Miten te muut työssäkäyvät totaali yksinhuoltajat jaksatte? Siis te joilla ei oikeasti ole ketään

Sun täytyy saada organisoitua arki paremmin. Vähentää tavaraa niin, että koti ei pääse kaaokseksi, ja laatia ruokalista ja kokata pakastimeen, kerran rahasta on tiukkaa. Menot paremmin haltuun ja nukkuminen kuntoon.

Muista olla itsellesi armollinen. Niin kuin muutama jo mainitsikin lapsesi oppivat siivoamaan ja kokkaamaan yms mistä on heille hyötyä koko tulevan elämän ajan.

Eikä kannata verrata kehenkään muuhun.

Mutta ehkä kannattaa miettiä pystyykö jotain vielä organisoida paremmin tai automatisoida? Tai pystyykö jotain helpottamaan tai karsimaan?

Ainakin iso kalenteri keittiöön mihin kaikki merkitsee menonsa ja lapset voi myös tarkistaa hammaslääkäriajat yms. Minkä ikäiset lapset on? Voitteko vaikka kerran viikossa tehdä ison satsin ruokaa yhdessä?

Jossain kaupungeissa voi saada tukiperheen ilman että tarvitsee olla lastensuojelun kanssa tekemisissä.

Pitäiskö ensinnäkin vähän miettiä niitä työkuvioita uusiksi. Voisitko tehdä 80% tai sitten osan aikaa vuorotöitä ja osan taas normaalisti? Miten olisi palkaton viikko? Lapset tarvitsee ennen kaikkea läsnäolevan vanhemman, ei uusia tavaroita. Kannattaa laittaa se oma jaksaminen nyt etusijalle, se on sun lasten etu. 

Jos on kouluikäisiä lapsia, niin he todennäköisesti pelaa, katsoo tv:tä ja ovat kavereiden kanssa, kyllä siihen pieni lepohetki mahtuu itselle. Mikset muuten sopisi jonkun kaverin kanssa yökyläilystä? Kannattaa jutella lasten kaverien vanhempien kanssa, saisitte yhdessä annettua toisillenne silloin tällöin vapaaviikonloppuja, kun lapset yökyläilee. 

Vierailija kirjoitti:

Sun täytyy saada organisoitua arki paremmin. Vähentää tavaraa niin, että koti ei pääse kaaokseksi, ja laatia ruokalista ja kokata pakastimeen, kerran rahasta on tiukkaa. Menot paremmin haltuun ja nukkuminen kuntoon.

Vähilläkin tavaroilla saa kodin kaaokseen, astioita ja vaatteita pitää kuitenkin olla ja mieluusti sen verran, että niitä ei tarvitse kesken raskaan työviikon pestä. Ja miten stressaantuneena laitetaan nukkuminen kuntoon?

Vierailija kirjoitti:

Jossain kaupungeissa voi saada tukiperheen ilman että tarvitsee olla lastensuojelun kanssa tekemisissä.

Tukiperhettä ei ole tarkoitettu vanhemman työnarkomanian mahdollistamiseen. Jos vanhemmuudessa ei ole sinänsä muuta ongelmaa kuin arvot pielessä, ne arvot korjataan ensin.

Itse olen saanut homman toimimaan hyvin, lapset menestyvät koulussa ja harrastuksissa ja itsekin ehdin kuntoilemaan. Koti on usein vähän sotkuinen, mutten ole siitä niin tarkka. Ehdoton helpotus on ollut keväästä 2020 alkanut jatkuva etätyö, jonka seurauksena aikaa ei mene työmatkoihin ja pystyn ohjaamaan lapset läksyntekoon jo iltapäivällä.

