Esikoisen syntyy pian, miten teillä lähti uusi arki sujumaan?

Ja unohdin vielä lisätä, että kannattaa tosiaan katsoa useampi imetysasento etukäteen valmiiksi! Minä luotin siihen, että sairaalassa näytetään, ja kun vauva olikin vastasyntyneiden osastolla ja kaikilla hoitsuilla kiire, sain sitten itse kirjoista/netistä koittaa löytää niitä imetysasentoja ja lukea oikeasta imetysotteesta. Niitä täytyy aluksi harjoittelemalla harjoitella, mutta suht pian ne tulevat ihan itsestään. 

Meille hyödyllisimmät asennot oli vauva kyljellään (imetystyynyllä) ja minä istun, yöaikaan sekä minä että vauva kyljellään navat vastakkain ja kun ei olla kotona niin imetän taas niin, että toisella kädellä pidän vauvaa istualteen sylissä. Aluksi piti tosiaan katsoa oikein kirjoista kuvia miten onnistui, mutta nyt sitä ei ikinä edes ajattele.

/18

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 16:00"][quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:54"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:53"][quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:49"] [quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:46"]Meille ei mahdu sängyn viereen minkäänlaista vuodetta vauvalle. Enkä uskalla ottaa vauvaa viereen nukkumaan, koska olemme miehen kanssa hyvin rauhattomia nukkujia kumpikin. Tuttava suositteli, että vauva kannattaisi heti laittaa omaan huoneeseensa nukkumaan, niin ei heräisi joka ähkäisyyn. [/quote] Ei omaan huoneeseen ennen 6kk ikää. Ei osaa kääntyä jos joutuu vahingossa naamalleen. Mene mieluummin sitten vauvan kanssa vauvan huoneeseen nukkumaan. Imetät/ syötät kuitenkin ekoina kuukausina monta kertaa yössä joten olisi aikamoista ramppaamistakin. [/quote]   Tuo mainittu tuttavani on laittanut molemmat lapset heti nukkumaan omaan huoneeseensa eikä ole ollut mitään ongelmia. Ja jos minä nukun, niin miten voin tietää, onko lapsi naamallaan vai miten päin? Miten voi joutua vastasyntynyt muka vahingossa naamalleen, eihän hän osaa vielä kääntyä? Ei neuvolassa ainakaan mitään tuollaisesta ole puhuttu. Tuttava on ruokkinut vauvan maksimissaan 2x yössä. Myös äitini on sanonut, että hän ruokki meitä lapsiaan sen 1-2 kertaa yössä. Eli en oikein usko, että tuollaisia useita yösyöttöjä on kuin poikkeustapauksissa, jos äidiltä ei tule tarpeeksi maitoa. Ja jos maitoa ei tulisi minulta tarpeeksi, aion antaa sitten korviketta, että vauva voi nukkua. [/quote] No siperia opettaa.

[/quote]

Mä elän ainakin siinä käsityksessä, että vauva ei ole tyhmä. Jos vatsassa on ruokaa, ei satu mihinkään ja vaippa on kuiva, niin silloinhan vauva ymmärtääkseni ekat viikot lähinnä nukkuu. Jos sen vauvan sitten opettaa siihen, että joka ähkäisystä, jonka hän päästää, niin ottaa hänet rinnalle - eipä varmaan mene monta päivää, kun hän tajuaa, että hei, pääsen tissin ääreen heti, kun vähänkin äännähdän, joten vaadinpa sitä.

Olen usealta äidiltä nyt saanut neuvon, että tuohon leikkiin ei kannata ryhtyä. Vauva voi äännähdellä tunninkin, ennen kuin hänellä oikeasti tosissaan on nälkä. Kannattaa kuulemma odottaa sitä tosinälkää, eikä heti joka liikahduksesta juosta tarjoamaan ruokaa.
[/quote]

Eli jos vauva kitisee kun on kakka housussa niin mamma vaan makailee tunnin sängyssä. Niinkuin nälkä voisi olla ainut syy itkuun.

Arki lähtee sujumaan hyvin, jos mies on / annat hänen olla, lapsen hoidossa mukana heti vauvasta lähtien. Etkä kertaakaan sano että ei noin, vaan opettelette heti kaikki yhdessä ja samalla tavoin tekemään.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:57"]

Ihan ehdottomasti ruokaa pakastimeen niin paljon kun vaan mahtuu! Minä pöljä en sitä uskonut, yritä siinä tehdä ruokaa kun ensinnäkin ei huvita kun tuijottaa vauvaa tai sitten ei pysty kun vauva on koko ajan rinnalla. Opettele heti useampi imetysasento, meillä ei vauva suostunut syömään kun niin että imetin kyljelläni koska siihen tottui aluksi. Muu ei enää kelvannut...

