Voiko empatikyvyn kadottaa pysyvästi?
Olen aina kokenut itseni keskivertaista empaattisemmaksi ihmiseksi. Lapsena hoidin loukkaantuneita eläimiä ja olen aina auttanut ihmistä, joka on apua tarvinnut. Viime aikoina olen kuitenkin kokenut, että empatiakyky ja auttamisen halu on etenenevissä määrin ollut vähäistä tai kokonaan kateissa. Minulla on ollut rankka jakso takana ja kärsin vakavasta masennuksesta, ajoittain niin rankasta että olen miettinyt itsemurhaa ainoana vaihtoehtona. Itseluottamus on minulla aina ollut huono, mutta asia joka kuitenkin on sitä vahvistanut on ollut se, miten vahvasti välitän muista. Nyt sekin on kadonnut ja koen, että minusta on tullut henkisesti täysi robotti. Pelkään, että tila on pysyvä, enkä enää välitä edes muista. Kaikki muutkin tunteet ovat kyllä aika lailla kuolleet, enkä saa tällä hetkellä mielihyvää mistään.
Kommentit (21)
Rokotteen mukana kyllä,ja muutenkin harva ihminen on empaattinen eli voit lohduttautua että harva ihminen on oikeasti empaattinen.
Olen huomannut sen, että tarpeeksi monta traumaattista tapahtumaa, ja tunteet katoaa.
Kai se on alitajunnan tapa suojella.
Vierailija kirjoitti:
Syötkö jotain masennuslääkettä?
En syö. En tiedä pitäisikö syödä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut sen, että tarpeeksi monta traumaattista tapahtumaa, ja tunteet katoaa.
Kai se on alitajunnan tapa suojella.
Samaa olen miettinyt. Itsellä traumatausta lapsuudesta ja masennusta ollut pitkään. Tietyllä tapaa on lohdullistakin, ettei "tarvitse" välittää tällä hetkellä, kun siihen ei yksinkertaisesti ole voimavaroja. En kuitenkaan lopullisesti haluaisi olla tämmöinen. Tähän uupumiseen taustalla myös nimeomaan se, että autoin muita työssäni ja sillä hetkellä kun väsyin, minusta tuli täysin tarpeeton ja kelpaamaton työyhteisöni silmissä.
ap
perässä roikkuville häirikköhuutajille ei ole ikinä ollut empatiaa; ei kannata kuluttaa rakentavaa aikaansa vainohulluun pentunaiiviin vaan ihan luuta kurkkuun.
Vierailija kirjoitti:
Rokotteen mukana kyllä,ja muutenkin harva ihminen on empaattinen eli voit lohduttautua että harva ihminen on oikeasti empaattinen.
Ei se kyllä lohduta, vaan tekee surulliseksi miten välinpitämättömiä ihmiset ovat. En näe, että haluaisin jatkaa elämistä jos itse muutun pysyvästi samanlaiseksi.
Saatko mitään hoitoa masennukseesi? Tuo kuulostaa kyllä siltä, että empatian ja muidenkin tunteiden hiipuminen johtuu masennuksesta, ja tunteet voisivat palata, jos se olisi kunnolla hoidossa.
Uskon, että empatia palaa kun voimavarat palaavat. Minulle kaikista empaattisimpia ovat ollee ne kovan elämän kokeneet ihmiset. Empatiasi saattaa vain syventyä ja kypsyä, kun selviät vaikeuksista.
Minä olen ottanut korona-ajan raskaasti kanssaihmisten tyhmyyden vuoksi. Nyt olen kuitenkin rauhoittunut. tyydyn siihen, että käytän itse ffp2-maskia ja olen ottanut rokotteet. Empatiaa en jaksa koko aikaa enää tuntea.
Lohduttaudun luonnolla, vaikka sekin tympii, että ei voi matkustaa. Voi, mutta minä en koe voivani. Rajoitan itseäni aina parhaani mukaan. En koe sitten syyllisyyttä, kun olen jo tehnyt parhaani. Moni muukaan asia ei suju mieleni mukaan ja olen suunnitellut muutoksia omaan elämäni.
Vierailija kirjoitti:
Saatko mitään hoitoa masennukseesi? Tuo kuulostaa kyllä siltä, että empatian ja muidenkin tunteiden hiipuminen johtuu masennuksesta, ja tunteet voisivat palata, jos se olisi kunnolla hoidossa.
