahtua.
Miten niin annamme? Ei ole koskaan kuunneltu heidän neuvojaan tai ohjeitaan. Silti niitä tulvii. Anoppi on jopa tyytymätön työhöni ja lähettelee työpaikkailmoituksia.
Miten sitten tiedätte niistä, jollette ole niitä koskaan kuunnelleet?
Ai mistäkö? Kun ne lähettää jopa paperipostia mielipiteistään. Ja se käly tunkee niiden kannanottojen kanssa. Kun olen flunnssassa, siihen pitää kysyä apen mielipide että se johruu siitä etten syö pullaa aamiaiseksi kuten appiukko.
Ap
Miksi sun anoppi ja appiukko tietää, että sä olet flunssassa? Ei niille tarvitse kertoa. Jos sun mies lärpättää kaikki teidän asiat niille (tai vielä pahempaa, sä lärpätät), lopettakaa nyt hyvät ihmiset sellainen! Teillä on täysi oikeus elää omaa elämäänne ja olla kertomatta appivanhemmille mitään. Teillä on täysi oikeus sanoa, että teidän koti ei ole mikään kälyn majatalo. Jos siitä suku suuttuu, se on heidän ongelmansa, teidän ei tarvitse välittää siitä.
Sä et tunnu nyt ymmärtävän, mitä tässä on jo moni yrittänyt sanoa: sun appivanhemmat tietää tasan sen, mitä te niille kerrotte. Jos lakkaatte informoimasta, niiltä loppuu tieto.
Tässä se kiteytettynä mitä monet ovat koettaneet sanoa. Ne tietävät asioistanne sen verran mitä kerrotte. Ymmärrän että on varmaan ollut alkuun helppoa vaan vastailla kun kysytään, mutta ihan rautalankaa: kun kysyvät voinnista niin vastaa aina että ihan hyvin. Ei tässä mitään erikoista ole, eikä niin kauheasti tavallisiakaan. Normipäiviä, töitä tehdään ja ihan tavallisesti menee, ei mitään uutta auringon alla. Mitäpä teille kuuluu, oletteko viihtyneet? Aijaa, sehän on mukavaa.. No niin mekin. Taitaa kaveri soittaa, vastaan nyt heti kun en ole kuukauteen kuullut mitään hänestä. Moikka.
Emme me kerro mitään.
Ei se estä heitä sekaantumasta kaikin mahdollisin tavoin.
Käly kantaa anopin vanhoja verhoja ja kamalia lasiesineitä, appiukko meuhkaa joka vitunkerta miten läskisoossilla sitä ennenkin on eletty jne.
Ap
Ja te annatte sen tapahtua. MIKSI sille kälylle ei voi sanoa, että "Emme halua näitä esineitä nyt emmekä jatkossa, lopeta tuomasta niitä meille"? Ja appiukolle, että "En jaksa kuunnella"
Miksi ylipäänsä vierailet siellä appiukolla?
Eli ainoa keino on sitten panna välit kokonaan poikki.
Minä olen sanonut kälylle, etten halua noita kotiini. Olen sanonut anopille, että verhoja ei tule. Olen sanonut monta kertaa, etten pidä ruskeasta sisustuksesta. Sen näkee kyllä meillä itsekin.
Kaikesta on kieltäydytty, kaikkeen on sanottu ei, kaikki mahdollinen on lakattu kertomasta.
Mutta kun he neuvoo, ohjaa, käskyttää ja komentelee ja ottaa kantaa silti. Viimeksi kun he kävi (kutsumatta) , veimme heidät ulos syömään, ettei appi pääsisi märisemään, miten surkeat tarjoilut meillä on.
Seuraus oli se että koko suku möyhkäsi puoli vuotta, miten hassaan kaikki mieheni rahat ravintoloissa juoksemiseen, kun en koskaan laita ruokaa.
Ymmärrättekö. Tätä tasoa.
ap
Se suku ei voi möyhkätä ellette itse suostu kuuntelemaan sitä möyhkäystä. Oletko ihan tossukka?
