Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Pahin tekosi elämässäsi ?
23.01.2015 |
Mikä on pahinta, mitä olet tehnyt ?
Kauanko siitä on aikaa ?
Kadutko ?
Itselläni ehkäpä se, että "opetin" 13-vuotiaana naapurin yhdeksänvuotiasta polttamaan. Piti olla niin cool ja näyttää se pienemmille. Yksi tupakka poltettiin siis puoliksi. Kadun todella paljon ja asiasta on "uhrin" kanssa keskusteltu, anteeksi pyydetty, vaikka tekemättömäksi sitä ei saa. Aikaa tästä noin kymmenen vuotta, itse en polta enää eikä hänkään, onneksi.
Kommentit (55)
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:16"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:10"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 01:35"] Tein abortin. Asia josta en vaan pääse yli, enkä tiedä pystynkö/haluanko edes lapsia tuon vuoksi. Joojoo abortti ei ole murha, mutta minkäs sitä omalle päälleen voi kun siltä vaan tuntuu. Vituttaa koko päätös niin pahasti. Muistan AINA ne sanat, kun hoitaja kysyi ennen pillereiden ottoa "Ootko aivan varma?". Niinpä.. [/quote] Hukkaanheitettyä mahdollisuuttako siinä suret? Koska ei kai siihen alkioon voi kiintyä? Toisaalta mä luulen, että jos sitä mahdollisuutta aborttiin ei olisi, olisi koko raskausaikasi ollut paniikkia siitä, miten sä selviät ja miksi kävi näin jne jne. Katumista. Helppohan se on jälkeenpäin kun tilanne helpotti ajatella, että kaikki ois menny hyvin. Se ei todellakaan tunnu siltä (eikä silloin myöskään ole sitä) kun ei voi estää ongelmia abortilla. [/quote] Toi oli musta aika julmasti sanottu, nro 23. Ettei alkioon voi kiintyä. Siitä alkiosta kehittyy hyvällä säkällä vauva, ja ehkä jopa myös ihan aikuinen ihminen. En ymmärrä tota, ettei "vaan alkioon" voi kiintyä. Koskaan en ole itse ollut raskaana (valitettavasti......), mutta se pieni, millien kokoinen alkio on vaan aste seuraavaan -> vauvaan. Ja siitä -> lapsi. Ja siitä -> teini. Siitä aikuinen, vanhus.... Se pieni alkio, mihin sinun mukaasi "ei voi kiintyä", on täyden elämänmuodon alku. Pieni ihmisen alku. Pahoitteluni tästä purkauksesta. ap.
[/quote]
En silti näkisi, että siihen alkioon kiintyy, vaan ennemminkin siinä vaiheessa toiveisiin ja ajatuksiin että siitä tulisi vauva. Niitä voi kaivata kyllä. Ja sitten voi spekuloida "juuri sillä tilaisuudella ja yksilöllä" ja niillä geeneillä jne. että millainen olisi ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:26"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:16"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:10"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 01:35"] Tein abortin. Asia josta en vaan pääse yli, enkä tiedä pystynkö/haluanko edes lapsia tuon vuoksi. Joojoo abortti ei ole murha, mutta minkäs sitä omalle päälleen voi kun siltä vaan tuntuu. Vituttaa koko päätös niin pahasti. Muistan AINA ne sanat, kun hoitaja kysyi ennen pillereiden ottoa "Ootko aivan varma?". Niinpä.. [/quote] Hukkaanheitettyä mahdollisuuttako siinä suret? Koska ei kai siihen alkioon voi kiintyä? Toisaalta mä luulen, että jos sitä mahdollisuutta aborttiin ei olisi, olisi koko raskausaikasi ollut paniikkia siitä, miten sä selviät ja miksi kävi näin jne jne. Katumista. Helppohan se on jälkeenpäin kun tilanne helpotti ajatella, että kaikki ois menny hyvin. Se ei todellakaan tunnu siltä (eikä silloin myöskään ole sitä) kun ei voi estää ongelmia abortilla. [/quote] Toi oli musta aika julmasti sanottu, nro 23. Ettei alkioon voi kiintyä. Siitä alkiosta kehittyy hyvällä säkällä vauva, ja ehkä jopa myös ihan aikuinen ihminen. En ymmärrä tota, ettei "vaan alkioon" voi kiintyä. Koskaan en ole itse ollut raskaana (valitettavasti......), mutta se pieni, millien kokoinen alkio on vaan aste seuraavaan -> vauvaan. Ja siitä -> lapsi. Ja siitä -> teini. Siitä aikuinen, vanhus.... Se pieni alkio, mihin sinun mukaasi "ei voi kiintyä", on täyden elämänmuodon alku. Pieni ihmisen alku. Pahoitteluni tästä purkauksesta. ap.
[/quote]
En silti näkisi, että siihen alkioon kiintyy, vaan ennemminkin siinä vaiheessa toiveisiin ja ajatuksiin että siitä tulisi vauva. Niitä voi kaivata kyllä. Ja sitten voi spekuloida "juuri sillä tilaisuudella ja yksilöllä" ja niillä geeneillä jne. että millainen olisi ollut.
