Valikoivatko terapeutit asiakkaitaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mikään autuaaksi tekevä juttu, että pääsee kenen tahansa terapeutin juttusille. Sen tulisi olla sopiva terapeutti ja terapiasuuntaus just sulle ja sun ongelmille että siitä olisi apua.

Ei ole oikein, että on asiakkaan oman osaamisen varassa osata etukäteen valita itselle sopiva terapiasuuntaus. Eikä sekään, että asiakkaan pitää käydä mahdollisesti useilla sadan euron tutustumiskäynneillä selvittämässä sopivuutta, jonka sitten kuitenkin lopulta päättää tuo asiakkaitaan valikoiva terapeutti, eikä siis palvelusta maksanut asiakas.

Tähän pitäisi ehdottomasti saada asiantunteva välikäsi.

Miten joku sairaanhoitaja tai vastaava voi tietää millaisen terapian joku haluaa ja tarvitsee ja kenen terapeutin kanssa synkkaa?

Mikä helvetin sh? Onko ”välikäsi” aina sh? Tarkoitin henkilöä, joka on tutustunut asiakkaan psykiatriseen historiaan ja diagnooseihin, ehkä myös aiemman hoidon psykologien lausuntoihin. Kun tulee aika hakea terapiaa, hän tietää mitä suuntausta lähdetään etsimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä - ja niin pitääkin tehdä. Onnistunut psykoterapia tarkoittaa sitä, että ihmisellä on edes jollain lailla kapasiteettia käsitellä asioita ts. riittävästi älykkyyttä.

Jos elämä on ihan prseellään monelta eri elämänalueelta mm. päihteiden käyttö, niin psykoterapia ei vain ole se oikea tie lähteä asiaa setvimään.

Jo pelkästään nämä ”kaikki elämäni ongelmat aiheutuvat siitä, että minua on koulukiusattu 20 vuotta sitten” kertoo sen, että terapia on mennyt pahasti pieleen. Uutinen: Kaikki ovat olleet jonkinlaisen kiusaamisen ja pään uskomisen kohteena koulussa. Se on ihan normaalia ryhmädynamiikkaa.

Kun jokainen yrittää haalia itselleen säälipisteitä kiusaamisen uhrina, todelliset kiusaamisen uhrit hukkuvat massaan. Niitäkin nimittäin on, jotka tosissaan saavat turpiinsa ja tarvitsisivat apua, mutta huomion kerääkin nämä muutamat isoääniset säälin kerääjät.

Toki päihdeongelmat on hoidettava usein ensin. Poikkeuksena epävakaa persoonallisuushäiriö, jossa nykyään suositellaan hoitamaan päihdeongelmaa ja epävakautta rinnakkain, koska yleensä päihdeongelma on silloin epävakauden oire, ja sitä voi olla hankala saada hallintaan ilman epävakauden hoitoa.

Ja sitten: Ei pidä paikkaansa, että kaikkia olisi kiusattu, eikä kiusaaminen ole normaalia ryhmädynamiikkaa, vaan henkistä ja/tai fyysistä väkivaltaa. Usein se täyttä jopa rikoksen tunnusmerkit. Kiusaaminen on traumaattinen tapahtuma ja usein syynä monenlaisiin psyykkisiin sairauksiin, kuten sosiaalisten tilanteiden pelkoon.

.

Jokaisessa ryhmässä nahistellaan ja haetaan omaa paikkaa. Se kuuluu asiaan myös aikuisilla.

On kuitenkin osa porukkaa, jotka pitävät tätä kiusaamisena. Joka asia, mikä ei mene mieliksi tai siitä on tullut paha mieli tyyliin ”Tänään Maija haluaa leikkiä Millan kanssa, eikä minun kanssa. ” on sitten kiusaamista. Kyse on lähinnä siitä, että onko se kiusaamista, vaikka varmasti paha mieli tulee? Ei ole kiusaamista. Maija vain tänään haluaa leikkiä Millan kanssa. Asiassa ei ole mitään taka-ajatuksia. Piste. Ei se ole kiusaamista, vaan Maijan oikeus päättää, kenen kanssa hän haluaa viettää tänään aikaa. Sitäkin pitää kunnioittaa.

