Esikoisen syntyy pian, miten teillä lähti uusi arki sujumaan?

2

2

Riippuu vauvasta. Meillä arki meni aikalailla kuten ennen vauvan syntymää. Oli erittäin tyytyväinen ja helppo tapaus. Nukkui kiltisti yöt läpeensä, ei itkenyt, söi säännöllisin väliajoin, nukahti itsekseen omaan sänkyyn, hereillä ollessaan olla möllötti.

On tuo kiltti edelleen, mitä nyt vauhti on vähintään kymmenkertaistunut. Energinen puolitoistavuotias.

2

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 16:36"]

Minä ainakaan edes raskinut laittaa sitä ihanaa vauvaa toiseen huoneeseen, ja kun piti syöttää vähintään 3 tunnin välein niin oli se helpompaakin. Ei mikään nisäkäs luonnossa vie vastasyntynyttä pentuaan itsestään kauemmaksi. Entä jos se vauva itkee pitkäänkin yksin siellä omassa huoneessaan? Etkö tosiaan meinaa mennä kuin sen kerran tai kaksi yössä syöttämään? Kuulostaa ihan hirveältä, samoin kuin se ettäkö vauvaa ei saa totuttaa syliin. Voi hyvänen aika, sehän on ihan luonnollista että vastasyntynyt haluaa olla mahdollisimma paljon äidin lähellä - ja myös minä halusin olla lähellä vauvaa.

Jos kerran aikuisistakin ihmisistä on ihanaa nukkua toisen ihmisen vieressä niin varmasti avuttoman vastasyntyneenkin. Äiti on sen pienen koko maailma, hän ei vielä tunne itseään erilliseksi äidistä, ja jos ei heti saa tarpeitaan tyydytettyä syntyy turvattomuuden tunne ja epäluottamus maailmaa kohtaan. Jotenkin kamalaa ajatella että vastasyntyneen edes raskisi laittaa jonnekkin yksinään.

[/quote]

No höh, enhän mä nyt sanonut, että vauvan tarpeet jätettäisiin tyydyttämättä. Tottakai niihin pitää reagoida. Mutta pitää myös olla realistinen siinä, että vauvat itkee. Ei sitä vauvaa tietysti jätetä pitkiksi ajoiksi jonnekin itkemään yksin, mutta ei se mene myöskään rikki siitä, jos hetken jossain inisee.

Ja tottakai vauvaa pidetään sylissä. Mutta ei koko ajan. Miksi vauvan pitäisi olla sylissä silloin, kun hän nukkuu? En ymmärrä.

Suoraan sanottuna en uskalla nukuttaa vauvaa vieressäni. Pelkään, että jos en nyt itse kieri hänen päälleen, niin ainakin saatan unissani peitonliepeen tai tyynynkulman heittää hänen kasvojensa päälle. En voisi elää itseni kanssa, jos vauvalle tapahtuisi minun nukkuessani vieressäni jotain. Kierin öisin miehenkin niskaan, hän on hyvin sikeäuninen, eikä yleensä edes herää siihen. Joskus itse herään aamulla siihen, että retkotan miehen selän päällä. Välillä sitten tönii minua kauemmas, kun unissani potkin häntä. Minulla on usein tyynyt ja peitot lattialla. Mitä, jos tönäisen vauvan sängystä lattialle? En vaan uskalla nukkua hänen kanssaan samassa sängyssä. Koska nukahdan tosi helposti, ajattelin, että en imetä makuulla ollenkaan vaan aina istuessa, etten vahingossa sitten nukahda.

Edelleen. En usko, että lapsella tulee turvattomuuden tunnetta, jos saa ruokaa, vaipat vaihdetaan ja on sopivan lämpöinen olo. Toki siis hänen kanssaan seurustellaan, kun hän esim. syö. Mutta minusta äidin ei kuulu olla mikään vauvanviihdytysautomaatti. Ystävällä on nyt parikuinen lapsi ja vasta nyt hän alkaa olla hereillä vähän enemmän, niin että voi jotain laululeikkiä tms yrittää.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:49"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:46"]Meille ei mahdu sängyn viereen minkäänlaista vuodetta vauvalle. Enkä uskalla ottaa vauvaa viereen nukkumaan, koska olemme miehen kanssa hyvin rauhattomia nukkujia kumpikin. Tuttava suositteli, että vauva kannattaisi heti laittaa omaan huoneeseensa nukkumaan, niin ei heräisi joka ähkäisyyn. [/quote] Ei omaan huoneeseen ennen 6kk ikää. Ei osaa kääntyä jos joutuu vahingossa naamalleen. Mene mieluummin sitten vauvan kanssa vauvan huoneeseen nukkumaan. Imetät/ syötät kuitenkin ekoina kuukausina monta kertaa yössä joten olisi aikamoista ramppaamistakin.

