Mies29 pohtii, haittaako kun asun vielä äitini kanssa?

Siis oli tarkoitettu tolle 18 vuotiaana itsenäistyneelle.

Trollollollollooooooo
Ap

Siis olet työtön ja asut äidilläsi? Mitä teette kaiket päivät, pelaatte yhdessä korttia?

Mite nyt meette näin huonoon :)?
Ap

Usko jo! Olet 30v, et 29v enää

Katso muutamia komediasarjoja vähän aikaa niin huomaat millainen vitsi on kotona asuva aikuinen.

No, minä olen kyllä yrittänyt seurustella sellaisen kanssa kun olen epätoivoinen. Käytännössä kyllä vaikeaa, kun omakaan asuntotilanteeni ei oikein mahdollista miehen vierailua luonani. Miksi se minä olen jonka täytyy se kämppä kustantaa kun ei toisenkaan tarvitse?

Jospa sinäkin tapaat kotonaan asuvan naisen, tai joka muutoin asuu niin kaukana että tapaaminen jostain syystä sinun paikkakunnallasi olisi järkevämpää? Mites sitten suu pannaan.

Mutta joo, se kertoo ongelmista, ja myöskin siitä että itsenäistyminen on jäänyt kesken, näille se äiti on vaimon sijalla ja edellä myöhemminkin.

En mennyt hahhahhaa!

Itse asuin itsenäisesti jo 18 vuotiaana.

MUTTA

olen 30 v nyt ja äitini kuoltua hiljattain sitä alkaa nähdä asiat hieman erilailla. Olisi hienoa kokkailla äidin kanssa ja tehdä asioita mutta ei enää voi...

Tee niinkuin omasta mielestäsi oikealta tuntuu äläkä anna ympäristön paineiden vaikuttaa elämässäsi tärkeisiin päätöksiin. Jos äitisi pitää seurastasi ja päinvastoin niin en näe mitään väärää tuossa. Mieti että hän voisi olla jo kuollut ja sitten olisi jo myöhäistä.

Lisäksi tunnen pari tyyppiä jotaka asuvat äitinsä hoivattavina vielä 40 vuotiaana....

Olen näitä tyyppejä koko ikäni ihmetellyt ja vähän katsonut alaskin päin, mutta tajuan nyt että he ovat luultavasti elämäänsä onnellisempia kuin minä siitä huolimatta että asuvat kotona eivätkä ole kokeneet itsenäistä elämää lainkaan.

En tiedä sinun ongelmistasi (koska olen palsatillut vasta vähän aikaa), mutta ne kommentit, jotka olen sinulta lukenut, ovat olleet asiaa ja perusteltuja. 

Jos aikuinen ihminen asuu vanhempiensa kanssa, hän ei pääse riuhtaisemaan itseään itsenäisyyteen. Se haittaa vähintään yhtä paljon kuin konkreettisesti yhteinen osoite äidin kanssa. Ymmärrätkö? On normaalia ja tärkeää katkaista siteensä lapsuudenkotiin siinä parikymppisenä ja itsenäistyä. Sitten vasta pystyy luomaan aikuisten välisen, tasaveroisen suhteen vanhempiinsa ilman napanuoraa.

16 jatkaa, ei mitenkään hyvä provo, kun itse olen törmännyt deittaillessa kolmeen tällaiseen mieheen, nelikymppiseen, ja yhteen joka pääsi äidistään sen verran eroon että naapuriin muutti. Ja on suvussanikin sellainen.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 13:31"]

En tiedä sinun ongelmistasi (koska olen palsatillut vasta vähän aikaa), mutta ne kommentit, jotka olen sinulta lukenut, ovat olleet asiaa ja perusteltuja. 

Jos aikuinen ihminen asuu vanhempiensa kanssa, hän ei pääse riuhtaisemaan itseään itsenäisyyteen. Se haittaa vähintään yhtä paljon kuin konkreettisesti yhteinen osoite äidin kanssa. Ymmärrätkö? On normaalia ja tärkeää katkaista siteensä lapsuudenkotiin siinä parikymppisenä ja itsenäistyä. Sitten vasta pystyy luomaan aikuisten välisen, tasaveroisen suhteen vanhempiinsa ilman napanuoraa.

[/quote]

Itse en usko tuohon, syystä että tosiaan monessa maassa ei ole tapana tuollainen itsenäinen asuminen, ja kyllä nekin pystyy luomaan aikuisten välisiä, tasaveroisia suhteita. Oma miehenikin on tällainen. Hän on espanjalainen ja asui vanhempiensa luona kunnes löysi minut ja mentiin naimisiin. Mies oli 31 kun tavattiin eikä ollut koskaan asunut yksin. Mitään ongelmia tästä ei ole ollut, hyvin pärjää nyt täällä parintuhannen km päässä vanhemmistaan ilman napanuoraa ;)

Jos on hyvä syy niin asia ei haittaa. Esim. vanhemman sairaus ja toiminta omaishoitajana. Maatilan perijänä ja tilan jatkajana on myöskin perusteltua asua kotona vanhempien kanssa.

