Mitä mieltä vanhemmista, jotka lyttäävät lapsiaan tyyliin olet liian tyhmä, et voi mennä lukioon?

Vierailija kirjoitti:

Lapsi tarvitsee tukea ja kannustusta etenkin omilta vanhemmiltaan. Vanhemman tehtävä on uskoa omaan lapseen; tämän kykyihin oppia pärjäämään, voimaan kestää pettymyksiä ja älliin saavuttaa unelmansa. Kyllä ulkomaailma palauttaa jokaisen maanpinnalle, se ei ole vanhempien tehtävä. Vanhempien tehtävä on kasvattaa itsevarma lapsi, joka uskaltaa tavoitella omia unelmiaan (kuinka epärealistisia hyvänsä) eikä lamaannu tai kaadu epäonnistumisen pelosta. Miten lapsi oppisi uskomaan itseensä, omaan kyvykkyyteensä, jos omat vanhemmatkaan eivät usko?

Se maanpinnalle palauttaminen voi vaan tuntua aika rajulta, jos kotona on aina vain kannustettu ja ylistetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiset vanhemmat on hyvin yleisiä Suomessa, tai toivottavasti ei enää niin yleisiä, kuin minun lapsuudessani.

Mielipiteeni? Ihan perseestä. Tuolla tavalla just kasvaa katkeria valittajia ja uhriutuvia ylisuorittaja. Kuka kertoisi näille, että vanhempasi ovat väärässä? Maailmassa on oikeasti tosi paljon mahdollisuuksia.

Miten niin väärässä? Eivät kaikki sovi lukioon.

Jokainen suunnnilleen keskivertoälyinen ja neurotyypillinen siellä kyllä HALUTESSAAN pärjää. Toki on niitä jotka ei halua, heistä ajatuskin lukemisen pänttäämisestä vielä kolme vuotta peruskoulun päälle on tympeä. Ja on hyvä että heille on muita vaihtoehtoja.

Muttaa jos joku ilmaisee halua mennä lukioon, niin sille voisi mieluummn tehdä selväksi, että se tulee vaaatimaan paljon työtä opiskelun kanssa, ja rohkaista että kyllä hän pystyy jos on siihen valmis. Eikä sanoa että olet tyhmä etkä pysty. Ellei nyt sitten oikeasti ole joku heikkolahjaiseksi todettu tai vaikeita neurologisia ongelmia tms. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsi tarvitsee tukea ja kannustusta etenkin omilta vanhemmiltaan. Vanhemman tehtävä on uskoa omaan lapseen; tämän kykyihin oppia pärjäämään, voimaan kestää pettymyksiä ja älliin saavuttaa unelmansa. Kyllä ulkomaailma palauttaa jokaisen maanpinnalle, se ei ole vanhempien tehtävä. Vanhempien tehtävä on kasvattaa itsevarma lapsi, joka uskaltaa tavoitella omia unelmiaan (kuinka epärealistisia hyvänsä) eikä lamaannu tai kaadu epäonnistumisen pelosta. Miten lapsi oppisi uskomaan itseensä, omaan kyvykkyyteensä, jos omat vanhemmatkaan eivät usko?

Nykyään ylistetään ja kehutaan lasta, vaikka hän olisi tuki- ja erityisopetuksessa koko peruskoulun ajan. Jotain rajaa sentään. Oma mukula on keskinkertainen tavis, näin heti että C:n paperit ja AMK-opiskelija tulee. Kannustin, maksoin kursseja jne, ja olin oikeassa. On tekijä, ei lukija. Hyvä kuitenkin että opiskelee mieleistään alaa ja pitää siitä mitä tekee. Plus tietenkin elättää tienesteillään itsensä.

Vanhemmat jotka eivät lapsiaan kannusta, etovat.

Mutta lapsissakin on eroja, vaikka olisi "samat tekijät" asialla ja samanlainen, kannustava, tukeva jne kasvatus.