[/quote]Meillä vauva pistettiin omaan huoneeseen 5 viikon ikäisenä. Kaikki nukkuivat sen jälkeen paremmin. Tämä osasi kyllä syntymästään asti kääntää päänsä sivulle ,jos kasvot olivat patjaa vasten. 

2 kk ikäisenä sitten alkoikin jo nukkua kellon ympäri heräämättä syömäänkään. 

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 16:10"]

Mulle sanottiin, että alkuvaiheessa vauvat kakkaa tosi harvoin, ehkä 2 kertaa viikossa. Ja että pissin takia ei yleensä yöllä kannata vaippaa vaihtaa. Tämä sanottiin ihan neuvolan perhevalmennuksessa.

[/quote]

Normaali kakkaväli on 10 kertaa päivässä - kerran kymmenessä päivässä. Näin meille sanottiin synnärillä. Kaikki ohjekirjat ja valmennukset perustuvat johinkin ideaalivauvaan. En tiedä ketään joka olisi sellaisen vauvan saanut :)

2

Jokainen löytää ne omat tavat toimia ajan kanssa opetellen. Ihan hirveästi ei pysty etukäteen valmistautumaan. Ruokaa tekisin ehkä pakkaseen, hankinnoistakaan ei tarvitse stressata kamalasti koska kaupat on auki myös vauvan synnyttyä ;) Mielipidejuttuja nuo nukuttamispaikat, mutta itse en ennen 6 kk ikää laittaisi omaan huoneeseen kätkytkuolemariskin vuoksi. Muista antaa vauvan olla pieni rauhassa, tämän monet unohtaa ja vaatii paljon jo parikuiseltakin. Vauva kaipaa ja ansaitsee olla sylissä aina kun haluaa.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 16:39"]

Siis en mä nyt tarkoittanut, että vauvan kanssa ei olisi kontaktia ja etteikö hänen kanssa kuulu jo alussa jutella, pitää välillä sylissä, leikkiä, laulaa, mitä nyt vaan. Tottakai. Ei nyt tosiaan ole tarkoitus, että vauva vaan päivät makaa yksin jossain, kunhan välillä saa ruokaa.

Mutta ainakin neuvolassa sanottiin, että ekoina viikkoina vauva on hereillä vain muutaman tunnin vuorokaudessa. Eli eiköhän nuo kontaktinotot mene silloin siinä syöttämisen ja vaipanvaihdon yhteydessä. Turha kai sitä on nukkuvaa vauvaa leikittää?

En ajatellut nukkuvaa vauvaa sylitellä. Vauva voi nukkua vaikka siinä olohuoneen sohvalla tai omassa sängyssä tai missä nyt sopii minäkin hetkenä.

Olen paljon havainnoinut tuttavien erilaisia tapoja hoitaa lapsiaan. Osalla ollut todella toimiva ratkaisu se, että vauva nukkuu omassa sängyssä omassa huoneessaan ja joka älähdykseen ei reagoida. Osa on pitänyt sitä vauvaa ihan koko ajan sylissä, myös kun vauva nukkuu, ja nukuttanut vieressä ja kyllä enemmän näistä lapsista on isompana tullut sellaisia, että vanhemmat saa koko ajan viihdyttää. Vaikka olisivatin aika rauhallisia tapauksia.

Tämän kokemuksen perusteella en ajatellut totuttaa lasta nukkumaan syliin. Tai rinnalle. Sellaisenkin ohjeen sain, että jos lapsi nukahtaa rinnalle, häntä pitää silittelemällä vähän herätellä ja sitten vasta laittaa sänkyyn. Ettei totu nukahtamaan rinta suussa.

