Lue keskustelun säännöt.
harkitsen toista lasta, mutta mietin pilaako se kaiken
22.01.2015 |
Minulla nyt siis 1-vuotias lapsi ja tämä vauvavuosi on ollut elämäni parasta aikaa ja aion joka tapauksessa hoitaa kotona lapseni kolmivuotiaaksi. Mietin vaan, että onko mahdollista että seuraava lapsi muuttaisi kaiken. Voisinko ottaa arjen sitten raskaammin. En ole siivouahullu, enkä ahdistu normaalista kiukuttelusta lainkaan..
Onko kellään kokemusta siitä että lapsiperhearki on aivan ihanaa ja sitten omat filikset muuttuu yhtäkkiä täysin? Onko täällä ketään kellä toinen lapsi on muuttanut ihanan arjen rankaksi pyörittämiseksi?
Kommentit (31)
Voitko kaks avata hieman :) kiitos!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksinkö olet hankkimassa? Kun puhut minä-muodossa?
Jo otsikkosi särähtää rumasti, saatikka lopputeksti.
Plää plää. Aviomieheni kanssa. Miehen puolesta saa tulla jos tullakseen. Jäin vaan itsekseni miettimään kannattaako.
Ap
Mulla sama ongelma, mies haluaisi jo toisen (meillä myös 1 vuotias) mutta mua pelottaa että entä jos arjesta tulee kamalan raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämäni paras päätös on ollut hankkia vain yksi lapsi. Elämä on näin juuri parasta :)
7. Niin ja kun ekan kanssa ei tiedä yhtän mitä on tulossa. Uhmat yms. Millainen on 2,3, vuotias, tai kouluikänen.. Haluaisin kuitenkin lapselle sisaruksen. Moni taas kellä kolmen neljän vuoden ikäero on sanonut et kaikki alkaa alusta justkun edellinen alkaa olee itsenäisempi..
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asenteesi kuulostaa siltä, että kyllä pärjäät hyvin! Rankempaahan kahden kanssa ainakin aluksi on, varsinkin jos lapsi sattuu olemaan vaativampi. Ongelma ei niinkään ole siivoaminen tai kiukuttelu vaan monien tarpeiden yhteensovittaminen. Esimerkiksi lähteminen johonkin kahden kanssa vaatii enemmän suunnittelua ja vaivaa. Mutta kyllä sinä pärjäät!
Olisin elämässäni katunut eniten jos en olisi lapsille sisaruksia suonut. Ei se toinen mitään muuta. Itsellä on useampi tuttu joka on ainut lapsi ja heille usein kertyy einiin kivoja luonteenpiirteitä. Ei tarvitse ajatella muita.
Se kuinka paljon siskokset leikkii ja touhuu yhdessä. Sitä ei voi korvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8 minkä ikäinen lapsesi on? Oletko varma ettet halua enää lapsia? Eikö sinista tunnu pahalta että lapsesi ei saa sisarusta? Ap
Oi kiitos kaikille kum vastailette :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
11 lisää. On siskokset alta 2v erolla. Jos haluaa itse vähän helpommalla päästä kannattaa se yrittää siirtää lähemmäs kolmea.
Lisäksi yksi pienempi, joka jumaloi siskojaan ja toisinpäin. Ehkä saamme vielä hänellekkin kaverin.
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 20:58"]8 minkä ikäinen lapsesi on? Oletko varma ettet halua enää lapsia? Eikö sinista tunnu pahalta että lapsesi ei saa sisarusta? Ap
[/quote]
10v enkä todellakaan enää lähde siihen touhuun uudelleen , kiitos kysymästä :) Olen itse myös ainoa lapsi enkä ole koskaan kaivannut sisaruksia. Miksi kaivata sellaista mitä ei ole ja mihin en ole itse ollut osallisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 20:58"]Olisin elämässäni katunut eniten jos en olisi lapsille sisaruksia suonut. Ei se toinen mitään muuta. Itsellä on useampi tuttu joka on ainut lapsi ja heille usein kertyy einiin kivoja luonteenpiirteitä. Ei tarvitse ajatella muita.
Se kuinka paljon siskokset leikkii ja touhuu yhdessä. Sitä ei voi korvata.
[/quote]
Höpö tuollaista ajattelua. Sisarus on niin kaukainen asia ainoalle lapselle ettei sitä osaa edes kaivata :)
Musta ensimmäisen kanssa oli kamalaa olla kotona. Olin niin yksin.
Nyt 4v ja 5kk kanssa kotona ja vähemmän kamalaa, kun ei kerkeä märehtimään kaikkea turhaa, kuten pelkän vauvan kanssa. Yksinäistä on silti ja se on raskasta edelleen.
No mulla just tlisinpäin. Eka vuosi yhen kanssa oli tosi raskasta ja yksinäistä. Nyt mulla 3,5v jja 1v ja elämäni paras vuosi ollu tähän mennessä. Tekisin enemmänkin mutta vihaan raskautta ja synnyttämistä. Tää toka on niin helppo ja tuntuu niinku se oppis ihan itestään kaiken mikä ekalle oli niin pirun hankalaa. Ja esikoinen todella kiintynyt pikkusiskoon, halailevat jatkuvasti minua itkettää kun katson tuota yhteyttä. Esikoisestakin kasvanu sellanen kärsivällisempi luonne.
En olisi ikinä arvannut kuinka paljon sisarukset (veljekset) voi tapella ja riidellä keskenään. Joskus tuntuu, että nyt lasten isompia ollessa on rankempaa kuin aikoinaan vauva-taapero - yhdistelmällä.
Älä tee toista ennen kuin esikoisen uhma on ohi. T: kokemuksen syvällä rintaäänellä
p.s. Mun äiti on sanonut että teki minulle pikkuveljen koska olin niin ihana ja se veli ei sitten ollutkaan ihana (koliikki, vahva tahto jne), hän vinkkasi että kannattaa jättää lapsiluku yhteen jos kerralla tulee hyvä.
PILAA!!!