Esimerkki meiltä, kuopuksen ka oli 8,4 peruskoulun loppuessa ja lopetti lukion 1.lk jälkeen, koska ei vain kokenut sitä omaksensa ja koulunkäynnissä oli tarpeen myös apu ja tuki, koearvosanat 6-9 välillä.

Esikoinen porskutteli koko peruskoulun niin ettei koskaan pyytänyt tai tarvinnut apuja ja esim.yläkoulussa koenumerot ainoastaan kiitettäviä, ilman ilta/yö-pänttäämistä. Peruskoulun loppuessa lukuaineiden ka oli tasan 10, kaikkien aineiden 9,8 ja yliopistoon suoravalinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi tarvitsee tukea ja kannustusta etenkin omilta vanhemmiltaan. Vanhemman tehtävä on uskoa omaan lapseen; tämän kykyihin oppia pärjäämään, voimaan kestää pettymyksiä ja älliin saavuttaa unelmansa. Kyllä ulkomaailma palauttaa jokaisen maanpinnalle, se ei ole vanhempien tehtävä. Vanhempien tehtävä on kasvattaa itsevarma lapsi, joka uskaltaa tavoitella omia unelmiaan (kuinka epärealistisia hyvänsä) eikä lamaannu tai kaadu epäonnistumisen pelosta. Miten lapsi oppisi uskomaan itseensä, omaan kyvykkyyteensä, jos omat vanhemmatkaan eivät usko?

Se maanpinnalle palauttaminen voi vaan tuntua aika rajulta, jos kotona on aina vain kannustettu ja ylistetty.

Tutkimusten mukaan kannustetut lapset itse asiassa selviävät paremmin niistä tilanteista, joissa on vaihdettava tavoitteita koska alkaa näyttää ettei saavuta haluamaansa yhdellä polulla.

Ero on siinä, että ei-kannustettu juurikin ajattelee että on romahtanut maanpinnalle, osoittautunut lahjattomaksi ja huonoksi yms. Kannustettu yleensä ajattelee optimistisemmin. Ok, tämä jalkapalloammattilaisuus ei näytä urkenevan, mutta maailma on täynnä kiinnostavia vaihtoehtoja mitä elämässä tehdä. Niitä voi ilman huonouden tunteita rauhassa katsella ja kokeilla, etsien itselleen optimaaalista paikkaa. Ajatuksena en ole huono, mutta minulle toiset tehtävät on sopivampia kuin toiset.

Jokin aika sitten juteltiin lasten kanssa peruskoulun jälkeisestä ajasta. Vanhin on jo lukiossa ja seuraava menee parin vuoden päästä. Nuorimman kohdalla totesin, että hän viihtyy sen verran huonosti kirja kourassa, että lukio ei ole hänen paikka. Lapsi itse ja sisarukset oli samaa mieltä. En tietenkään kutsu lastani tyhmäksi, varsinkaan kun hän ei sitä ole. Mutta en yritä tyrkyttää lukiota vaan teen selväksi, että ammattikoulu on ihan yhtä hyvä vaihtoehto.

Lyttäävät vanhemmat tekevät virheen ja heikentävät tuolla tavalla lapsensa pärjäämistä elämässä. Vaikka on totta ettei lukio sovi kaikille, niin perusteluna tyhmä tai lahjaton on vain puhtaasti haukkumista.

Järkevämpi on varmaan keskustella ja kysyä lapsen/nuoren omasta jaksamisesta ja tavoitteista, että onko riittävän motivoitunut lukemaan. Lasta ei kuitenkaan kannata lytätä ja päätös pitäisi olla lapsen.

Meillä löytyy yksi lukion käynyt lapsi, joka ei ollut tyhmä tai lahjaton, mutta jo peruskoulussa näkyi että on laiskahko. Numerot erityisesti lukuaineet eivät iskeneet. Keskustelimme todella hänen kanssaan että kannattaako mennä lukioon ja jaksaako lukea.