[/quote]

Tuo viimeinen liittyy sellaiseen kuin uniassosiaatio. Eli jos lapsi nukahtaa tissille ja siirretään siitä kauemmas sen nukkuessa, vauva unesta hieman havahtuessaan säikähtää muuttuneita olosuhteita, alkaa itkeä ja herää siis kunnolla ennen kuin äiti ehtii vauvan luo. Eli ihan järkevää, jos vauva täytyy laittaa nukkumaan muualle kuin missä se on nukahtanut. Minusta tuolla on ollut enemmän merkitystä isompien, lähemmäs puolivuotiaiden kanssa, joiden ei tarvitsekaan syödä enää niin tiheästi.

Tuo viihdytys minusta taas on sellainen asia, joka ei liity vauva-aikaan vaan sen jälkeiseen elämään tai sitten lasten temperamenttiin. Uskon että jos lapsella on vahva perusturvallisuuden tunne, hän uskaltaa olla myös ikätasoisesti itsenäinen. Mutta pitää huomioida sekin, että se minkä miellät riippuvaisuudeksi tai huomiohakuisuudeksi, voi ollakin normaalia lapselle, ja se mikä näyttää itsenäisyydeltä ja omatoimisuudelta, voi olla osoitus siitä että varhainen vieroittaminen on tosiaan tehokkaasti aiheuttanut sitä vieraantumista, lapsi on oppinut ettei vanhemmat vastaa. Onko se hyvä vai huono asia, riippuu. Tarkoitan että se mikä näyttää hyvältä ei välttämättä sitä ole pelkästään, koska me ei ikinä nähdä kenenkään koko elämää eikä myöskään toisen pään sisälle, että miten mikäkin asia on vaikuttanut tai koettu. Tuleeko siitä 5 v. "riippuvaisesta" lapsesta kuitenkin tasapainoisempi aikuinen kuin siitä "itsenäisestä" kolmivuotiaasta. No, uskon itse että ei ääripäät ole järkeviä eikä totaalinen lapsentahtisuuskaan ole hyvästä, mutta olen kyllä sitä mieltä että nykymaailmassa on monia asioita jotka vaikeuttaa sitä "järkevän" arvioimista.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 16:04"][quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:57"]

Ihan ehdottomasti ruokaa pakastimeen niin paljon kun vaan mahtuu! Minä pöljä en sitä uskonut, yritä siinä tehdä ruokaa kun ensinnäkin ei huvita kun tuijottaa vauvaa tai sitten ei pysty kun vauva on koko ajan rinnalla. Opettele heti useampi imetysasento, meillä ei vauva suostunut syömään kun niin että imetin kyljelläni koska siihen tottui aluksi. Muu ei enää kelvannut...

[/quote]

No kai sen vauvan nyt on vaan totuttava siihen, että välillä äiti tekee ruokaa? Ja syö? Oma äitini ja myös mummoni ovat sanoneet, että ne ekat viikot vauvan täytyy antaa olla aika paljon rauhassa, että koko ajan ei saa olla pitämässä sylissä tai viihdyttämässä. Antaa vauvan nukkua ja syöttää ja vaihtaa vaipan, sitten kun on siihen tarvetta. Muuten sitä sitten todella saakin pitää sylissä ihan koko ajan, kun tottuu siihen.

Mä ainakin muistan omien sisarusten kohdalla, että he nukkui yläkerrassa omassa vuoteessaan ihan rauhallisesti. Ja äiti ihan normaalisti teki ruokaa ja kotitöitä. Ei meillä todellakaan äiti maannut tuijottamassa vauvaa eikä ollut mitään pakastettuja murkinoita. Ja äiti teki joka päivä kaksi lämmintä ruokaa.
[/quote]

Mullakin oli kaksi tällaista helppoa vauvaa, jotka oikeasti vain nukkuivat ekat viikot. Välillä söi ja sitten nukkui taas. Sitten syntyi kolmonen, joka pulautteli kaikki maidot, ei todellakaan nukkunut ja itki päivät ja yöt. Tätä jatkui monta kuukautta. En olisi voinut kuvitellakaan, että olisin laittanut häntä omaan huoneeseen änisemään. Kaikkien lasten kanssa ei ole niin helppoa!

