Opiskelijat, kuin motivoituneita olette?
Opiskelen yliopistossa ensimmäistä vuotta ja olen koko ajan joutunut pohtimaan omaa opiskelumotivaatiotani. Olen jo aiemmin opiskellut alaa, joka ei kiinnostanut, ja ymmärtänyt vuosien aikana, että omalla kohdallani korkeakouluopiskelu on ainoa mahdollisuus päästä elämässä eteenpäin (varmoja takeita sekään ei toki anna nykyään). Pääaine ja sivuaineet ovat kiinnostavia, joskaan en koe mitään suurempia intohimoja niitä kohtaan, mutta silti tentteihin lukeminen ja esseiden raapustelu eivät jaksa kiinnostaa yhtään! Aina hirveää taistelua itsensä kanssa, että saa tehtyä. Osittain ongelma on opiskelurutiineissa ja -tekniikassa, mutta siltikin mietin mistä saan revittyä motivaatiota viideksi vuodeksi.
Muilla samankaltaisia fiiliksiä?
Kommentit (27)
Opiskelen kolmatta vuotta AMK:ssa. Ala kiinnostaa kyllä, mutta motivaatio on ollut koko opintojen ajan melko surkea. Silti olen kaikki kurssit läpäissyt kunnialla. Olen vain kyllästynyt opiskeluun, haluaisin jo täysipäiväisesti työelämään. Ärsyttää itsenäisen opiskelun suuri määrä, tuntuu että kaikki vapaa-aika pitäisi käyttää lukemiseen ja tehtäviin. No, onneksi loppu alkaa häämöttää, kunhan vaan onnistun valmistumaan ajallaan. :)
Motivaatio tulee kai siitä, että on mukavampi sanoa, että opiskelee, kuin että on yksi niistä suomen työttömistä maistereista joita on jo nyt n. kappaletta... En kyllä huijaanko tässä ketään muuta kuin itseäni.
"Motivaatio tulee kai siitä, että on mukavampi sanoa, että opiskelee, kuin että on yksi niistä suomen työttömistä maistereista joita on jo nyt n. kappaletta... En kyllä huijaanko tässä ketään muuta kuin itseäni." - Ja kuten huomaatte, voisin opiskella, esimerkiksi vielä aika paljon huolellisempaa kirjoittamista..
Suhtaudun opiskeluun kuten töihin, eli en mieti miltä minusta tuntuu tehdä asioita, vaan teen ne vaan. Olen jo opiskellut yhden tutkinnon ns. fiilispohjalta, ja todennut ettei siitä tutkinnosta ollut mitään hyötyä. Tästä tulevasta toivottavasti on. Jos joskus tulee mieleen ettei viitsisi, mietin asuntolainaa, sitä miten paljon keittiön remontti maksaa, paljonko maksaa istuttaa syreeniaita, miten kiva olisi laittaa uudet verhot. Se kaikki maksaa, opiskelijana siihen ei ole rahaa. Jokainen tentti, jokainen essee tuo mulle lähemmäs sen keittiörempan ja syreeniaidan. Se riittää motivaatioksi.
0-motivaatio täälläkin. Ala on työllistävä mutta opinnot melkoista hömppää. Käytännön työkin on aika ankeaa. Ajattelin pakertaa aineopintojen viimeisen esseen valmiiksi ja alkaa sen jälkeen päntätä toisen alan pääsykokeisiin.
Opiskelen ulkomailla yliopistossa. Kolmesta hylätystä tentistä lukuvuoden aikana lentää välittömästi ulos, joten varsinkin ulkoinen motivaatio on kova. Näkyy kyllä opiskelijamateriaalissa ja tuloksissakin.
[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 13:33"]Valmistuin viime keväänä ja olin opiskeluaikana ihan motivoitunut. Graduun asti suoritin kaikki opinnot motivoituneena ja hyvin, tein esseet ja tentit ilman ongelmia. Gradun suhteen oli motivaatio-ongelma siinä suhteessa, että olin jo töissä joten ei ollut välttämätöntä tarvetta valmistua nopeasti ja itse gradu tuntui niin isolta möhkäleeltä ja ohjaus oli melko olematonta, joten siinä kohtaa motivaatiota ei enää ollut. Lopulta rypistin sen kasaan kuitenkin.
Olen joskus miettinyt, että vaikka koulutus on Suomessa ilmaista opiskelijalle, olisi hyvä kuitenkin tehdä tiettäväksi, paljonko me kaikki siitä maksamme ja paljonko yhden opiskelijan opiskelu vuodessa maksaa (muistaakseni 6000-15000€ opintoalasta riippuen), ehkä se auttaisi arvostamaan opiskelua ja lisäisi motivaatiota? Tuntuu vaan niin hullulta, että useimmille aloille on vaikea päästä sisään eli pääsykokeiden läpäisemiseen vaaditaan useimmissa tapauksissa suurta motivaatiota, eli mistä syystä se motivaatio sitten mahdollisesti opintojen kuluessa lopahtaa?