[/quote]
Jatkan vielä, että en kuitenkaan näe, etteikö sopivamman ajan ja hetken valitseminen ajaisi saman kaipuun ja olisi kaikin puolin parempi kaikille.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:26"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:16"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:10"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 01:35"] Tein abortin. Asia josta en vaan pääse yli, enkä tiedä pystynkö/haluanko edes lapsia tuon vuoksi. Joojoo abortti ei ole murha, mutta minkäs sitä omalle päälleen voi kun siltä vaan tuntuu. Vituttaa koko päätös niin pahasti. Muistan AINA ne sanat, kun hoitaja kysyi ennen pillereiden ottoa "Ootko aivan varma?". Niinpä.. [/quote] Hukkaanheitettyä mahdollisuuttako siinä suret? Koska ei kai siihen alkioon voi kiintyä? Toisaalta mä luulen, että jos sitä mahdollisuutta aborttiin ei olisi, olisi koko raskausaikasi ollut paniikkia siitä, miten sä selviät ja miksi kävi näin jne jne. Katumista. Helppohan se on jälkeenpäin kun tilanne helpotti ajatella, että kaikki ois menny hyvin. Se ei todellakaan tunnu siltä (eikä silloin myöskään ole sitä) kun ei voi estää ongelmia abortilla. [/quote] Toi oli musta aika julmasti sanottu, nro 23. Ettei alkioon voi kiintyä. Siitä alkiosta kehittyy hyvällä säkällä vauva, ja ehkä jopa myös ihan aikuinen ihminen. En ymmärrä tota, ettei "vaan alkioon" voi kiintyä. Koskaan en ole itse ollut raskaana (valitettavasti......), mutta se pieni, millien kokoinen alkio on vaan aste seuraavaan -> vauvaan. Ja siitä -> lapsi. Ja siitä -> teini. Siitä aikuinen, vanhus.... Se pieni alkio, mihin sinun mukaasi "ei voi kiintyä", on täyden elämänmuodon alku. Pieni ihmisen alku. Pahoitteluni tästä purkauksesta. ap.
[/quote]
En silti näkisi, että siihen alkioon kiintyy, vaan ennemminkin siinä vaiheessa toiveisiin ja ajatuksiin että siitä tulisi vauva. Niitä voi kaivata kyllä. Ja sitten voi spekuloida "juuri sillä tilaisuudella ja yksilöllä" ja niillä geeneillä jne. että millainen olisi ollut.
[/quote]
No itse kyllä ajattelen, että jos saisin tietää et mun sisällä on elävä olento, ja ehkä jopa sen ultrassa näkis, ni kyllä todellakin tähän kiintyisin.
ap.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:10"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 01:35"]
Tein abortin. Asia josta en vaan pääse yli, enkä tiedä pystynkö/haluanko edes lapsia tuon vuoksi. Joojoo abortti ei ole murha, mutta minkäs sitä omalle päälleen voi kun siltä vaan tuntuu. Vituttaa koko päätös niin pahasti. Muistan AINA ne sanat, kun hoitaja kysyi ennen pillereiden ottoa "Ootko aivan varma?". Niinpä..
[/quote]
Hukkaanheitettyä mahdollisuuttako siinä suret? Koska ei kai siihen alkioon voi kiintyä? Toisaalta mä luulen, että jos sitä mahdollisuutta aborttiin ei olisi, olisi koko raskausaikasi ollut paniikkia siitä, miten sä selviät ja miksi kävi näin jne jne. Katumista. Helppohan se on jälkeenpäin kun tilanne helpotti ajatella, että kaikki ois menny hyvin. Se ei todellakaan tunnu siltä (eikä silloin myöskään ole sitä) kun ei voi estää ongelmia abortilla.
[/quote]
Eikun tuntuu vaan vilpittömästi siltä, että tein väärin. Siis että "tapoin" jonkun. En mä sure mitään menetettyä mahdollisuutta, koen vaan huonoa omaatuntoa päätöksestäni. Mies aina sanoo, että olishan siinä voinut tulla muutenkin keskenmeno, että turha miettiä koko asiaa. Välillä vaan painaa mieltä ja koen että toi on mun isoin syntini.
Kiitos ap:lle vastauksesta myös :) En onneksi nähnyt ultraa! Tai en katsonut.