Lopputuloksena tuo meidän lapsi ei jaksanut pahemmin lukiossa lukea. Lukio meni läpi kuitenkin melko ongelmitta, itse muistelee sitä helppona - no juu olihan se kun mitään ei tehnyt… Kirjoitti ylioppilaskirjoituksissa aineet aina muutaman päivän lukemisella ja lopputulos sen mukainen B.

Tajusi itsekin ettei halua yliopistoon, kun siellä pitäisi lukea. Haki sitten ammattikorkeakouluun ja pääsykokeilla sisälle. Tällä kertaa luki sentään melkein viikon ajan… Tsempparina ja opettajana sisarus, joka teki sen mielellään ja on jaksanut opiskella ahkerammin.

Ammattikorkeassa opiskelu sujuu ihan riittävästi ja ilmeisesti siellä on muitakin melko saman tyylisiä. Välillä tehdään hommia, myös innostuu tekemisistään. Mutta ei ihan burn outia tuolla lukemisella saa, vaan elämässä on muutakin.

Eli itse epäilin lapsemme valintaa mennä lukioon, mutta ihan Ok se loppujen lopuksi meni. Itse olin skeptisempi, näin jälkikäteen ajatellen ihan suotta.

Vierailija kirjoitti:

Sukulaisnuori pahoitti mielensä, kun äiti varoitti lukiosta. Meni sitten kuitenkin. Lopputulos on surkeat paperit, likimain burnout itkukohtauksineen ja täydellinen tymä ja stoppi opintoihin. Toivottavasti jaksaa vielä hankkia ammatin. Ja kyseessä on ihan tavallinen nuori, peruskoulu meni ok. Mutta äiti tiesi, että vaikeista aineista tulee liian hankalaa.

Yleisempi ongelma kyllä on, että lukioon kehotetaan likimain luku- ja kirjoitustaidottomia nuoria.

Parempi tehdä parhaansa kuin jättää ollenkaan tekemättä,

se olisi jäänyt kaivamaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi tarvitsee tukea ja kannustusta etenkin omilta vanhemmiltaan. Vanhemman tehtävä on uskoa omaan lapseen; tämän kykyihin oppia pärjäämään, voimaan kestää pettymyksiä ja älliin saavuttaa unelmansa. Kyllä ulkomaailma palauttaa jokaisen maanpinnalle, se ei ole vanhempien tehtävä. Vanhempien tehtävä on kasvattaa itsevarma lapsi, joka uskaltaa tavoitella omia unelmiaan (kuinka epärealistisia hyvänsä) eikä lamaannu tai kaadu epäonnistumisen pelosta. Miten lapsi oppisi uskomaan itseensä, omaan kyvykkyyteensä, jos omat vanhemmatkaan eivät usko?

Se maanpinnalle palauttaminen voi vaan tuntua aika rajulta, jos kotona on aina vain kannustettu ja ylistetty.

Kannustamisen ei missään nimessä ole pakko olla epärealististen pilvilinnojen maalailua. Vanhempien kannustuksen ei kuulu olla pelkkiä sokeita korulauseita (sä pystyt mihin vaan. olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet, mitään ei tarvitse muuttaa) tai perusteettomia lupauksia menestyksestä (tulet varmasti saavuttamaan jotain suurta ja spesiaalia).

Kannustamisen tavoitehan on, että lapsi uskaltaa yrittää. Epäonnistuu. Kaatuu. Nousee ylös. Yrittää jälleen. Uskaltaa elää.

Pidän tuollaisia ihmisiä kelvottomina vanhempina.

Ensinnäkin, 16-vuotias nuori on pätevä jo itse päättämään tuollaisesta. Voi aina esittää vaihtoehtoja, mutta ei saa lytätä. Jos lukioon pääsee, suurella todennäköisyydellä siellä myös pärjää. Saapa yleissivistystä, laajentaa jatkomahdollisuuksien valikkoa ja ehtii vielä miettiä, mille alalle haluaa. Monella se alavalinta ei ole vielä peruskoulun jälkeen selvä ja ei se lukio ole silloin huono idea - nykyisin tosi moni amiksessa jättää kesken tai vaihtaa alaa, eli ei sitä kautta välttämättä ura urkene sen nopeammin.