Täysin eri asia kokonaan on pitkäkestoiset, jatkuvat, pahimmillaan järjestäytyneet ja toisen ihmisen nöyryyttämiseen tai simputtamiseen tähtäävät toimet - ihan sama, miten hienovaraisia ne ovat. Kiusaamiseen kuuluu ajallinen jatkuvuus. Satunnainen pään aukominen tai yhteisestä leikistä ulos jättäminen on vain todella huonoa käytöstä, mihin pitää puuttua - koska siitä voi vähitellen syntyä kierre ja kiusaamista.

Mutta pohjimmiltaan lähtökohta tässä on ihan normaalia ihmisten käyttäytymistä, mihin kasvatuksella onneksi voidaan vaikuttaa.

Niin, on nahistelua, johon voi joskus liittyä pään aukomistakin. Kun puhutaan kiusaamisesta, ei puhuta nyt mistään nahistelusta, vaan siitä, kun järjestelmällisesti porukalla pyritään alistamaan ihmistä, joka ei yleensä pysty puolustautumaan. Puhutaan siis tahallisesta ihmisen rääkkäämisestä, ja se on sitä, mikä traumatisoi, eikä se ole normaalia ryhmädynamiikkaa. Toki jos uskot tietäväsi paremmin, voit mennä kertomaan psykiatrilleni, että hän on väärässä.

Voisiko siis sanoa tämän keskustelun pohjalta, että psykoterapeuteilla on sekä hyviä että huonoja syitä valikoida asiakkaitaan. Ja silloinkin kun terapeutti on valikoiva huonoista syistä, niin hän voi silti aina vedota hyväksyttäviin syihin, eikä lopulta kukaan saa tietää mitkä olivat hänen todelliset syyt jättää joku henkilö valitsematta asiakkaakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoterapiasuuntauksia on monenlaisia ja niin on myös asiakkaita. 

Ei ole mitään järkeä käyttää yhteiskunnan varoja sellaiseen raskaaseen ja kalliiseen hoitoon silloin kun siitä ei ole todennäköisesti potilaalle hyötyä. Se, että on varmasti mukavaa käydä pöpisemässä jonkun luona kerran viikossa vuosikausia, ei kuulu yhteiskunnan korvaamiin hoitoihin. Jos terapia ei edisty, se ei ole parantavaa hoitoa.

Vastuuttaminen ei ole syyllistämistä. Psykoterapiahoito on tyypiltään juuri sellaista, että se vaatii asiakkaalta paljon voimia ja jaksamista, kykyä ottaa vastuuta omasta hoidostaan ja toipumisestaan. Jos potilas ei ole riittävän voimissaan, ei psykoterapiaa voida aloittaa. Vertauksia vaikka kirurgisista hoidoista: eihän kaikkia potilaita voi leikatakaan muun somaattisen kunnon vuoksi. Yleensäkään kaikki hoidot tai lääkkeet eivät suinkaan sovi kaikille ja kaikkiin tauteihin.

Psykoterapeutit valitsevat tosiaan potilaitaan joiltain osin. Yksi on psykoterapeutin oma osaaminen ja mihin terapiasuuntaukseen hän on opiskellut. Vertaus taas kirurgiasta: käsikirurgi harvoin osaa leikata sydäntä ja päinvastoin. Jos potilas tarvitsee hyvin tiivistä hoitoa, eikä tarjolla ole kuin kertaviikkoisia aikoja, on aloittaminen turhaa. Tuore vastavalmistunut terapeutti ei ehkä pysty hoitamaan vielä hyvin syvästi vaurioittunutta ihmistä. Joissain tapauksissa aloitettu mutta toimimattomaksi osoittautunut ja siksi keskeytynyt terapia voi jopa vaurioittaa potilasta psyykkisesti; varmaan useimmat ymmärtävät, että eettisempää olisi tällöin ollut olla aloittamatta koko hoito.

Työskentelen lääkärinä, joka työkseen ohjaa potilaita psykoterapioihin. Minulla on terapiakoulutus myös itselläni, mutta nykyisessä psykiatripulassa ehkä jollain lailla kumminkin pystyn auttamaan useampia ihmisiä lääkärinä kuin psykoterapeuttina. 

