Järkytyin kun kaverin häissä isänsä saattoi hänet alttarille

Trollien häät.

Me oltiin niin rentoja, ettei edes kerrottu vanhemmillemme, kun menimme naimisiin.

Nainen on miehen omaisuutta. Entinen omistaja luovuttaa naisen uudelle omistajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua häiritsi myös tuo näkökulma että isä luovuttaa minut seuraavan miehen haltuun, joten ihan omin jaloin kävelin (en tosin alttarille koska en ole uskovainen). Ei silti järkytä jos muut seuraavat näitä perinteitä.

Ja jouluna ja pääsiäisenä juhlit Jeesusta, vietät adventteja ja valkea hääpuku oli neitsyytesi merkki?

Ei ollut valkoista pukua ja joulukin on alunperin pakanallinen juhla.

Mä olen kokenut asian niin, että morsiamen isä luottaa uuteen tulokkaaseen niin, että luottaa miehen pitävän huolen naisestaan ja pitää tasaveroisenaan kumppanina.

Miten herranjestas tämäkin asia voi jotakuta hiertää.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kokenut asian niin, että morsiamen isä luottaa uuteen tulokkaaseen niin, että luottaa miehen pitävän huolen naisestaan ja pitää tasaveroisenaan kumppanina.

Miten herranjestas tämäkin asia voi jotakuta hiertää.

Miten niin pitää tasaveroisena kumppanina, kun nainen ei itse edes osaa kävellä alttarille ilman tukea? Minusta morsiamenluovutus on jäänne ajalta, jolloin nainen oli kauppatavaraa.

Vierailija kirjoitti:

10/5, loistava aloitus!

Partriakaatista, misogyniasta, naisten syrjinnästä yms vouhkataan kuola lentäen jatkuvasti mutta kun mies luovuttaa naisen toiselle miehelle kuin omaisuutta tai karjaa, niin sitten pitääkin vaan "relata". :DDDDDD

Onhan niitäkin tapauksia, kun isä on kuollut ja naisen äiti suorittaa saattamisen. Mitäs se sitten on?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kokenut asian niin, että morsiamen isä luottaa uuteen tulokkaaseen niin, että luottaa miehen pitävän huolen naisestaan ja pitää tasaveroisenaan kumppanina.

Miten herranjestas tämäkin asia voi jotakuta hiertää.

Miten voi pitää tasaveroisena kumppanina naista, jonka isä luovuttaa käyttöön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kokenut asian niin, että morsiamen isä luottaa uuteen tulokkaaseen niin, että luottaa miehen pitävän huolen naisestaan ja pitää tasaveroisenaan kumppanina.

Miten herranjestas tämäkin asia voi jotakuta hiertää.

Miten niin pitää tasaveroisena kumppanina, kun nainen ei itse edes osaa kävellä alttarille ilman tukea? Minusta morsiamenluovutus on jäänne ajalta, jolloin nainen oli kauppatavaraa.

Mulla on paniikki- ja ahdistuneisuushäiriö ja todennäköisesti ihan oikeasti tarvitsisin saattajan etten pökrää matkalla :D

Ei tässäkään ketjussa miehet huutele, tässä on ihan itse naiset päättämässä muiden naisten puolesta ja viemässä päätäntävaltaa omasta elämästään 🙄

Mulle ei olisi ollut väliä olisinko kävellyt alttarille yksin, yhdessä puolison tai isän kanssa. Mutta mun isälle oli tärkeä asia päästä saattamaan mut alttarille, niin halusin kunnioittaa tässä asiassa hänen toivettaan. Ja kaunis muisto siitä hetkestä jäi itsellenikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kokenut asian niin, että morsiamen isä luottaa uuteen tulokkaaseen niin, että luottaa miehen pitävän huolen naisestaan ja pitää tasaveroisenaan kumppanina.

Miten herranjestas tämäkin asia voi jotakuta hiertää.

Miten niin pitää tasaveroisena kumppanina, kun nainen ei itse edes osaa kävellä alttarille ilman tukea? Minusta morsiamenluovutus on jäänne ajalta, jolloin nainen oli kauppatavaraa.

Mulla on paniikki- ja ahdistuneisuushäiriö ja todennäköisesti ihan oikeasti tarvitsisin saattajan etten pökrää matkalla :D

Ei tässäkään ketjussa miehet huutele, tässä on ihan itse naiset päättämässä muiden naisten puolesta ja viemässä päätäntävaltaa omasta elämästään 🙄

Miksi et voisi kävellä yhdessä puolisosi kanssa sinne alttarille, miksi tarvitset saattajaa?

