Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
harkitsen toista lasta, mutta mietin pilaako se kaiken
22.01.2015 |
Minulla nyt siis 1-vuotias lapsi ja tämä vauvavuosi on ollut elämäni parasta aikaa ja aion joka tapauksessa hoitaa kotona lapseni kolmivuotiaaksi. Mietin vaan, että onko mahdollista että seuraava lapsi muuttaisi kaiken. Voisinko ottaa arjen sitten raskaammin. En ole siivouahullu, enkä ahdistu normaalista kiukuttelusta lainkaan..
Onko kellään kokemusta siitä että lapsiperhearki on aivan ihanaa ja sitten omat filikset muuttuu yhtäkkiä täysin? Onko täällä ketään kellä toinen lapsi on muuttanut ihanan arjen rankaksi pyörittämiseksi?
Kommentit (31)
Ei kun arki muuttuu paremmaksi, kun on kaksi lasta suht pienellä ikäerolla. Et joudu itse viihdyttäjäksi sitten kun lapset vähän kasvaa ja leikkii keskenään. Ja minustakin toisen lapsen vauva-aika oli paljon mukavampaa, kun oli se esikoinen myös seurana. Arjen organisointiin kahden pienen kanssa tottuu äkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painin samanlaisen ongelman kanssa! Vauvan kanssa on ollut niin ihanaa, ihana ja nauravainen tyttö. Mitä jos vauva nro 2 ei olekaan sitä, vaan 24/7 huutava koliikkivauva? Ja vauva nro 1 aloittaakin julmetun uhmaiän yhtaikaa? En halua että minusta tulee naama sinisenä huutava raivomutsl, joka on liian väsynyt edes pukemaan puhtaita housuja kun käy lähikaupassa.
Mutta, minulla itselläni on sisaruksia, joista on koko elämäni ajan ollut suuri tuki, ja olen niin onnellinen heistä. Läheisin ihminen (mieheni jälkeen) on toinen sisareni. Lapsena oli aina leikkikavereita, teininä valvottiin siskon kanssa yömyöhään puhuen pojista ja meillä oli aina hauskaa. Tämän haluaisin kyllä omalle lapselleni.
Mulla oli maailman helpoin lapsi 2,5-vuotiaaksi saakka. Sitten tuli kuvaan aivan mieletön uhma johon kuului lyöminen, pureminen ja piiiitkät raivokohtaukset. Olin aivan loppu tuolloin ja mieli oli todella musta. Nyt tuo vaihe on ohi, mutta olen silti aivan äärimmäisen onnellinen siitä, että mulla ei ole toista lasta. Vaikka joudunkin olemaan lapsen leikittäjä, ei haittaa yhtään! Mieluummin näin kun että täällä kasvaisi toinen ihmisalku mahdollisesti samanlaisella temperamentilla kuin esikoinen.
Ainoa mikä harmittaa, niin isosisko on muuttunut, selvästi raskasta kun vauva vie huomiota.
On paljon vihaisempi, ennen hymyili, nyt normaaleita, hauskojakin asioita sanoo ihmeellisellä äänellä. Toivottavasti tasaantuu. Koitetaan vaan huomioda tarpeeksi. Välillä on todella paha mieli, kun tuntuu että on "pilannut" lapsensa onnen. Mutta toisaalta näyttää pitävän vauvasta, haluaa halailla, pussata, tuo leluja jne., ehkä hetken päästä kaikki on paremmin.
Teille varmaan tulisi pienempi ikäero, voi olla helpompaa. Meillä oli kolmevuotias isosisko vauvan syntyessä.
mulla lapset 2v3kk, ja 3kk. tytöllä jumalaton uhma päällä, vauva valvottaa.. mutta toisaalta 2v ei vielä niin hyvin tajua olla mustis, kun jo kolmevuotias, 2v unohtaa jo ehkä parissa kuukaudessa, että on koskaan ollutkaan aikaa ilman vauvaa. tottakai meilläkin on mustasukkaisuutta ja reagoi vauvantuloon mm. iltaisin ennen niin helpot nukkumaanmenot oli ekan kk.n ajan yhtä helvettiä. mutta tyttö on kuitenkin vauvalle pääasiassa aivan ihana, suukottelee, halii, mutta muuten sopivalla tavalla välinpitämätön, ei esim häiriinny jos vauva iltaisin rääkyy, leikkii tavallisesti omassa huoneessaan ennen nukahtamista jne.