Toiseksi monella yläaste vielä menee lonkkaa vetäessä ja hormonihuurussa, opinnot alkavat maittaa kunnolla vasta lukiossa tai jopa sen jälkeen. Varsinkin pojilla seiskan peruskoulutodistus ei ole mikään sysihuono, joten en menisi kenenkään älyä ja opiskelumahdollisuuksia lyttäämään vielä sen perusteella.

Antakaa lastenne siis pyrkiä ja tavoitella. Kannustakaa heitä ja tukekaa yrityksissä. Liioitella ei tarvitse, mutta on siinä välissä harmaassa aika lailla sävyjä, sanooko huonosti koulussa menestyvälle teinille, että "susta ei oo mihinkään" vai "oot tosi hyvä ja älykäs, opettajat vaan sortaa sua".

Mielestäni se on hyvä asia koska maailma on täynnä niitä tyhmiä lapsia joiden vielä tyhmemmät vanhemmat ovat takoneet heidän päähänsä ylimielisyyden, ylivertaisuuden ja ainutlaatuisuuden ja sellaiset elämän arvot jossa mikäään asia ei koskaan ole heidän vikansa.

Ei kai se nyt kovin yleistä ole (vaikka sellaisiakin varmasti on), että vanhemmat sanoo lapselleen esimerkiksi tämän olevan liian tyhmä lukioon? Eiköhän useimmat yritä vaan vähän toppuutella, jos ovat sitä mieltä, että haaste on liian suuri ja tarjoavat muita vaihtoehtoja. Vai elänkö ihan pilvilinnoissa kuvitellessani, että useimmat vanhemmat ei lyttää lapsiaan, jos nyt eivät ihan maasta taivaaseen kehukaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole lahjakas koulussa niin on kyllä todella paljon kannattavampaa mennä amikseen mistä saa suoraan ammatin sekä helpommin paremmat arvosanat joilla hakea halutessaan seuraavaan kouluun. Lukion papereilla ei tee mitään muuta kuin hakee seuraavaan kouluun.

Mun vanhemmat sanoi juuri noin. Lisäsivät vielä, että minun lisäksi kellään koko suvussa ei ole "lukupäätä", joten ei pitäisi olla yllätys tai pettymys. 

Minutpa tuollainen kohtaloon alistuminen vaan sisuunnutti. Ajattelin että näytän teille alistujille. Kyseenalaistin koko "lahjakkuuden", ja ajattelin että kaiken oppii kun systemaattiisesti opiskelee eikä anna periksi. Olin ollut yläasteella laiska ja kouluhaluton vaikean murrosiän takia, joten olihan siinä opettelemista, ottaa yläasteenkin oppimäärät kiinni lukuaineissa ja myös opetella itsekuria ja opiskelutekniikoita. Mutta nämä kaikki on opeteltavissa olevia asioita, ei jotain johon on taivaaasta annettunaa lahjoja tai ei ole. Lukion päästötodistuksessa minulla olii 8,7 (peruskoulun päättö 6,3) ja kirjoitin 5 Laudaturia ja ruotsista Cum Laude Approbatur. Pääsin toisella yrityksellä yliopistoon ja valmistuin sieltä. Olisi se ollut harmi, jos olisin mennyt sinne äidin suosittelemalle kampaajalinjalle uskoen, että ei vaan ole muuhun lahjoja, voi voi.

Minä nimenomaan kirjoitin tässä ajatellen jatko-opiskelua amiksen jälkeen. Se että ei pärjää lukiossa kummemmin ei tarkoita sitä ettei kelpaa muuhun kuin amiksen aloille. On se jännä miten palstalla kaikki kertovat aina kirjoittaneensa kymmenen ällää mutta eivät ymmärrä mitään lukemastaan. Et sinäkään niillä kymmenellä ällällä muuta tehnyt kuin hait seuraavaan kouluun. Saman olisi voinut tehdä amiksen papereilla, missä rima on matalampi. Samalla sinulla olisi ollut jo heti nuorena ammatti.