Oon pienenä haukkunut siskoani, potkassut päähän ja vaikka mitä hirveetä tehnyt, hän ei todellakaan ole ansainnut sitä! Siskollani muutenkin oli tosi vaikeeta, koulukiusaamista yms kauheeta. En ole vieläkään osannut pyytää anteeksi. Häpeän itseäni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:29"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:26"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:16"] [quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:10"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 01:35"] Tein abortin. Asia josta en vaan pääse yli, enkä tiedä pystynkö/haluanko edes lapsia tuon vuoksi. Joojoo abortti ei ole murha, mutta minkäs sitä omalle päälleen voi kun siltä vaan tuntuu. Vituttaa koko päätös niin pahasti. Muistan AINA ne sanat, kun hoitaja kysyi ennen pillereiden ottoa "Ootko aivan varma?". Niinpä.. [/quote] Hukkaanheitettyä mahdollisuuttako siinä suret? Koska ei kai siihen alkioon voi kiintyä? Toisaalta mä luulen, että jos sitä mahdollisuutta aborttiin ei olisi, olisi koko raskausaikasi ollut paniikkia siitä, miten sä selviät ja miksi kävi näin jne jne. Katumista. Helppohan se on jälkeenpäin kun tilanne helpotti ajatella, että kaikki ois menny hyvin. Se ei todellakaan tunnu siltä (eikä silloin myöskään ole sitä) kun ei voi estää ongelmia abortilla. [/quote] Toi oli musta aika julmasti sanottu, nro 23. Ettei alkioon voi kiintyä. Siitä alkiosta kehittyy hyvällä säkällä vauva, ja ehkä jopa myös ihan aikuinen ihminen. En ymmärrä tota, ettei "vaan alkioon" voi kiintyä. Koskaan en ole itse ollut raskaana (valitettavasti......), mutta se pieni, millien kokoinen alkio on vaan aste seuraavaan -> vauvaan. Ja siitä -> lapsi. Ja siitä -> teini. Siitä aikuinen, vanhus.... Se pieni alkio, mihin sinun mukaasi "ei voi kiintyä", on täyden elämänmuodon alku. Pieni ihmisen alku. Pahoitteluni tästä purkauksesta. ap. [/quote] En silti näkisi, että siihen alkioon kiintyy, vaan ennemminkin siinä vaiheessa toiveisiin ja ajatuksiin että siitä tulisi vauva. Niitä voi kaivata kyllä. Ja sitten voi spekuloida "juuri sillä tilaisuudella ja yksilöllä" ja niillä geeneillä jne. että millainen olisi ollut. [/quote] No itse kyllä ajattelen, että jos saisin tietää et mun sisällä on elävä olento, ja ehkä jopa sen ultrassa näkis, ni kyllä todellakin tähän kiintyisin. ap.
[/quote]
Jaaha, no toivottavasti sulla ei ehkäisy petä, kun lapsi olisi ajatuksenakin mahdoton.
Sotkeuduin mittavaan rikosvyyhtiin, jota puitiin lööpeissä ja uutisissa jne. Olin onneksi pienessä roolissa ja olen sovittanut rangaistukseni, mutta ihmettelen vielä vuosienkin jälkeen miten lähdin mukaan moiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:32"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:10"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 01:35"]
Tein abortin. Asia josta en vaan pääse yli, enkä tiedä pystynkö/haluanko edes lapsia tuon vuoksi. Joojoo abortti ei ole murha, mutta minkäs sitä omalle päälleen voi kun siltä vaan tuntuu. Vituttaa koko päätös niin pahasti. Muistan AINA ne sanat, kun hoitaja kysyi ennen pillereiden ottoa "Ootko aivan varma?". Niinpä..
[/quote]
Hukkaanheitettyä mahdollisuuttako siinä suret? Koska ei kai siihen alkioon voi kiintyä? Toisaalta mä luulen, että jos sitä mahdollisuutta aborttiin ei olisi, olisi koko raskausaikasi ollut paniikkia siitä, miten sä selviät ja miksi kävi näin jne jne. Katumista. Helppohan se on jälkeenpäin kun tilanne helpotti ajatella, että kaikki ois menny hyvin. Se ei todellakaan tunnu siltä (eikä silloin myöskään ole sitä) kun ei voi estää ongelmia abortilla.
[/quote]
Eikun tuntuu vaan vilpittömästi siltä, että tein väärin. Siis että "tapoin" jonkun. En mä sure mitään menetettyä mahdollisuutta, koen vaan huonoa omaatuntoa päätöksestäni. Mies aina sanoo, että olishan siinä voinut tulla muutenkin keskenmeno, että turha miettiä koko asiaa. Välillä vaan painaa mieltä ja koen että toi on mun isoin syntini.
Kiitos ap:lle vastauksesta myös :) En onneksi nähnyt ultraa! Tai en katsonut.
[/quote]
Hei kuules, kuten miehes sulle sano - välttämättä se ei koskaan edes olis pärjänny tähän maailmaan asti. Älä rakas suotta sure, koska sillä katumisella tai huonolla omallatunnolla ei voi saada asiaa tekemättömäksi. Koita vaikka ajatella niin, että sen lapsen aika ei ollut nyt. Onhan niitäki tarinoita, että abortista huolimatta sikiö selviytyy ja syntyy. Ja siis jostaki mystisestä syystä selviää jopa sen abortin. Sen aika ei ollu nyt, ja varmastikin sulla oli hyvä syy aborttiin. Et ehkä olut henkisesti, fyysisesti, taloudellisesti tms valmis lapseen. Ja ainakaan tutkitusti (kukaanhan ei koskaan voi tätä tietää) se sikiö ei kärsinyt. Se ei ollut valmis tänne.Sen ei ollut tarkotus syntyä tänne nyt.