En kuunnellut sitä möyhkäämistä. Ei se estä heitä möyhkäämästä.
Eli mistä sinä tiesit suvun möyhkäävän, jos et sitä kuullut?
Koska se tieto tihkuu jos on edes jonkun sukulaisen kanssa jonkinlaisissa väleissä. Mies näkee vahingossa kadulla pikkuserkkunsa ja sieltähän se selviää.
Okei, et sinä edes halua apua, joten antaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mitä en tajua on se, että miten he voivat edes kuvitella määräävänsä meidän kodistamme tai elämästämme.
Aina jos ja kun teemme jotain josta he ei pidä tai jota eivät ymmärrä tai ns hyväksy, alkaa järjetön temppuilu, kiristäminen, venkoilu, manipulointi, taivuttelu jne.
Ja kyse siis ihan järkevistä asioista. Mitä ruokaa syömme, mitä teemme töiden suhteen jne.
Heillä on ihan hillitön tarve määräillä ja valvoa. Ja me olemme suorastaan hysteerisen tylsiä ja turvallisia ja konservatiivisia valinnoissamme. Ja rahankäytössämme. Eli en ymmärrä mitään syytä sekaantua ihan kaikkeen.
ap
No kai he voivat kuvitella kun kerran annatte sen tapahtua.
Miten niin annamme? Ei ole koskaan kuunneltu heidän neuvojaan tai ohjeitaan. Silti niitä tulvii. Anoppi on jopa tyytymätön työhöni ja lähettelee työpaikkailmoituksia.
Miten sitten tiedätte niistä, jollette ole niitä koskaan kuunnelleet?
Ai mistäkö? Kun ne lähettää jopa paperipostia mielipiteistään. Ja se käly tunkee niiden kannanottojen kanssa. Kun olen flunnssassa, siihen pitää kysyä apen mielipide että se johruu siitä etten syö pullaa aamiaiseksi kuten appiukko.
Ap
Miksi sun anoppi ja appiukko tietää, että sä olet flunssassa? Ei niille tarvitse kertoa. Jos sun mies lärpättää kaikki teidän asiat niille (tai vielä pahempaa, sä lärpätät), lopettakaa nyt hyvät ihmiset sellainen! Teillä on täysi oikeus elää omaa elämäänne ja olla kertomatta appivanhemmille mitään. Teillä on täysi oikeus sanoa, että teidän koti ei ole mikään kälyn majatalo. Jos siitä suku suuttuu, se on heidän ongelmansa, teidän ei tarvitse välittää siitä.
Sä et tunnu nyt ymmärtävän, mitä tässä on jo moni yrittänyt sanoa: sun appivanhemmat tietää tasan sen, mitä te niille kerrotte. Jos lakkaatte informoimasta, niiltä loppuu tieto.
Tässä se kiteytettynä mitä monet ovat koettaneet sanoa. Ne tietävät asioistanne sen verran mitä kerrotte. Ymmärrän että on varmaan ollut alkuun helppoa vaan vastailla kun kysytään, mutta ihan rautalankaa: kun kysyvät voinnista niin vastaa aina että ihan hyvin. Ei tässä mitään erikoista ole, eikä niin kauheasti tavallisiakaan. Normipäiviä, töitä tehdään ja ihan tavallisesti menee, ei mitään uutta auringon alla. Mitäpä teille kuuluu, oletteko viihtyneet? Aijaa, sehän on mukavaa.. No niin mekin. Taitaa kaveri soittaa, vastaan nyt heti kun en ole kuukauteen kuullut mitään hänestä. Moikka.
Emme me kerro mitään.
Ei se estä heitä sekaantumasta kaikin mahdollisin tavoin.
Käly kantaa anopin vanhoja verhoja ja kamalia lasiesineitä, appiukko meuhkaa joka vitunkerta miten läskisoossilla sitä ennenkin on eletty jne.
Ap
Ja te annatte sen tapahtua. MIKSI sille kälylle ei voi sanoa, että "Emme halua näitä esineitä nyt emmekä jatkossa, lopeta tuomasta niitä meille"? Ja appiukolle, että "En jaksa kuunnella"
Miksi ylipäänsä vierailet siellä appiukolla?
