Malli, jossa toinen vanhempi kotona, ja vain toinen töissä, on paras
Juu juu, tiedän valmiiksi kuinka tulee kuraa ja vasta-argumentteja (kotona oleva on loinen, joka jää tyhjän päälle KUN puoliso jättää, aivot ja järkikin tylsistyy kun ei olekaan töissä edes täyttämässä hyllyjä tai siivoamassa rappukäytäviä, ja eläkettä ei tule ja tiedossa on kooma, kuolema, syrjäytyminen ja köyhyys. No niin, nämä on nyt valmiina tässä, ei tarvitse kommentoida niistä enää.)
Sitten se suurin, iso hyvä puoli:
Jaksaminen, lisääntynyt vapaa-aika koko perheelle.
Kuinka paljon onkaan nykyään burn outeja ja väsymystä ja masennusta ihmisillä. Mitään ei ehdi, työpäivän jälkeen odottaa toinen työpäivä kotona. PAITSI jos kotona onkin toinen hoitanut sen kotityöpäivän. Siivonnut, käynyt kaupassa, laittanut ruoan, pessyt pyykit, vastaillut lasten koulun wilma-viesteihin, käyttänyt heitä hammaslääkärissä jne.
Ilta on silloin täysin stressitön ja vapaa molemmille vanhemmille.
Ja kyllä, tähän pystyy myös ilman suuria tuloja. Tietysti pitää myös luopua jostakin, ei voikaan välttämättä ostaa isoa omakotitaloa kasvualueelta, pitää samalla mökkiä, kahta uutta autoa, matkustella 2 x vuodessa ulkomaille ja käydä talvisin joka viikonloppu laskettelemassa, puettaa itsensä ja jälkikasvunsa merkkivaatteisiin, päivittää kotiin uudet telkkarit, tietsikat, kännykät, sisustus jne tiuhaan tahtiin.
Tämä on arvokysymys.
Jos oravanpyörä ja vähäinen vapaa-aika väsyttää, voi tehdä muutoksia.
Ja jos ei halua tehdä muutoksia, sitten voi jatkaa marisematta valitsemallaan tiellä.
Kommentit (104)
Samaa mieltä. Vielä kun hyvissä ajoin kun lastentekoa suunnitellaan, toinen puolisoista opiskelee ammatin jossa tienaa sen nettona sen 2x keskipalkan niin melko normaalia elämää voi elää vaikka toinen vain saa ansiotuloa
Ja saako vielä kysyä, oletko sinä valmis olemaan se, joka jää kotiin, vai pitääkö sen olla se toinen?
Jos vain yksi aikuinen käy töissä ja perheessä on lapsia, niin kyllä aika monesta muustakin asiasta joutuu luopumaan kuin noista mitä ap listasi. Nuo listatut asiat on sellaisia, joihin ei läheskään kaikilla niilläkään perheillä ole varaa, joissa molemmat vanhemmat käy töissä.
Vierailija kirjoitti:
Ja saako vielä kysyä, oletko sinä valmis olemaan se, joka jää kotiin, vai pitääkö sen olla se toinen?
Minä olen meillä se kotiinjäänyt osapuoli.
Ap
Kyllä. Sitä varten Suomeen tarvitaan perheverotus, mahdollisen eron jälkeen elatusvelvollisuus kotona olleelle puolisolle eläkeikään asti ja työssä olleen eläkkeen jakaminen puolisolle myös eron jälkeen. Tämä on reilua, sillä se ei ole sukupuolisidonnaista ja sillä tavalla todistetaan, että perhe on yksikkö eikä kaksi erillistä henkilöä.
Vierailija kirjoitti:
Jos vain yksi aikuinen käy töissä ja perheessä on lapsia, niin kyllä aika monesta muustakin asiasta joutuu luopumaan kuin noista mitä ap listasi. Nuo listatut asiat on sellaisia, joihin ei läheskään kaikilla niilläkään perheillä ole varaa, joissa molemmat vanhemmat käy töissä.
Tässä haluaisin kuulla, mistä muusta pitää luopua?
Mieheni tienaa bruttona himpun alle 3000 €/kk, ja pärjäämme silti. Noista tingitään mitkä luettelin, muusta ei. Ja itse en saa mitään tukia. Lapsilisät ainoat mitä "ylimääräisinä" tulee. Rahat riittää.
Ap
Hei, ihanaa että joku muukin arvostaa kotona olevaa vanhempaa :)
Ja on niin totta että monet asiat ovat valintoja. Minä tosin olen käynyt osa-aikaisesti täyttämässä hyllyjä ja istunut viikonloppuisin kassalla jotta on sitä omaa rahaa. Meillä on yksi lapsi joten siltä osin helppoa.
Ennen korona ollaan kyllä reissattu jonkin verran, mutta reissuissakin on eroja, kaiken ei tarvitse maksaa maltaita. Arkiruokaa saa edullisesti kun jaksaa kuoria juureksia yms. Onneksi meistä kukaan ei ole turhan nirso, lapsikin syö verilättyjä, kesäkeittoa ja kanankoipia. Ulkoillaan ja pyöräillään aika paljon. Saatiin myös uusi koti jokin aika sitten.
Tulee mieleen kaksi tällaisen mallin saanutta. Toinen on mies, joka kuitenkin on niin moderni, että naisen pitää kuitenkin maksaa puolet kaikesta. Niinpä vaimo hoitaa lapset ja kodin ja käy töissä, mutta tietysti joustaen kaikkiin neuvolakäynteihin ja sairsteluihin. Jossian vaiheessa tällä oli sivusuhde, kun vaimolla ei kuulemma ollut ikinä hänelle aikaa.