Sanopa lääkärinä suoraan, onko mielestäsi hyvä suuntaus kun laitospaikkoja vähennetään? Pelkäätkö kirjoittaa jollekin M3-päätöksen?

Kysymyksesi menivät vähän kauan keskustelun aiheesta eli terapioista. Mutta lyhyesti, en pelkää allekirjoittaa mitään päätöstä silloin kun se on perusteltu. Ja laitospaikkoihin liittyvät asiat taas ovat niin moniulotteisia ja liittyvät niin moniin asioihin tässä yhteiskunnassa, että mahdotonta on "sanoa suoraan, onko hyvä vai huono" joku "suuntaus". 

Ehkä pidetään tämä keskustelujuoste kuitenkin jatkossa näissä terapioissa. 

Miksi niin monet ovat kommentoineet, että terapeutit eivät ota asiakkaaksi päihdeongelmaisia? Koska eihän paihdeongelmaisille edes anneta lähetettä psykoterapiaan!

Vierailija kirjoitti:

Valikoivuus saattaa

näkyä asiakkaille päin esimerkiksi siten, että kun etsit terapeuttia, ja jos vaikutat sähköpostisi perusteella ns. vaikealta tapaukselta, niin et saa vastauksia lähettämiisi sähköpostikyselyihin.

Tiedä tästä, mutta etsin itselleni ja lapselleni yksilöterapeuttia, kun äkillinen tragedia kohtasi perhettämme. Olin yhteydessä Kelan kilpailuttamiin terapeutteihin sähköpostitse. Oli käsittämätöntä, että moni ei vastannut mitenkään. "En voi ottaa uusia asiakkaita"-viesti olisi helpottanut kovasti terapeutin etsinnässä

Onko kenelläkään tiedossa tutkimuksia siitä, että mistä syistä suomalaisilla psykoterapialähetteen saaneilla on jäänyt terapeutti löytämättä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valikoivuus saattaa

näkyä asiakkaille päin esimerkiksi siten, että kun etsit terapeuttia, ja jos vaikutat sähköpostisi perusteella ns. vaikealta tapaukselta, niin et saa vastauksia lähettämiisi sähköpostikyselyihin.

Tiedä tästä, mutta etsin itselleni ja lapselleni yksilöterapeuttia, kun äkillinen tragedia kohtasi perhettämme. Olin yhteydessä Kelan kilpailuttamiin terapeutteihin sähköpostitse. Oli käsittämätöntä, että moni ei vastannut mitenkään. "En voi ottaa uusia asiakkaita"-viesti olisi helpottanut kovasti terapeutin etsinnässä

Koko tämä terapiaanpääsyprosessi on tällä hetkellä äärettömän raskas ja kuormittava sekä asiakkaille, kuten teidän perheelle, että niille terapeuteille. Kuten jossakin aiemmista viesteistä mainittiinkin, terapeuttien sähköpostit kirjaimellisesti tulvivat ja jotkut jopa tukkeutuvat viesteistä. Niiden kaikkien avaaminen on täysin mahdotonta, saati jokaiseen vastaaminen. Asiaan ehkä olisi ratkaisu, jonka  nokkelimmat ovat jo hoksanneetkin, eli automaattivastaus "en voi ottaa uusia asiakkaita". Tunnen terapeutteja, jotka ovat kuormittuneet enemmän noista viesteistä ja omasta rajallisuudestaan ja tilanteen mahdottomuudesta kuin konsanaan omista potilaistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Onko kenelläkään tiedossa tutkimuksia siitä, että mistä syistä suomalaisilla psykoterapialähetteen saaneilla on jäänyt terapeutti löytämättä?

Entä tilastotietoa että kuinka monelta jää etsiminen kesken? Suomessa kuitenkin rajallinen määrä ammattilaisia ja lähetteitä luultavasti tehdään enemmän kuin on terapeutteja.