[/quote]

No kai sen vauvan nyt on vaan totuttava siihen, että välillä äiti tekee ruokaa? Ja syö? Oma äitini ja myös mummoni ovat sanoneet, että ne ekat viikot vauvan täytyy antaa olla aika paljon rauhassa, että koko ajan ei saa olla pitämässä sylissä tai viihdyttämässä. Antaa vauvan nukkua ja syöttää ja vaihtaa vaipan, sitten kun on siihen tarvetta. Muuten sitä sitten todella saakin pitää sylissä ihan koko ajan, kun tottuu siihen.

Mä ainakin muistan omien sisarusten kohdalla, että he nukkui yläkerrassa omassa vuoteessaan ihan rauhallisesti. Ja äiti ihan normaalisti teki ruokaa ja kotitöitä. Ei meillä todellakaan äiti maannut tuijottamassa vauvaa eikä ollut mitään pakastettuja murkinoita. Ja äiti teki joka päivä kaksi lämmintä ruokaa.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 16:01"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:57"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:50"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:47"][quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:44"] Talkki ja bebanthene. Vauvan sängynpääty ylempänä. Vaikka niitä kirjoja alle. Harsoja. Liivinsuojuksia. Bodeja joissa kiinitys etupuolelta ettei tarvitse vetää pään yli. Hihoissa "tumppuosat" eli voi vetää käsien yli, ei raavi itseään. [/quote]   Miksei niitä vaatteita saisi muka vetää pään yli? Mikä juttu tuo nyt on? [/quote] No saa saa mutta jotkut vauvat ei tykkää siitä.

[/quote]

Ei tykkää? Miten niin ei tykkää? Ei kai muutaman päivän ikäiseltä kysytä, että tykkäätkö nyt tästä paidasta vai tuosta toisesta...! Elämässä joutuu kohtaamaan asioita, joista ei tykkää, jopa pitämään vaatteita, joista ei tykkää. En oikeasti jaksa uskoa, että vastasyntynyt tajuaa, että enpä nyt tykkää tästä paidasta. Hänellä on ne vaatteet, jotka joku pukee päälle. Kun ne vaatteet ovat ehjät, puhtaat, kuivat ja vallitsevaan lämpötilaan sopivat niin, ettei ole kylmä tai kuuma, eikö se riitä? Pitääkö vielä selvitellä, että sattuuko tämä vastasyntynyt nyt TYKKÄÄMÄÄN tästä vaatteesta.

Entäs, jos se ei satukaan tykkäämän mistään mun ostamasta vaatteesta? Jos ne onkin väärää merkkiä tai jotain? Mitäs mä sitten teen?

[/quote]Kysyt aina kaupassa otetaanko tämä vihreä vai oranssi paita ja jos oksentaa ota vihreä, jos pissaa/kakkaa ota oranssi.

[/quote]

No ne vaatteet on kyllä ostettu valmiiksi ekoiksi kuukausiksi. Ja tässähän nyt jo ymmärsin, että ekat viikot vauva vaan roikkuu tississä, ettei voi ruokaakaan tehdä, joten ei kai sitten pääse vaatekaupoillekaan.

Jos imetät niin ei sitä kyllä kovin kauas beibistä lähdetä ensimmäisinä viikkoina. Mutta ei mulla kyllä tehnyt mielikään, tosin koska vauva oli rauhallista sorttia niin hänen kanssa oli helppo liikkua asioilla, ostoskeskuksissa tms. Päivärytmi oli meillä ekat viikot ihan päälaellaan; vauva nukkui paljon mutta yöllä oli virkeimmillään. Itse en aluksi osannut nukku syöttöjen välissä ja yöt tulikin valvottua, mutta kyllä sitä pikkuhiljaa oppi kun oli tarpeeksi väsynyt.

Meillä oli 2-3 tunnin välein imetys yötä päivää, joten aika intesiivistä vauvaan keskittymistä se aika oli. Mutta kyllä ainakin itse olin niiiin rakastunut vauvaan ja ihan hirmu onnellinen niin että väsymyksestä huolimatta leijailin kyllä aika korkealla onnellisuuspilvessä. Jotenkin se oli aika taianomainen se tunne kun tuli vauvan kanssa kotiin, ne ekat päivät ja viikot...tuntui oma kotikin ihan toisenlaiselta. Vaikea selittää :)