On todella raskasta. Itse kyllä ratkaisin toisinpäin eli tein 6 tunnin päiviä. Rahaa ei ollut, mutta aikaa vähän enemmän. Enkä stressanut sotkuista tai muistakaan. Niin kauan kun lapset käyvät koulua, eivätkä lintsaa eivätkä ryyppää ja rällää, kaikki on hyvin. Harrastukset on ollut vähän ikävämpi asia, koska en voi kuskata tai maksaa kalliita. Ne lasten on pitänyt hankkia itse ja halvalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain kaupungeissa voi saada tukiperheen ilman että tarvitsee olla lastensuojelun kanssa tekemisissä.

Tukiperhettä ei ole tarkoitettu vanhemman työnarkomanian mahdollistamiseen. Jos vanhemmuudessa ei ole sinänsä muuta ongelmaa kuin arvot pielessä, ne arvot korjataan ensin.

Esim hoitajan on aika mahdoton löytää päivätyö. Niihin on tunkua. Ja eräs ystäväni ainakin teki viikonloput töitä, kun lapset oli tukiperheessä. Hänen pomo oli fiksu ja laittoi ne sopivat viikonloput töitä.

Luulen että nuo einekset ja muu väsymyksestä johtuva oikaiseminen arjessa syövät ne vuorotyöstä saadut ylimääräiset rahat. Pienilläkin tuloilla pystyy saamaan OK elintason, mutta se vaatii aikaa ja energiaa suunnitella rahankäyttöä. Väsymys tulee loppujen lopuksi kalliimmaksi kuin pienempi palkka. Lisäksi hinta muodostuu todella kovaksi kun huomioidaan lasten ja vanhemman elämänlaatu, sekä väsymyksen ja univelan pitkäaikaiset seuraukset terveydelle. Itse hakisin tuossa tilanteessa sairasloman, ja käyttäisin sen puoliksi lepäämiseen, ja sitten univelat kuitanneena pohtisin sitä, millaista elämää haluan elää, ja mitä ratkaisuja sen saavuttamiseksi täytyy tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain kaupungeissa voi saada tukiperheen ilman että tarvitsee olla lastensuojelun kanssa tekemisissä.

Tukiperhettä ei ole tarkoitettu vanhemman työnarkomanian mahdollistamiseen. Jos vanhemmuudessa ei ole sinänsä muuta ongelmaa kuin arvot pielessä, ne arvot korjataan ensin.

Ei oo tullut mieleen etteivät kaikki tee ympäripyöreitä työpäiviä siksi että se on kivaa vasn siksi että on pakko jotta rahat riittää???

Raskasta on. Ei kestä ikuisuuksia. Ei kannata yhtään ajatella mitä itse haluaa tai voi katkeroitua.

Moni kommentoija ei tajua kuinka raskasta se on. Henkinen vastuu, jota ei voi jakaa ja yhden aika ja palkka on rajallinen. Toinen tai joku silloin tällöin helpottaisi paljon. Puhumattakaan jos perheessä sairastetaan tms. Meillä oli kaikki automatkat aina keskusteluaikaa. Muuten ei oikein ehtinyt.

Onko tuo kaikki sen arvoista, että esim. pilaat hampaasi pesemättömyydellä? Ei mitään järkeä. Onko kivaa sitten kun maksat tonneja hammasremontista tai on tekarit suussa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain kaupungeissa voi saada tukiperheen ilman että tarvitsee olla lastensuojelun kanssa tekemisissä.

Tukiperhettä ei ole tarkoitettu vanhemman työnarkomanian mahdollistamiseen. Jos vanhemmuudessa ei ole sinänsä muuta ongelmaa kuin arvot pielessä, ne arvot korjataan ensin.

Ei oo tullut mieleen etteivät kaikki tee ympäripyöreitä työpäiviä siksi että se on kivaa vasn siksi että on pakko jotta rahat riittää???

Ei itsellesi sitten tullut mieleen, että raha ei saisi olla se tärkein asia elämässä? Onko kiva olla niin väsynyt, että lapset on hoitamatta ja mm. omat hampaat? Ei väliä, että hampaat tippuu suusta, kunhan saa rahaa?