Laitoin viestiä 50 terapeutille pk-seudulla, joista pääsin kolmelle tutustumiskäynnille. Valitsin terapeuttini kolmesta eri terapeutista, joista kaikki olisivat olleet valmiita jatkamaan kanssani. Valitsemani terapeutti selitti itse tutustumiskäynnillä, että hänellä ei ole mitään henkilökohtaista estettä ottaa minua vastaanotolleen. Hän puhui tässä kohtaa lähinnä siitä, ettemme ole sukulaisia tai tuttuja tms. Uskon, että molemmilla oli myös tunne, että ollaan samalla aaltopituudella, joten käyntejä olisi helppo jatkaa.

Yksi näistä terapeuteista ei esitellyt itseään millään tavalla (koulutus, työkokemus ym.), eikä hänestä löytynyt netistäkään mitään muuta tietoa kuin yrityksen tiedot. Kerroin vastaanotolla, että lähisukulaiseni oli vasta kuollut, eikä terapeutti sanonut edes "Otan osaa". Mielestäni ihan kohteliasta sanoa tuntemattomallekin. Terapeutti alkoi myös pelkän ensi tapaamisen aikana painostaa minua tapaamaan yhtä itseäni traumatisoinutta sukulaista, jota olin vältellyt vuosikymmeniä. Jäi vain outo olo koko terapeutista, enkä halunnut jatkaa tapaamisia.

Älkää jääkö tympeän terapeutin asiakkaiksi, vaikka kuinka turhauttaisi ja väsyttäisi terapeutin etsintä. Äänestäkää jaloillanne, koska asiakkaallakin on vapaus valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole mikään autuaaksi tekevä juttu, että pääsee kenen tahansa terapeutin juttusille. Sen tulisi olla sopiva terapeutti ja terapiasuuntaus just sulle ja sun ongelmille että siitä olisi apua.

Ei ole oikein, että on asiakkaan oman osaamisen varassa osata etukäteen valita itselle sopiva terapiasuuntaus. Eikä sekään, että asiakkaan pitää käydä mahdollisesti useilla sadan euron tutustumiskäynneillä selvittämässä sopivuutta, jonka sitten kuitenkin lopulta päättää tuo asiakkaitaan valikoiva terapeutti, eikä siis palvelusta maksanut asiakas.

Tutkimusten mukaan suuntauksella ei ole väliä, vaan henkilökemioilla. Joten asiakkaan ei tarvitse valita mitään muuta kuin se terapeutti, josta tykkää. Niistä, joilla on vapaita aikoja ja jotka kokevat voivansa sinua auttaa.

Potilaalla on oikeus valita terapeuttinsa, mutta terapeutillakin on oikeus valita asiakkaansa. Kampaajakin voi kieltäytyä hoitamasta afrotukkaa, jos hänellä ei ole osaamista sen hoitamiseen.

En tajua, miksi tästäkin asiasta täytyy uhriutua?

Samaa mieltä.

Hain itse psykoterapeutilta apua vaikeassa työkiusaamistilanteessa. En puhu työpaikkakiusaamisesta, sillä olen yksinyrittäjä/freelancer tunnetusti epävarmalla ja suht huonosti tuottavalla alalla.

Koska maksoin hoidon alkuun kokonaan itse, ei tullut mieleenkään valittaa siitä, että tutustumiskäynti on maksullinen. Löysin terapeutin helposti – varmasti motivoituneisuuteni näkyi ja vaikutti asiaan.

Hoidon aikana terapeutti esitteli Kelan kuntouttavan psykoterapian mahdollisuuden ja suostutteli minut kokeilemaan sitä. Hakemus meni läpi ja olen siitä edelleen valtavan kiitollinen.

Yrityksenikin on pystyssä. En pudonnut kertaakaan työkyvyttömyyden puolelle.

_______

Kannattaa tosiaan muistaa, että kuntouttavan psykoterapian tarkoitus on palauttaa tai ylläpitää työkykyä. Psykoterapiaa on mahdollista saada myös akuutin hoidon osana, opiskellessa, lapsena ja yksityisesti. Hoito voidaan korvata kokonaan, osittain, tai sen voi maksaa kokonaan itse. Myös psykoterapeutit maksavat itse opintoihinsa kuuluvan terapian, kuten kaikki opinnotkin.