Eli ainoa keino on sitten panna välit kokonaan poikki.
Minä olen sanonut kälylle, etten halua noita kotiini. Olen sanonut anopille, että verhoja ei tule. Olen sanonut monta kertaa, etten pidä ruskeasta sisustuksesta. Sen näkee kyllä meillä itsekin.
Kaikesta on kieltäydytty, kaikkeen on sanottu ei, kaikki mahdollinen on lakattu kertomasta.
Mutta kun he neuvoo, ohjaa, käskyttää ja komentelee ja ottaa kantaa silti. Viimeksi kun he kävi (kutsumatta) , veimme heidät ulos syömään, ettei appi pääsisi märisemään, miten surkeat tarjoilut meillä on.
Seuraus oli se että koko suku möyhkäsi puoli vuotta, miten hassaan kaikki mieheni rahat ravintoloissa juoksemiseen, kun en koskaan laita ruokaa.
Ymmärrättekö. Tätä tasoa.
ap
Se suku ei voi möyhkätä ellette itse suostu kuuntelemaan sitä möyhkäystä. Oletko ihan tossukka?
En kuunnellut sitä möyhkäämistä. Ei se estä heitä möyhkäämästä.
Eli mistä sinä tiesit suvun möyhkäävän, jos et sitä kuullut?
Koska se tieto tihkuu jos on edes jonkun sukulaisen kanssa jonkinlaisissa väleissä. Mies näkee vahingossa kadulla pikkuserkkunsa ja sieltähän se selviää.
Mies voi pikkuserkullekin sanoa, että en keskustele näistä asioista ja siirtää puheen muihin asioihin. Miehen ei tarvitse sinulle raportoida joka kerta, mitä sieltä taas selvisi, kun se ei ole mitenkään hyödyllistä kenellekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mitä en tajua on se, että miten he voivat edes kuvitella määräävänsä meidän kodistamme tai elämästämme.
Aina jos ja kun teemme jotain josta he ei pidä tai jota eivät ymmärrä tai ns hyväksy, alkaa järjetön temppuilu, kiristäminen, venkoilu, manipulointi, taivuttelu jne.
Ja kyse siis ihan järkevistä asioista. Mitä ruokaa syömme, mitä teemme töiden suhteen jne.
Heillä on ihan hillitön tarve määräillä ja valvoa. Ja me olemme suorastaan hysteerisen tylsiä ja turvallisia ja konservatiivisia valinnoissamme. Ja rahankäytössämme. Eli en ymmärrä mitään syytä sekaantua ihan kaikkeen.
ap
No kai he voivat kuvitella kun kerran annatte sen tapahtua.
Miten niin annamme? Ei ole koskaan kuunneltu heidän neuvojaan tai ohjeitaan. Silti niitä tulvii. Anoppi on jopa tyytymätön työhöni ja lähettelee työpaikkailmoituksia.
Miten sitten tiedätte niistä, jollette ole niitä koskaan kuunnelleet?
Ai mistäkö? Kun ne lähettää jopa paperipostia mielipiteistään. Ja se käly tunkee niiden kannanottojen kanssa. Kun olen flunnssassa, siihen pitää kysyä apen mielipide että se johruu siitä etten syö pullaa aamiaiseksi kuten appiukko.
Ap
Miksi sun anoppi ja appiukko tietää, että sä olet flunssassa? Ei niille tarvitse kertoa. Jos sun mies lärpättää kaikki teidän asiat niille (tai vielä pahempaa, sä lärpätät), lopettakaa nyt hyvät ihmiset sellainen! Teillä on täysi oikeus elää omaa elämäänne ja olla kertomatta appivanhemmille mitään. Teillä on täysi oikeus sanoa, että teidän koti ei ole mikään kälyn majatalo. Jos siitä suku suuttuu, se on heidän ongelmansa, teidän ei tarvitse välittää siitä.