Tehtyä ei tekemättömäksi saa, ymmärrän että kaduttaa ja harmittaa, mutta se ei muuta asioita.
Hyvää ja onnellista jatkoa sulle, #18 :) !
ap.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:37"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:29"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:26"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:16"] [quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:10"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 01:35"] Tein abortin. Asia josta en vaan pääse yli, enkä tiedä pystynkö/haluanko edes lapsia tuon vuoksi. Joojoo abortti ei ole murha, mutta minkäs sitä omalle päälleen voi kun siltä vaan tuntuu. Vituttaa koko päätös niin pahasti. Muistan AINA ne sanat, kun hoitaja kysyi ennen pillereiden ottoa "Ootko aivan varma?". Niinpä.. [/quote] Hukkaanheitettyä mahdollisuuttako siinä suret? Koska ei kai siihen alkioon voi kiintyä? Toisaalta mä luulen, että jos sitä mahdollisuutta aborttiin ei olisi, olisi koko raskausaikasi ollut paniikkia siitä, miten sä selviät ja miksi kävi näin jne jne. Katumista. Helppohan se on jälkeenpäin kun tilanne helpotti ajatella, että kaikki ois menny hyvin. Se ei todellakaan tunnu siltä (eikä silloin myöskään ole sitä) kun ei voi estää ongelmia abortilla. [/quote] Toi oli musta aika julmasti sanottu, nro 23. Ettei alkioon voi kiintyä. Siitä alkiosta kehittyy hyvällä säkällä vauva, ja ehkä jopa myös ihan aikuinen ihminen. En ymmärrä tota, ettei "vaan alkioon" voi kiintyä. Koskaan en ole itse ollut raskaana (valitettavasti......), mutta se pieni, millien kokoinen alkio on vaan aste seuraavaan -> vauvaan. Ja siitä -> lapsi. Ja siitä -> teini. Siitä aikuinen, vanhus.... Se pieni alkio, mihin sinun mukaasi "ei voi kiintyä", on täyden elämänmuodon alku. Pieni ihmisen alku. Pahoitteluni tästä purkauksesta. ap. [/quote] En silti näkisi, että siihen alkioon kiintyy, vaan ennemminkin siinä vaiheessa toiveisiin ja ajatuksiin että siitä tulisi vauva. Niitä voi kaivata kyllä. Ja sitten voi spekuloida "juuri sillä tilaisuudella ja yksilöllä" ja niillä geeneillä jne. että millainen olisi ollut. [/quote] No itse kyllä ajattelen, että jos saisin tietää et mun sisällä on elävä olento, ja ehkä jopa sen ultrassa näkis, ni kyllä todellakin tähän kiintyisin. ap.
[/quote]
Jaaha, no toivottavasti sulla ei ehkäisy petä, kun lapsi olisi ajatuksenakin mahdoton.
[/quote][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:37"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:29"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:26"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:16"] [quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:10"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 01:35"] Tein abortin. Asia josta en vaan pääse yli, enkä tiedä pystynkö/haluanko edes lapsia tuon vuoksi. Joojoo abortti ei ole murha, mutta minkäs sitä omalle päälleen voi kun siltä vaan tuntuu. Vituttaa koko päätös niin pahasti. Muistan AINA ne sanat, kun hoitaja kysyi ennen pillereiden ottoa "Ootko aivan varma?". Niinpä.. [/quote] Hukkaanheitettyä mahdollisuuttako siinä suret? Koska ei kai siihen alkioon voi kiintyä? Toisaalta mä luulen, että jos sitä mahdollisuutta aborttiin ei olisi, olisi koko raskausaikasi ollut paniikkia siitä, miten sä selviät ja miksi kävi näin jne jne. Katumista. Helppohan se on jälkeenpäin kun tilanne helpotti ajatella, että kaikki ois menny hyvin. Se ei todellakaan tunnu siltä (eikä silloin myöskään ole sitä) kun ei voi estää ongelmia abortilla. [/quote] Toi oli musta aika julmasti sanottu, nro 23. Ettei alkioon voi kiintyä. Siitä alkiosta kehittyy hyvällä säkällä vauva, ja ehkä jopa myös ihan aikuinen ihminen. En ymmärrä tota, ettei "vaan alkioon" voi kiintyä. Koskaan en ole itse ollut raskaana (valitettavasti......), mutta se pieni, millien kokoinen alkio on vaan aste seuraavaan -> vauvaan. Ja siitä -> lapsi. Ja siitä -> teini. Siitä aikuinen, vanhus.... Se pieni alkio, mihin sinun mukaasi "ei voi kiintyä", on täyden elämänmuodon alku. Pieni ihmisen alku. Pahoitteluni tästä purkauksesta. ap. [/quote] En silti näkisi, että siihen alkioon kiintyy, vaan ennemminkin siinä vaiheessa toiveisiin ja ajatuksiin että siitä tulisi vauva. Niitä voi kaivata kyllä. Ja sitten voi spekuloida "juuri sillä tilaisuudella ja yksilöllä" ja niillä geeneillä jne. että millainen olisi ollut. [/quote] No itse kyllä ajattelen, että jos saisin tietää et mun sisällä on elävä olento, ja ehkä jopa sen ultrassa näkis, ni kyllä todellakin tähän kiintyisin. ap.
