äiti ei hyväksy raskautta
olen 15 kohta 16 vuotias tyttö ja sain tietää että oon raskaana. mun äiti on ehdottomasti abortin kannalla mutta mä en halua. haluan pitää sen lapsen ja tarjota sille hyvän elämän. äitini uhkasi vetää minuun välit ja sanoi ettei aijo auttaa millään tavalla. sanoi myös että kotoa lähdettävä. mulla on poikaystävä samanikäinen ja hänen vanhemmat tukena samoin mun mummo ja kaverit. entiedä mitä teen olen varma ratkisustani mutta äitini saa mut pelkäämään. menettäisin mun oman äidin joka tuli äsken halaamaan ja itkien kertoen että rakastaa minua mutta ei voi hyväksyä asiaa. mitä teen?😔
Kommentit (115)
Miksi sun äidin pitäisi hyväksyä sun raskaus? Se on sun vauva, sun vastuu ja sun elämä. Anna äidin elää omaansa, ei hänen tehtävänsä ole hyväksyä sinun valintojasi ja silti hän on ihan hyvä äiti. Anna hänen päästää irti, koska on väärin vaatia muita kantamaan sinun valintasi seuraukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
joo soitan heti huomen aamulla neuvolaan. poikaystävän äitikin lupas tulla mukaan. toivottavasti kaikki järjestyy
Varmasti järjestyy ja kiva, että sinulle löytyy myös tukea.
Ensimmäisen lapsen saaminen on mullistavaa ihan kaiken ikäisille äideille, joten jätä huomiotta täälläkin jaetut kauhistelut miten et voisi sitä tai tätä tai poikaystävä jättää yms. Sitä ei tiedä sen paremmin 30 vuotias ensisynnyttäjä, kuin 16 vuotias, että mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Parasta vain tehdä parhaansa.
Minä olen ollut teini-ikäisestä asti mieheni kanssa yhdessä ja lapset saimme nuorena. Nyt lapset teinejä ja mekin vielä nuoria. Emme ole ikinä katuneet päätöstämme. Taloudellisesti oli tiukkaa, kun lapset oli pieniä ja opiskeltiin, mutta hyvin kuitenkin selvittiin ja nyt tulemme hyvin toimeen. En ole ikinä ymmärtänyt, miksi pitäisi rakentaa "valmis elämä" vakituisine työpaikkoineen ja asuntolainoineen, ennen kuin yritetään saada lapsi. Silloinhan se vasta hankalaa on enää sopeutua ihan uuteen tilanteeseen ja tulotasonkin romahtamiseen. Parempi saada lapset nuorena ja yhdessä kasvaa perheenä. Myös opiskelun ja lapsiarjen yhdistäminen on minun kokemuksen mukaan paljon helpompaa, mitä yleisesti pelotellaan.
Pärjäät kyllä. Ja jos tulee hetki jolloin tuntuu, että et, niin uskalla pyytää apua. Toivon sinulle onnellista odotusta ja kaikkea hyvää jatkoon!
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun äidin pitäisi hyväksyä sun raskaus? Se on sun vauva, sun vastuu ja sun elämä. Anna äidin elää omaansa, ei hänen tehtävänsä ole hyväksyä sinun valintojasi ja silti hän on ihan hyvä äiti. Anna hänen päästää irti, koska on väärin vaatia muita kantamaan sinun valintasi seuraukset.
Vai että hyvä äiti? Valmis pistämään välit poikki omaan lapseensa koska haluaa tulla äidiksi nuorena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi äidin pitäisi hyväksyä sinun raskautesi? Se on sinun asiasi, ei hänen, ja toki pärjäät. Taloudellisesti tulee olemaan tiukkaa, mutta ensi- ja turvakoti on hyvä paikka aloittaa yhteinen elämä vauvan kanssa. Sitten sossu hankkii sinulle ja vauvalle kodin ja pääset elämään omaa elämääsi ilman vanhempien asettamia vaatimuksia. Kivaa siitä tulee, oli äitisi mitä mieltä tahansa. Lapselle voidaan hankkia myös tukiperhe, jotta saat nukkua viikonloput.
