Suhde kriisissä, apua kaipaan kipeästi!
Onko jollakin kokemusta esim parisuhdeterapiasta? Auttaako yhtään?
Meillä ollut pitkään vääntöä vapaa-ajasta yms...
Mies tekee ma-pe klo6-14 työtä, jonka jälkeen hakee lapsen hoidosta, itse olen töissä ma-la klo 13-20 ja mies vielä vkl tekee klo21-04 työtä ja tietenkin nukkuu aamulla pitkään.
Paljoa siis ei muuta elämässä ole kuin koti ja työ. Parhaani mukaan olen yrittänyt hoitaa lapsen, kodin ja työn jotta miehen ei tarvitse kuin olla lapsen kanssa töiden jälkeen.
Hän ei koskaan ole osannut puhua ja monesti olen kysynyt onko kaikki hyvin kun vaikuttaa oudolta. Kuulema kaikki hyvin, eilen sitten ilmoitti olevansa ahdistunut kun ei ehdi muuta kuin olla kotona ja töissä.
Vuosi sitten hän lähti suhteesta ahdistuksen takia ja palasimme yhteen muutaman kk jälkeen.
Miten saan miehen ymmärtämään, että lapsen etu menee kaiken edelle. Olemme siitä onnellsisa, että saamme lapsen kerran/kk viikonlopuksi hoitoon ja itse pääsemme tapaamaan kavereita jne..
Kertokaa joku ulkopuolisena miltä tämä kaikki kuulostaa ja mitä voin tehdä?
Kommentit (28)
Niin, kuullostaa aika kiireiseltä teidän arki, siis töiden takia tietenkin. Olisko mahdollista pitää lasta pitempään hoidossa, jotta miehellesi jäisi edes vähän omaa aikaa? Voisiko hän ottaa lasta mukaan esim. harrastaessaan tai ystäviään tavatessaan?
Ihan hyvä ideahan se olisi puhua jonkun ulkopuolisen Esim. perheterapeutin kanssa, ennenkuin tilanne pahenee. Usein ulkopuolisen kanssa juttelu selkiyttää omiakin ajatuksia.
Tsemppiä.
klo 13-15 jolloin mies pääsee töistä. Usein saa olla itsekseen pari tuntia, mutta nukkuu sen ajan kotona.
Eli valitsee vapaan sijasta nukkumisen.
ihan perus 8-16-duuniin niin parisuhde alkaa voida paljon paremmin. Ja älä sano, että ei ole mahdollista, kyllä se on.
lähes ollenkaan yhteistä aikaa, paitsi se, kun saatte vapaan vkolopun. Itselläni on kolme eri-ikäistä lasta ja mies, ja harrastusten ja muiden menojen aikatauluttaminen on välillä tosi kova urakka, mutta yhteistä aikaakin on pakko väliin saada jäämään, muuten koko perhe kärsii.
viikonloppuisinkin ja mulla alkoi aika käydä pitkäksi ja tylsäksi, joten otin ja rakastuin duunikaveriin. Onneksi ei ollut vielä lapsia. Kun viettää aikaa jonkun kanssa kaiket päivät (siellä duunissa) eikä koskaan näe sitä omaa puolisoa siellä kotona, niin kyllähän siinä kaikenlaisia viboja liikkuu puolin ja toisin...
Aika outoa valittaa jos vaan haalii itselle lisää ja lisää töitä!
Ilman muuta pariterapiasta olisi teille apua. En ole itse käynyt ( = tarvinnut), mutta tunnen pareja, jotka ovat hyötyneet siitä, samoin etenkin ehkä parisuhdeleireistä. Niille voi ottaa lapsenkin mukaan, siellä on hoito järjestetty. Työni puolesta tunnen näitä palveluja ja voin suositella lämpimästi. Ulkopuolisen kanssa jutteleminen auttaa näkemään kipukohdat ja selkeyttää omaa ajattelua ja toimintaa.
Teidän perheen arki on aika raskas, kun yhteistä aikaa ei juuri ole. Kannattaisi miettiä, voiko arjen järjestää toisinkin. Kirjoitat, että lapsen etu menee kaiken edelle. Asia ei ole ihan näin. Lapsi on itse asiassa "vain" parisuhteen hedelmä. Puolisoiden pitäisi olla toistensa elämän tärkeimpiä ihmisiä. Vanhempien parisuhde on lasten koti. Tottakai lapsen hyvinvointi on tärkeää, mutta niin on myös sinun ja miehesi. Elämään täytyy mahtua muutakin kuin työtä ja perhettä jotta ihminen voi hyvin.
Ovatko ne asiat nyt poissa vai vieläkö samat jutut on ongelmia?
Lapsi päiväkotiin niin miehellä on pari tuntia omaa aikaa ennen kuin muksu pitää hakea?
Mikään harrastus miestä ei kiinnosta vaan haluaa mennä kavereiden kanssa melkein samoin kuin ennen perhettä.
Helposti saamme vapaata perheen kesken ja mukavaa minusta, ongelma on siinä, että mies haluaa OMAA aikaa niin että lähtee sinkku kavereiden kanssa baariin jne...
Ja kun mies valitsee nukkumisen mieluummin kuin lähtee ulos niin eipä paljoa aikaa jää omalle ajalle.