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 16:03"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 16:00"][quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:54"] [quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:53"][quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:49"] [quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:46"]Meille ei mahdu sängyn viereen minkäänlaista vuodetta vauvalle. Enkä uskalla ottaa vauvaa viereen nukkumaan, koska olemme miehen kanssa hyvin rauhattomia nukkujia kumpikin. Tuttava suositteli, että vauva kannattaisi heti laittaa omaan huoneeseensa nukkumaan, niin ei heräisi joka ähkäisyyn. [/quote] Ei omaan huoneeseen ennen 6kk ikää. Ei osaa kääntyä jos joutuu vahingossa naamalleen. Mene mieluummin sitten vauvan kanssa vauvan huoneeseen nukkumaan. Imetät/ syötät kuitenkin ekoina kuukausina monta kertaa yössä joten olisi aikamoista ramppaamistakin. [/quote]   Tuo mainittu tuttavani on laittanut molemmat lapset heti nukkumaan omaan huoneeseensa eikä ole ollut mitään ongelmia. Ja jos minä nukun, niin miten voin tietää, onko lapsi naamallaan vai miten päin? Miten voi joutua vastasyntynyt muka vahingossa naamalleen, eihän hän osaa vielä kääntyä? Ei neuvolassa ainakaan mitään tuollaisesta ole puhuttu. Tuttava on ruokkinut vauvan maksimissaan 2x yössä. Myös äitini on sanonut, että hän ruokki meitä lapsiaan sen 1-2 kertaa yössä. Eli en oikein usko, että tuollaisia useita yösyöttöjä on kuin poikkeustapauksissa, jos äidiltä ei tule tarpeeksi maitoa. Ja jos maitoa ei tulisi minulta tarpeeksi, aion antaa sitten korviketta, että vauva voi nukkua. [/quote] No siperia opettaa. [/quote]   Mä elän ainakin siinä käsityksessä, että vauva ei ole tyhmä. Jos vatsassa on ruokaa, ei satu mihinkään ja vaippa on kuiva, niin silloinhan vauva ymmärtääkseni ekat viikot lähinnä nukkuu. Jos sen vauvan sitten opettaa siihen, että joka ähkäisystä, jonka hän päästää, niin ottaa hänet rinnalle - eipä varmaan mene monta päivää, kun hän tajuaa, että hei, pääsen tissin ääreen heti, kun vähänkin äännähdän, joten vaadinpa sitä. Olen usealta äidiltä nyt saanut neuvon, että tuohon leikkiin ei kannata ryhtyä. Vauva voi äännähdellä tunninkin, ennen kuin hänellä oikeasti tosissaan on nälkä. Kannattaa kuulemma odottaa sitä tosinälkää, eikä heti joka liikahduksesta juosta tarjoamaan ruokaa. [/quote] Eli jos vauva kitisee kun on kakka housussa niin mamma vaan makailee tunnin sängyssä. Niinkuin nälkä voisi olla ainut syy itkuun.

[/quote]

Mulle sanottiin, että alkuvaiheessa vauvat kakkaa tosi harvoin, ehkä 2 kertaa viikossa. Ja että pissin takia ei yleensä yöllä kannata vaippaa vaihtaa. Tämä sanottiin ihan neuvolan perhevalmennuksessa.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:30"]

Minuakin kiinnostaa tietää! Millainen elämänmuutos sitten on odotettavissa? Kun tähän asti on varsin ex tempore voinut lähteä teatteriin, ravintolaan syömään, kahvilaan, minne milloinkin. Tuleeko vaan linnoittauduttua kotiin? Onko kovinkin säätämistä?

[/quote]

Mitäs veikkaisit?

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:53"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:49"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:46"]Meille ei mahdu sängyn viereen minkäänlaista vuodetta vauvalle. Enkä uskalla ottaa vauvaa viereen nukkumaan, koska olemme miehen kanssa hyvin rauhattomia nukkujia kumpikin. Tuttava suositteli, että vauva kannattaisi heti laittaa omaan huoneeseensa nukkumaan, niin ei heräisi joka ähkäisyyn. [/quote] Ei omaan huoneeseen ennen 6kk ikää. Ei osaa kääntyä jos joutuu vahingossa naamalleen. Mene mieluummin sitten vauvan kanssa vauvan huoneeseen nukkumaan. Imetät/ syötät kuitenkin ekoina kuukausina monta kertaa yössä joten olisi aikamoista ramppaamistakin.

[/quote]

Tuo mainittu tuttavani on laittanut molemmat lapset heti nukkumaan omaan huoneeseensa eikä ole ollut mitään ongelmia. Ja jos minä nukun, niin miten voin tietää, onko lapsi naamallaan vai miten päin? Miten voi joutua vastasyntynyt muka vahingossa naamalleen, eihän hän osaa vielä kääntyä? Ei neuvolassa ainakaan mitään tuollaisesta ole puhuttu.

Tuttava on ruokkinut vauvan maksimissaan 2x yössä. Myös äitini on sanonut, että hän ruokki meitä lapsiaan sen 1-2 kertaa yössä. Eli en oikein usko, että tuollaisia useita yösyöttöjä on kuin poikkeustapauksissa, jos äidiltä ei tule tarpeeksi maitoa. Ja jos maitoa ei tulisi minulta tarpeeksi, aion antaa sitten korviketta, että vauva voi nukkua.