se tuntuu vain ihan älyttömän pahalta kun oma äiti on ihan rikki minun valinnoista. se tuntuu niin väärältä mutta vielä enemmän väärältä tuntuis tehä abortti hänen mielipiteestä. ja kyllä tiukkaa tulee olemaan mutta nään sen silti sen arvoisena. lapset on mun haave ja unelma ja se että ne tehdään nuoren. kyllä me pärjätään. kiitos sulle ❤️
Äitisi tottuu kyllä ajatukseen. - Tai sitten hän on kypsymätön ja epäaikuinen. Aidosti sinua rakastava äiti ei hylkää sinua eikä ikiomaa lapsenlastaan.
Kaikki järjestyy ja sinulla on jo ympärilläsi välittävä tukirengas. Selviydytte hyvin.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä katunut aborttia päivääkään.
Enemmän minua sattuisi äitini menettäminen kuin epätoivotun raskauden keskeyttäminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun äidin pitäisi hyväksyä sun raskaus? Se on sun vauva, sun vastuu ja sun elämä. Anna äidin elää omaansa, ei hänen tehtävänsä ole hyväksyä sinun valintojasi ja silti hän on ihan hyvä äiti. Anna hänen päästää irti, koska on väärin vaatia muita kantamaan sinun valintasi seuraukset.
Vai että hyvä äiti? Valmis pistämään välit poikki omaan lapseensa koska haluaa tulla äidiksi nuorena?
Hyvän äitiyteen kuuluu se, että päästää irti lapsestaan ja antaa tämän itsenäistyä, vaikka tietää etukäteen, että se tulee sattumaan ja paljon. Sossu hankkii teinille oman kodin, josta vastuu kuuluu nuorelle itselleen, äiti ei käy siivoamassa eikä isä tarjoa autokyytejä. Yövalvomiset kuuluvat sille, joka vauvan halusi, lapsuudenperheen ei tarvitse niitä jakaa jne.
Ap joutuu huomaamaan, ettei voi napsia rusinoita pullasta. Päätöksistään kantaa vastuun ja joskus se merkitsee sitä, että pitää opetella täyttämään lomakkeita, joilla saa sossun maksamaan puhelimen ja liittymän kulut vauvansängyn lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
joo soitan heti huomen aamulla neuvolaan. poikaystävän äitikin lupas tulla mukaan. toivottavasti kaikki järjestyy
En ole ikinä ymmärtänyt, miksi pitäisi rakentaa "valmis elämä" vakituisine työpaikkoineen ja asuntolainoineen, ennen kuin yritetään saada lapsi. Silloinhan se vasta hankalaa on enää sopeutua ihan uuteen tilanteeseen ja tulotasonkin romahtamiseen. Parempi saada lapset nuorena ja yhdessä kasvaa perheenä. Myös opiskelun ja lapsiarjen yhdistäminen on minun kokemuksen mukaan paljon helpompaa, mitä yleisesti pelotellaan.
Tässä unohdetaan se, että opiskeluiden aikana on mahdollista lähteä ulkomaille suorittamaan harjoitteluita, opintojaksoja ym. Lisäksi pienen vauvan on todistetusti hyvä olla kotona äidin ja isän kanssa ainakin kaksivuotiaaksi asti, mielellään kolmevuotiaaksi. Tällöin aloittaja olisi kotona sen ajan mitä muut opiskelevat toisella asteella. Aloittaja menisi toisen asteen oppilaitokseen siis 19-20 vuotiaana. Sieltä et löydä ketään samassa tilanteessa olevaa kaveria, sitä vertaistukea siis. Kaikkien jatko-opintojen juhlat ja menemiset jäisivät väliin, koska aloittajan pitää olla kotona huolehtimassa lapsesta. Muistakaa että se lapsen isä voi myös opiskella tai vaihtoehtoisesti painaa pitkää päivää elättääkseen perheensä.
Niin paljon jää kokematta ja näkemättä. Nuoruus elämättä. Mutta joku onnistuu, yleisemmin ei onnistuta.