[/quote]
Jaaha, no toivottavasti sulla ei ehkäisy petä, kun lapsi olisi ajatuksenakin mahdoton.
[/quote][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:37"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:29"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:26"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:16"] [quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:10"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 01:35"] Tein abortin. Asia josta en vaan pääse yli, enkä tiedä pystynkö/haluanko edes lapsia tuon vuoksi. Joojoo abortti ei ole murha, mutta minkäs sitä omalle päälleen voi kun siltä vaan tuntuu. Vituttaa koko päätös niin pahasti. Muistan AINA ne sanat, kun hoitaja kysyi ennen pillereiden ottoa "Ootko aivan varma?". Niinpä.. [/quote] Hukkaanheitettyä mahdollisuuttako siinä suret? Koska ei kai siihen alkioon voi kiintyä? Toisaalta mä luulen, että jos sitä mahdollisuutta aborttiin ei olisi, olisi koko raskausaikasi ollut paniikkia siitä, miten sä selviät ja miksi kävi näin jne jne. Katumista. Helppohan se on jälkeenpäin kun tilanne helpotti ajatella, että kaikki ois menny hyvin. Se ei todellakaan tunnu siltä (eikä silloin myöskään ole sitä) kun ei voi estää ongelmia abortilla. [/quote] Toi oli musta aika julmasti sanottu, nro 23. Ettei alkioon voi kiintyä. Siitä alkiosta kehittyy hyvällä säkällä vauva, ja ehkä jopa myös ihan aikuinen ihminen. En ymmärrä tota, ettei "vaan alkioon" voi kiintyä. Koskaan en ole itse ollut raskaana (valitettavasti......), mutta se pieni, millien kokoinen alkio on vaan aste seuraavaan -> vauvaan. Ja siitä -> lapsi. Ja siitä -> teini. Siitä aikuinen, vanhus.... Se pieni alkio, mihin sinun mukaasi "ei voi kiintyä", on täyden elämänmuodon alku. Pieni ihmisen alku. Pahoitteluni tästä purkauksesta. ap. [/quote] En silti näkisi, että siihen alkioon kiintyy, vaan ennemminkin siinä vaiheessa toiveisiin ja ajatuksiin että siitä tulisi vauva. Niitä voi kaivata kyllä. Ja sitten voi spekuloida "juuri sillä tilaisuudella ja yksilöllä" ja niillä geeneillä jne. että millainen olisi ollut. [/quote] No itse kyllä ajattelen, että jos saisin tietää et mun sisällä on elävä olento, ja ehkä jopa sen ultrassa näkis, ni kyllä todellakin tähän kiintyisin. ap.
[/quote]
Jaaha, no toivottavasti sulla ei ehkäisy petä, kun lapsi olisi ajatuksenakin mahdoton.
[/quote]
Siis anteeks ? Jos kiintyisin oman kehoni sisällä kasvavaan omaan lapseeni, se on jotenki väärin ? Mistähän ihmeestä keksit, että lapsi olis ajatuksenakin mahdoton ?
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:33"]Oon pienenä haukkunut siskoani, potkassut päähän ja vaikka mitä hirveetä tehnyt, hän ei todellakaan ole ansainnut sitä! Siskollani muutenkin oli tosi vaikeeta, koulukiusaamista yms kauheeta. En ole vieläkään osannut pyytää anteeksi. Häpeän itseäni
[/quote]
Sun kannattaisi rohkaistua ja pyytää siskolta anteeksi, sulle itselle tulisi parempi mieli ja saisit häpeällesi rauhan. siskokin varmasti mielellään anteeksipyyntösi kuulisi, saisitte ainakin keskusteltua asiat selviksi pois kalvamasta mieltä.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:33"]Oon pienenä haukkunut siskoani, potkassut päähän ja vaikka mitä hirveetä tehnyt, hän ei todellakaan ole ansainnut sitä! Siskollani muutenkin oli tosi vaikeeta, koulukiusaamista yms kauheeta. En ole vieläkään osannut pyytää anteeksi. Häpeän itseäni
[/quote]
Mikset (häpeästä huolimatta) pyydä anteeksi ? Et saa ajatusta ja katumusta ehkä muuten poiskaan. Varsinkaan, jos tiedostat, että pitäis pyytää anteeks, muttet sitä tee... Niin lyhyt ja yksinkertainen lause, mutta todella vaikee sanoa... Ymmärrän kyllä.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:32"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:10"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 01:35"]
Tein abortin. Asia josta en vaan pääse yli, enkä tiedä pystynkö/haluanko edes lapsia tuon vuoksi. Joojoo abortti ei ole murha, mutta minkäs sitä omalle päälleen voi kun siltä vaan tuntuu. Vituttaa koko päätös niin pahasti. Muistan AINA ne sanat, kun hoitaja kysyi ennen pillereiden ottoa "Ootko aivan varma?". Niinpä..