- 2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole lahjakas koulussa niin on kyllä todella paljon kannattavampaa mennä amikseen mistä saa suoraan ammatin sekä helpommin paremmat arvosanat joilla hakea halutessaan seuraavaan kouluun. Lukion papereilla ei tee mitään muuta kuin hakee seuraavaan kouluun.

Mun vanhemmat sanoi juuri noin. Lisäsivät vielä, että minun lisäksi kellään koko suvussa ei ole "lukupäätä", joten ei pitäisi olla yllätys tai pettymys. 

Minutpa tuollainen kohtaloon alistuminen vaan sisuunnutti. Ajattelin että näytän teille alistujille. Kyseenalaistin koko "lahjakkuuden", ja ajattelin että kaiken oppii kun systemaattiisesti opiskelee eikä anna periksi. Olin ollut yläasteella laiska ja kouluhaluton vaikean murrosiän takia, joten olihan siinä opettelemista, ottaa yläasteenkin oppimäärät kiinni lukuaineissa ja myös opetella itsekuria ja opiskelutekniikoita. Mutta nämä kaikki on opeteltavissa olevia asioita, ei jotain johon on taivaaasta annettunaa lahjoja tai ei ole. Lukion päästötodistuksessa minulla olii 8,7 (peruskoulun päättö 6,3) ja kirjoitin 5 Laudaturia ja ruotsista Cum Laude Approbatur. Pääsin toisella yrityksellä yliopistoon ja valmistuin sieltä. Olisi se ollut harmi, jos olisin mennyt sinne äidin suosittelemalle kampaajalinjalle uskoen, että ei vaan ole muuhun lahjoja, voi voi.

Minä nimenomaan kirjoitin tässä ajatellen jatko-opiskelua amiksen jälkeen. Se että ei pärjää lukiossa kummemmin ei tarkoita sitä ettei kelpaa muuhun kuin amiksen aloille. On se jännä miten palstalla kaikki kertovat aina kirjoittaneensa kymmenen ällää mutta eivät ymmärrä mitään lukemastaan. Et sinäkään niillä kymmenellä ällällä muuta tehnyt kuin hait seuraavaan kouluun. Saman olisi voinut tehdä amiksen papereilla, missä rima on matalampi. Samalla sinulla olisi ollut jo heti nuorena ammatti.

- 2

Amiksesta on paljon epätodenköisempää päästä yliopistoon. Siellä lukiossa kun oikeasti opitaan asioita, joista on hyötyä yliopisto-opinnoissa.

Minä tiedän yhden, joka ei koskaan päässyt kirjoituksia läpi, mutta on nyt ihan normaali veroja maksava duunari. Lukioon voi ihan hyvin mennä heikompikin opiskelija, kun monikaan ei tiedä 16-vuotiaana mitä ammattia haluaisi tavoitella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole lahjakas koulussa niin on kyllä todella paljon kannattavampaa mennä amikseen mistä saa suoraan ammatin sekä helpommin paremmat arvosanat joilla hakea halutessaan seuraavaan kouluun. Lukion papereilla ei tee mitään muuta kuin hakee seuraavaan kouluun.

Mun vanhemmat sanoi juuri noin. Lisäsivät vielä, että minun lisäksi kellään koko suvussa ei ole "lukupäätä", joten ei pitäisi olla yllätys tai pettymys. 