Joko on aborttiaika varattu? Jos ei niin nyt heti pihelin kouraan!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi äidin pitäisi hyväksyä sinun raskautesi? Se on sinun asiasi, ei hänen, ja toki pärjäät. Taloudellisesti tulee olemaan tiukkaa, mutta ensi- ja turvakoti on hyvä paikka aloittaa yhteinen elämä vauvan kanssa. Sitten sossu hankkii sinulle ja vauvalle kodin ja pääset elämään omaa elämääsi ilman vanhempien asettamia vaatimuksia. Kivaa siitä tulee, oli äitisi mitä mieltä tahansa. Lapselle voidaan hankkia myös tukiperhe, jotta saat nukkua viikonloput.
se tuntuu vain ihan älyttömän pahalta kun oma äiti on ihan rikki minun valinnoista. se tuntuu niin väärältä mutta vielä enemmän väärältä tuntuis tehä abortti hänen mielipiteestä. ja kyllä tiukkaa tulee olemaan mutta nään sen silti sen arvoisena. lapset on mun haave ja unelma ja se että ne tehdään nuoren. kyllä me pärjätään. kiitos sulle ❤️
Äitisi tottuu kyllä ajatukseen. - Tai sitten hän on kypsymätön ja epäaikuinen. Aidosti sinua rakastava äiti ei hylkää sinua eikä ikiomaa lapsenlastaan.
Kaikki järjestyy ja sinulla on jo ympärilläsi välittävä tukirengas. Selviydytte hyvin.
Aidosti rakastava äiti antaa nuorelleen mahdollisuuden olla 100% äiti eikä enää lapsi. Ei ole hylkäämistä todeta, että hankit oman kodin ja ryhdyt elämään vastuullisen aikuisen elämää lapsesi kanssa, vaikka se merkitsee elintason laskua ja monia ikäviä asioita. Vanhemmuus on joskus ikäviä asioita kuten irtipäästämistä ja sen hyväksymistä, että lapsi kyllä tietää, mitä tekee. Hänen tulee saada elämäänsä itse eikä vauvansa kanssa vanhempien nurkissa kuin vauva olisi pikkusisarus, jota isovanhemmat käytännössä hoitavat äidin jatkaessa elämäänsä kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
joo soitan heti huomen aamulla neuvolaan. poikaystävän äitikin lupas tulla mukaan. toivottavasti kaikki järjestyy
En ole ikinä ymmärtänyt, miksi pitäisi rakentaa "valmis elämä" vakituisine työpaikkoineen ja asuntolainoineen, ennen kuin yritetään saada lapsi. Silloinhan se vasta hankalaa on enää sopeutua ihan uuteen tilanteeseen ja tulotasonkin romahtamiseen. Parempi saada lapset nuorena ja yhdessä kasvaa perheenä. Myös opiskelun ja lapsiarjen yhdistäminen on minun kokemuksen mukaan paljon helpompaa, mitä yleisesti pelotellaan.
Tässä unohdetaan se, että opiskeluiden aikana on mahdollista lähteä ulkomaille suorittamaan harjoitteluita, opintojaksoja ym. Lisäksi pienen vauvan on todistetusti hyvä olla kotona äidin ja isän kanssa ainakin kaksivuotiaaksi asti, mielellään kolmevuotiaaksi. Tällöin aloittaja olisi kotona sen ajan mitä muut opiskelevat toisella asteella. Aloittaja menisi toisen asteen oppilaitokseen siis 19-20 vuotiaana. Sieltä et löydä ketään samassa tilanteessa olevaa kaveria, sitä vertaistukea siis. Kaikkien jatko-opintojen juhlat ja menemiset jäisivät väliin, koska aloittajan pitää olla kotona huolehtimassa lapsesta. Muistakaa että se lapsen isä voi myös opiskella tai vaihtoehtoisesti painaa pitkää päivää elättääkseen perheensä.
Niin paljon jää kokematta ja näkemättä. Nuoruus elämättä. Mutta joku onnistuu, yleisemmin ei onnistuta.