Jos nyt joku ymmärsi mitä tarkoitan...
Ja työtä emme todellakaan vaihda, molemmat omalla alallamme
Miten saan miehen ymmärtämään, että lapsen etu menee kaiken edelle. Olemme siitä onnellsisa, että saamme lapsen kerran/kk viikonlopuksi hoitoon ja itse pääsemme tapaamaan kavereita jne..
No ei sen kyllä pitäisi mennä kaiken edelle. Miettikää joskus myös sitä, mikä on perheen etu ja vanhempien etu; joskus lapsen etu on se, että nämä asiat huomioidaan niin että kaikki jaksavat. Onko mies sanonut olevansa onnellinen ja että yksi vapaavkl riittää vai onko se sinun oletuksesi? Mitä voisitte tehdä sen asian eteen, että kavereita pääsisi tapaamaan jne. muulloinkin kuin kerran kuussa? Voihan lapsen ottaa moneen rientoon mukaankin.
Karmeat työajat perhe-elämän kannalta teillä, oisko jommalla kummalla mahdolilsuus vaihtaa duunia?
Mies elää täysihoidossa ja menee miten lystää. Sinä olet se täysihoitolan pitäjä.
eli viikossa töitä joka päivä ja yli 50h? Ei ihme jos väsyttää! Miehenkin pitää oppia ettei kaikkea voi saada; ei voi elää kuin parikymppinen sinkku ja yhtäaikaa elää lapsiperhe-elämää. Se ei vaan onnistu!
Mies tekee ma-pe klo6-14 työtä, jonka jälkeen hakee lapsen hoidosta, itse olen töissä ma-la klo 13-20 ja mies vielä vkl tekee klo21-04 työtä ja tietenkin nukkuu aamulla pitkään.
vaan tekisi vain työtä, näkisi kavereita ja kävisi kotona nukkumassa.
Eli siis eläisi sitä elämää mitä oli ennen parisuhdetta.
Näemme joka päivä 20 jälkeen jolloin mies menee kavereille jne ja hoidan lapsen iltatoimet ja katselen telkkaria. Mies tulee kotiin nukkumaan ja aamulla menee taas töihin.
tai lähinnä ap sun työajat!
Etkö voi tehdä aamuvuoroa? Ja miksi vielä lauantait?
kotona ja töissä? Onko hänellä joku harrastus, josta hän on joutunut luopumaan? Vai onko hänellä vaan sellainen mielikuva, että hän jää jostakin jotain paitsi?
Vai kannattaisiko hankkia joku sellainen harrastus, jossa pääsisi vähän irti koti-työ-oravanpyörästä? Töihin-kauppaan-kotiin on kuitenkin suurimmalla osalla ihmisistä ihan normaali kuvio, vaikuttaa vähän siltä, että miehelläsi on "ruoho on vihreämpää aidan takana"-syndrooma
Tai onhan sillä se ongelma, että vaimo kun siitä nalkuttaa, alkaa v-tuttaa ja ahdistaa. Eiköhän se suurin ongelma ole tällä vaimolla, joka moista vätystä ja keskenkasvuista selkärangatonta nulikkaa sietää silmissään.
ja tämä sopi hänelle. Ihan itse olen sanonut, että vähennä työtä mutta ei halua kuulema eikä oikeastaan voi.
Eli aivan itse valitsi työn ja on sitten aina kotona väsynyt. Itselläni on työtä 1-4 vuoroa viikossa eli muut ajat olen lapsen kanssa.
Ja tarkoitan lapsen etu muun edelle on meillä sitä, että mies joutuu olemaan muutaman kerran viikossa OMAN lapsen kanssa muutaman tunnin kun olen töissä.
Kuulema on liikaa sekin, ei ole omaa elämää kuulema yhtään.
Ja herra haluaa mennä ihan itse, ei siis ota lasta mukaan rientoihin, minä otan mukaan hän ei.
Olen yrittänyt hyväksyä tilanteen, nyt alan itse väsymään ja harkitsen ammattiauttajaa, jos mies osaisi puhua tunteistaan ulkopuoliselle ja oppisi ymmärtämään, että jostain täytyy joskus luopua. Jos haluaa kahta työtä tehdä niin ei siinä tietenkään kamalasti vapaata jää.
vaikeaa
ap
Jos on mieluummin töissä ja kavereiden luona kun oman perheen kanssa.
Kysypä mieheltäsi ihan suoraan.
valittaa kun aina on töissä, väsyttää ja vapaa-aika olematonta.
Ja omat työ vuorot: tällä viikolla olen töissä ma ja tänään klo 14-20 ja miehen ei tarvitse olla lapsen kanssa kun äitini hoitaa siihen kunnes pääsen, mutta herra otti sitten vielä klo 16 jälkeen lisävuoroa eli on töissä klo 19 asti.
Eli itse tekee työtä ja valittaa kun vapaata ei ole. Eikä todellakaan ole luopunut harrastuksesta vaan kuulema kavereista jne... Suomennettuna haluaa mennä aina kun sinkkuystäväy pyytävät.
ap
Olo aika sekava ja mielelläni kuulisin auttaako jos puhuu ammatti-ihmiselle tms?