Siinä ne syyt melkeinpä rupeaa olemaankin. Mikäli n 30:senä ei ole päässyt työelämään sisälle eikä muutenkaan omille siivilleen niin kyllä on elämässä jotain vastamäkeä ollut. Joko itsestä riippuvaa tai sitten ei.

Toimivan parisuhteen voivat muodostaa 2 itsenäistä yksilöä. Mikäli itsenäistymistä ei ole tapahtunut niin suhteessa on vaikeuksia edessä. Mikäli taas olet esim. edellämainituista hyvistä syistä kotona äitisi kanssa niin saatat olla oikea kultakimpale. Mies joka luopuu omasta elämästään esim. sairaan vanhempansa vuoksi ei todellakaan ole huono valita puolisoksi. Mutta jos kysymys on vanhemmassa roikkumisesta niin parisuhde kannattaa tälläisen kanss unohtaa niin pitkäksi aikaa kunnes napanuora on katkennut... Sen napanuoranhan voi katkaista milloin vain ja sittenhän sitä onkin kelpo kamaa parisuhdemarkkinoilla...

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 13:37"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 13:31"]

En tiedä sinun ongelmistasi (koska olen palsatillut vasta vähän aikaa), mutta ne kommentit, jotka olen sinulta lukenut, ovat olleet asiaa ja perusteltuja. 

Jos aikuinen ihminen asuu vanhempiensa kanssa, hän ei pääse riuhtaisemaan itseään itsenäisyyteen. Se haittaa vähintään yhtä paljon kuin konkreettisesti yhteinen osoite äidin kanssa. Ymmärrätkö? On normaalia ja tärkeää katkaista siteensä lapsuudenkotiin siinä parikymppisenä ja itsenäistyä. Sitten vasta pystyy luomaan aikuisten välisen, tasaveroisen suhteen vanhempiinsa ilman napanuoraa.

[/quote]

Itse en usko tuohon, syystä että tosiaan monessa maassa ei ole tapana tuollainen itsenäinen asuminen, ja kyllä nekin pystyy luomaan aikuisten välisiä, tasaveroisia suhteita. Oma miehenikin on tällainen. Hän on espanjalainen ja asui vanhempiensa luona kunnes löysi minut ja mentiin naimisiin. Mies oli 31 kun tavattiin eikä ollut koskaan asunut yksin. Mitään ongelmia tästä ei ole ollut, hyvin pärjää nyt täällä parintuhannen km päässä vanhemmistaan ilman napanuoraa ;)

[/quote]

Mikäs siinä on pärjätessä, kun välimatkaa on se parituhatta kilsaa. Annas olla, jos äidin helmoissa elänyt Suomipoika onnistuu jollakin ilveellä pariutumaan. Veikkaan, että vaimoketta vituttaa, kun miehen äiti soittelee ja käy kylässä harva se päivä.

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 13:17"]

Onko se tässä iässä normaalia? Äitini huolehtii minusta ja rakastan hänen ruokiaan. Lisäksi olen työtön eli taloudellisesti varsin järkevää.

[/quote]

Asun äitisi kanssa - olet p.a., naiselle jolla on oma asunto olet täysin kuonaa

Onko se tässä iässä normaalia - ei Suomessa, Italiassa on

Äitini huolehtii minusta - ei näin, tästä naiset eivät todellakaan pidä

rakastan hänen ruokiaan - tämäkin kuulostaa huonolta, onko kukaan äitisi veroinen?

Lisäksi olen työtön - lisää -----

41v m

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 14:00"]

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 13:17"]

Onko se tässä iässä normaalia? Äitini huolehtii minusta ja rakastan hänen ruokiaan. Lisäksi olen työtön eli taloudellisesti varsin järkevää.

[/quote]

Asun äitisi kanssa - olet p.a., naiselle jolla on oma asunto olet täysin kuonaa

Onko se tässä iässä normaalia - ei Suomessa, Italiassa on

Äitini huolehtii minusta - ei näin, tästä naiset eivät todellakaan pidä

rakastan hänen ruokiaan - tämäkin kuulostaa huonolta, onko kukaan äitisi veroinen?

Lisäksi olen työtön - lisää -----

41v m

[/quote]

Minulle suurin turn off noista on "äitini huolehtii minusta". Ei ole todellista  - miten sellainen mies voi koskaan saada naista, joka ilkeää kertoa nojaavansa (henkisesti tai muuten) äitiinsä???? Jokainen tasapainoinen, itsenäinen ja fiksu nainen kun kaipaa miestä, jota hän voi arvostaa.

Miten kukaan ei huomannut jo aloituksesta ettei ollut oikea mies 29 ? Ei pitäisi olla niin vaikeeta :D

Nauti! Olet Onnellisessa asemassa.Kerkeät vielä perustaa perheen ja olla työelämässä.Onnea:)!

[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 13:18"]

Ei jatkoon... En olisi 18-vuotiaanakaan huolinut ikäistäni, joka asuu kotona.

[/quote]