Lue keskustelun säännöt.
Koulukaveri pitää "varaystävänä"
25.01.2015 |
Tutustuin koulun alussa moniin uusiin kasvoihin, tämä nainen oli yksi heistä. Lopulta kuitenkin hän päätyi johonkin omaan jengiinsä. Minua ottaa suuresti päähän, miten tämä nainen tulee juttelemaan minulle tai istumaan luokassa viereeni, jos hänen "ykkösjengiään" ei ole paikan päällä. Heti jos paikan päälle ilmaantuu nämä hänen parhaat kaverinsa, niin hän saattaa "hylätä" minut jopa kesken jutun ja vaan lähteä istumaan noiden kavereidensa viereen. Jättää minut yksin vain ja esimerkiksi oma juttuni saattoi olla täysin kesken.
En edes kaipaa tämän naisen seuraa, jos hän ei arvosta minua tuon vertaa. Minulle olisi ok istua yksin tunnilla, en kaipaa seuraa. Mutta jos minun seuraan tuppaantuu, niin voisi kyllä sitten sen kahden tunnin verran jaksaa olla minun seurassani eikä heti mennä niiden parempien kavereidensa luokse, jos he ilmestyvät paikan päälle.
Taas näitä tilanteita, mille ei oikein voi mitään. Mutta mikä tällaisia ihmisiä vaivaa? Miksei tämä nainen vaan voi mennä istumaan yksin johonkin tunnilla ja odottaa, josko ketään hänen parhaista kavereistaan ilmestyisi paikalle? Miksi hänen on sitten pakko vaan tulla edes jonkun tuttavan viereen.
Kommentit (9)
Olet kmmallinen mittaillessasi ystävyytesi tasoa häneen. Taidat olla oikea nirppanokkien äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 06:07"]
Mikä ihmeen "varaystävä"? Kuulostat nyt itse jotenkin kovin rajoittuneelta ihmiseltä, suorastaan ahdistavalta. Kyllähän ihmiset voivat jutella tuttaviensa kanssa ihan iisisti odottaessaan omien ystäviensä tuloa ja siirtyä sitten näiden seuraan. Ei se tee niistä tuttavista mitään "varaystäviä".
Kuulostaa nyt vain siltä, että sinä haluaisit olla tämän ihmisen oikea ystävä ja kiukuttelet perusteettomasti, kun hänelle sinä olet se hyvänpäiväntuttu, jonka kanssa voi ihan rauhassa jutella kavereita odotellessa. Ei hän sinua varmastikaan pyri loukkaamaan eikä siis mitenkään peittelekään sitä, että tuntee sinut.
Jos sinä olet niin rajoittunut, että omistat elämäsi "oikeille ystävillesi" etkä voi vaikka sattumalta jonkun tutun nähdessäsi häntä moikata, kun "oikeat ystäväsi" odottavat, niin olen surullinen asenteestasi.
[/quote]
No siis lähinnä koen, että minua pidetään jonain hyväksikäytettävänä hölmönä. En ymmärrä, miksei tämä nainen voi vaan mennä johonkin vapaaseen paikkaan luokkahuoneessa ja odotella, josko hänen kaverinsa tulisivat paikalle. Jos ei tule, niin mikä häpeä siinä on, että istuu sen pari tuntia yksin? Minä viihdyn hyvin yksinkin enkä välttämättä kaipaa ketään viereeni istumaan oppituntien ajaksi. Eniten minua ärsyttää se, että ensin tullaan seuraani, mutta heti sen oman kaveriporukan tullessa paikalle hän vaan jättää minut. Hän kuitenkin hengaa koko ajan sen kaveriporukkansa kanssa, niin onko niin vaikea välillä jutellakin muiden ihmisten kanssa. Minusta on suoranaisesti loukkaavaa, että jos olen vieläpä kertomassa jotain keskustelua, niin tämä nainen oikeasti kesken kaiken vaan lähtee pois seurastani niiden omien kavereidensa joukkoon. Eikö tosiaan voi kuunnella edes tarinaa loppuun ja sitten sanoa, että "hei kaveriporukkani on tuolla, menen nyt sinne heidän luokseen". Minusta kyse on ihan käytöstavoista.