Sä et tunnu nyt ymmärtävän, mitä tässä on jo moni yrittänyt sanoa: sun appivanhemmat tietää tasan sen, mitä te niille kerrotte. Jos lakkaatte informoimasta, niiltä loppuu tieto.
Tässä se kiteytettynä mitä monet ovat koettaneet sanoa. Ne tietävät asioistanne sen verran mitä kerrotte. Ymmärrän että on varmaan ollut alkuun helppoa vaan vastailla kun kysytään, mutta ihan rautalankaa: kun kysyvät voinnista niin vastaa aina että ihan hyvin. Ei tässä mitään erikoista ole, eikä niin kauheasti tavallisiakaan. Normipäiviä, töitä tehdään ja ihan tavallisesti menee, ei mitään uutta auringon alla. Mitäpä teille kuuluu, oletteko viihtyneet? Aijaa, sehän on mukavaa.. No niin mekin. Taitaa kaveri soittaa, vastaan nyt heti kun en ole kuukauteen kuullut mitään hänestä. Moikka.
Emme me kerro mitään.
Ei se estä heitä sekaantumasta kaikin mahdollisin tavoin.
Käly kantaa anopin vanhoja verhoja ja kamalia lasiesineitä, appiukko meuhkaa joka vitunkerta miten läskisoossilla sitä ennenkin on eletty jne.
Ap
Ja te annatte sen tapahtua. MIKSI sille kälylle ei voi sanoa, että "Emme halua näitä esineitä nyt emmekä jatkossa, lopeta tuomasta niitä meille"? Ja appiukolle, että "En jaksa kuunnella"
Miksi ylipäänsä vierailet siellä appiukolla?
Eli ainoa keino on sitten panna välit kokonaan poikki.
Minä olen sanonut kälylle, etten halua noita kotiini. Olen sanonut anopille, että verhoja ei tule. Olen sanonut monta kertaa, etten pidä ruskeasta sisustuksesta. Sen näkee kyllä meillä itsekin.
Kaikesta on kieltäydytty, kaikkeen on sanottu ei, kaikki mahdollinen on lakattu kertomasta.
Mutta kun he neuvoo, ohjaa, käskyttää ja komentelee ja ottaa kantaa silti. Viimeksi kun he kävi (kutsumatta) , veimme heidät ulos syömään, ettei appi pääsisi märisemään, miten surkeat tarjoilut meillä on.
Seuraus oli se että koko suku möyhkäsi puoli vuotta, miten hassaan kaikki mieheni rahat ravintoloissa juoksemiseen, kun en koskaan laita ruokaa.
Ymmärrättekö. Tätä tasoa.
ap
Se suku ei voi möyhkätä ellette itse suostu kuuntelemaan sitä möyhkäystä. Oletko ihan tossukka?
En kuunnellut sitä möyhkäämistä. Ei se estä heitä möyhkäämästä.
Eli mistä sinä tiesit suvun möyhkäävän, jos et sitä kuullut?
Koska se tieto tihkuu jos on edes jonkun sukulaisen kanssa jonkinlaisissa väleissä. Mies näkee vahingossa kadulla pikkuserkkunsa ja sieltähän se selviää.
Okei, et sinä edes halua apua, joten antaa olla.
Mitähän apua sinäkin olet tarjonnut? Haukkunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mitä en tajua on se, että miten he voivat edes kuvitella määräävänsä meidän kodistamme tai elämästämme.
Aina jos ja kun teemme jotain josta he ei pidä tai jota eivät ymmärrä tai ns hyväksy, alkaa järjetön temppuilu, kiristäminen, venkoilu, manipulointi, taivuttelu jne.
Ja kyse siis ihan järkevistä asioista. Mitä ruokaa syömme, mitä teemme töiden suhteen jne.
Heillä on ihan hillitön tarve määräillä ja valvoa. Ja me olemme suorastaan hysteerisen tylsiä ja turvallisia ja konservatiivisia valinnoissamme. Ja rahankäytössämme. Eli en ymmärrä mitään syytä sekaantua ihan kaikkeen.
ap
No kai he voivat kuvitella kun kerran annatte sen tapahtua.