Toisessa tapauksessa kyseessä on siskokset, ihan hyvään kotiäidin rooliin ovat hekin sujahtaneet oman työuransa jälkeen. Se on sitten sivuseikka, että se jännitys elämään haetaan avioliiton ulkopuolisista suhteista.
Ihan onnellinen lapsuus näillä on kaikilla ollut, mutta ovat mielestäni epäonnistuneet surkeasti yhdistämään sen kotona saamansa mallin omiin avioliittoihinsa, kun olosuhteet ja kumppanit ovat kuitenkin erilaisia.
Muitakin lopputuloksia varmasti on, mutta en kehtaisi väittää, että kyseinen malli on yleistäen yhtään muita parempi.
Kuulostaa ihanalta, mutta edellyttää tosiaan sen, että toinen ei halua tehdä palkkatöitä. Meillä kumpikin on ns. kutsumusammatissa, jossa haluaa jatkuvasti kehittyä, joten vuosien tauko työelämästä ei tule kyseeseen.
Neuvoisin kyllä kaikkia kotona lapsia hoitavia vanhempia hankkimaan ainakin osa-aikaisen työn. Itse tiedän että nääntyisin täyttä työviikkoa tehden, mutta niin nääntyisin myös, jos en koskaan pääsisi tekemään työtä, jossa olen hyvä.
Parisuhteen kannalta on parasta, jos kumpikin perheen aikuinen tekee osa-aikaisuutta lasten ollessa pieniä. Myös Suomen verotus tukee tätä vaihtoehtoa ennemmin kuin sitä, että toinen on kotona ja toinen tekee pitkää työpäivää.
Minun mies on kotona, hakee lapset ajoissa päiväkodista, treenailee ja tekee terveellistä ruokaa. Toipuu myös burnout outista. Minusta tämä on IHANAA, oli ihan hirveää kun molemmat vaativissa töissä, lapset kipeänä ja illalla/yöllä oli pakko tehdä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihanalta, mutta edellyttää tosiaan sen, että toinen ei halua tehdä palkkatöitä. Meillä kumpikin on ns. kutsumusammatissa, jossa haluaa jatkuvasti kehittyä, joten vuosien tauko työelämästä ei tule kyseeseen.
No mutta, te lienette sitten tyytyväisiä ja hyväksyneet asiaan ja valintaanne liittyen, että kiirettä saattaa pitää ja töiden jälkeen hoidettava on vielä kotona kotityöt ja muut, toivottavasti jakaantuvat tasan molemmille vanhemmille.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Minun mies on kotona, hakee lapset ajoissa päiväkodista, treenailee ja tekee terveellistä ruokaa. Toipuu myös burnout outista. Minusta tämä on IHANAA, oli ihan hirveää kun molemmat vaativissa töissä, lapset kipeänä ja illalla/yöllä oli pakko tehdä töitä.
Ihanteellista! Elättelen salaa toiveita, että oma mieheni haluaisi jäädä koti-isäksi. Se on mielestäni rankempi pesti kuin mennä töihin.
Mä en ymmärrä, miksi (yleensä) naiset haluavat tyytyä niin vähään.
Miksi kaikki ei haluaisi käyttää aivojaan johonkin tuottavaan ja järkevään?
Mä itse kuolisin, jos oma elämänsisältöni olisi olla äiti. Ymmärrän sen pikkulapsivaiheessa, mutta että vielä 5-6 v lapsilla. "Vastailla Wilma-viesteihin.." Luojan tähden, mä en pystyisi tuollaiseen elämään.
No se on teillä paras. Toiselle se voi olla jotain muuta. Meillä parempi on se systeemi, että meillä käy molemmat vanhemmat töissä ja kodinhoitahja hoitaa pyykit, siivoukset ja arkiruuat. Ruokakaupan lähetti tuo ruuat kotiovelle.
Kiva aloitus! Olen itse kotona lasten kanssa, mies haluaisi joskus vaihtaa osia. Elämä on mukavan rauhallista ja voimme keskittyä meille tärkeimpiin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Sitä varten Suomeen tarvitaan perheverotus, mahdollisen eron jälkeen elatusvelvollisuus kotona olleelle puolisolle eläkeikään asti ja työssä olleen eläkkeen jakaminen puolisolle myös eron jälkeen. Tämä on reilua, sillä se ei ole sukupuolisidonnaista ja sillä tavalla todistetaan, että perhe on yksikkö eikä kaksi erillistä henkilöä.
Mutta miten se perhe määriteltäisiin? Yhdessä asuvat? Naimisissa olevat? Entä avoliitot?
Ei missään tapauksessa perheverotusta. On liian vanhanaikaista.
Parempi malli on se, että molemmat tekee lyhyempää päivää ja limittään sen työnsä perheen ja toisen vanhemman työnteon mukaan.
Silloin kumpikaan ei uhraudu. Molemmilla säilyy työ ja molemmat saa myös perheen kanssa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Sitä varten Suomeen tarvitaan perheverotus, mahdollisen eron jälkeen elatusvelvollisuus kotona olleelle puolisolle eläkeikään asti ja työssä olleen eläkkeen jakaminen puolisolle myös eron jälkeen. Tämä on reilua, sillä se ei ole sukupuolisidonnaista ja sillä tavalla todistetaan, että perhe on yksikkö eikä kaksi erillistä henkilöä.
Taitaa mennä näin hyvä sarkasmi hukkaan tällä palstalla.
Samaa mieltä.