En oikein saanut pääteltyä, minkä ikäisistä ihmisistä on kyse, mutta tuo kesken lauseen poistuminen ei kyllä kuulosta normaalin ihmisen käytökseltä. Hän voisi moikata kavereitaan, kuunnella jutun pikaisesti loppuun ja pyytää sinuakin siirtymään oman porukkansa vieren istumaan.
Tuollainen kesken lauseen lähteminen on törppöä käytöstä. Tekisin itsekin niin, että en olisi huomaavinani ko. tyyppiä eli osoittaisin että minulle ei ole OK että ei noudateta edes alkeellisia käytöstapoja. Kyse on ihan vaan itsekunnioituksesta ja siitä että ei anna sellaista viestiä että minua saa kohdella miten vaan.
Pää pystyyn ihminen! Mä ratkaisin asian siten, että vastaavissa tilanteissa annoin noiden tollaisten maistaa omaa lääkettään. Pidin tietyistä käytöstavoistani kiinni, mutta muuten kohtelin nita tuollaisia kuin ilmaa; tyypin tultua viereeni istumaan nousin ja vaihdoin paikkaa, mutta jos se ei onnistunut, niin en avannut keskustelua saati kiinnittänyt mitään huomiota. Jos kaveri alkoi puhua, käännyin pois tai räpläsin kännykkää tympääntyneenä - viesti meni perille. Jotkut alkoivat kohdella mua hyvin, jotkut taas älysivät pysytellä jatkossakin etäällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noi tollaset tyypit muuten jotka juoksevat kaveriporukkansa perässä ovat muuten niitä joilla on kauhean huono itsetunto ja huoli omasta asemastaan ykköskaartissaan. Mikään muukaan ei voi toimia syynä siihen, miksi he tekevät mitä tekevät.. He eivät kai tiedä miten pellen kuvan he antavat itsestään ja lumulevat ettei kukaan huomaa mitä he tekevät, ja jotenkin aistittavissa läheusriippuvaisuutta.. ja se jonka perässä tällaiset kokkerit yleensä kulkevat ovat niitä joiden status on ryhmässä joko kuvitellusti tai todellisuudessa korkea. Eipä ole muuten yhtään kouluaikoja kävä.
Mikä ihmeen "varaystävä"? Kuulostat nyt itse jotenkin kovin rajoittuneelta ihmiseltä, suorastaan ahdistavalta. Kyllähän ihmiset voivat jutella tuttaviensa kanssa ihan iisisti odottaessaan omien ystäviensä tuloa ja siirtyä sitten näiden seuraan. Ei se tee niistä tuttavista mitään "varaystäviä".
Kuulostaa nyt vain siltä, että sinä haluaisit olla tämän ihmisen oikea ystävä ja kiukuttelet perusteettomasti, kun hänelle sinä olet se hyvänpäiväntuttu, jonka kanssa voi ihan rauhassa jutella kavereita odotellessa. Ei hän sinua varmastikaan pyri loukkaamaan eikä siis mitenkään peittelekään sitä, että tuntee sinut.
Jos sinä olet niin rajoittunut, että omistat elämäsi "oikeille ystävillesi" etkä voi vaikka sattumalta jonkun tutun nähdessäsi häntä moikata, kun "oikeat ystäväsi" odottavat, niin olen surullinen asenteestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä saa olla useampiakin kavereita kuin yksi, itsellä ei ainakaan ole työkaverit missään arvojärjestyksessä vaan kaikkien kanssa on ihan normaalit puhevälit. Kun menen lounaalle ja jos näen siellä jonkun meidän ryhmästä tai osastolta menen samaan pöytään, eikä se tarkooita mitään ystävyyssuhdetta vaan ihan normaalia sosiaalista kanssa käymistä. Kaikista kivointa on kun on isompi porukka lounaalla tai kahvitauolla. Ei mitään nurkkakuntaisia kuppikuntia kuka saa puhua kenenkin kanssa.
Kahdenkeskiset ystävyyssuhteet on ihan eri asia kuin työ- tai koulukaverit.
Harmillista : ( kannattaa keskittyä niihin muihin, normaaleihin tyyppeihin, jos siellä sellaisia on.