[/quote]
Hukkaanheitettyä mahdollisuuttako siinä suret? Koska ei kai siihen alkioon voi kiintyä? Toisaalta mä luulen, että jos sitä mahdollisuutta aborttiin ei olisi, olisi koko raskausaikasi ollut paniikkia siitä, miten sä selviät ja miksi kävi näin jne jne. Katumista. Helppohan se on jälkeenpäin kun tilanne helpotti ajatella, että kaikki ois menny hyvin. Se ei todellakaan tunnu siltä (eikä silloin myöskään ole sitä) kun ei voi estää ongelmia abortilla.
[/quote]
Eikun tuntuu vaan vilpittömästi siltä, että tein väärin. Siis että "tapoin" jonkun. En mä sure mitään menetettyä mahdollisuutta, koen vaan huonoa omaatuntoa päätöksestäni. Mies aina sanoo, että olishan siinä voinut tulla muutenkin keskenmeno, että turha miettiä koko asiaa. Välillä vaan painaa mieltä ja koen että toi on mun isoin syntini.
Kiitos ap:lle vastauksesta myös :) En onneksi nähnyt ultraa! Tai en katsonut.
[/quote]
No jos nyt niin haluaa ajatella, että tappaa niin ajatelkoot, se on hänen oikeutensa. Itselleni se tappaminen, jota en hyväksy, merkitsee kuitenkin eri asiaa.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:44"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:37"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:29"] [quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:26"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:16"] [quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:10"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 01:35"] Tein abortin. Asia josta en vaan pääse yli, enkä tiedä pystynkö/haluanko edes lapsia tuon vuoksi. Joojoo abortti ei ole murha, mutta minkäs sitä omalle päälleen voi kun siltä vaan tuntuu. Vituttaa koko päätös niin pahasti. Muistan AINA ne sanat, kun hoitaja kysyi ennen pillereiden ottoa "Ootko aivan varma?". Niinpä.. [/quote] Hukkaanheitettyä mahdollisuuttako siinä suret? Koska ei kai siihen alkioon voi kiintyä? Toisaalta mä luulen, että jos sitä mahdollisuutta aborttiin ei olisi, olisi koko raskausaikasi ollut paniikkia siitä, miten sä selviät ja miksi kävi näin jne jne. Katumista. Helppohan se on jälkeenpäin kun tilanne helpotti ajatella, että kaikki ois menny hyvin. Se ei todellakaan tunnu siltä (eikä silloin myöskään ole sitä) kun ei voi estää ongelmia abortilla. [/quote] Toi oli musta aika julmasti sanottu, nro 23. Ettei alkioon voi kiintyä. Siitä alkiosta kehittyy hyvällä säkällä vauva, ja ehkä jopa myös ihan aikuinen ihminen. En ymmärrä tota, ettei "vaan alkioon" voi kiintyä. Koskaan en ole itse ollut raskaana (valitettavasti......), mutta se pieni, millien kokoinen alkio on vaan aste seuraavaan -> vauvaan. Ja siitä -> lapsi. Ja siitä -> teini. Siitä aikuinen, vanhus.... Se pieni alkio, mihin sinun mukaasi "ei voi kiintyä", on täyden elämänmuodon alku. Pieni ihmisen alku. Pahoitteluni tästä purkauksesta. ap. [/quote] En silti näkisi, että siihen alkioon kiintyy, vaan ennemminkin siinä vaiheessa toiveisiin ja ajatuksiin että siitä tulisi vauva. Niitä voi kaivata kyllä. Ja sitten voi spekuloida "juuri sillä tilaisuudella ja yksilöllä" ja niillä geeneillä jne. että millainen olisi ollut. [/quote] No itse kyllä ajattelen, että jos saisin tietää et mun sisällä on elävä olento, ja ehkä jopa sen ultrassa näkis, ni kyllä todellakin tähän kiintyisin. ap. [/quote] Jaaha, no toivottavasti sulla ei ehkäisy petä, kun lapsi olisi ajatuksenakin mahdoton. [/quote][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:37"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:29"] [quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:26"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:16"] [quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:10"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 01:35"] Tein abortin. Asia josta en vaan pääse yli, enkä tiedä pystynkö/haluanko edes lapsia tuon vuoksi. Joojoo abortti ei ole murha, mutta minkäs sitä omalle päälleen voi kun siltä vaan tuntuu. Vituttaa koko päätös niin pahasti. Muistan AINA ne sanat, kun hoitaja kysyi ennen pillereiden ottoa "Ootko aivan varma?". Niinpä.. [/quote] Hukkaanheitettyä mahdollisuuttako siinä suret? Koska ei kai siihen alkioon voi kiintyä? Toisaalta mä luulen, että jos sitä mahdollisuutta