Minutpa tuollainen kohtaloon alistuminen vaan sisuunnutti. Ajattelin että näytän teille alistujille. Kyseenalaistin koko "lahjakkuuden", ja ajattelin että kaiken oppii kun systemaattiisesti opiskelee eikä anna periksi. Olin ollut yläasteella laiska ja kouluhaluton vaikean murrosiän takia, joten olihan siinä opettelemista, ottaa yläasteenkin oppimäärät kiinni lukuaineissa ja myös opetella itsekuria ja opiskelutekniikoita. Mutta nämä kaikki on opeteltavissa olevia asioita, ei jotain johon on taivaaasta annettunaa lahjoja tai ei ole. Lukion päästötodistuksessa minulla olii 8,7 (peruskoulun päättö 6,3) ja kirjoitin 5 Laudaturia ja ruotsista Cum Laude Approbatur. Pääsin toisella yrityksellä yliopistoon ja valmistuin sieltä. Olisi se ollut harmi, jos olisin mennyt sinne äidin suosittelemalle kampaajalinjalle uskoen, että ei vaan ole muuhun lahjoja, voi voi.

Minä nimenomaan kirjoitin tässä ajatellen jatko-opiskelua amiksen jälkeen. Se että ei pärjää lukiossa kummemmin ei tarkoita sitä ettei kelpaa muuhun kuin amiksen aloille. On se jännä miten palstalla kaikki kertovat aina kirjoittaneensa kymmenen ällää mutta eivät ymmärrä mitään lukemastaan. Et sinäkään niillä kymmenellä ällällä muuta tehnyt kuin hait seuraavaan kouluun. Saman olisi voinut tehdä amiksen papereilla, missä rima on matalampi. Samalla sinulla olisi ollut jo heti nuorena ammatti.

- 2

Amiksesta on paljon epätodenköisempää päästä yliopistoon. Siellä lukiossa kun oikeasti opitaan asioita, joista on hyötyä yliopisto-opinnoissa.

Yliopisto ei ole ainoa vaihtoehto. Jos et pärjää kummoisesti lukion kaltaisissa opinnoissa, AMK on muutenkin todennäköisesti parempi vaihtoehto sinulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole lahjakas koulussa niin on kyllä todella paljon kannattavampaa mennä amikseen mistä saa suoraan ammatin sekä helpommin paremmat arvosanat joilla hakea halutessaan seuraavaan kouluun. Lukion papereilla ei tee mitään muuta kuin hakee seuraavaan kouluun.

Mun vanhemmat sanoi juuri noin. Lisäsivät vielä, että minun lisäksi kellään koko suvussa ei ole "lukupäätä", joten ei pitäisi olla yllätys tai pettymys. 

Minutpa tuollainen kohtaloon alistuminen vaan sisuunnutti. Ajattelin että näytän teille alistujille. Kyseenalaistin koko "lahjakkuuden", ja ajattelin että kaiken oppii kun systemaattiisesti opiskelee eikä anna periksi. Olin ollut yläasteella laiska ja kouluhaluton vaikean murrosiän takia, joten olihan siinä opettelemista, ottaa yläasteenkin oppimäärät kiinni lukuaineissa ja myös opetella itsekuria ja opiskelutekniikoita. Mutta nämä kaikki on opeteltavissa olevia asioita, ei jotain johon on taivaaasta annettunaa lahjoja tai ei ole. Lukion päästötodistuksessa minulla olii 8,7 (peruskoulun päättö 6,3) ja kirjoitin 5 Laudaturia ja ruotsista Cum Laude Approbatur. Pääsin toisella yrityksellä yliopistoon ja valmistuin sieltä. Olisi se ollut harmi, jos olisin mennyt sinne äidin suosittelemalle kampaajalinjalle uskoen, että ei vaan ole muuhun lahjoja, voi voi.

Minä nimenomaan kirjoitin tässä ajatellen jatko-opiskelua amiksen jälkeen. Se että ei pärjää lukiossa kummemmin ei tarkoita sitä ettei kelpaa muuhun kuin amiksen aloille. On se jännä miten palstalla kaikki kertovat aina kirjoittaneensa kymmenen ällää mutta eivät ymmärrä mitään lukemastaan. Et sinäkään niillä kymmenellä ällällä muuta tehnyt kuin hait seuraavaan kouluun. Saman olisi voinut tehdä amiksen papereilla, missä rima on matalampi. Samalla sinulla olisi ollut jo heti nuorena ammatti.