[/quote]

Siis kahden tapauksen perusteella ajattelet että useampi kuin 1-2 yösyöttöä on poikkeustapaus :). No juu, siis oma valintahan se on miten asiat järjestää. Ja niin, jos ajattelee että yö on 8h ja  "iltaimetys" loppuu klo 22 ja aamuimetys alkaa klo 06, niin toki eihän siinä välissä yli kolmen tunnin välejä tule jos imettää klo 01 ja 04. Absurdia minusta ajatella silti tuollaisia aikatauluja pikkuvauvan kanssa, eikö ole helpompaa imettää silloin kun vauvalla on nälkä :). Mutta toki se voi olla vain minun kokemus ja jollekin toiselle itsestään selvä lähestymistapa vauvanhoitoon.

Nykyisin kuitenkin puhutaan että ihanteena vauvantahtisesti imetys, yöaikaan jopa painottaen niitä imetyskertoja koska se tehostaa maidontuotantoa, ja kannustetaan vierihoitoon. Eli jos annat öisin säännöllisesti korviketta, niin maidontuotanto ei pysy vauvan tahdissa ja alkaa hiipua. Saattaa olla että ei hirveästi löydy apua tai ohjeita pikkuvauvan aikatauluttamiseen nykyneuvoloista esimerkiksi. Mutta en epäile etteikö se terveen vauvan kanssa onnistu, kyllähän sitä ympäri maailman paljon tehdään.

Mun kokemuksen mukaan vauvan tulo kotiin on jatkumoa sairaalaelämälle. Sairaalassa toki jotakin vuorokausirytmiä yritetään ylläpitää, mutta sängyssä lojumistahan se lähinnä on. Vauva nukkuu tosi paljon alkuun, vaippaa voi joutua vaihtamaan, lasta pesemään ja vaatteitakin vaihtamaan tiheästi. Ensimmäistä paria viikkoa/ekaa kuukautta sanotaan lapsivuodeajaksi eikä se ihan turhaa ole, vaikka oman voinnin mukaan voi tietysti liikkua. Se on sellaista pesimistä, kellonajat hämärtyy, nukutaan ja pidetään vauvaa sylissä. Esikoisen kanssa intensiivisempää kuin jos perheessä on vanhempia lapsia jotka vaatii pikkulasten rytmiä. Siitä sitten pikkuhiljaa aletaan virkistyä ja suuntautua ulkomaailmaan, kun on varmempi olo vauvan ruokkimisen, imetyksen hallitsemisen, pukemisen jne. suhteen. Mutta tuskin on alkuaikoina ex tempore lähdöt taidenäyttelyihin tai kuntosalille mielessä. Eikä siinä kuulukaan elämän enää pyöriä oman itsen ja omien rytmien ympärillä, kyllä sitä ehtii. Ennemminkin niin että hiusten harjaus on laittautumista ja roskisten vienti jännää niinä ensimmäisinä päivinä.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 16:07"]

Jos imetät niin ei sitä kyllä kovin kauas beibistä lähdetä ensimmäisinä viikkoina. Mutta ei mulla kyllä tehnyt mielikään, tosin koska vauva oli rauhallista sorttia niin hänen kanssa oli helppo liikkua asioilla, ostoskeskuksissa tms. Päivärytmi oli meillä ekat viikot ihan päälaellaan; vauva nukkui paljon mutta yöllä oli virkeimmillään. Itse en aluksi osannut nukku syöttöjen välissä ja yöt tulikin valvottua, mutta kyllä sitä pikkuhiljaa oppi kun oli tarpeeksi väsynyt.

Meillä oli 2-3 tunnin välein imetys yötä päivää, joten aika intesiivistä vauvaan keskittymistä se aika oli. Mutta kyllä ainakin itse olin niiiin rakastunut vauvaan ja ihan hirmu onnellinen niin että väsymyksestä huolimatta leijailin kyllä aika korkealla onnellisuuspilvessä. Jotenkin se oli aika taianomainen se tunne kun tuli vauvan kanssa kotiin, ne ekat päivät ja viikot...tuntui oma kotikin ihan toisenlaiselta. Vaikea selittää :)

[/quote]

Pointsit sulle, että jaksoit noin intensiivistä imettämistä. Mulle tulisi varmaan olo, että multa ei tule maitoa tarpeeksi ja alkaisin antaa korviketta lisänä.

Ystäväni äiti sanoi, että hänelle annettiin aikoinaan ohjeeksi neuvolasta, että vauvaa syötetään 4 tunnin välein ja näin hän myös teki. Jos huusi, niin huusi, mutta ruokaa tuli neljän tunnein välein tasaisesti. Ja ihan ihminen tästä mun ystävästäni tuli hänestäkin.

2

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 16:10"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:30"]

Minuakin kiinnostaa tietää! Millainen elämänmuutos sitten on odotettavissa? Kun tähän asti on varsin ex tempore voinut lähteä teatteriin, ravintolaan syömään, kahvilaan, minne milloinkin. Tuleeko vaan linnoittauduttua kotiin? Onko kovinkin säätämistä?

[/quote]

Mitäs veikkaisit?

