Miten te muut työssäkäyvät totaali yksinhuoltajat jaksatte? Siis te joilla ei oikeasti ole ketään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mutta kuinka paljon arvelet että vuorotyössä saamasi parempi palkka korottaa elämänlaatuanne, kun otat huomioon miten paljon työn aiheuttama rasitus elämänlaatuanne laskee?

Valintoja, valintoja... nyt menee raha lasten edelle ja rankasti!

Kyllä se sellaiset n. 700 euroa laittaa pieneen peruspalkkaan lisää kun tekee viikonloppuja, iltoja ja öitä.

No sitä juuri pitäisi miettiä, että kohentaako 700 e kuussa elämänlaatua niin paljon, että sen edestä kannattaa heittää huusholli retuperälle ja kävellä väsymyksestä päin seiniä?

700 e kuussa on 23 e päivässä, ja se raha menee helposti pelkästään työssäkäynnin aiheuttamiin ylimääräisiin kustannuksiin, matkat, eväät, työvaatteet ym. Kehotan vaan Ap:tä miettimään.

Kuulostaa siltä että olet kuormittunut ja itse myönnätkin olevasi stressaantunut. Se on jo alkanut näkyä arjenhallinnassa mm. kodin sotkuisuudessa ja siinä ettet muista lasten hammaslääkäriaikoja. Ehdottomasti kannattaa miettiä sitä, onko vuorotyö kuormittavaa omalle jaksamiselle ja arjen rutiinien ylläpidolle. Päivätyö helpottaa arjen suunnittelua ja sopii muutenkin paremmin perheelliselle, varsinkin yksinhuoltajille. Suosittelen ottamaan yhteyttä oman kuntasi palvelutarpeen arviointiin, jossa voit yhdessä työntekijöiden kanssa miettiä millaista tukea voisit saada kotiin tai oman jaksamisen tueksi. Apua ja tukea on saatavilla eikä haasteiden kanssa kannata jäädä yksin. 

T. Sosiaaliohjaaja palvelutarpeen arvioinnista, jonka korvaan tilanteesi kuulostaa  huolestuttavalta

Yyhoot on tässä maassa jätetty oman onnensa nojaan. Paljon on saanut raapia päätä vuosien aikana miten asiat hoitaisi yksin. Itse pärjään nyt jo aika hyvin koska lapset isompia koululaisia ja teen päivätyötä, viikonloput on vapaita.

Huonosti. Viime yö itkien ja valvoen. Koska oys KNF hoitaja nöyryytti ja satutti lasta,aiheuttaen pelko ja paniikkikohtauksen. Yritä luottaa ihmisiin ja oikeus järjestelmään, kun hirviö on töissä lasten kanssa.

Joo, mutta niitä hyvätuloisia miehiä kun ei riitä kaikille. Ja jos kaikki esim. Hoitoalalta lähtisivät saikuttamaan ja miettimään kannattaakohan tämä työnteko niin mitä luulet että siitä seuraa, vai jätättekö kaikki inisijät palstailun ja rupeatte tekemään töitä.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa ettei se ongelma ole yksinhuoltajuus vaan vuorotyö. Et kertaakaan aloituksessasi maininnut huoltajuuden olevan raskasta vaan, että siitä on vaikea suoriutua koska olet niin väsynyt työstä.

Hae tukiperhettä johon lapset voisi mennä kyläilemään sillointällön. Yökyläily on tavallista tukiperheessä.

Moni on samasta syystä irtisanoutunut työstä.Koska ei jaksa perhe ja 3 vuorotyö.Siis yksinhuoltajana. Ollut työt niin kauan kun saanut päivätyön. Sen minkä nyt ansaitset rahassa,on pois sinulta itseltä ja lapsiltasi. pärjäät tuki rahoilla,kyse on rahan halinta.Pois maksuliset Tv.Jos on auto,sekin pois.Latuaikaa.On tärkeämpi kuin vuortyö lisät lasten kassa ja oman itsensä kanssa. Vai haluatko palaa loppuun?

Aika tärkeä tieto on mielestäni se minkä ikäisiä lapset on? Ja miten heillä menee?

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen järkeä käydä töissä? Yksinhuoltajana saat tukia noin 1500e kk ja siihen elarit päälle. Lopeta ne työt ja mene sossuhoitajan pakeille, niin se kertoo mitä kaikkea sun kannattaa hakea.

Jotta lapsiatakin kasvaa sossupummeja? Hyvä on lasten oppia, että tulot tulee töistä, ei tuista.

Hei kaikki. Onko olemassa mitään vapaaehtoistyön kaltaista, jossa voisin tarjota apuani näille väsyneille yksinhuoltajille? Olen itse lapseton nelikymppinen nainen (on silti kokemusta lasten hoidosta esimerkiksi veljenpoikani kanssa) ja haluaisin voida olla oman työni lisäksi avuksi. Oma äitini teki eron jälkeen kahta työtä, enkä nähnyt häntä tärkeinä vuosina paljoa ylipäätään ja kun näin, uupuneena ja kärttyisenä. Siitä jäi jonkinlaiset traumat ja se on iso syy sille miksen halua omia lapsia, koska se on naiselle niin iso riski. Myös köyhyys tuli tutuksi.

Olen yksinäinen ja haluaisin auttaa muita ja samalla itseäni, mieluiten juuri AP:n tilanteessa olevia, koska se koskettaa syvästi itseäni. Mihin otan yhteyttä?

Minä maksan mielelläni veroja, jos se mahdollistaa tukiverkottomien äitien kotonaolon tai osa-aikatyön lasten ollessa pieniä. Ei se kenestäkään sossupummia tee, jos ottaa työelämässä iisimmin silloin kun on lapsia huollettavana. Myöhemmin ehtii taas painaa. Lapset ovat vain hetken pieniä, käytä ne vuodet viisaasti!

Vierailija kirjoitti:

Olisipa joku kanava mitä kautta voisi auttaa. olen itse ollut tosi nuori leskiäiti ja paljon kaikessa yksin, kun tärkein apuni, äiti kuoli lapseni olessa 4. Nyt olisi aikaa olla apuna hankalissa tilanteissa apua tarvitsevien perheiden luona. 

https://www.helsinkimissio.fi/vapaaehtoistyo

Helsingissä. On mahdollista ruveta mentoriksi/tukihenkilöksi, ehkä sunkin alueella olisi joku vastaava toimija. :)

Vierailija kirjoitti:

Hei kaikki. Onko olemassa mitään vapaaehtoistyön kaltaista, jossa voisin tarjota apuani näille väsyneille yksinhuoltajille? Olen itse lapseton nelikymppinen nainen (on silti kokemusta lasten hoidosta esimerkiksi veljenpoikani kanssa) ja haluaisin voida olla oman työni lisäksi avuksi. Oma äitini teki eron jälkeen kahta työtä, enkä nähnyt häntä tärkeinä vuosina paljoa ylipäätään ja kun näin, uupuneena ja kärttyisenä. Siitä jäi jonkinlaiset traumat ja se on iso syy sille miksen halua omia lapsia, koska se on naiselle niin iso riski. Myös köyhyys tuli tutuksi.

Olen yksinäinen ja haluaisin auttaa muita ja samalla itseäni, mieluiten juuri AP:n tilanteessa olevia, koska se koskettaa syvästi itseäni. Mihin otan yhteyttä?

Löytiskö tuolta jotain sopivaa tietoa https://www.pienperhe.fi/vapaaehtoiset/.