Pakko kysyä: onko kenelläkään jo tutustumiskäynnillä terapeutti tuonut esiin hengellisiä aspekteja? Ei välttämättä kristillisiä, mutta hengellisiä kuitenkin? Minut tällainen yllätti täysin.

Vierailija kirjoitti:

Pakko kysyä: onko kenelläkään jo tutustumiskäynnillä terapeutti tuonut esiin hengellisiä aspekteja? Ei välttämättä kristillisiä, mutta hengellisiä kuitenkin? Minut tällainen yllätti täysin.

Joskushan on tietysti aika tärkeää jotenkin ymmärtää myös asiakkaan "uskomusjärjestelmää" tai vastaavaa, jotta voi ymmärtää miltä pohjalta tämä maailman asioita ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko kysyä: onko kenelläkään jo tutustumiskäynnillä terapeutti tuonut esiin hengellisiä aspekteja? Ei välttämättä kristillisiä, mutta hengellisiä kuitenkin? Minut tällainen yllätti täysin.

Joskushan on tietysti aika tärkeää jotenkin ymmärtää myös asiakkaan "uskomusjärjestelmää" tai vastaavaa, jotta voi ymmärtää miltä pohjalta tämä maailman asioita ajattelee.

Ei vaan omiaan - siis terapeutin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko kysyä: onko kenelläkään jo tutustumiskäynnillä terapeutti tuonut esiin hengellisiä aspekteja? Ei välttämättä kristillisiä, mutta hengellisiä kuitenkin? Minut tällainen yllätti täysin.

Joskushan on tietysti aika tärkeää jotenkin ymmärtää myös asiakkaan "uskomusjärjestelmää" tai vastaavaa, jotta voi ymmärtää miltä pohjalta tämä maailman asioita ajattelee.

Ei vaan omiaan - siis terapeutin.

Tuonut omiaan esille? vai että terapeutin on tärkeä ymmärtää omia hengellisiä aspektejaan...

Minusta siis omien hengellisten aspektien esille tuominen kuulostaa aika epäammatilliselta, mutta eihän se kiellettyä ole, ja jos terapeutin terapia jopa perustuu moiseen, niin parasta tuoda asia esiin heti ensi tapaamisella.

Ja totta kai, tärkeää on terapeutin  ymmärtää omia hengellisiä aspektejaan ja uskomusjärjestelmiään.

Vierailija kirjoitti:

Pakko kysyä: onko kenelläkään jo tutustumiskäynnillä terapeutti tuonut esiin hengellisiä aspekteja? Ei välttämättä kristillisiä, mutta hengellisiä kuitenkin? Minut tällainen yllätti täysin.

Ei, ja jos olisi, olisin minä häipynyt. Tiedän kyllä tällaisia tapauksia, kyse on ollut itämaisista vaikutteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko kysyä: onko kenelläkään jo tutustumiskäynnillä terapeutti tuonut esiin hengellisiä aspekteja? Ei välttämättä kristillisiä, mutta hengellisiä kuitenkin? Minut tällainen yllätti täysin.

Ei, ja jos olisi, olisin minä häipynyt. Tiedän kyllä tällaisia tapauksia, kyse on ollut itämaisista vaikutteista.

Oliko nimikesuojattu psykoterapeutti vai ihan mikä vain jännäterapeutti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko kysyä: onko kenelläkään jo tutustumiskäynnillä terapeutti tuonut esiin hengellisiä aspekteja? Ei välttämättä kristillisiä, mutta hengellisiä kuitenkin? Minut tällainen yllätti täysin.

Ei, ja jos olisi, olisin minä häipynyt. Tiedän kyllä tällaisia tapauksia, kyse on ollut itämaisista vaikutteista.

Oliko nimikesuojattu psykoterapeutti vai ihan mikä vain jännäterapeutti?

Nimikesuojattu. Eikä pohjakoulutukseltaan todellakaan mikään teologi.

Valikoivat kyllä, eikä siinä ole mitään väärää. Hyvä kaverini on terapeutti.

Niin kauan kuin terapeutit toimivat yksityisellä yrittäjinä, tulee hoito olemaan eliitin paapomista. Vähäosaisille tätä ei suoda. Ehkä joskus vielä toisin.