Miten niin annamme? Ei ole koskaan kuunneltu heidän neuvojaan tai ohjeitaan. Silti niitä tulvii. Anoppi on jopa tyytymätön työhöni ja lähettelee työpaikkailmoituksia.
Miten sitten tiedätte niistä, jollette ole niitä koskaan kuunnelleet?
Ai mistäkö? Kun ne lähettää jopa paperipostia mielipiteistään. Ja se käly tunkee niiden kannanottojen kanssa. Kun olen flunnssassa, siihen pitää kysyä apen mielipide että se johruu siitä etten syö pullaa aamiaiseksi kuten appiukko.
Ap
Miksi sun anoppi ja appiukko tietää, että sä olet flunssassa? Ei niille tarvitse kertoa. Jos sun mies lärpättää kaikki teidän asiat niille (tai vielä pahempaa, sä lärpätät), lopettakaa nyt hyvät ihmiset sellainen! Teillä on täysi oikeus elää omaa elämäänne ja olla kertomatta appivanhemmille mitään. Teillä on täysi oikeus sanoa, että teidän koti ei ole mikään kälyn majatalo. Jos siitä suku suuttuu, se on heidän ongelmansa, teidän ei tarvitse välittää siitä.
Sä et tunnu nyt ymmärtävän, mitä tässä on jo moni yrittänyt sanoa: sun appivanhemmat tietää tasan sen, mitä te niille kerrotte. Jos lakkaatte informoimasta, niiltä loppuu tieto.
Tässä se kiteytettynä mitä monet ovat koettaneet sanoa. Ne tietävät asioistanne sen verran mitä kerrotte. Ymmärrän että on varmaan ollut alkuun helppoa vaan vastailla kun kysytään, mutta ihan rautalankaa: kun kysyvät voinnista niin vastaa aina että ihan hyvin. Ei tässä mitään erikoista ole, eikä niin kauheasti tavallisiakaan. Normipäiviä, töitä tehdään ja ihan tavallisesti menee, ei mitään uutta auringon alla. Mitäpä teille kuuluu, oletteko viihtyneet? Aijaa, sehän on mukavaa.. No niin mekin. Taitaa kaveri soittaa, vastaan nyt heti kun en ole kuukauteen kuullut mitään hänestä. Moikka.
Emme me kerro mitään.
Ei se estä heitä sekaantumasta kaikin mahdollisin tavoin.
Käly kantaa anopin vanhoja verhoja ja kamalia lasiesineitä, appiukko meuhkaa joka vitunkerta miten läskisoossilla sitä ennenkin on eletty jne.
Ap
Ja te annatte sen tapahtua. MIKSI sille kälylle ei voi sanoa, että "Emme halua näitä esineitä nyt emmekä jatkossa, lopeta tuomasta niitä meille"? Ja appiukolle, että "En jaksa kuunnella"
Miksi ylipäänsä vierailet siellä appiukolla?
Eli ainoa keino on sitten panna välit kokonaan poikki.
Minä olen sanonut kälylle, etten halua noita kotiini. Olen sanonut anopille, että verhoja ei tule. Olen sanonut monta kertaa, etten pidä ruskeasta sisustuksesta. Sen näkee kyllä meillä itsekin.
Kaikesta on kieltäydytty, kaikkeen on sanottu ei, kaikki mahdollinen on lakattu kertomasta.
Mutta kun he neuvoo, ohjaa, käskyttää ja komentelee ja ottaa kantaa silti. Viimeksi kun he kävi (kutsumatta) , veimme heidät ulos syömään, ettei appi pääsisi märisemään, miten surkeat tarjoilut meillä on.
Seuraus oli se että koko suku möyhkäsi puoli vuotta, miten hassaan kaikki mieheni rahat ravintoloissa juoksemiseen, kun en koskaan laita ruokaa.
Ymmärrättekö. Tätä tasoa.
ap
Se suku ei voi möyhkätä ellette itse suostu kuuntelemaan sitä möyhkäystä. Oletko ihan tossukka?
