Ennen töissä viihtyi
Kyllä oli valtionlaitoksessa hauska työskennellä 80-luvulla.
Kaikilla oli kivaa ja kaikki viihtyivät ja ongelmat olivat hyvin vähäisiä.
Sai heittää vaikka kuinka räsistisiä jutuja tai huudella naistenlogiikasta ja haukkua hömöjä ja vaikka mitä ja naisetkin vain vastapalloksi heittivät herjaa miehistä ja ihan hyvillä mielin.
Tupakkaakin sai poltella joka huoneessa, eikä edes tupakoimattomat valittaneet asiasta ja monesti ihan vapaaehtoisesti viihtyivät samoissa tiloissa.
Ihan ylimmästä johdosta alimpaan tasoon oltiin samaa porukkaa ja kavereita keskenään.
Ihmettelen miksi nykyään kaikki pitää ottaa niin tosissaan ja mitään ei saa tehdä tai mistään ei saa puhua ja ihmisille kertyy patoumia. Ennen oli hyvä kun jokainen sai vapaasti purkaa niitä paineita.
Mistähän tämä kaikki kielletään ja mitään ei saa tehdä ja aiheutetaan kaikille burn out kulttuuri oikein tulee?
Kommentit (4)
Joo. Itse tein urani valtiolla. Loppu aikana tilanne muuttui tosi paljon. Huomasin että kiire aiheutettiin ihan itse ja ilmapiiri heikkeni.
Tupakoinnin ja ras. juttujen kieltäminen on tietenkin 100 % oikein.
Vika työelämässä on siinä, että kaikkien pitää tehdä kaikkea. Työtehtävät eroavat toisistaan hyvin vähän ja lopputuloksena on se, että osa on kapasiteettinsa ylärajalla suurimman osan aikaa ja osa on alarajan alle, eikä työt kiinnosta yhtään. Kumpikaan ei viihdy töissä ja kun tehdään sataa juttua yhtä aikaa, 50 niistä tulee vastaan vain joskus, eikä niitä osaa tehdä silloin, kun kohdalle osuu.
Sihteerit takaisin ja ihmisille koulutustasoaan vastaavat työt. Asiantuntijatyöt selkeämmin junioriin ja senioriin. Juniorit lähtevät pois, jos eivät enää viihdy tai pääse etenemään, mutta mieluummin ne kuin asiansa osaavat seniorit.
Ja kaikki kokoukset, joissa keskustellaan työn tekemisestä sen sijaan, että tehtäisiin töitä, p-o-i-s.
Nykyään kenelläkään ei saa olla kivaa. Mielialalääkkeistä on tullut normia. En ylläty jos nauramisesta tehdään rikos. Joku siitä kuitenkin pahoittaa mielensä jos kuulee nauramista.
jumala kosti, keksi Emma Karin ja se oli kaikelle huumorille stoppi