Nauran salaa yläkouluaikaisille kiusaajilleni
Nyt kolmekymppisenä he yh-äitejä tai yhdessä korkeintaan tavisnäköisen amismiehen kanssa ja ei niin korkea elintaso.
Mulla poikkeuksellisen komea mies, joka fiksu ja menestynyt työelämässä. Meillä okt-talo hyvällä alueella ja yhteinen lapsi. Mulla hyvä kunto, terveys ja näytän (vaikka itse sanonkin) näitä entiisä kiusaajiani ainakin 10 vuotta nuoremmalta ja heistä jotenkin huokuu se, etteivät ole kovin tyytyväisiä elämäänsä.
SilSilloin ylä-asteella olin heidän silmissään luuseri, kun ei kiinnostanut meikit, tupakointi ja ryyppääminen urreilun sijaan.
Kommentit (9)
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 00:37"]
Omakotitalo-talo
[/quote]
OmaKoTitalo
Kouluja et kuitenkaan loppuu käynyt, kun et osaa kirjoittaa.
Ajatko aina autollas ohi ja heität seteleitä ikkunasta? I'm rich biatch!
Sinustakin valitettavasti huokuu se, ettet ole kovin tyytyväinen tai onnellinen. Miksi tuollaisia muuten miettisit? Olen pahoillani että sinua on kiusattu.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 00:41"]
Sinustakin valitettavasti huokuu se, ettet ole kovin tyytyväinen tai onnellinen. Miksi tuollaisia muuten miettisit? Olen pahoillani että sinua on kiusattu.
[/quote]
Ymmärrän ap:tä, sillä kiusaaminen jättää jäljet, jotka pysyvät pitkään mielessä. Kiusaamisesta huolimatta ( vai senkö takia ?) ap on menestynyt elämässään ja saa lohtua siitä, että " paha ( kiusaajat ) on saanut palkkansa". Itselläni on samanlaisia ajatuksia, kun törmään kouluaikaisiin kiusaajiini. He olivat silloin koviksia, joilla koulu meni huonosti ja nykyään työttömiä yksinhuoltajia suurin osa. Kouluaikana olisin niin kovasti toivonut pääseväni tuohon porukkaan, mutta nyt jälkeenpäin ajatellen olin onnekas, kun ujona ja hieman pullukkana en tuohon joukkoon kelvannut.
Ei kuulosta kovin tasapainoiselta ilkkua ja naureskella kouluaikaisille kiusaajilleen. Minäkin olin kiusattu lähes koko kouluajan, mutta ne ajat ovat menneitä. En todellakaan ajattele kiusaajiani, vaan elän omaa onnellista elämääni.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 00:41"]
Sinustakin valitettavasti huokuu se, ettet ole kovin tyytyväinen tai onnellinen. Miksi tuollaisia muuten miettisit? Olen pahoillani että sinua on kiusattu.
[/quote]
En asiaa erityisesti mieti, mutta ajoittain törmätessäni heihin asia tulee mieleen.
Ja anteeksi aloituksen kirjoitusvirheet, kirjoitan puhelimella.
t.ap
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 00:37"]
Nyt kolmekymppisenä he yh-äitejä tai yhdessä korkeintaan tavisnäköisen amismiehen kanssa ja ei niin korkea elintaso.
Mulla poikkeuksellisen komea mies, joka fiksu ja menestynyt työelämässä. Meillä okt-talo hyvällä alueella ja yhteinen lapsi. Mulla hyvä kunto, terveys ja näytän (vaikka itse sanonkin) näitä entiisä kiusaajiani ainakin 10 vuotta nuoremmalta ja heistä jotenkin huokuu se, etteivät ole kovin tyytyväisiä elämäänsä.
SilSilloin ylä-asteella olin heidän silmissään luuseri, kun ei kiinnostanut meikit, tupakointi ja ryyppääminen urreilun sijaan.
[/quote]
Mä en naura kiusaajilleni. Olin luokkani kiusaama koko kouluajan, eikä minulla enää nyt aikuisena ole aavistusta siitä, mitä heille kullekin kuuluu. Olen koko ikäni kärsinyt huonosta itsetunnosta ja alisuoriutumisesta ja vaikka olen suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon, en ole kyennyt työelämässä hankkimaan koulutusta vastaavaa asemaa. Kärsin paniikkihäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta.
Avioliittoni päättyi eroon ja huonoitsetuntoisena nuorena päädyin alunperinkin epäterveeseen suhteeseen, jossa kumppani käytti minua kohtaan jatkuvaa henkistä väkivaltaa.
Olen yksinhuoltaja, elintasoni on matala. Asun kaupungin vuokra-asunnossa, eikä minulla ole komeaa miesystävää. Avioeron jälkeen en enää ole seurustellut, vaikka erosta on kohta 10 vuotta.
Saat nauraa minullekin ap, vaikka koulukiusattu olenkin ollut. Varmasti saat oikein hyvät naurut tällaisen luuserin kohtalosta, kun en kyennyt rakentamaan elämästäni "vaikeuksista voittoon" -tyyppistä menestystarinaa. Kaikki meistä eivät toivu kiusattuna olemisesta koskaan.
Omakotitalo-talo