[/quote]
Itse opiskelen maisteria ulkomailla ja kyllä opinnoista maksaminen tuntuu olevan osa motivaatiota. Tai jos ei vahvaa sisäistä motivaatiota ihan joka päivä, niin ainakin se tekee päättäväiseksi. Se on omanlaisensa sijoitus, ja ainahan sitä haluaisi sijoitukselleen tuottoa, tässä tapauksessa asiantuntijuuden, työllistymisen ja ok:n palkan muodossa. Opintoihin suhtautuu enempi työnä, joka hoidetaan. Mitä enempi keskittyy opintoihin, sen paremmin löytää asioita, jotka kasvattavat motivaatiota oppia ja sisäistää enemmän.
Mulla motivaatio kasvoi samaa tahtia kuin opintopisteiden määrä. Eka vuosi on aina pahin kun opiskellaan perusasioita ja teoriaa yleisesti. Viisi vuotta menee nopeasti
Itse nautin opiskeluista todella paljon! Muutamia pakkopullamaisia oman kiinnostuksen ulkopuolisia kursseja lukuun ottamatta oli mahtavaa saada nauttia vapaudesta ja uusien asioiden oppimisesta. Nyt olen ollut töissä vuoden verran, ja asiat ovat juuri päin vastoin: uutta en opi nimeksikään, mutta päivät ovat ympäripyöreitä, ja duunin kanssa ollaan täysin naimisissa. Rahaa toki tulee mukavasti, mutta sitä en niin itse osaa arvostaa.
0-motivaatio.
Motivaatio katosi toisen opiskeluvuoden jälkeen kun olin alan hommissa. Huomasin, ettei koulussa opitulla ole mitään käyttöä työelämässä ja työssä kehitytään vain työtä tekemällä. Nyt olen jo neljännen vuoden opiskelija ja päätoimisesti töissä.
En tiedä.... opiskelu avasi minulle toki mahdollisuuden päästä alalle, mutta jotenkin tuntuu, että olisin pärjännyt ihan samalla tavalla ilman koulutustakin. Joskaan en siis tietenkään olisi päässyt nykyiseen työhöni ilman opintoja.
Valmistuin viime keväänä ja olin opiskeluaikana ihan motivoitunut. Graduun asti suoritin kaikki opinnot motivoituneena ja hyvin, tein esseet ja tentit ilman ongelmia. Gradun suhteen oli motivaatio-ongelma siinä suhteessa, että olin jo töissä joten ei ollut välttämätöntä tarvetta valmistua nopeasti ja itse gradu tuntui niin isolta möhkäleeltä ja ohjaus oli melko olematonta, joten siinä kohtaa motivaatiota ei enää ollut. Lopulta rypistin sen kasaan kuitenkin.
Olen joskus miettinyt, että vaikka koulutus on Suomessa ilmaista opiskelijalle, olisi hyvä kuitenkin tehdä tiettäväksi, paljonko me kaikki siitä maksamme ja paljonko yhden opiskelijan opiskelu vuodessa maksaa (muistaakseni 6000-15000€ opintoalasta riippuen), ehkä se auttaisi arvostamaan opiskelua ja lisäisi motivaatiota? Tuntuu vaan niin hullulta, että useimmille aloille on vaikea päästä sisään eli pääsykokeiden läpäisemiseen vaaditaan useimmissa tapauksissa suurta motivaatiota, eli mistä syystä se motivaatio sitten mahdollisesti opintojen kuluessa lopahtaa?
[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 13:32"]
0-motivaatio.
Motivaatio katosi toisen opiskeluvuoden jälkeen kun olin alan hommissa. Huomasin, ettei koulussa opitulla ole mitään käyttöä työelämässä ja työssä kehitytään vain työtä tekemällä. Nyt olen jo neljännen vuoden opiskelija ja päätoimisesti töissä.
En tiedä.... opiskelu avasi minulle toki mahdollisuuden päästä alalle, mutta jotenkin tuntuu, että olisin pärjännyt ihan samalla tavalla ilman koulutustakin. Joskaan en siis tietenkään olisi päässyt nykyiseen työhöni ilman opintoja.
[/quote]
Aion toki suorittaa opintoni loppuun, koska jos tulee kenkää niin uuden paikan etsiminen keskeneräisen tutkinnon kanssa saattaa olla vaikeaa.
Ei motivaatiota... Ensimmäisen vuoden olin todella motivoitunut ja opiskelin ahkerasti ja läpäisisi kaikki kurssit hyvillä arvosanoilla. Sitten toisena vuotena alkoi väsymys painaa ja tein enemmän töitä opiskelun ohessa. En enää jaksanut lukea yhtä paljon ja reputin yhden kurssin sen takia. Nyt kolmas vuosi menossa ja motivaatio on täysin hukassa. Olen kyllästynyt opiskeluun ja haluan vain työelämään. Mutta vielä puolitoista vuotta tässä pitää kitkuttaa koska haluan kyllä valmistua.