On minulla hoitokontakti, mutta en koe varsianisesti että masennustani nyt tällä hetkellä hoidettaisiin. Olen vasta jonossa mahdolliseen terapiaan. Käyn parin kuukauden välein lääkärin luona, joka määrää lähinnä lisää sairaslomaa. On minulle muistaakseni tarjottu masennuslääkkeitä, mutta itsellä niistä huonoja kokemuksia, joten en niitä toistaiseksi ole vielä halunnut. Mikäli oloni ei muutu niin varmasti joudun niitä sitten taas kokeilemaan.
ap
Itse en ole koskaan ymmärtänyt empatia vaatimuksia miksi minun pitäisi voida huonosti kun joku toinen voi huonosti varsinkin kun ympäriltä löytyy aina ihmisiä jotka voi huonosti
Empaatttisuus liityy perusluonteeseen. Mutta jos on masentunut, niin ei pysty huomioida kaikkea ympäristöstään. Toisaalta sekin voi aiheuttaa syyllisyyttä ja taas sitä kautta masentumista. Itseään suojellakseen kehittää kuin suojamuurin ympärilleen. Suojamuurin takaa ei pysty huomioimaan toisia eikä osoittamaan empaattisuutta, sillä voimavarat kuluu itsensä kanssa selviämiseen. Empaattisuuden ei tarvitse aina olla uhrautuvaisuutta, voit tuntea myötätuntoa vaikka jotain pikkulintua kohtaan jonka näet kylmänä pakkaspäivänä värjottelevän ulkona, "voi sua pientä lintua, paleleeko sua" jne. Pienestä asiasta voi saada hyvän mielen.
Tarkoitatko, että voiko motivaatio johonkin omasta mielestä toiselle hyvään, olla kokonaan poissa siten, ettei se myöhemminkään ilmene?
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että empatia palaa kun voimavarat palaavat. Minulle kaikista empaattisimpia ovat ollee ne kovan elämän kokeneet ihmiset. Empatiasi saattaa vain syventyä ja kypsyä, kun selviät vaikeuksista.
Toivon sydämeni pohjasta näin. Kiitos kun jaoit kokemuksesi!
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitatko, että voiko motivaatio johonkin omasta mielestä toiselle hyvään, olla kokonaan poissa siten, ettei se myöhemminkään ilmene?
En tiedä, mitä motivaatiolla tässä tarkoitetaan, puhuin empatiakyvystä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Empaatttisuus liityy perusluonteeseen. Mutta jos on masentunut, niin ei pysty huomioida kaikkea ympäristöstään. Toisaalta sekin voi aiheuttaa syyllisyyttä ja taas sitä kautta masentumista. Itseään suojellakseen kehittää kuin suojamuurin ympärilleen. Suojamuurin takaa ei pysty huomioimaan toisia eikä osoittamaan empaattisuutta, sillä voimavarat kuluu itsensä kanssa selviämiseen. Empaattisuuden ei tarvitse aina olla uhrautuvaisuutta, voit tuntea myötätuntoa vaikka jotain pikkulintua kohtaan jonka näet kylmänä pakkaspäivänä värjottelevän ulkona, "voi sua pientä lintua, paleleeko sua" jne. Pienestä asiasta voi saada hyvän mielen.
Kyllä minulla eläimiä kohtaan on empatiaa aina löytynyt vaikkakin nyt se on ollut hieman haastavaa välillä nostaa esiin. Ihmisiä kohtaan se tuntuu olevan eniten hukassa. Nyt kun kerroit, niin olen kokenut syyllisyyttäkin asiasta, mikä ei varmaankaan vähennä masennusta. Kiitos kun nostit asian esiin.
ap
En tiedä. Olen kadottanut sen tiettyjä ihmisiä ja ihmisryhmiä kohtaan, eikä se ole näyttänyt merkkejä takaisin palaamisesta. Toisaalta en ole kadottanut sitä ihan täysin.
olen yliempaattinen. sattuu oikeasti omaan kehoon piilokamerakaatumiset telkkariss. mutta tiukassa tilanteessa voin ikäänkuin nappia painamalla sammuttaa empatiani.
Luonto on viisas.