Oikea ihminen, väärään aikaan

Vierailija kirjoitti:

Onko kenellekään käynyt niin, että oli vain niin nuori vielä, kun ekan kerran tapasi, että halusi vain mennä ja elää ja sitten vuosia myöhemmin on kypsynyt ja tavannut sen nuoruuden tuttavan ja nyt haluaisikin yrittää?

Ilmeisesti ei, sen verran hiljaista on

Mä uskon kyllä sellaiseen, että tapaa sen oikean ihmisen, mutta jompi kumpi tai molemmat on jo suhteessa jonkun muun kanssa. Eli oikeat ihmiset tapaavat, mutta väärään aikaan, koska toinen tai molemmat ovat jo varattuja. Ja sitten lähdetään eri suuntiin. vaikka jos molemmat olisi olleet vapaina, olisi varmasti päädytty yhteen.

Nosto, mielenkiintoinen aihe

Vierailija kirjoitti:

Mä uskon kyllä sellaiseen, että tapaa sen oikean ihmisen, mutta jompi kumpi tai molemmat on jo suhteessa jonkun muun kanssa. Eli oikeat ihmiset tapaavat, mutta väärään aikaan, koska toinen tai molemmat ovat jo varattuja. Ja sitten lähdetään eri suuntiin. vaikka jos molemmat olisi olleet vapaina, olisi varmasti päädytty yhteen.

Ei välttämättä. Ero nykyisestä kumppanista on myös vaihtoehto. Etenkin silloin, jos suhde on jo pitkään ollut huono tai epätyydyttävä. Se ei vain ole aina helppo vaihtoehto ja vaatii itsetutkiskelua, kykyä armottomaan rehellisyyteen itseä ja muita kohtaan sekä rohkeutta lopettaa nykyinen suhde. Ihmiset pillastuvat vielä tänäkin päivänä toisten ihmisten eroista, jotka ovat heidän mittapuunsa mukaan "turhia" tai "moraalittomia". Monille sovinnaisuus on tärkeämpää kuin onnellisuus.

En usko.

Jos ihmiset eivät ole riittävän innostuneita toisistaan ja halukkaita sitoutumaan toisiinsa keksitään juuri tämmösiä selityksiä.

Jos taas toinen tai kumpikin on jo tahollaan sitoutunut johonkuhun toiseen,

niin silloin ei luulisi olevan tarvetta vilkuilla muita.

Sellainen joka on varattu ja etsiskelee silti jotain parempaa ei itse ole hyvä löytö vaan epäluotettava kyllästyjä. Ehkä semmonen, jolla pitää vaan olla joku kun

ei yksinkään osaa olla.

Jos ihmiset oikeasti rakastavat toisiaan, aika ja paikka on oikea.

Hyvin yleinen tilanne että rakkaus häviää realiteeteille.

Ei ihmisen kannata tuhota koko elämäänsä rakkauden tähden.

Rakastan naista joka menettäisi kaiken, jos alkaisimme suhteeseen. Aivan kaiken.

Voi kyllä! Uskon tähän. Tapasin 25-vuotiaana miehen, jollaista en olisi koskaan uskonut tapaavani. Hänen kanssaan asiat vain loksativat kohdalleen ja tunteet roihusivat. Esittelin hänet jopa perheelleni.

Sitten minä mokasin. Lyhyesti sanottuna vanhat traumat nousi pintaan, kun oli vihdoin niin hyvä ja turvallinen olo. Aloin juoda (ei tapaistani) ja otin mieheen yhtäkkiä, ilman selityksiä etäisyyttä.

Erohan siinä tuli. Ymmärsin hakea itselleni apua vasta vuosien jälkeen. Olin vaihtanut paikkakuntaakin. Terapiavuosien jälkeen otin varovasti mieheen yhteyttä. Pyysin anteeksi. En kuvitellut, että häntä enää muuten kiinnostaisi. Mutta kyllä hän kysyi, että olisiko meistä voinut tulla jotain.

Harvakseltaan pidämme yhä yhteyttä. 15 vuotta on kulunut. Minulla on perhe ja hänellä myös. Monesti se on käynyt mielessä, että saattaisin olla onnellisempi hänen kanssaan. Sellaista oloa en koe nykyisessä suhteessa.

Emme koskaan tavanneet eron jälkeen. Näiden vuosien aikana on käynyt selväksi, että kumpikin haluaisi tavata, mutta ei se tuntuisi tässä elämäntilanteessa oikealta. Joskus toivon vielä näkeväni hänet, vaikka se jäisi vain siihen.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin yleinen tilanne että rakkaus häviää realiteeteille.