[/quote]

No, mulla on parikin kaveria, jotka aika suvereenisti sen kahden ekan viikon jälkeen ovat vauvan kanssa liikkuneet siellä ja täällä. Tai sitten pyytäneet kylään. Aika pian, kun vauva oli vielä alta 6 kk, toinen lähti reissulle Intiaan. Joten luulenpa, että riippuu aika pitkälti omasta asenteesta. Molemmilla on myös olleet innokkaat isovanhemmat valmiina hoitamaan vauvaa, joten aika hyvin ovat päässeet lähtemään myös vaikka elokuviin tai omiin harrastuksiin sen ekan kuukauden jälkeen. Yksi tuttava palasi töihin, kun vauva oli 6 vkoa, isoäidit hoitaa vuorotellen kotona.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 16:11"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:53"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:49"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:46"]Meille ei mahdu sängyn viereen minkäänlaista vuodetta vauvalle. Enkä uskalla ottaa vauvaa viereen nukkumaan, koska olemme miehen kanssa hyvin rauhattomia nukkujia kumpikin. Tuttava suositteli, että vauva kannattaisi heti laittaa omaan huoneeseensa nukkumaan, niin ei heräisi joka ähkäisyyn. [/quote] Ei omaan huoneeseen ennen 6kk ikää. Ei osaa kääntyä jos joutuu vahingossa naamalleen. Mene mieluummin sitten vauvan kanssa vauvan huoneeseen nukkumaan. Imetät/ syötät kuitenkin ekoina kuukausina monta kertaa yössä joten olisi aikamoista ramppaamistakin.

[/quote]

Tuo mainittu tuttavani on laittanut molemmat lapset heti nukkumaan omaan huoneeseensa eikä ole ollut mitään ongelmia. Ja jos minä nukun, niin miten voin tietää, onko lapsi naamallaan vai miten päin? Miten voi joutua vastasyntynyt muka vahingossa naamalleen, eihän hän osaa vielä kääntyä? Ei neuvolassa ainakaan mitään tuollaisesta ole puhuttu.

Tuttava on ruokkinut vauvan maksimissaan 2x yössä. Myös äitini on sanonut, että hän ruokki meitä lapsiaan sen 1-2 kertaa yössä. Eli en oikein usko, että tuollaisia useita yösyöttöjä on kuin poikkeustapauksissa, jos äidiltä ei tule tarpeeksi maitoa. Ja jos maitoa ei tulisi minulta tarpeeksi, aion antaa sitten korviketta, että vauva voi nukkua.

[/quote]

Siis kahden tapauksen perusteella ajattelet että useampi kuin 1-2 yösyöttöä on poikkeustapaus :). No juu, siis oma valintahan se on miten asiat järjestää. Ja niin, jos ajattelee että yö on 8h ja  "iltaimetys" loppuu klo 22 ja aamuimetys alkaa klo 06, niin toki eihän siinä välissä yli kolmen tunnin välejä tule jos imettää klo 01 ja 04. Absurdia minusta ajatella silti tuollaisia aikatauluja pikkuvauvan kanssa, eikö ole helpompaa imettää silloin kun vauvalla on nälkä :). Mutta toki se voi olla vain minun kokemus ja jollekin toiselle itsestään selvä lähestymistapa vauvanhoitoon.

Nykyisin kuitenkin puhutaan että ihanteena vauvantahtisesti imetys, yöaikaan jopa painottaen niitä imetyskertoja koska se tehostaa maidontuotantoa, ja kannustetaan vierihoitoon. Eli jos annat öisin säännöllisesti korviketta, niin maidontuotanto ei pysy vauvan tahdissa ja alkaa hiipua. Saattaa olla että ei hirveästi löydy apua tai ohjeita pikkuvauvan aikatauluttamiseen nykyneuvoloista esimerkiksi. Mutta en epäile etteikö se terveen vauvan kanssa onnistu, kyllähän sitä ympäri maailman paljon tehdään.

Mun kokemuksen mukaan vauvan tulo kotiin on jatkumoa sairaalaelämälle. Sairaalassa toki jotakin vuorokausirytmiä yritetään ylläpitää, mutta sängyssä lojumistahan se lähinnä on. Vauva nukkuu tosi paljon alkuun, vaippaa voi joutua vaihtamaan, lasta pesemään ja vaatteitakin vaihtamaan tiheästi. Ensimmäistä paria viikkoa/ekaa kuukautta sanotaan lapsivuodeajaksi eikä se ihan turhaa ole, vaikka oman voinnin mukaan voi tietysti liikkua. Se on sellaista pesimistä, kellonajat hämärtyy, nukutaan ja pidetään vauvaa sylissä. Esikoisen kanssa intensiivisempää kuin jos perheessä on vanhempia lapsia jotka vaatii pikkulasten rytmiä. Siitä sitten pikkuhiljaa aletaan virkistyä ja suuntautua ulkomaailmaan, kun on varmempi olo vauvan ruokkimisen, imetyksen hallitsemisen, pukemisen jne. suhteen. Mutta tuskin on alkuaikoina ex tempore lähdöt taidenäyttelyihin tai kuntosalille mielessä. Eikä siinä kuulukaan elämän enää pyöriä oman itsen ja omien rytmien ympärillä, kyllä sitä ehtii. Ennemminkin niin että hiusten harjaus on laittautumista ja roskisten vienti jännää niinä ensimmäisinä päivinä.