En kuunnellut sitä möyhkäämistä. Ei se estä heitä möyhkäämästä.
Eli mistä sinä tiesit suvun möyhkäävän, jos et sitä kuullut?
Koska se tieto tihkuu jos on edes jonkun sukulaisen kanssa jonkinlaisissa väleissä. Mies näkee vahingossa kadulla pikkuserkkunsa ja sieltähän se selviää.
Tarvitseeko kaikkiin juoruihin yhtyä tai edes uskoa niitä? Ei tarvi.
Naurakaa niille räkäisesti. Tehkää niistä oma sisäpiirivitsi. Älytöntähän tuo on. Kuulostaa joltain heimolta.
Eläkää elämäänne ja keskittykää parempiin asioihin kuin juorut. Ne on ilmaa🌬, ilmapallo. Poks.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mitä en tajua on se, että miten he voivat edes kuvitella määräävänsä meidän kodistamme tai elämästämme.
Aina jos ja kun teemme jotain josta he ei pidä tai jota eivät ymmärrä tai ns hyväksy, alkaa järjetön temppuilu, kiristäminen, venkoilu, manipulointi, taivuttelu jne.
Ja kyse siis ihan järkevistä asioista. Mitä ruokaa syömme, mitä teemme töiden suhteen jne.
Heillä on ihan hillitön tarve määräillä ja valvoa. Ja me olemme suorastaan hysteerisen tylsiä ja turvallisia ja konservatiivisia valinnoissamme. Ja rahankäytössämme. Eli en ymmärrä mitään syytä sekaantua ihan kaikkeen.
ap
No kai he voivat kuvitella kun kerran annatte sen tapahtua.
Miten niin annamme? Ei ole koskaan kuunneltu heidän neuvojaan tai ohjeitaan. Silti niitä tulvii. Anoppi on jopa tyytymätön työhöni ja lähettelee työpaikkailmoituksia.
Ja s i n ä a n n a t s e n t a p a h t u a - m i k s i ?
Miten minä estän sitä lähettämästä meille postia?
Kieltämällä. "En halua sinun lähettävän näitä minulle enää", piste. Ja jos ei kielto mene perille niin sitten blokkaus. Niin muillekin häiriköille tehdään.
Ja paperipostin saa helposti paperinkeräykseen. Eihän se EI ILMAISJAKEALUA -kyltti mitään auta tuommoisiin, mutta kun avaa kirjeen niin tarviiko sitä lukea sen pidemmälle, kun näkee että keneltä se on.
Ja tämä on hyvä, koska sitten kun kysyvät jos teihin jotain kontaktia saavat, että kun kirjoitettiin siinä ja siinä, niin voi vastata etten ole lukenut, se on se posti nykyään semmonen.
Ei toi ole todellista, mutta rajat vaan selviksi. Koirankoulutusta. Nämä olisi niin helppoja asioita ratkaista, olisiko tällaiselle terapeutille tarvetta?
Emme me voi tietää onko siellä isoäidin perunkirjoituspaperit vai työpaikkailmoituksia ellemme avaa kuorta.
Niin sitähän kirjoitinkin tuossa yllä, että kun kuoren avaa niin eipä sen sisällön pidä ensihavainnon jälkeen antaa itseään kauan rasittaa. Putoaa käsistä kevyesti kuten k-kaupan plussatarjoukset.
Pakko se oli tarkastaa oliko siellä oikeasti jotain tärkeääkin työpaikkailmoitusten ja raamatun lauseiden seassa.
ap
No kyllä yleensä kuoren päältä jo näkee onko ns virallinen posti vai yksityisen lähettämä. Virallisissa ei ole normi postimerkkiä, yleensä, kun taas sukulaisten lähettämissä on. Samoin virallisissa ei ole, yleensä, käsin kirjoitettua osoitetta, kun taas muiden on. Myös kirjekuoressa on usein firman logo tai muu tunniste mistä on lähetetty, kun taas sun sukulaisilla tuskin on.
