Elämänne suurin vastoinkäyminen?

Miulla on jo kolmas poskiontelontulehdus vaikka olen vasta 31 :(  Lääkäri uhkasi että täytyy puntkneerata. En halua se pelottaa :´(

Lapsen psykoottisuus 13-vuotiaana. Kauheinta ikinä. Siihen liittyvät sietämättömät itsesyytökset. Asiat ovat kääntyneet hyväksi, lapsi saanut apua ja toipunut hyvin.

up

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 08:21"]

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 07:46"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 22:51"][quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 22:40"]Oon kokenu neljä keskenmenoa ja kohtukuoleman (rv 30), jokaisen jälkeen oon ollu kyllä pohjalla. Nyt olisi laskettu aika 14.2 ja pelottaa ihan älyttömästi! [/quote] Raskaus on jo niin pitkällä, että vaikka keskenmeno tulisi, voitaisiin vauva pelastaa. Voimia sinne!! [/quote] Tuskin voitaisiin

[/quote]Sinä ääliö joka näitä älyttömiä kommenttejas täällä jakelet, niin kaikille on tullut jo selväksi, että sun pahin vastoinkäyminen olet sinä itse ja nyt voit poistua, heippa ei tule ikävä.

[/quote] Loukkaannuin tästä. Olet sii sitä mieltä että minä olen virhe ja vastoinkäymine sekä minulle että muille. Ei terve ihminen ajattele kenestäkään noin, ei edes pahimmasta vihollisestaan.

Keskenmeno rv 12

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 23:19"]Oma syöpädiagnoosi 2 v sitten.tuli puskista ja ennusteet ei olleet mitkään loistavat.
[/quote]
Vahingossa tuli alapeukku.

Lapseni kuoli syliini 1vrk iässä.

Työkaverilla myös lapsi kuoli heti synnytyksen jälkeen. Hän on sitä mieltä, että se on maailman pahin tapahtuma, eikä kukaan muu ole koskaan voinut kokea mitään läheskään yhtä pahaa. Eli toisin sanoen jos joku yrittää kertoa esim. miten on tullut raiskatuksi ja ryöstetyksi tms, tämä yksi mamma siirtää puheen omaan tragediaansa, kun eihän toi raiskaus ja ryöstö ole mitään hänen kärsimyksensä rinnalla...

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 07:46"][quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 22:51"][quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 22:40"]Oon kokenu neljä keskenmenoa ja kohtukuoleman (rv 30), jokaisen jälkeen oon ollu kyllä pohjalla. Nyt olisi laskettu aika 14.2 ja pelottaa ihan älyttömästi!
[/quote]

Raskaus on jo niin pitkällä, että vaikka keskenmeno tulisi, voitaisiin vauva pelastaa. Voimia sinne!!
[/quote] Tuskin voitaisiin
[/quote]

Mikä vitun kusipää täällä kommentoi?
Meillä reipas melkein 3v poika syntynyt rv31+3.
Ei pysty edes ajattelemaan että olisi kuollut ja hautajaisissa olisi ollut tuo naurettavan pieni arkku, varmaan pahinta olisi menettää oma lapsi.
Tv. Mies39v

Neljä yllättäen ilmaantunutta sairautta (fyysisiä) veivät työkyvyn loppuelämäksi vain 17-vuotiaana. Olen nyt 25-vuotias. Olen saanut tämän johdosta niin paljon paskaa niskaani tutuilta ja sukulaisilta, ettei tosikaan. He kuvittelevat, että jotenkin kummallisesti saan nuo sairaudet ja vaikeat kovaa kärsimystä aiheuttavat oireet katoamaan asenteella. Välillä suututtaa ja loukkaa muiden ymmärtämättömyys niin paljon, että mietin itsemurhaa. En kuitenkaan tee sitä. Mutta he saavat minut tuntemaan itseni TÄYSIN arvottomaksi. Vaikka en ole itse sairauksiani valinnut. Kunpa he joskus tajuaisivat sen. Onneksi on edes ihana puoliso, joka ymmärtää minua.

Miettikää, ennenkuin parjaatte työkyvyttömiä. Kaikki eivät todellakaan ole vätyksiä ja laiskottelijoita, on myös oikeasti todella sairaita ihmisiä. Alleviivaan vielä että myös nuoret voivat olla vaikeasti sairaita!