Hae sairaslomaa, jos et jaksa. Lepää, että saat voimat takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen järkeä käydä töissä? Yksinhuoltajana saat tukia noin 1500e kk ja siihen elarit päälle. Lopeta ne työt ja mene sossuhoitajan pakeille, niin se kertoo mitä kaikkea sun kannattaa hakea.

Ai mikä järki?! No vaikka jo se, että olet esimerkkinä lapsille. Sosiaalituilla elelevä pummi on korkeintaan huono esimerkki. Toivottavasti kukaan ei halua itseään tahallaan sellaiseksi alentaa.

Olisipa joku kanava mitä kautta voisi auttaa. olen itse ollut tosi nuori leskiäiti ja paljon kaikessa yksin, kun tärkein apuni, äiti kuoli lapseni olessa 4. Nyt olisi aikaa olla apuna hankalissa tilanteissa apua tarvitsevien perheiden luona. 

Kaikkia sympatiat aloittajalle. Toisella lapsellani on jatkuvaa seurantaa vaativa perussairaus, joka asetti paljon raameja esim. satunnaiselle lapsenhoidolle; hoitajia olisi ehkä ollut saatavilla, mutta sairauden hoidon perehdytys oli työlästä eikä moni hoitaja toisaalta halunnut ottaa siitä vastuuta. Nyt molemmat lapset ovat aikuisuuden kynnyksellä ja alkaa helpottaa. Toki talous on edelleen tiukoilla, kun kaikki tuet ovat loppuneet eikä lasten isä osallistu kuluihin millään lailla (kuten ei ole koskaan osallistunut, paitsi pakollisten elareiden merkeissä).

Mulla oli säännöllinen työaika ja kuten moni on täällä hokenut, kannattaisiko aloittajan kokeilla vaikka vain vuoden ajan, muuttuisiko elämä paremmaksi toimistotyöaikaa tehden? Voi tehdä rahallisesti tiukempaa, mutta toisaalta pienet tulot pienentää päivähoitomaksuja, ja kuitenkin lapsilisät ja elatusmaksut ovat sellainen lisä, jolla voi turvata ruuan saannin (jos palkka riittää asumismenoihin).

Asiat tärkeysjärjestykseen, ei tuossa oikein muuta voi. Toki joku ystävän tai naapurin teini voisi olla satunnaisesti oikein hyvä (ja huokea) lapsenvahti, että aloittaja saisi hetken hengähdysaikaa.

Vuorotyötä en tee, koska tarvin säännöllisen rytmin lasten kanssa. Ensin yritin, mutta vuoropäiväkoti ja hoitajat kotiin tulivat liian hankalaksi koko perheelle, se oli raskasta.   

Nyt kaikki lapset alakoulussa ja meno välillä yhtä sirkusta. Mulla on 5 tyttöä  (yhdet kaksoset). Mutta kyllä tästä selviää. Välillä eletään Peppi Pitkätossumaista elämää Huvikummussa, naurua ja iloa ainakin riittää. Onneksi lapset ovat olleet aina terveitä, siitä saa olla todella kiitollinen. 

Neuvolasta on ehdotettu tukiperhettä, mutta en halunnut. Pelottaa jos joutuu lastensuojelun hampaisiin. 

Ja oon siis totaaliyh. Lasten isä kuoli onnettomuudessa kun odotin kaksosia rv 9. Molempien vanhemmat asuvat lapissa ja me pk-seudulla, isovanhemmat ovat avuksi loma-aikoina kun ovat vielä työssäolevia ja välimatkat ovat pitkät. Ystäviä kyllä on joista on hieman saanut sitä turvaverkkoa.  Kuitenkin se, että on ystäviä esim tukemassa ja auttamassa ei ole yhtään sama asia, että olisi lasten isä arjessa. Uusi mies minulla on, mutta ei asuta vielä yhdessä. 

Sitä se on kun ei mies ole elättämässä perhettä... Tämän takia hyvätuloiset miehet on arvossaan.