Ei ihmisen kannata tuhota koko elämäänsä rakkauden tähden.

Rakastan naista joka menettäisi kaiken, jos alkaisimme suhteeseen. Aivan kaiken.

Hän saisi sinut 💞 Rakkaus on tärkeintä. Ilman sitä elämä on varjossa kulkemista. Se antaa niin paljon! Koko elämä muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Mä uskon kyllä sellaiseen, että tapaa sen oikean ihmisen, mutta jompi kumpi tai molemmat on jo suhteessa jonkun muun kanssa. Eli oikeat ihmiset tapaavat, mutta väärään aikaan, koska toinen tai molemmat ovat jo varattuja. Ja sitten lähdetään eri suuntiin. vaikka jos molemmat olisi olleet vapaina, olisi varmasti päädytty yhteen.

Tapahtui meille. Tarvittiin 15 vuotta elämää kumpikin tahoillamme kunnes tavattiin uudestaan. Aika pian kummallakin oli tunne että tässä se on, loppuelämän rakkaus. Nyt yhdessä 1,5 vuotta ja esikoista odotellaan. Välillä harmitellaan hukkaan menneitä vuosia, mutta näin sen näemmä pitikin mennä. Nuo vuodet tekivät meistä sellaisia kun olemme nyt ja hioi liiat särmät

Olen tavannut aviomieheni ensimmäisen kerran 10 vuotiaana, hän oli nuorena miehenä ensimmäisessä harjoittelussaan koulussa, jota kävin.

Lienee päivän selvää, että aika oli väärä, vaikka henkikö oli oikea. Tapasimme uudelleen 10 vuotta myöhemmin ja se oli menoa saman tien. Oli kyllä hauska (ja hieman häiritsevää) vuosi tai kaksi myöhemmin hoksata, että olemme tosiaan tavanneet jo aikaisemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä uskon kyllä sellaiseen, että tapaa sen oikean ihmisen, mutta jompi kumpi tai molemmat on jo suhteessa jonkun muun kanssa. Eli oikeat ihmiset tapaavat, mutta väärään aikaan, koska toinen tai molemmat ovat jo varattuja. Ja sitten lähdetään eri suuntiin. vaikka jos molemmat olisi olleet vapaina, olisi varmasti päädytty yhteen.

Ei välttämättä. Ero nykyisestä kumppanista on myös vaihtoehto. Etenkin silloin, jos suhde on jo pitkään ollut huono tai epätyydyttävä. Se ei vain ole aina helppo vaihtoehto ja vaatii itsetutkiskelua, kykyä armottomaan rehellisyyteen itseä ja muita kohtaan sekä rohkeutta lopettaa nykyinen suhde. Ihmiset pillastuvat vielä tänäkin päivänä toisten ihmisten eroista, jotka ovat heidän mittapuunsa mukaan "turhia" tai "moraalittomia". Monille sovinnaisuus on tärkeämpää kuin onnellisuus.

Se ero ja muut osapuolet tuovat tullessaan todella raskaan taakan siihen uuteen suhteeseenkin. 

En usko tuollaiseen.

Yksi mies kerran selitti minulle jotain tuollaista ”ei sussa oo mitään vikaa mut aika on väärä”-lätinää, ja sitten vuoden päästä yritti uudelleen.

En lämmennyt enää, sillä kiinnostus oli kerennyt kuolllla ja olin ihastunut toiseen, eli se mies oli kuin olikin VÄÄRÄ MIES, kun jo vuodessa pääsin siitä yli.

Lopulta kävi niin, että unohdin vaan vastata sille ja se jäi roikkumaan, vaikka alunperin minä olin se joka kyseli missä mennään ja hän selitti jostain ”väärästä ajasta”.

Pelasi korttinsa huonosti se mies ja luuli saavansa kaiken, on nykyään masentunut ja epäonnistunut päihdeongelmainen entinen suosittu ja komea.

Kyllä. Rakastuin naimisissa olevaan mieheen, hän oli juuri edellisenä kesänä mennyt naimisiin. Minä olin sinkku. Tunne oli molemminpuolinen, mutta kunnon miehenä ei hän tietenkään voinut lähteä liitostaan enkä sitä edes odottamut.

Kun itse olin löytänyt puolison (ja saanut lapsen) hän erosi vaimostaan. En halunnut jättää omaa perhettäni ja vastaostettua taloa joten se siitä.