Juuri tästä syystä moni haluaa, että ap:n vanhemmat kantavat vauvasta vastuun, jotta ap voi jatkaa kuin ennenkin vapaana rahahuolista lapsuudenperheessä asuen. Siellä isä ja äiti huolehtivat ruuan pöytään, puhtaat vaatteet kaappiin ja vauvan yövalvomiset, koska ap:han on itsekin lapsi. Miksipä ei siihen hankkisi vauvaa, kun vastuun voi vierittää muille, opiskella rauhassa ja soitella äidille, että hae Mintti hoidosta, me mennään kavereiden kanssa koulun jälkeen ulos.
Ap. Pidä lapsi. Hakeudu ensikotiin ja sen jälkeen vuokraat asunnon. Äitisi hakee helpointa ratkaisua, koska hän pelkää sinun joutuvan vaikeuksiin. Loppuelämän huono omatunto on raskas taakka. Sinä teet sen minkä katsot oikeaksi. Lapsi kasvaa ja sinä myös. Onnea valitsemallesi tielle.
Miksi menette mukaan näihin provoihin? Tämäkin aloitus on jo kolmatta kertaa tämän syksyn aikana.
Äitision aivan oikeassa. Jos lapsen hankkii silloin on oltava aikuinen ja hoidettava itse asiat. Muutat omaan kotiin ja huolehdit lapesta, rahaasioista ym. Se poikaystävä ei luultasti ole kuvioissa enää 2 vuoden kuluttua. Nuoret mmiehet haluavat mennä ja kokea. Olet ehkä poikaystäväsi ekä tyttis, niitä tulee olemaan vieläpaljon lisää ja niinhän en elämänpitäämennäkkin. Miten aiot elättää lapesi?
Kuvittelet ehkä että poikaystäväsi perhe ja äitisi ottaa lapsesta vastuuta. Eisse näin mene.
Oleko valmis luopumaan kaikesta nuoruuden menoista ja kavereistasi? AAmulla heräär klo 6, aamutoimet, kiikkutat lapen hoitoon,itse kouluun /työhön. Klo16 jkl haet lasen hoidosta,sapuskat sille ,leikkimistä,lasujen maksua ym. ja klo22. ja sama uudestaan.
Tiedän 5 teini-ikäisenä lapsen hankkineita. Kaikilla vaikeuksia. Koulut jäi kesken, nyt yksi 42 v valmistui lähihoitajaksi työkkärin pakottamana. Kaikilla rahahuolia, useita miesuhteita mutta kukaan ei jää. Yksinhuoltajia ,lapsia ueamman miehen kanssa, sossutuet juoksee mutta rahaa ei ole koskaan. Lapsille eivät pysty tarjomaan hyviä lähtökohtia koska ei ole koulutusta, ymmärrystä, rahaa.
Nyt elät vielä vaaleanpunaisesssa pilvilinnassa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi äidin pitäisi hyväksyä sinun raskautesi? Se on sinun asiasi, ei hänen, ja toki pärjäät. Taloudellisesti tulee olemaan tiukkaa, mutta ensi- ja turvakoti on hyvä paikka aloittaa yhteinen elämä vauvan kanssa. Sitten sossu hankkii sinulle ja vauvalle kodin ja pääset elämään omaa elämääsi ilman vanhempien asettamia vaatimuksia. Kivaa siitä tulee, oli äitisi mitä mieltä tahansa. Lapselle voidaan hankkia myös tukiperhe, jotta saat nukkua viikonloput.
Ei niitä tukiperheitä ihan noin vain hankita. Tuleva teiniäiti voi varautua hoitamaan lapsensa ihan itse myös viikonloppuisin. Ja poikaystävän on lähdettävä parin vuoden päästä inttiin lapsen ollessa uhmaiässä.
Vierailija kirjoitti:
Et sinä tyttöparka pysty noista lähtökohdista tarjoamaan syntyvälle lapselle sitä hyvää elämää.
Se vaatii paljon työtä, mutta kyllä pystyt tarjoamaan lapselle noistakin lähtökohdista hyvän elämän.