tämä poikapallero tosiaan.. on kyllä haastavampi kuin esikoinen. mutta. esikoisella kun oli jokin vaihe (milloin jokin tietty asia valvotti, milloin ei syönyt, milloin raivosi rinnalla) niin ajattelin; TÄMÄ ON NYT TÄTÄ LOPUN IKÄÄ. nyt kakkosella kun on jotain ongelmia, en ressaa ollenkaan niin paljon, tiedän, että menee hetkessä ohi.. aika menee niin paljon äkkiempää.. tietää miten nopeaa se vauvavuosi menee.. osaa nauttia siitä ehkä enemmän.. esikoisen kohdalla jotenkin odotti vaan, että olispa jo sen ja sen ikänen että vois sitä ja tätä, se harmittaa nyt jälkikäteen.. että itse voin kyllä siis suositella kahta lasta, 2v ikäerolla :) saa nähdä miten tämä meillä jatkuu sitten, kun ovat eri sukupuolta, leikkiivätkö keskenään hyvin jne.. aika näyttää!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ajattelin mun ihanasta kultamussukkaesikoisesta etten halua ketään kilpailijaa joka veisi hänen erityislaatuisen paikkansa perheessämme. Minä sain siskon, kun olin 2 vuotta ja risat ja vihasin häntä sydämestäni. Ystävystyimme oikeasti vasta aikuisina. Nyt kun esikoinen on eskarissa tiedän että meidän perheessä on aikaa ja voimavaroja toiselle lapselle. Heistä ei tule leikkikavereita, mutta muuten läheiset, sillä eskari-ikäinen osaa jo suhtautua kypsästi siihe ettei ole enää pian maailmannapa ja hän on ehtinyt jo kaivata sisarusta.
Minä tiedän ihmisen jolla meni koko elämä sekaisin moneksi vuodeksi, kun ei kestänyt tätä vauva-taapero yhdistelmää.
Meillä lapset reilu 1,5-vuoden erolla. Rankkaa oli aluksi, mutta myöhemmin pienestäkin ikäerosta löytyy paljon hyviä puolia. Kyllä sen kestää ja toki on niitä ihania ja unohtumattomia hetkiä, niin molempien kanssa erikseen, kuin myös sisarusten kesken. Äidit on vahvaa tekoa! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain kolme tervettä lasta ja harkitsin neljättä, mutta en uskaltanut enää. Terveittenkin kanssa on ollut rankkaa, niin pelkäsin, että seuraava lapsi olisi jotenkin sairas, enkä olisi jaksanut sitä. Ajattelin, että tilastollisesti ja iänkin puolesta aloin jo olla heikoilla, niin annoin olla. Muuten olen sitä mieltä, että mieluummin kaksi lasta kuin yksi, ainakin omalla kohdallani. Kolmas oli sitten rankempi. Asiat riippuvat niin monista seikoista kuten kuinka hyvin tai huonosti lapset (=vanhemmat) nukkuvat yönsä jne.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 21:48"]Ei kun arki muuttuu paremmaksi, kun on kaksi lasta suht pienellä ikäerolla. Et joudu itse viihdyttäjäksi sitten kun lapset vähän kasvaa ja leikkii keskenään. Ja minustakin toisen lapsen vauva-aika oli paljon mukavampaa, kun oli se esikoinen myös seurana. Arjen organisointiin kahden pienen kanssa tottuu äkkiä.
[/quote]
Eli sinulla on sisko ja olet onnellinen hänestä. Minulla ei ole sisaruksia enkä ole koskaan osannut niitä kaivata. Eiköhän ole tärkeintä että ihminen on onnellinen omaan elämäänsä eikä oleta että näin tai noin kuuluu olla, muuten on onneton.
Lapsesi olisi ollut varmasti yhtä onnellinen myös ilman sisaruksia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 21:39"][quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 21:10"][quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 20:58"]Olisin elämässäni katunut eniten jos en olisi lapsille sisaruksia suonut. Ei se toinen mitään muuta. Itsellä on useampi tuttu joka on ainut lapsi ja heille usein kertyy einiin kivoja luonteenpiirteitä. Ei tarvitse ajatella muita.
Se kuinka paljon siskokset leikkii ja touhuu yhdessä. Sitä ei voi korvata.
[/quote]
Höpö tuollaista ajattelua. Sisarus on niin kaukainen asia ainoalle lapselle ettei sitä osaa edes kaivata :)
[/quote]
Ei tietenkään osaa kaivata.
Se, kun näkee kun siskokset touhuaa yhdessä jo pienenä ja nyt isona lämmittää sydäntä kovasti. Itsella on onneksi sisko myös. Ei semmosta mikään kaveri korvaa.
[/quote]
^Piti vastata tähän kommenttiin!
31
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 21:10"][quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 20:58"]Olisin elämässäni katunut eniten jos en olisi lapsille sisaruksia suonut. Ei se toinen mitään muuta. Itsellä on useampi tuttu joka on ainut lapsi ja heille usein kertyy einiin kivoja luonteenpiirteitä. Ei tarvitse ajatella muita.
Se kuinka paljon siskokset leikkii ja touhuu yhdessä. Sitä ei voi korvata.
[/quote]
Höpö tuollaista ajattelua. Sisarus on niin kaukainen asia ainoalle lapselle ettei sitä osaa edes kaivata :)
[/quote]
Ei tietenkään osaa kaivata.
Se, kun näkee kun siskokset touhuaa yhdessä jo pienenä ja nyt isona lämmittää sydäntä kovasti. Itsella on onneksi sisko myös. Ei semmosta mikään kaveri korvaa.