Me käveltiin miehen kanssa ihan yhdessä maistraatissa vihkijän eteen. Itselle ei olis tuntunut luontevalta et isä saattaa. Ymmärrän, että joillekin se on vaan kiva perinne, jokainen tavallaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulle ei olisi ollut väliä olisinko kävellyt alttarille yksin, yhdessä puolison tai isän kanssa. Mutta mun isälle oli tärkeä asia päästä saattamaan mut alttarille, niin halusin kunnioittaa tässä asiassa hänen toivettaan. Ja kaunis muisto siitä hetkestä jäi itsellenikin.

Meillä isä taas kysyi, miksi en voi tehdä kuten vanhempani aikanaan eli astella yhdessä kohti alttaria, miksi miehen pitää odottaa minua siellä ja isän lahjoittaa tyttärensä pois - etenkin, kun olin asunut miehen kanssa yhdessä jo yli 5 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän Suomen perinteistä ja juhlien arvoista on jäljellä 30 vuoden jälkeen.

Kävelläänkö silloin hääpaikalle viherpirtelö kourassa ja ollaan niin rentoja.

Missä vaiheessa Suomessa on ollut perinteenä, että isä taluttaa morsiamen alttarille? Iät ja ajat täällä on aviopari tullut alttarille yhdessä ja vasta jenkkiläisten elokuvien ja sarjojen yleistyessä televisiossa on keksitty, että isä voikin saattaa tyttärensä.

Järkytyit kun alttarilla odotti naisen puoliso?

Kuka siellä olisi pitänyt olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kokenut asian niin, että morsiamen isä luottaa uuteen tulokkaaseen niin, että luottaa miehen pitävän huolen naisestaan ja pitää tasaveroisenaan kumppanina.

Miten herranjestas tämäkin asia voi jotakuta hiertää.

Miten niin pitää tasaveroisena kumppanina, kun nainen ei itse edes osaa kävellä alttarille ilman tukea? Minusta morsiamenluovutus on jäänne ajalta, jolloin nainen oli kauppatavaraa.

Mulla on paniikki- ja ahdistuneisuushäiriö ja todennäköisesti ihan oikeasti tarvitsisin saattajan etten pökrää matkalla :D

Ei tässäkään ketjussa miehet huutele, tässä on ihan itse naiset päättämässä muiden naisten puolesta ja viemässä päätäntävaltaa omasta elämästään 🙄

Miksi et voisi kävellä yhdessä puolisosi kanssa sinne alttarille, miksi tarvitset saattajaa?

Isäni on kuollut, mutta mielelläni haluaisin veljeni tai äitini puolison mukaan henkiseksi tueksi ennenkuin "siirryn lapsuuden perheestä omaani". Ehkä enemmän veljeni kun paljon ollaan koettu yhdessä ja pidetty huolta toisistamme. Veljeeni luotan kuitenkin eniten tässä maailmassa, jopa enemmän kuin kumppaniini.

Miksi mä en saisi tehdä kuten parhaalta tuntuu?

Itseä jäisi ainakin harmittamaan, jos tässä asiassa kuuntelisin yleisiä mielipiteitä.

Veljeni vaimo on myös menettänyt isänsä nuorena, eikä kaivannut saattajaa, yhdessä kävelivät ja sekin oli hyvin kaunis tilaisuus jota kunnioitin.

Jos äitini vielä myöhemmällä iällä avioituu kumppaninsa kanssa, niin tehköön hänkin aivan kuten haluaa. Veikkaan kuitenkin, että hänkin haluaisi jomman kumman lapsistaan saattamaan.

Näinhän se kuuluu tehdäkin.

Vierailija kirjoitti:

Nainen on miehen omaisuutta. Entinen omistaja luovuttaa naisen uudelle omistajalle.

En usko tähän pätkän vertaa, mutta mieluummin kävelisin alttarille jonkun läheisen ja minut tuntevan ihmisen kanssa, olkoon se sit isä, äiti tai ystävä. Joku joka musta on huolehtinut ja joku, jonka kanssa olen elämääni jakanut.

Mä kyllä toivoisin että mut talutettaisiin köysissä alttarille ja mielellään suukapula suussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kokenut asian niin, että morsiamen isä luottaa uuteen tulokkaaseen niin, että luottaa miehen pitävän huolen naisestaan ja pitää tasaveroisenaan kumppanina.

Miten herranjestas tämäkin asia voi jotakuta hiertää.

Miten voi pitää tasaveroisena kumppanina naista, jonka isä luovuttaa käyttöön?

Minun isäni ainakin piti huolta, opasti, rakasti ja oli aina tukena ja turvana ennen kuolemaansa.

Ainakin mä kokisin, että tuo olisi isältä suuri luottamuksen ja kunnioituksen osoitus eikä omaisuuden luovutus.

Perinteiden merkitykset muuttuu ajan mukana, miksi niistä pitää ihan periaatteen vuoksi nillittää?

Miksi morsiamen ryöstöstä ei kukaan nosta meteliä?