Ihan kauheaa kun en tule lapseni kanssa millään toimeen

Lapsi tarvitsee selvästi isäänsä elämäänsä. Isän pitää karjaista hänelle leijonan lailla , että noin ei saa äitiään kohdella. Tehkää rajat selviksi käytökselle ennen kuin murkkuikä alkaa.

AP, meillä oli vuosia todella haastavaa lapsemme kanssa. Nyt olemme saaneet apuja koko perheelle ja lapsi on psykiatrisissa tutkimuksissa. Olen oppinut myös ymmärtämään lastani paremmin: lapsi väsyy helposti sillä lapsen aistit (kuulo, näkö etc) ovat todella herkät. Lapsemme kiukuttelee ja on hankala kotona väsyneenä. Tiukka kuri ja vanhemman huutaminen vain pahentavat tilannetta.

Hae ehdottomasti apua jos elämä lapsen kanssa on vaikeaa.

Kuulostaa siltä, että aloittaja yrittää autoritäärisyydellä kasvattaa omaehtoista lasta. Silloin lopputulos on yleensä juuri tuollainen. 

En ehkä itse ihan noin hankala lapsena ollut, mutta todellakin halveksin " sinä teet niinkuin minä sanon"- vanhempiani. Yhteistyöllä, lapsen tahdon kunnioittamisella ja neuvottelulla pääsee ihan hiton paljon pidemmälle kuin komentelulla.

Mutta sitähän täällä ei millään tajuta.

Kuitenkin mulla on jo kolme teinipoikaa, joista yksi nepsy, eikä ikinä ole kenenkään kanssa tarvinnut tappelemalla tapella. Kun lapsi tietää, että kunnioitan hänen mielipidettään ja itsemääräämisoikeuttaan, hänen ei tarvitse tapella minua vastaan. Ja samalla hän myös oppii kunnioittamaan vastaavia asioita minussa ja muissa.

Kiitos. Juu isäkin on kuvioissa mutta olen huomannut että minä olen ollut enemmän lapsen hoidossa mukana... nyt tajuan että se oli virhe että isä toimii vain sivussa "apurina". Olen kurinpitäjä ja vietämme kyllä enemmän keskenämme aikaa esim. pelaamalla lautapelejä jne. Ei ole ikinä vain ollut sellaista tasaista aikaa vaan taistelua ja vastaan vänkäämistä. Lapsi on nyt 9-vuotias. Ap

Perheterapia voisi auttaa teitä parantamaan suhdetta.

Olin kiltti mutta isä hyväksikäytti.

Äiti lupasi että vie minut lastenkotiin.

Yritin kysellä, odotin ja odotin. Mutta hän ei pitänyt lupaustaan.

Lopeta ainakin provosoituminen. Ja isälle enemmän vastuuta.

Kyllä pahuus voi olla jo lapsella. Miten käyttäytyy ikäistensä kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Lapsen asioista pitää olla kiinnostunut, ottaa huumori käyttöön ja pitkä pinna. Lapsesi on huomannut, mistä ärsyynnyt ja käyttää taitavasti tätä korttia. Pidä jämäkästi puolesi mutta älä anna lapsen tuntea turvattomuutta, mikä ehkä huokuu omasta epävarmuudestasi ja kiukustasi. Äläkä ikinä sano hylkääväsi lastasi.

Huumori alkaa vain loppumaan. Lapseni vielä saattaa suuttua siitä että miksi nauran jos hän itse on vihainen ja ajattelee että nauran hänelle... vaikka näin ei ole, voi olla että siinä tilanteessa yritän keventää omaa tuntemustani ja lapsi ajattelee että teen sen tahallani ja juuri hänelle. Minä lepyn nopeasti, lapseni taas voi olla pitkävihainen. Käsitämme vielä väärin toisemme, reaktiotapamme voivat olla erilaiset ja minun pitää oikeasti miettiä milloin voin hymyillä tai nauraa ja ottaa huumorilla. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pahuus voi olla jo lapsella. Miten käyttäytyy ikäistensä kanssa?