Mutta edelleen, 10 vuoden jälkeen, tiedän että jos aika ja tilanteet olisivat olleet toisin, jos olisimme tavanneet aiemmin, niin meistä olisi tullut hyvä pari. Olisiko se kestänyt vuosia vai vuosikymmeniä, en tiedä. Hän on kuitenkin edelleen yksi fiksuimmista miehistä joita olen tavannut. Toki nykyinenkin mieheni kuuluu siihen porukkaan. :-)

Vierailija kirjoitti:

En usko tuollaiseen.

Yksi mies kerran selitti minulle jotain tuollaista ”ei sussa oo mitään vikaa mut aika on väärä”-lätinää, ja sitten vuoden päästä yritti uudelleen.

En lämmennyt enää, sillä kiinnostus oli kerennyt kuolllla ja olin ihastunut toiseen, eli se mies oli kuin olikin VÄÄRÄ MIES, kun jo vuodessa pääsin siitä yli.

Lopulta kävi niin, että unohdin vaan vastata sille ja se jäi roikkumaan, vaikka alunperin minä olin se joka kyseli missä mennään ja hän selitti jostain ”väärästä ajasta”.

Pelasi korttinsa huonosti se mies ja luuli saavansa kaiken, on nykyään masentunut ja epäonnistunut päihdeongelmainen entinen suosittu ja komea.

Ne, jotka ei kehtaa reilusti ja asiallisesti tehdä eroa, kertovat tekosyitä. Silloin kai sanotaan noita "aika on väärä/vika on minussa" tai "olet liian hyvä minulle".

Silloin kun on oikeasti se tilanne, että ihminen on oikea mutta aika on väärä, se ei välttämättä tule edes puheeksi.

Mielenkiintoista

Sen oikean kanssa vain on helppo olla. Ei kuulu draamat ym.

Ei voi olla sellaista tilannetta, että aika on väärä. Silloin se ei vain ole oikea ihminen. Oikean kanssa kaikki onnistuu. Tuollaiset suhteet on harvassa.

Aina sanotaan, että ei ole olemassa yhtä oikeaa ja silti tuntuu monien puheiden perusteella olevan juuri niin, että vain yksi oikea on.

Minusta voit tavata itsellesi oikea ihmisen ja aika olla väärä. Tunnette olonne hyväksi toistenne seurassa se tunne, että on tullut kotiin, toinen läheisempi kuin kukaan muu ennen jms., mutta jos ihmisinä ette ole eheitä saatatte vain päätyä satuttamaan toisianne, vaikka ette sitä tarkoittaisikaan.

Ja en tarkoita, että suhteen pitäisi kestää loppuelämän, jotta se ihminen voisi olla sinulle se oikea. Joskus joku vain käy elämässäsi, opettaa sinulle jotain ja jatkaa matkaa.

Minusta niitä oikeita voi olla useita ja kaikkia emme tapaa sellaisena hetkenä elämässämme, jolloin voisimme antaa mahdollisuuden heille. Pitää toivoa, että vastaan tulee joku toinenkin oikea, oikeampaan aikaan, jolle voi antaa mahdollisuuden.

Vierailija kirjoitti:

Sen oikean kanssa vain on helppo olla. Ei kuulu draamat ym.

Ei voi olla sellaista tilannetta, että aika on väärä. Silloin se ei vain ole oikea ihminen. Oikean kanssa kaikki onnistuu. Tuollaiset suhteet on harvassa.

Kyllä voi. Tapasin elämäni rakkauden n.25-vuotiaana. Hän oli Erasmus-vaihdossa kaupungissa, jossa olin käymässä sukulaiseni luona (siis toisessa maassa). Itse olin vastavalmistunut ja saanut juuri ensimmäisen työpaikkani. Ei ollut mitään realistisia mahdollisuuksia aloittaa suhdetta, kummallakaan ei ollut taloudellista mahdollisuutta muuttaa sinne, missä toinen asui. Etäsuhdetta jatkettiin pari vuotta. Elämätilanteemme olivat vain sellaiset, ettemme päässeet aloittamaan kunnon suhdetta.

Lähipiirissä kävi näin. Ystäväni seurusteli teininä pojan kanssa, ja homma tyssäsi. Meni yhteen toisen nuoren miehen kanssa, ja suhde kesti 6 vuotta. Sen jälkeen tapasivat uudestaan teini-iän poikaystävän kanssa. Nykyisin ovat naimisissa ja 4 lasta.

Oikeat tyypit, mutta aika oli väärä.

Voi olla. Toisaalta ihmiset kasvavat ja muuttuvat. Että se oikea ei ehkä ole sama oikea nyt kuin 20 vuotta sitten.