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 08:08"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 07:46"][quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 22:51"][quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 22:40"]Oon kokenu neljä keskenmenoa ja kohtukuoleman (rv 30), jokaisen jälkeen oon ollu kyllä pohjalla. Nyt olisi laskettu aika 14.2 ja pelottaa ihan älyttömästi!
[/quote]

Raskaus on jo niin pitkällä, että vaikka keskenmeno tulisi, voitaisiin vauva pelastaa. Voimia sinne!!
[/quote] Tuskin voitaisiin
[/quote]

Mikä vitun kusipää täällä kommentoi?
Meillä reipas melkein 3v poika syntynyt rv31+3.
Ei pysty edes ajattelemaan että olisi kuollut ja hautajaisissa olisi ollut tuo naurettavan pieni arkku, varmaan pahinta olisi menettää oma lapsi.
Tv. Mies39v
[/quote] Kerron vaan totuuden. Yhtä hyvin olisi voinut käydä toisin.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 07:46"]

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 22:51"][quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 22:40"]Oon kokenu neljä keskenmenoa ja kohtukuoleman (rv 30), jokaisen jälkeen oon ollu kyllä pohjalla. Nyt olisi laskettu aika 14.2 ja pelottaa ihan älyttömästi! [/quote] Raskaus on jo niin pitkällä, että vaikka keskenmeno tulisi, voitaisiin vauva pelastaa. Voimia sinne!! [/quote] Tuskin voitaisiin

[/quote]Sinä ääliö joka näitä älyttömiä kommenttejas täällä jakelet, niin kaikille on tullut jo selväksi, että sun pahin vastoinkäyminen olet sinä itse ja nyt voit poistua, heippa ei tule ikävä.

Ero,sukulaisen raaka kuolema,läheisen taostelu syöpää vastaan jonka hävisi..nämä kaikki 1,5 vuoden sisällä....onneksi on lapset joiden takia pakko jaksaa ja selvitä.

Ajattelin laittaa, että se kun mies petti kerran kännissä. Vaikka se on ollut minulle kauhein asia ja vieläkin yritetään suhdetta jatkaa niin se ei ole mitään verrattuna näihin joihinkin tarinoihin. Joskus miettii sitä kun kaikki itkee, että kumppani on pettänyt (varsinkin kerta panot) ja siitä ei muka pääse yli. Sitten alkaa miettimään, että asiat voisi olla PALJON pahemmin juuri esim sairaudet ja läheisten kuolema yms. Ehkä se pettäminen ei kuitenkaan ole maailman isoin asia.

Ihmisten kokemukset ovat todella rankkoja. On ollut kuolemaa ja vakavia sairauksia ja muita tilanteita, joissa jaksaminen on varmasti ollut äärirajoilla.

En vertaa itseäni heihin ja tiedän, että huonomminkin voisi olla. Näin keski-ikäisenä (45-v) lapsettomana sinkkuna tunnen usein oloni irralliseksi eikä elämällä ole oikein suuntaa. Jos vielä joskus löydän hyvän kumppanin, niin ristin kädet kyynärpäitä myöten kiitollisena.

koko tähän astinen elämä, tällä hetkellä just siellä pohjamudissa eli luultavasti vaikein hetki just nyt, tai mistä tiedän,voihan tämä sairaus vielä pahentua.... olen sairastanut vaikea-asteista hoitoresistenttiä masennusta vitun kauan. estää tekemästä lähes kaiken. makaan vaan lamaantuneena sängyssä. just ja just jaksaa syödä suurimpana osana päivistä. ja suihku pari kertaa viikossa. olen täysin lamaantunut eikä hoito tehoa. pitäisi kai jo tehdä se itsemurha.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 09:18"]koko tähän astinen elämä, tällä hetkellä just siellä pohjamudissa eli luultavasti vaikein hetki just nyt, tai mistä tiedän,voihan tämä sairaus vielä pahentua.... olen sairastanut vaikea-asteista hoitoresistenttiä masennusta vitun kauan. estää tekemästä lähes kaiken. makaan vaan lamaantuneena sängyssä. just ja just jaksaa syödä suurimpana osana päivistä. ja suihku pari kertaa viikossa. olen täysin lamaantunut eikä hoito tehoa. pitäisi kai jo tehdä se itsemurha.
[/quote]

ainiin ja psykoottisuus on yksi pahimmista kokemuksista.

[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 07:33"]

Työkaverilla myös lapsi kuoli heti synnytyksen jälkeen. Hän on sitä mieltä, että se on maailman pahin tapahtuma, eikä kukaan muu ole koskaan voinut kokea mitään läheskään yhtä pahaa. Eli toisin sanoen jos joku yrittää kertoa esim. miten on tullut raiskatuksi ja ryöstetyksi tms, tämä yksi mamma siirtää puheen omaan tragediaansa, kun eihän toi raiskaus ja ryöstö ole mitään hänen kärsimyksensä rinnalla...

[/quote]Ymmärrän kyllä hyvin miksi.

[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 22:24"]Se että luovuin lapsihaaveesta, meni monta vuotta siihen surutyöhön ja pieni kaiho varmasti jää loppu elämäksi. Yksi lapsi meillä onneksi on.
[/quote]
En haluaisi vähätellä, mutta itse olen joutunut luopumaan toiveesta, että saisin sitä yhtäkään lasta. Olet onnekas, minuun verrattuna jopa etuoikeutettu.

Otsikossa taitaa lukea että: ElämänNE suurin vastoinkäyminen. Kai silloin pitää kertoa se OMA kurjuus, eikä työkaverin tai serkunkummintädinmmelkeinkaverin. Ihme vähättelyä Aina..