Sehän se ristiriita on että käyttäytyy ihan hyvin kavereidensa kanssa. Tai voi olla että en vain näe mitään huonoja puolia kun hän on tekemisissä muiden kanssa. Uusien lasten kanssa on aina ollut hyvin varautunut ja hitaastilämpiävä ja ollut vaikeuksia tutustua uusiin samanikäisiin. Päiväkodissa oltiin jopa vähän huolissaan tästä kun oli aina vaan tarkkaileva sivustaseuraaja. Ap

Miten hänellä menee koulussa? Onko kavereita? Sujuuko koulu? Miten käyttäytyy siellä?

Vierailija kirjoitti:

Miten hänellä menee koulussa? Onko kavereita? Sujuuko koulu? Miten käyttäytyy siellä?

No koulu sujuu hyvin. Ei vain kerro koulupäivästä mitään, on vain ihmeellisen sulkeutunut vaikka kyselen... on yksi paras kaveri jonka kanssa viettää paljon aikaa. ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää mitään autismia tai add:a ehdottaa? Miksi lapsi ei yksinkertaisesti voi olla niin eri luonteinen, että se tekee yhteiselon hankalaksi? Onko lapsen isä kuvioissa? Laita lapsi toimimaan enemmän hänen kanssaan niin saa tasapainoisempaa ja hyväksyvämpää kasvatusta. Jomman kumman puolelta tullut luonteenpiirteitä, joiden takia ette tule toimeen. Tuo on todella harmillista lapsen psyykkeelle.

Ehkä siksi että me neuronkirjolla olevien lasten vanhemmat tunnistamme ap:n kuvauksesta omat lapsemme, ja haluamme että ap välttää sen mikä meillä monella on ollut edessä kun kukaan ei ole kertonut että lapsemme ei ole ns. normaali. olisimme kaivanneet itse apua ja oikean diagnoosin sen sijaan että lastamme olisi joka paikassa vain haukuttu, ja meidän vanhempien kasvatus kyseenalaistettu. Mikäli lapsen perheessä ei ole vakavaa henkistä tai fyys pahoinpitelyä, tai täyttä rajattomuutta, tai seim. alkoholismia, niin ainoa selittävä tekijä nyt vain ON neuronkirjo.

Jos lapsellesi on periytynyt geenit täällä niin kovasti haukutulta sodanjälkeiseltä sukupolvelta. Siellä oli kuulemma yleistä, että olivat narsisteja ja tunnukylmiä. En olisi tiennytkään, kun kukaan ei ole koskaan kertonut. Mutta täältä palstoilta sekin asia on selvinnyt.

Voi ei, kuulostaa kauhealta! Yritä pitää omasta ajastasi ja tilastasi kiinni ja hanki harrastuksia kodin ulkopuolelta, jotta säilyisit täysjärkisenä. Isän vuoro ottaa vastuuta lapsen kanssa junttaamisesta.

Muistan omasta lapsuudesta kun äiti nauroi ja pisti leikiksi, jos tuli kinaa. En pitänyt siitä yhtään sai suuttumaan enemmän. Pilkanteko tunne jäi.

Mikä vit#n arvovalta ? Pitääkö sun olla joku mielipuolinen diktaattori jota totellaan mukisematta vai mitä tarkoitat tuolla ?

Vierailija kirjoitti:

Mikä vit#n arvovalta ? Pitääkö sun olla joku mielipuolinen diktaattori jota totellaan mukisematta vai mitä tarkoitat tuolla ?

No siis tarkoitan auktoriteettia, että saisin ohjat käsiini enkä tarkoita tällä sitä että olisin mielipuolinen diktaattori. Kun lapsi sylkee silmille, käskyttää, puhuu rumasti niin pakkohan siihen on puuttua. Ap

sinappiaja voimavirtaa, pane sitä.

Mä ymmärrän täysin, ettei oman lapsensa kanssa välttämättä tule toimeen. Näkeehän näitä julkisilla paikoilla, jatkuvaa venkoilua ja huutoa.

Aplta kysyisin, että oletko koskaan ajatellut, että se olisitkin SÄ joka on sen pirun kätyri ja hankala? Miksi lapsi olisi suoraan hankala? Hän on tuore ja vasta tullut. Sä olet nelli negatiivi, joka on jo nähnyt maailmaa ja ehtinyt kyynistyä. Samalla olet ottanut lapsesi vastaan tietyin ehdoin, et vilpittömästi.