aborttiin ei olisi, olisi koko raskausaikasi ollut paniikkia siitä, miten sä selviät ja miksi kävi näin jne jne. Katumista. Helppohan se on jälkeenpäin kun tilanne helpotti ajatella, että kaikki ois menny hyvin. Se ei todellakaan tunnu siltä (eikä silloin myöskään ole sitä) kun ei voi estää ongelmia abortilla. [/quote] Toi oli musta aika julmasti sanottu, nro 23. Ettei alkioon voi kiintyä. Siitä alkiosta kehittyy hyvällä säkällä vauva, ja ehkä jopa myös ihan aikuinen ihminen. En ymmärrä tota, ettei "vaan alkioon" voi kiintyä. Koskaan en ole itse ollut raskaana (valitettavasti......), mutta se pieni, millien kokoinen alkio on vaan aste seuraavaan -> vauvaan. Ja siitä -> lapsi. Ja siitä -> teini. Siitä aikuinen, vanhus.... Se pieni alkio, mihin sinun mukaasi "ei voi kiintyä", on täyden elämänmuodon alku. Pieni ihmisen alku. Pahoitteluni tästä purkauksesta. ap. [/quote] En silti näkisi, että siihen alkioon kiintyy, vaan ennemminkin siinä vaiheessa toiveisiin ja ajatuksiin että siitä tulisi vauva. Niitä voi kaivata kyllä. Ja sitten voi spekuloida "juuri sillä tilaisuudella ja yksilöllä" ja niillä geeneillä jne. että millainen olisi ollut. [/quote] No itse kyllä ajattelen, että jos saisin tietää et mun sisällä on elävä olento, ja ehkä jopa sen ultrassa näkis, ni kyllä todellakin tähän kiintyisin. ap. [/quote] Jaaha, no toivottavasti sulla ei ehkäisy petä, kun lapsi olisi ajatuksenakin mahdoton. [/quote][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:37"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:29"] [quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:26"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:16"] [quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:10"][quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 01:35"] Tein abortin. Asia josta en vaan pääse yli, enkä tiedä pystynkö/haluanko edes lapsia tuon vuoksi. Joojoo abortti ei ole murha, mutta minkäs sitä omalle päälleen voi kun siltä vaan tuntuu. Vituttaa koko päätös niin pahasti. Muistan AINA ne sanat, kun hoitaja kysyi ennen pillereiden ottoa "Ootko aivan varma?". Niinpä.. [/quote] Hukkaanheitettyä mahdollisuuttako siinä suret? Koska ei kai siihen alkioon voi kiintyä? Toisaalta mä luulen, että jos sitä mahdollisuutta aborttiin ei olisi, olisi koko raskausaikasi ollut paniikkia siitä, miten sä selviät ja miksi kävi näin jne jne. Katumista. Helppohan se on jälkeenpäin kun tilanne helpotti ajatella, että kaikki ois menny hyvin. Se ei todellakaan tunnu siltä (eikä silloin myöskään ole sitä) kun ei voi estää ongelmia abortilla. [/quote] Toi oli musta aika julmasti sanottu, nro 23. Ettei alkioon voi kiintyä. Siitä alkiosta kehittyy hyvällä säkällä vauva, ja ehkä jopa myös ihan aikuinen ihminen. En ymmärrä tota, ettei "vaan alkioon" voi kiintyä. Koskaan en ole itse ollut raskaana (valitettavasti......), mutta se pieni, millien kokoinen alkio on vaan aste seuraavaan -> vauvaan. Ja siitä -> lapsi. Ja siitä -> teini. Siitä aikuinen, vanhus.... Se pieni alkio, mihin sinun mukaasi "ei voi kiintyä", on täyden elämänmuodon alku. Pieni ihmisen alku. Pahoitteluni tästä purkauksesta. ap. [/quote] En silti näkisi, että siihen alkioon kiintyy, vaan ennemminkin siinä vaiheessa toiveisiin ja ajatuksiin että siitä tulisi vauva. Niitä voi kaivata kyllä. Ja sitten voi spekuloida "juuri sillä tilaisuudella ja yksilöllä" ja niillä geeneillä jne. että millainen olisi ollut. [/quote] No itse kyllä ajattelen, että jos saisin tietää et mun sisällä on elävä olento, ja ehkä jopa sen ultrassa näkis, ni kyllä todellakin tähän kiintyisin. ap. [/quote] Jaaha, no toivottavasti sulla ei ehkäisy petä, kun lapsi olisi ajatuksenakin mahdoton. [/quote] Siis anteeks ? Jos kiintyisin oman kehoni sisällä kasvavaan omaan lapseeni, se on jotenki väärin ? Mistähän ihmeestä keksit, että lapsi olis ajatuksenakin mahdoton ? ap.
[/quote]
No siitä, kun keskustelun aiheena oli abortti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin baari-illan päätteeksi kuhertelemaan yhden miespuolisen kaverini kanssa, ja kielsin häntä vastaamasta vaimonsa lukuisiin soitto- ja tekstailuyrityksiin. Seuraavana aamuna sain kuulla, että tämä vaimo oli kuollut.