[/quote]

No nuo on taas noita nykyajan haihatuksia. Olen ihan varma, että kymmenen vuoden päästä ohjeet on taas ihan jotain muuta. Tavoitteena on tyytyväinen vauva ja ihan tyytyväisiä me 70-luvun lapsetkin olimme, vaikka äiti oli synnytyssairaalassa viikon ja sen viikon aikana vauvat tuotiin äideille päiväaikaan pääsääntöisesti vain syömään. Yöllä syötöt ja hoidon hoiti sairaalan lastenhoitajat erillisessä vauvojen seimessä. Mutta jokainen tavallaan. Varmaan vauvatkin on yksilöitä. Mutta uskon, että vauva ei ole tyhmä, kyllä hän pikkuhiljaa oppii sellaiseen käytökseen kuin opetetaan. Jos opettaa, että joka inahduksesta tulee tissiä tai joku viihdyttämään, niin sitten hänestä tulee sellainen lapsi.

Ekat viikot menee kyllä sumussa, vauva nukkuu ja valvoo miten sattuu ja siinä ei auta mikään kuin koittaa nukkua jossain välissä ja itsekin katselin hirvittävät määrät digiboksilta tallennettuja ohjelmia ja Netflixiä.

Meillä vauva oli alusta asti korvikkeella ja kyllä sitä yöllä herättiin muutaman tunnin välein siitä huolimatta. Kannattaa tosiaan nauttia siitä laatuajasta nyt, etenki alussa yhteinen aika on aika minimissään. Vauvan kanssa voi tehdä paljon, sehän on lähinnä asennekysymys. Itse kuitenkin odottelin useamman kuukauden ennen kuin lähdin isompiin kauppakeskuksiin tms. vauvan kanssa. Kyläiltiin kuitenkin pienestä pitäen ja kunhan vauvalla oli selkeä yö- ja päivärytmi (meillä noin kahden ja puolen kuukauden iässä alkoi olla rytmiä elämässä) alkoi omakin elämä normalisoitua ja sitä yhteistä aikaa miehen kanssa löytyi sitten iltaisin kun vauva oli yöunilla.

Vauva muutti elämää paljon enemmän kuin osasin kuvitella, mutta on se sen arvoista. Ja itse olen kiitollinen siitä, että mies on alusta asti osallistunut hoitoon siten, että olen huoletta voinut itse käydä esim. asioilla ja toki myös päinvastoin ja kun on vielä isovanhemmat niin onpa tuota päästy sitten käymään elokuvissa, syömässä jne.

2

Totta kai, noin on ennen neuvottu että 4h syöttövälit ja vauvan annetaan olla omassa rauhassa. Se ei kuitenkaan ollut mikään "ikiaikainen viisaus" vaan 1900-luvun moderni lääketieteellinen näkemys, aika kaukana ikiaikaisesta viisaudesta. Lapsen oli hyvä olla steriilissä ympäristössä, itkeminen vahvistaa keuhkoja, vauvat ei tunne kipua ja niin pois päin. Totta kai voit tehdä niin edelleen jos se miellyttää, ihan varmaan ihminen tulee sinun lapsesta kuten tuhansista tuolla periaatteella kasvatetuista on tullut.

Nykyisin ehkä ollaan enemmän siirtymässä siihen suuntaan, että vauva on sellainen vaistoeläin, joka on ennen syntymää ollut koko ajan "sylissä", ja vaatii sitä syliä muutamat kuukaudet syntymänsä jälkeen. Ihokontaktilla, kosketuksella, tuoksuilla, tutulla äänellä, vanhemman hengitysrytmillä, tiheällä imetyksellä ja sillä liikkeellä jonka sylissä oleva lapsi tuntee ja kokee, on kehitykselle suurta merkitystä. On ihan eri asia maata yksin hiljaisessa huoneessa kuin olla sylissä. Totta kai ennen on ajateltu, että ihanne on se että lapsi suostuu makaamaan tarkkojen rytmien mukaan yksin siellä hiljaisessa huoneessa -> jos sitä pitää sylissä ja syöttää muutenkin kuin kellon mukaan niin sehän tietenkin "vaatii" sitä jatkossakin, tai siis ei ole tottunut siihen ulkoa määrättyyn rytmiin ja yksinolemiseen. Nykyajatuksen mukaan yksinolo on vierasta nisäkkäänpoikaselle ja sen sietäminen vaativaa, kuluttaa siis vauvan energiaa ja stressaa vauvaa.