Tekosyitä tekosyitä (terveisiä Porvooseen, niin typerä ja epäuskottava aloitus ja kertomus)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun he neuvoo, ohjaa, käskyttää ja komentelee ja ottaa kantaa silti. Viimeksi kun he kävi (kutsumatta) , veimme heidät ulos syömään, ettei appi pääsisi märisemään, miten surkeat tarjoilut meillä on.
"Meille ei nyt vierailu sovi, joten ensi kerralla kannattaa soittaa etukäteen ja sopia koska meille sopii vierailunne"
Unenpöpperössä en tajunnut estää sisäänpääsyä. He kun tuli 6.30 aamulla.
Te ette oikeasti nyt hahmota millaista väkeä tämä on. minullakin meni aikaa ennen kuin tajusin, että ne rajat ei toimi, mikään normaali ei toimi.
ap
Ei, kun sinä et hahmota.
Mulla oli kaveri, joka selitteli juuri tuolla tavalla kaikkea, mm. sitä, miksi ei saanut koiraa sisäsiistiksi. Milloin oltiin unenpöpperössä, eikä tajuttu, milloin keskittyminen herposi töihin keskittymisen takia, jne.
Jos sun elämässä on asia, jonka tahdot todella muuttaa, keskityt siihen, etkä ole pöpperöissä ja muissa ajatuksissa, vaan johdonmukaisesti aina toimit siten, että tämä asia muuttuu.
Eli sä et nyt hahmota, että tämä porukka on niin hankalaa, että sun on pakko koko muistaa, että rajat ei toimi ja itse toimia sen mukaisesti.
Matti sanoi sit sille juoruavalle serkulle, että kiitos ei. En halua kuunnella enkä kuuntele enempää panettelua. Mitä muuta kuuluu?
Löhtee sit lampsimaan, että moikka, jos ei muuten lopu. Ei niihin tarvi mennä mukaan. Sehän on ihan tapa Matilla. Möyhkkää itsekin sitten vaimolleen samoja juttuja kotona.
Rajoja vaan laittamaan, ei tarvi olla roskakorina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kun he neuvoo, ohjaa, käskyttää ja komentelee ja ottaa kantaa silti. Viimeksi kun he kävi (kutsumatta) , veimme heidät ulos syömään, ettei appi pääsisi märisemään, miten surkeat tarjoilut meillä on.
"Meille ei nyt vierailu sovi, joten ensi kerralla kannattaa soittaa etukäteen ja sopia koska meille sopii vierailunne"
Unenpöpperössä en tajunnut estää sisäänpääsyä. He kun tuli 6.30 aamulla.
Te ette oikeasti nyt hahmota millaista väkeä tämä on. minullakin meni aikaa ennen kuin tajusin, että ne rajat ei toimi, mikään normaali ei toimi.
ap
Ei, kun sinä et hahmota.
Mulla oli kaveri, joka selitteli juuri tuolla tavalla kaikkea, mm. sitä, miksi ei saanut koiraa sisäsiistiksi. Milloin oltiin unenpöpperössä, eikä tajuttu, milloin keskittyminen herposi töihin keskittymisen takia, jne.
Jos sun elämässä on asia, jonka tahdot todella muuttaa, keskityt siihen, etkä ole pöpperöissä ja muissa ajatuksissa, vaan johdonmukaisesti aina toimit siten, että tämä asia muuttuu.
Eli sä et nyt hahmota, että tämä porukka on niin hankalaa, että sun on pakko koko muistaa, että rajat ei toimi ja itse toimia sen mukaisesti.
Lässyn lässyn. Taidat itse olla samanlainen pakkoneuvoja, joka postittelee ohjeitaan väkisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se mitä en tajua on se, että miten he voivat edes kuvitella määräävänsä meidän kodistamme tai elämästämme.
Aina jos ja kun teemme jotain josta he ei pidä tai jota eivät ymmärrä tai ns hyväksy, alkaa järjetön temppuilu, kiristäminen, venkoilu, manipulointi, taivuttelu jne.