Pelkästään se jo aiheutti omantunnontuskia, mitä lisäsi vielä se että seurustelin vakavasti itsekin ihan toisen miehen kanssa. Katumus nousi kuitenkin potenssiin sata vuosia tapauksen jälkeen, kun selvisi että se oli ollut itsemurha. Jäähyväiskirjeestä kävi ilmi, ettei tyttöystävä ollut enää kestänyt katsella kaverini tuntemaa vetoa muihin naisiin, mm. minuun. Koko itsemurhajuttu yksityiskohtineen selvisi minulle ihan muuta kautta, kaverini ei ole koskaan pystynyt aiheesta puhumaan.. hän ei tänäkään päivänä ole tunnustanut edes sitä, että kyseessä oli itsemurha eikä onnettomuus kuten hän kaikille kertoi. Asia on kuitenkin fakta, viranomaiskautta minulle selvinnyt.
Tuohon yöhön jos pystyisi palaamaan ja oman hölmöilynsä estämään, niin eräällä tytöllä saattaisi olla vielä äiti olemassa :(
^ Siis tarkoitin, että toivottavasti sulla ei ehkäisy silloin petä, kun raskaus on ajatuksenakin mahdoton.
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 03:10"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 03:00"]
[quote author="Vierailija" time="25.01.2015 klo 02:53"]^ Siis tarkoitin, että toivottavasti sulla ei ehkäisy silloin petä, kun raskaus on ajatuksenakin mahdoton. [/quote] Taidat olla hieman tyhmä?
[/quote]
Siis...? Kuinka niin? Ihan skarppi. Aloittaja sen sijaan ei tajunnut, että aborttikeskustelussa vauva voi olla ajatuksena mahdoton.
[/quote]
Ja kolme yhtä tyhmää ei tajua asiaa myöskään?
Uhkailin vanhemmilleni tekeväni itsemurhan. Lähin pois kotoa, kiipesin erään sillan kaiteelle aikeenani hypätä jokeen. Joku voima minut sai antautumaan ja lähdin takaisin kotiin häntä koipien välissä ja itkien. Tämä tapahtui masennusvaiheeni syvimmässä kohdassa. Monesti minulle tulee oksettava olo kun ajattelen minkälaista kärsimystä heille tuotin noilla sanoilla. Joskus iltaisin en meinaa saada unta tämän asian takia.
Meinasin heittää vauvani parvekkeelta alas, onneksi en heittänyt. Olin jonkinlaisessa lapsivuodepsykoosin tapaisessa ilmeisesti, koska kuulin vieraiden ihmisten ääniä päässäni puhumassa minulle, vaikka olin vauvan kanssa kahdestaan kotona. No eihän tuo varsinaisesti ollut paha teko, kun en tehnyt sitä, mutta edes sen ajatteleminen ja parvekkeelle päin käveleminen oli tarpeeksi paha. Minulla ei muuten ikinä ole ollut mitään ongelmia mielenterveyden kanssa, ei ennen eikä jälkeen pikkuvauva-ajan.
No joo, voisinhan minä tähän vastata vaikka olenkin maininnut asian parissa muussakin ketjussa. Ties vaikka provosoisi muita kommentoimaan. Joku voisi sanoa että pahin tekoni oli huumeiden ostaminen, mutta vielä pahempi oli se että päädyin lopulta lahjomaan poliisin koska en itse kestänyt tekoani ehkä halunnut että kukaan saisi tietää siitä. Tai no jos tarkkoja ollaan halusin vain sormenjälkeni ja dna:ni pois tiedoista, koska niiden otto rikkoi yksityisyyttäni. En siis ollut "ehtinyt" käyttämään aineita, mutta poliisin reagointi sai minut tuntemaan itseni suureksikin rikolliseksi. Joskin olin väistikkään kokenut myös traumaattisen tilanteen, joka sai minut ylireagoimaan. En voi siis sanoa katuvani, koska en ollut selväjärkinen tapahtuma aikaan, mutta joskus pohdin että pitäisikö minun lähteä pois Suomesta, koska jonkinlainen sopimus on rikkoontunut minun ja yhteiskunnan välillä. Eli paljon rajumpaa meininkiä kuin AP:n tapauksessa ;)
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="23.01.2015 klo 19:19"]Meinasin heittää vauvani parvekkeelta alas, onneksi en heittänyt. Olin jonkinlaisessa lapsivuodepsykoosin tapaisessa ilmeisesti, koska kuulin vieraiden ihmisten ääniä päässäni puhumassa minulle, vaikka olin vauvan kanssa kahdestaan kotona. No eihän tuo varsinaisesti ollut paha teko, kun en tehnyt sitä, mutta edes sen ajatteleminen ja parvekkeelle päin käveleminen oli tarpeeksi paha. Minulla ei muuten ikinä ole ollut mitään ongelmia mielenterveyden kanssa, ei ennen eikä jälkeen pikkuvauva-ajan.
[/quote]
teitkö tunteistasi pelästyneenä aloituksen palstalle? täällä kun joskus oli aloitus 'meinasin heittää vauvani parvekkeelta alas' tai jotain sinnepäin.