[quote author="Vierailija" time="24.01.2015 klo 13:32"]
0-motivaatio.
Motivaatio katosi toisen opiskeluvuoden jälkeen kun olin alan hommissa. Huomasin, ettei koulussa opitulla ole mitään käyttöä työelämässä ja työssä kehitytään vain työtä tekemällä. Nyt olen jo neljännen vuoden opiskelija ja päätoimisesti töissä.
En tiedä.... opiskelu avasi minulle toki mahdollisuuden päästä alalle, mutta jotenkin tuntuu, että olisin pärjännyt ihan samalla tavalla ilman koulutustakin. Joskaan en siis tietenkään olisi päässyt nykyiseen työhöni ilman opintoja.
[/quote]
Jännä juttu, minulla on juuri päinvastainen fiilis. Koulun opeilla (oman alan teoria, ohjelmointi, kielet, harkkatöiden ja keissien opit jne.) olen pärjännyt todella hyvin ja heti ensimmäisenä vuotena pystynyt jopa kehittämään toimintaamme todella paljon (esim. automatisoimalla rutiinihommia ohjelmointiosaamisella ja parantamalla asiakaille lähetettyjen materiaalien ulkoasua graafisen suunnittelun opintojen hedelmien avulla). Työn ja työpaikan rutiinien oppimisessa itse työn tekeminen on toki paras tapa, mutta ilman monialaisia opintoja minun kyvyilläni ei olisi mitään mahdollisuutta päästä boksin ulkopuolelle ja kehittää toimintaa.
Mä opiskelen kolmatta vuotta lääkiksessä ja nyt on motivaatio taas löytynyt! Sisään pääseminen vei aivan törkeästi voimia, pääsin vasta kolmannella yrityksellä eli joka kevät meni lukiessa. Ensimmäisenä vuotena luin hirveällä tsempillä syksyn, ja keväällä vaan väsähdin. Liikaa painetta ja liian pitkän aikaa, motivaatio katosi täysin. Tokan vuoden vedin löysemmällä tahdilla ja motivaatio alkoi palaamaan pikkuhiljaa. Meillä opinnot muuttuvat kiinnostavammiksi mitä enemmän niitä on takana, eli sinänsä odotan innolla neljättä vuotta!
Mulla myös tällä hetkellä ihan 0 motivaatio. Lähinnä siitä syystä, että vasta tässä opintojen loppuvaiheessa on tullut selväksi, että työllistyminen on luultavasti kaunis haave ja joudun tästä vielä johonkin muuhun hommaan opiskelemaan tai sitten palaamaan niihin töhin, joita tein enne opiskelua... Ensimmäiset 3 vuotta menivät hyvällä motivaatiolla, mutta nyt gradua vääntäessä ja elämän realiteettien lävähtäessä naamalle ei ole enää mitään intoa. Teen ja suoritan loppuun kyllä, koska ei anna luonne antaa periksi. Katsotaan sitten mitä tapahtuu.
Mä oon kanssa jotenkin edelleen ihan poikki pääsykokeista, eli motivaatio ja jaksaminen 0! Kaikki syksyn kurssit vielä tenttimättä, eli aivan valtava vuori hommia edessä. Pitäis kai avata toi kirja mutta kun ei jaksais, mieluummin surffaan netissä ja katon leffaa. En niin tuu saamaan edes syksyn hommia kasaan. Sit kun en viitti näitä kevään kursseja alkaa lukeen kun aattelen että äyn ne syksyn kurssit ensin tenttimässä, mutta en vaan saa aikaan. Kiva kun eka vuosi loppuu ja mulla on 3 opintopistettä, nekin jostain orientaatiokurssista! :D
Motivaatiota ei ole enää lainkaan, sillä tutkinnolla ei työllisty ja muutenkin opiskelu on minulle liian vaativaa, vaikeaa ja aikaa vievää. En aio valmistua.
Mulla on itseasiassa motivaatio melko korkeella. Lähdin tosiaan ensin lukemaan itselleni aivan väärää alaa ja nyt viime keväänä laitoinkin uudet hakupaperit vetämään ja pääsin sisään. Tuntuu, että oon vihdoinkin päässyt opiskelemaan oikean laitoksen alle, eli aiheet kiinnostaa kovasti. Vaikka tää eka vuosi onkin tällasta aika yleistä juttua eikä tavallaan edes sitä mun omaa alaa. Tosin, se juuri lisääkin sitä motivaatiota vielä ennestään, kun tietää että ens vuonna oottaa todennäkösesti vielä mielenkiintosemmat jutut :)
Ja no, kyllä sen jälkeen kun on käynyt kokeilemassa niitä paskaduuneja niin motivoi todellakin kouluttautua.
Opiskelen ainetta, joka enimmäkseen kiinnostaa paljon, mutta motivaatiota laskee huono työllisyys ja alan matala arvostus ja pieni palkka.