Päätös on sinun. Eikä sinun äitisi voi muuhun pakottaa. Mummo leppyy kyllä aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi äidin pitäisi hyväksyä sinun raskautesi? Se on sinun asiasi, ei hänen, ja toki pärjäät. Taloudellisesti tulee olemaan tiukkaa, mutta ensi- ja turvakoti on hyvä paikka aloittaa yhteinen elämä vauvan kanssa. Sitten sossu hankkii sinulle ja vauvalle kodin ja pääset elämään omaa elämääsi ilman vanhempien asettamia vaatimuksia. Kivaa siitä tulee, oli äitisi mitä mieltä tahansa. Lapselle voidaan hankkia myös tukiperhe, jotta saat nukkua viikonloput.
se tuntuu vain ihan älyttömän pahalta kun oma äiti on ihan rikki minun valinnoista. se tuntuu niin väärältä mutta vielä enemmän väärältä tuntuis tehä abortti hänen mielipiteestä. ja kyllä tiukkaa tulee olemaan mutta nään sen silti sen arvoisena. lapset on mun haave ja unelma ja se että ne tehdään nuoren. kyllä me pärjätään. kiitos sulle ❤️
Kannattaa ottaa huomioon sekin, että lapsi voi olla vammainen tai muuten erityistarpeinen ja siitä on unelmat kaukana. Myös terve vauva voi olla hyvin vaativa. Lapsi vaatii ennen kaikkea työtä ja vastuuta. Se on hyvä sisäistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi äidin pitäisi hyväksyä sinun raskautesi? Se on sinun asiasi, ei hänen, ja toki pärjäät. Taloudellisesti tulee olemaan tiukkaa, mutta ensi- ja turvakoti on hyvä paikka aloittaa yhteinen elämä vauvan kanssa. Sitten sossu hankkii sinulle ja vauvalle kodin ja pääset elämään omaa elämääsi ilman vanhempien asettamia vaatimuksia. Kivaa siitä tulee, oli äitisi mitä mieltä tahansa. Lapselle voidaan hankkia myös tukiperhe, jotta saat nukkua viikonloput.
se tuntuu vain ihan älyttömän pahalta kun oma äiti on ihan rikki minun valinnoista. se tuntuu niin väärältä mutta vielä enemmän väärältä tuntuis tehä abortti hänen mielipiteestä. ja kyllä tiukkaa tulee olemaan mutta nään sen silti sen arvoisena. lapset on mun haave ja unelma ja se että ne tehdään nuoren. kyllä me pärjätään. kiitos sulle ❤️
Kannattaa ottaa huomioon sekin, että lapsi voi olla vammainen tai muuten erityistarpeinen ja siitä on unelmat kaukana. Myös terve vauva voi olla hyvin vaativa. Lapsi vaatii ennen kaikkea työtä ja vastuuta. Se on hyvä sisäistää.
Kaikissa unelmissa se vauva on iloinen ja jokelteleva. Sitä on kiva kutittaa massusta ja sille on kiva lauleskella. Tätä se on, kaikki 15 minuuttia per päivä. Muu aika onkin sitten ihan jotain muuta.
Ota nyt järki käteen. Olet 15 vasta, lapsi itsekin, nuoruus, opiskelut ja elämä edessä, kaikki kokematta. Ei tuossa iässä aleta pykäämään lapsia. Äitisi on oikeassa, sitten omaan kotiin ja itse vastaat kaikesta, jos on noin kiire aikuisuuden vastuisiin. Poikaystäväsi tuskin tulee kuvioissa kauaa pysymään, vaikka niin nyt luulisit. Kaikki, jotka nyt lupaa auttaa, kaikkoavat todennäköisesti sitten arjen koittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi sun äidin pitäisi hyväksyä sun raskaus? Se on sun vauva, sun vastuu ja sun elämä. Anna äidin elää omaansa, ei hänen tehtävänsä ole hyväksyä sinun valintojasi ja silti hän on ihan hyvä äiti. Anna hänen päästää irti, koska on väärin vaatia muita kantamaan sinun valintasi seuraukset.
Vai että hyvä äiti? Valmis pistämään välit poikki omaan lapseensa koska haluaa tulla äidiksi nuorena?
Kuinka moni teiniäiti/isä hoidattaa lapsen jollain muulla?
En ole ikinä katunut aborttia päivääkään.