Rauhallisen temperamentin lapset kuitenkin siihen tottuu minun kokemuksen mukaan ihan hyvin, olen pitänyt omia lapsia rinnalla ja sylissä paljon, mutta ovat ne päiväunet silti nukkuneet usein ihan yksin. Temperamenttisempi ja/tai kipeä lapsi tarvitsee enemmän syliä ja lähellä oloa tyyntyäkseen. Siitä varmasti helposti tuleekin sellainen käsitys, että on totutettu syliin, siis kun vanhemman vaistot sanoo että sitä pitää lohduttaa, niin ulkopuolinen näkee  että vanhemmat on tehneet vauvan sellaiseksi. Vaikka luultavammin vauva olisi ärtyisä, herkkä, stressaantunut tai oman rytmin mukaan elävä joka tapauksessa, jos sitä ei pitäisi sylissä senkään vertaa ja vastaisi sen pienempiin kommunikointiyrityksiin, se saattaisi olla entistä stressaantuneempi tai jopa huonosti kasvava tms.

Mutta ihan ymmärrettävää ja hyväkin että kunnioitat äitisi ja isoäitisi kokemuksia. Hyvin voi olla että se mikä heillä on toiminut toimii myös sinulla ja sinun lapsella, koska samoja geenejä kyseessä.

Minä ainakaan edes raskinut laittaa sitä ihanaa vauvaa toiseen huoneeseen, ja kun piti syöttää vähintään 3 tunnin välein niin oli se helpompaakin. Ei mikään nisäkäs luonnossa vie vastasyntynyttä pentuaan itsestään kauemmaksi. Entä jos se vauva itkee pitkäänkin yksin siellä omassa huoneessaan? Etkö tosiaan meinaa mennä kuin sen kerran tai kaksi yössä syöttämään? Kuulostaa ihan hirveältä, samoin kuin se ettäkö vauvaa ei saa totuttaa syliin. Voi hyvänen aika, sehän on ihan luonnollista että vastasyntynyt haluaa olla mahdollisimma paljon äidin lähellä - ja myös minä halusin olla lähellä vauvaa.

Jos kerran aikuisistakin ihmisistä on ihanaa nukkua toisen ihmisen vieressä niin varmasti avuttoman vastasyntyneenkin. Äiti on sen pienen koko maailma, hän ei vielä tunne itseään erilliseksi äidistä, ja jos ei heti saa tarpeitaan tyydytettyä syntyy turvattomuuden tunne ja epäluottamus maailmaa kohtaan. Jotenkin kamalaa ajatella että vastasyntyneen edes raskisi laittaa jonnekkin yksinään.

Siis en mä nyt tarkoittanut, että vauvan kanssa ei olisi kontaktia ja etteikö hänen kanssa kuulu jo alussa jutella, pitää välillä sylissä, leikkiä, laulaa, mitä nyt vaan. Tottakai. Ei nyt tosiaan ole tarkoitus, että vauva vaan päivät makaa yksin jossain, kunhan välillä saa ruokaa.

Mutta ainakin neuvolassa sanottiin, että ekoina viikkoina vauva on hereillä vain muutaman tunnin vuorokaudessa. Eli eiköhän nuo kontaktinotot mene silloin siinä syöttämisen ja vaipanvaihdon yhteydessä. Turha kai sitä on nukkuvaa vauvaa leikittää?

En ajatellut nukkuvaa vauvaa sylitellä. Vauva voi nukkua vaikka siinä olohuoneen sohvalla tai omassa sängyssä tai missä nyt sopii minäkin hetkenä.

Olen paljon havainnoinut tuttavien erilaisia tapoja hoitaa lapsiaan. Osalla ollut todella toimiva ratkaisu se, että vauva nukkuu omassa sängyssä omassa huoneessaan ja joka älähdykseen ei reagoida. Osa on pitänyt sitä vauvaa ihan koko ajan sylissä, myös kun vauva nukkuu, ja nukuttanut vieressä ja kyllä enemmän näistä lapsista on isompana tullut sellaisia, että vanhemmat saa koko ajan viihdyttää. Vaikka olisivatin aika rauhallisia tapauksia.

Tämän kokemuksen perusteella en ajatellut totuttaa lasta nukkumaan syliin. Tai rinnalle. Sellaisenkin ohjeen sain, että jos lapsi nukahtaa rinnalle, häntä pitää silittelemällä vähän herätellä ja sitten vasta laittaa sänkyyn. Ettei totu nukahtamaan rinta suussa.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 16:19"]

No nuo on taas noita nykyajan haihatuksia. Olen ihan varma, että kymmenen vuoden päästä ohjeet on taas ihan jotain muuta. Tavoitteena on tyytyväinen vauva ja ihan tyytyväisiä me 70-luvun lapsetkin olimme, vaikka äiti oli synnytyssairaalassa viikon ja sen viikon aikana vauvat tuotiin äideille päiväaikaan pääsääntöisesti vain syömään. Yöllä syötöt ja hoidon hoiti sairaalan lastenhoitajat erillisessä vauvojen seimessä. Mutta jokainen tavallaan. Varmaan vauvatkin on yksilöitä. Mutta uskon, että vauva ei ole tyhmä, kyllä hän pikkuhiljaa oppii sellaiseen käytökseen kuin opetetaan. Jos opettaa, että joka inahduksesta tulee tissiä tai joku viihdyttämään, niin sitten hänestä tulee sellainen lapsi.