2

Meillä vauva-arkea nyt 2,5 viikkoa takana. Ensinmäinen asia johon tulee varautua, on se että jokainen päivä ja yö voi olla ihan erilainen. Pienen vastasyntyneen rytmiin et voi itse oikeestaan juurikaan vaikuttaa, vaan on mentävä ns. vauvan ehdoilla. Meillä on mennyt puolet öistä valvoessa ja puolet nukuttu tosi hyvin, koskaan ei illalla pysty sanomaan mistään merkeistä miten yö tulee menemään.
Toinen mitä tuli mieleen, niin imettäminen vie aikaa. Kannattaa varautua siihen, että vastasyntynyt on kauan tissillä, varsinkin jos maitoa ei vielä tule ihan suihkuten.
Sitterin puolesta liputetaan täälläkin, meillä poika viihtyy tosi hyvin ja saa silloin itse touhuttua esim syötyä, laitettua ruokaa jne.

Lapselle nimenomaan ei riitä se, että hänellä on ruokaa, kuivat vaipat ja lämpimät vaatteet. Lapsi ei kehity ihmiseksi sellaisissa olosuhteissa. Se on varmaankin näkökulmakysymys paljonko lapsi tarvitsee sitä vuorovaikutusta. Vastasyntynyttä ei leikitetä, vaan pieniä hetkiä tuijotellaan silmiin, puhutaan tai hyräillään tms. samalla kun tehdään jotakin vauvahierontaa tai hoitotoimenpidettä. Sen lisäksi voi olla 24h passiivista vuorovaikutusta jossa vauva on vain äidin/isän lähellä. Joku vauva on ihan rauhallinen eikä näytä ainakaan aktiivisesti kaipaavan enempää kuin ne pakolliset hoitotoimenpiteet, toinen vauva on selvästi "huonommin sopeutunut kohdunulkopuoliseen elämään" ja sen kanssa ehkä joutuu miettimään miten sitä rauhoittavaa vuorovaikutusta voi helpoimmin lisätä. Sellaista vauvaa rauhoittaa asiat jotka muistuttaa kohdun olosuhteita, liike, äänet, paine... Silloin hyvä tapa voi olla vaikka kantoliina tai vieressä nukuttaminen. Mutta jos olet todella levoton nukkuja niin totta kai sitten vauva omaan sänkyyn/sivuvaunuun. Yksikään vauva, edes se rauhallinen, ei kuitenkaan kärsi siitä että se kulkee mukana syntymän jälkeen (kunhan on ihmismäinen ympäristö ja sopiva kantoasento), kyse on siitä mikä on järkevä tasapaino. Minusta ei ole hyvä idea yrittää kovasti hallita tai siis "manage" vauvaa vaan luottaa siihen että sopivasti tietoa ja lisäksi hyvää tahtoa ja vaistoja auttaa pitkälle, mutta toki on poikkeustilanteita joissa vaikka refluksin takia niitä 4h syöttövälejäkin esim. joudutaan käyttämään.

Eiköhän teilläkin ihan hyvin mene, ei sitä vauva-aikaa oikeasti pysty täysin näkemään tai suunnittelemaan ennen synnytystä. Sitten se monesti tuntuukin heti ihan luonnolliselta eikä muista enää mitä se oli ennen vauvaa.

Up

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 15:26"]

Laskettu aika lähenee uhkaavasti ja aika epätodelliset fiilikset siitä millaista elämä on sitten kun arki alkaa ja vauvan kanssa päästään kotiin. Millaista aikaa ensimmäiset viikot ovat ja miten olisit valmistautunut, jos olisit tiennyt miten asiat sujuvat? 

[/quote]

Ruokaa pakkaseen. Me saatiin aika paljon sukulaisilta makaronilaatikkoa, lihapullia ym. Oli tosi suuri apu kun alku on niin hurjaa saatoa. 
Alku on raskasta ja vaatii karsivallisyytta. Lahes jokainen tuntemani pelkaa jossain vaiheessa etta lapsi ei saa tarpeeksi ruokaa eika paino nouse tarpeeksi (neuvola on minusta hiukan hassu taman suhteen). Eli relatkaa. Ottakaa toki kaikki neuvot ja ohjeet vastaan, mutta stressaaminen vaan vaikeuttaa esim. maidon tuloa. 

