Elämänne suurin vastoinkäyminen?

Oon kokenu neljä keskenmenoa ja kohtukuoleman (rv 30), jokaisen jälkeen oon ollu kyllä pohjalla. Nyt olisi laskettu aika 14.2 ja pelottaa ihan älyttömästi!

Äidin kuolema

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 22:40"]Oon kokenu neljä keskenmenoa ja kohtukuoleman (rv 30), jokaisen jälkeen oon ollu kyllä pohjalla. Nyt olisi laskettu aika 14.2 ja pelottaa ihan älyttömästi!
[/quote]

Raskaus on jo niin pitkällä, että vaikka keskenmeno tulisi, voitaisiin vauva pelastaa. Voimia sinne!!

Ei ole vielä tullut vaikka on ollut nuoruuden rakkauden kanssa nk seurusteluero, avo ja aviero. Suurin olisi tietenkin lapsen menettäminen tai hänen vakava sairaus.

Arpeutumiskomplikaatio kuuluisan suomalaisen kirurgin suorittaman rintojensuurennusleikkauksen jälkeen. Implantit vaihdettiin asiantuntevassa sairaalassa, nyt minulla on ollut ne 15 vuotta ilman mitään komplikaatioita eikä niitä tarvitse vaihtaa vieläkään. Tämä on vain varoittava esimerkki, en haluaisi minkäänlaisia kommentteja.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 22:24"]

Se että luovuin lapsihaaveesta, meni monta vuotta siihen surutyöhön ja pieni kaiho varmasti jää loppu elämäksi. Yksi lapsi meillä onneksi on.

[/quote] ole kiitollinen yhdestä lapsesta ja varmaan oletkin.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 22:39"][quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 22:25"]Aviomiehen kuolema 5 vuotta sitten. Lapset oli 5-, 3- ja 1-vuotiaita. Kyllä siinä aikansa sai itseään koota ja miettiä että mitäs nyt.
[/quote] Kamalaa :( Tuliko kuolema yllättäen vai pystyikö siihen " valmistautumaan"?
[/quote]

Mies sairastui pian kuopuksen syntymän jälkeen. Ehdittiin keskustella jo tulevaisuudesta ilman miestä ja "valmistua" mutta silti se oli shokki, tila huonontui ihan yhtäkkiä.

Aviomiehen vakava sairastuminen.

Äitini kuolema. Oli kuusikymppinen ja kuoli äärimmäisen aggressiiviseen syöpään. Menetin käytännössä täysin terveen ihmisen puolessa vuodessa tuolle yhdelle maailman raaimmista sairauksista.

Olimme sielunkumppaneita ja osa minusta kuoli äidin mukana. Ikävä seuraa mukana joka ikinen päivä...

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 22:51"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 22:40"]Oon kokenu neljä keskenmenoa ja kohtukuoleman (rv 30), jokaisen jälkeen oon ollu kyllä pohjalla. Nyt olisi laskettu aika 14.2 ja pelottaa ihan älyttömästi! [/quote] Raskaus on jo niin pitkällä, että vaikka keskenmeno tulisi, voitaisiin vauva pelastaa. Voimia sinne!!

[/quote]

Viikon 22 jälkeen ei enää puhuta keskenmenosta vaan ennenaikaisesta synnyksestä tai sitten kohtukuolemasta. Tosin tällä kirjoittajalla ei taitaisi olla enää edes ennenaikainen synnytys. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin loppuun asti! Itselläkin loppuraskauden kohtukuolema ja seuraava raskaus oli tosi stressaava, etenkin loppuvaihe.

Ero.

Äidin äkillinen kuolema suht nuorena. Itse olin samaan aikaan kokemassa raskasta avioeroa, lapset tuollon 5v ja 3v. Äiti oli minun ja lasten tärkein tuki silloin.

Transuun ihastumisen tajuaminen, ja siitä järkytyksestä toipuminen.

Vahinkolapsi, josta tulikin elämäni paras asia!

Pikkusiskoni äkillinen kuolema lapsena. 

Oma syöpädiagnoosi 2 v sitten.tuli puskista ja ennusteet ei olleet mitkään loistavat.

Kun nuorena aikuisena kuulin sivullisen suusta, että olenkin adoptoitu lapsi.

Meiltä kavallettiin yli 100 000 euroa... Mutta olen kiitollinen siitä, että ollaan kaikki terveitä emmekä ole menettäneet ketään läheisiä sukulaisia. Sanoisin siis, että vähällä ollaan päästy kun vertaan teihin moneen muuhun vastaajaan. Voimia vaan paljon teille kaikille.

Vaikeaan masennukseen sairastuminen ja siitä johtuva avioero. Paljon tarvii tehdä töitä, että pääsen siitä yli.

Krooninen migreeni ja masennus