[/quote]

En nyt ala riidellä, mutta kyllähän tuosta on paljonkin erilaisia tutkimuksia, miten varhainen vuorovaikutus vaikuttaa ihmisen kehitykseen. Myös se että on lamauttavia puutteita joissa vuorovaikutus on olematonta, ja sitten on lievempiä, tiettyä etäisyyttä lähinnä. En usko että sinua kiinnostaa se näkökulma, mutta tuo 70-luvun systeemi ei ole ollut omiaan tukemaan äidin ja lapsen suhteen muodostumista, valitettavasti. On siinä varmasti hyvätkin puolensa ollut, äiti on saanut levätä esimerkiksi ja vauvan fyysistä kuntoa on seurattu tarkasti. Mutta myös niin, että äitihän ei ole ollut näkemässä miten vauva käyttäytyy kun on siellä lastenhoitajien tiloissa. Eikä kukaan siihen aikaan ole varmasti ajatellut, että nukkuvakin vauva voisi jotenkin hyötyä äidin vieressä olemisesta.

Nykyisinhän sairaalassa ei makuuteta viikkoa, vaan kotiin lähdet ehkä jo ennen kuin maito on noussut, ja itse saat vauvasi siellä hoitaa heti salista alkaen :). Jos nätisti pyydät niin saatat suihkussa käymisen ajaksi saada viedä (itse) syöttämäsi ja kuiviin vaihtamasi vauvan suihkun ajaksi kansliaan.

Tuo viimeinen lauseesi ei kuitenkaan ole totta. Okei, jos vauvaa koko ajan retuutetaan sinne tänne ilman tolkkua ja siis herätellään, niin eihän se hyvä ole, mutta sillä normaalilla läheisyydellä ja lapsentahtisuudella ei tehdä lapsesta hysteeristä tai kitisijää. Lapsi joko on tai ei ole levoton, ja sen oloa helpottaa ihan perusasiat, fyysinen läheisyys toisiin ihmisiin.Rauhallinen lapsi voi jäädä vaille tärkeitä virikkeitä, jos se viihtyy itsekseen. En ole kokenut että kotiin tultua ei pystyisi ruokaa laittamaan, olen siivonnut ja laittanut ruokaa ja ulkoiluttanut koiria, mutta aika pesimistä se silti on ollut. Usein vauva on ollut mukana ja tottunut siis nukkumaan vaikka on meteliä ja liikettäkin, niinhän se on nukkunut mahassakin eli se ei ole ollut vaikeaa. Ekojen viikkojen jälkeen voi toki mennä jo melkein tavalliseen tapaan, mutta pitää huomioida se että vauva ei siedä samaa mitä aikuiset vaan tarvitsee suojaa ja rauhaa.

Ap sinulla taitaa olla vastaus kaikkeen ja selvä visio miten vauvan kanssa eletään. Mutta ota huomioon, että vauvasi voi olla erilainen kuin mitä opaskirjoissa kerrotaan ja ystävilläsi on. Kaikki vauvat eivät vain nuku ja syä, edes vastasyntyneenä. Meidän vauva huusi ja oli hereillä käytännössä aamusta iltaa. Siinä ei paljon naurattanut. Mitä itse olisin tehnyt toisin. Kämppä pitää olla valmiina ja kaikki hoitotarvikkeet valmiina omilla paikoillaan. Ruokaa pakastimeen ja paljon. Kotiin tullessa ostatte helppoa naposteltavaa. Meillä oli rintakumi käytössä synnärillä, ostettiin matkalla kotiin apteekista kotin rintakumi, mutta se olikin erilainen ja vauva ei suostunut imemään. Jouduimme opettelemaan imetyksen uudestaan ja imetyksen kanssa taisteltiin koko ajan. Lue imettämisestä mahdollisimman paljon ja erityisesti erilaisista ongelmatilanteista. Meillä ensimmäiset kuukaudet olvat pelkkää helvettiä. Vasta parin kuukauden kohdalla homma alkoi sujumaan edes hetkittäin. 

Ole avoimin mielin ja varauu, että saatat joutua muuttamaan suunnitelmaasi. Minusta on julmaa jättää vauva nukkumaan itsetseen, itse nukuin vauvan vieressä. Vastasyntynyt voi kierähtää esimerkiksi heilumalla tarpeeksi. Ja nauttikaa elämästä vielä kun voite :)