Oikeasti ne ekat viikot menee tosi viuhahtaen ja jaksaa minusta aika hyvin (meilla oli tosin aika hyvantuulinen kaveri alausta lahtien). 

Lue unihiekkaa etsimassa, jotta voitte alkaa luoda hyvia rutiineja nukkumisen ym. suhteen jo aika alusta. Saastaa hermoja myohemmin. 

Oikeasti raskas aika tulee minusta vasta kun kotona jurnuttaminen on jatkunut pidempaan. 

m37

Tämähän on selvä provo

Meidän arki alkoi suht sujuvasti,kunhan molempien kontrollit oli hoidettu eikä tarvinnut enää jännittää sairaalaan takasi joutumista. Vauvan kans oltiin kuusi päivää synnytyksestä mun valmistujaisissa ja käytiin eka lenkki ulkona. Sen jälkeen ollaankin eletty normaalia elämää vaunutellen, kaupassa käyden yms. Kokkaan kun lapsi nukkuu päikkäreitä taikka lapsi kainalossa. Oma syöminen ei oo niin minuutilleen, äsken söin lounaan, kun vauva ollut vattavaivaanen. Nukkuu nyt päivän toisia päikkäreitä, ekat oli lenkin ajan aamulla n. 45min. Tällaiset päivät onneksi harvassa, yleensä vauva on melko tyytyväinen eikä vattavaivojakaan oo enää niin usein.

Syötän lasta, kun sen on nälkä. En odota huutoa vaan kun alkaa hamuilla jatkuvasti, niin otan rinnalle. Nautin imettämisestä ja lapsen sylissä pidosta, niin en viitti huutamista odottaa vain "ettei tottuisi liian helppoon". Muutenkin koen, että hereillä oleva lapsi tarvitsee "seuraa" eli tunteen muiden ihmisten läheisyydestä ja turvan tunteesta, joten jokaiseen itkuun vastaan vaikka vaan käden poskelle laittamalla. Itte oon lapsen päättänyt hankkia ja asennoitunut olemaan kiinni siinä enempi ja vähempi seuraavat 18-vuotta.

Näin meidän arki. :)

Kaikki riippuu tosi paljon siitä millainen uusi tulokas on. Mulle tehtiin sektio ja olin kipeä monta viikkoa sen jälkeen, se hieman hidasti tahtia vähän kaikessa mitä tein. Viikon taistelin imetyksen kanssa joka sitten epäonnistui ja vauvallani oli järkyttävät vatsakivut ekat 3 kuukautta jonka johdosta hän huusi joka ilta vähintään 3 tuntia. En ollut aikaisemmin tekemisissä yhdenkään lapsen kanssa ja vauva-ajan rankkuus yllätti täysin. Nukuin todella huonosti alussa.

Myöhemmin helpotti kun vauva kasvoi ja vatsakivut hävisivät sekä sain itse lisää varmuutta hoitamiseen ja opin luottamaan vaistoihini. Sektiohaava parani ja pystyin taas liikkumaan ja pitämään itsestäni paremmin huolta. Jaksan tehdä vauvan kanssa kaikenlaista ja päivärytmin myötä on helppo ennakoida lapsen tarpeet. Voi hyvin olla että saat ns. helpon vauvan ja kaikki sujuu luontevasti, tee kuitenkin pakkaseen ruokaa valmiiksi ja anna itsellesi lupa olla tekemättä kotitöitä jos siltä ei tunnu. :)

Vauva viestii nälästä monella tavalla ennen kuin itkee, itku on vasta viimeinen keino, ja silloin sillä on jo hätä. Kasvatat pelokkaan ja stressaantuneen lapsen, jolle tulee huono itsetunto, jos jätät pikkuvauvan yksin omaan huoneeseen ja odotat sen itkevän ennen kuin hoidat sitä. Pieni vauva pidetään lähellä ja sen viesteihin vastataan heti. Toivottavasti olet tosiaan provo tai tulet vielä järkiisi.