Ja kyse siis ihan järkevistä asioista. Mitä ruokaa syömme, mitä teemme töiden suhteen jne.
Heillä on ihan hillitön tarve määräillä ja valvoa. Ja me olemme suorastaan hysteerisen tylsiä ja turvallisia ja konservatiivisia valinnoissamme. Ja rahankäytössämme. Eli en ymmärrä mitään syytä sekaantua ihan kaikkeen.
ap
No kai he voivat kuvitella kun kerran annatte sen tapahtua.
Miten niin annamme? Ei ole koskaan kuunneltu heidän neuvojaan tai ohjeitaan. Silti niitä tulvii. Anoppi on jopa tyytymätön työhöni ja lähettelee työpaikkailmoituksia.
Ja s i n ä a n n a t s e n t a p a h t u a - m i k s i ?
Miten minä estän sitä lähettämästä meille postia?
Kieltämällä. "En halua sinun lähettävän näitä minulle enää", piste. Ja jos ei kielto mene perille niin sitten blokkaus. Niin muillekin häiriköille tehdään.
Ja paperipostin saa helposti paperinkeräykseen. Eihän se EI ILMAISJAKEALUA -kyltti mitään auta tuommoisiin, mutta kun avaa kirjeen niin tarviiko sitä lukea sen pidemmälle, kun näkee että keneltä se on.
Ja tämä on hyvä, koska sitten kun kysyvät jos teihin jotain kontaktia saavat, että kun kirjoitettiin siinä ja siinä, niin voi vastata etten ole lukenut, se on se posti nykyään semmonen.
Ei toi ole todellista, mutta rajat vaan selviksi. Koirankoulutusta. Nämä olisi niin helppoja asioita ratkaista, olisiko tällaiselle terapeutille tarvetta?
Emme me voi tietää onko siellä isoäidin perunkirjoituspaperit vai työpaikkailmoituksia ellemme avaa kuorta.
Niin sitähän kirjoitinkin tuossa yllä, että kun kuoren avaa niin eipä sen sisällön pidä ensihavainnon jälkeen antaa itseään kauan rasittaa. Putoaa käsistä kevyesti kuten k-kaupan plussatarjoukset.
Pakko se oli tarkastaa oliko siellä oikeasti jotain tärkeääkin työpaikkailmoitusten ja raamatun lauseiden seassa.
ap
No kyllä yleensä kuoren päältä jo näkee onko ns virallinen posti vai yksityisen lähettämä. Virallisissa ei ole normi postimerkkiä, yleensä, kun taas sukulaisten lähettämissä on. Samoin virallisissa ei ole, yleensä, käsin kirjoitettua osoitetta, kun taas muiden on. Myös kirjekuoressa on usein firman logo tai muu tunniste mistä on lähetetty, kun taas sun sukulaisilla tuskin on.
Tekosyitä tekosyitä (terveisiä Porvooseen, niin typerä ja epäuskottava aloitus ja kertomus)
Tietenkin näkee, onko virallinen vai ei, mutta ei ne kaikki perunkirjoitukseen tai mummon hautajaisiin tms liittyvät postitukset ole mitään virallisia.
Haukkumista vaikka väkisin, kunhan saa haukkua.
ap
Täällä koitettu kysyä että mikä "Matilla" on kun ei voi sanoa ei ja kun sanoo ei ja joku aikuinen siitä suuttuu, niin mitä sitten? Suuttuu niin kovasti yksi perhe tai koko suku ettei enää tulee kylään, eikö se ole vain hyvä?
Nyt Matille isojen poikien housut jalkaan ja sanoo suoraan. Jos ei sano, niin sitten Matti tyytyy siihen elämäänsä missä suku käyttää hänen kotiaan omana omaisuutenaan. Matin puoliso toki voi tehdä sitten omat juttunsa ja myydä osuutensa Matille. Eiköhän se siitä.
Mistäs sen tiedät?
He ei tiedä mikä on raja. Se tässä on juurikin se ongelma. Ei mitään käsitystä siitä, missä he itse loppuu ja poikansa alkaa.
ap