- 2

Amiksesta on paljon epätodenköisempää päästä yliopistoon. Siellä lukiossa kun oikeasti opitaan asioita, joista on hyötyä yliopisto-opinnoissa.

Yliopisto ei ole ainoa vaihtoehto. Jos et pärjää kummoisesti lukion kaltaisissa opinnoissa, AMK on muutenkin todennäköisesti parempi vaihtoehto sinulle. 

Mitä on "pärjätä kummoisesti"? Presidentti kirjoitti A:n paperit ja kävi oikiksen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole lahjakas koulussa niin on kyllä todella paljon kannattavampaa mennä amikseen mistä saa suoraan ammatin sekä helpommin paremmat arvosanat joilla hakea halutessaan seuraavaan kouluun. Lukion papereilla ei tee mitään muuta kuin hakee seuraavaan kouluun.

Mun vanhemmat sanoi juuri noin. Lisäsivät vielä, että minun lisäksi kellään koko suvussa ei ole "lukupäätä", joten ei pitäisi olla yllätys tai pettymys. 

Minutpa tuollainen kohtaloon alistuminen vaan sisuunnutti. Ajattelin että näytän teille alistujille. Kyseenalaistin koko "lahjakkuuden", ja ajattelin että kaiken oppii kun systemaattiisesti opiskelee eikä anna periksi. Olin ollut yläasteella laiska ja kouluhaluton vaikean murrosiän takia, joten olihan siinä opettelemista, ottaa yläasteenkin oppimäärät kiinni lukuaineissa ja myös opetella itsekuria ja opiskelutekniikoita. Mutta nämä kaikki on opeteltavissa olevia asioita, ei jotain johon on taivaaasta annettunaa lahjoja tai ei ole. Lukion päästötodistuksessa minulla olii 8,7 (peruskoulun päättö 6,3) ja kirjoitin 5 Laudaturia ja ruotsista Cum Laude Approbatur. Pääsin toisella yrityksellä yliopistoon ja valmistuin sieltä. Olisi se ollut harmi, jos olisin mennyt sinne äidin suosittelemalle kampaajalinjalle uskoen, että ei vaan ole muuhun lahjoja, voi voi.

Minä nimenomaan kirjoitin tässä ajatellen jatko-opiskelua amiksen jälkeen. Se että ei pärjää lukiossa kummemmin ei tarkoita sitä ettei kelpaa muuhun kuin amiksen aloille. On se jännä miten palstalla kaikki kertovat aina kirjoittaneensa kymmenen ällää mutta eivät ymmärrä mitään lukemastaan. Et sinäkään niillä kymmenellä ällällä muuta tehnyt kuin hait seuraavaan kouluun. Saman olisi voinut tehdä amiksen papereilla, missä rima on matalampi. Samalla sinulla olisi ollut jo heti nuorena ammatti.

- 2

Olisi kyllä ollut huomattavan vaikeaa päästä opiskelemaan tietojenkäsittelytiedettä amispohjalta, itse asiassa luulen ettei se siihen aikaan vielä ollut edes mahdollista ollenkaan. Opistotason koulutuksen, lähinnä saman alan insinöörikoulutuksen pohjalta kyllä, mutta se taas olisi ollut pitkä reitti amis - teknillinen opisto - yliopisto. 

Olisi myös varmaan ollut aika pelottava kokemus ne matematiikan ja fysiikan kurssit ilman lukion laajan matematiikan pohjaa. Olivat meinaan useimmille hyvin haastavia pohjatietojen kanssakin.

Mutta ehdottomasti hienoa se, että nykyään amis ei ole koulutuksen umpikuja, vaan sen pohjalta voi jatkaa eteenpäin korkeakouluihinkin, jos haluaa.

YKSIKÄÄN järkevä ei mene lukioon.

Vierailija kirjoitti:

YKSIKÄÄN järkevä ei mene lukioon.

Järkevää on käydä elämäm koulu.