Miksi suurin osa ihmisistä vihaa joulua
Olen paljon kuullut näitä lauseita: "Vihaan joulua." "En todellakaan vietä joulua." "Nukkuisinpa joulun ohi." "Kuka oikeesti viettää joulua sehän on turhuutta." Tuntuu että monet ovat joulua vastaan eivätkä voi sietää sitä millään tavalla. Miksi? Perustelkaa?
No itse ainakin odotan innolla joulua. Kiva tehdä joulusiivous, leipoa pipareita ja torttuja, kuunnella joulu lauluja ja valmistautua jouluun, kiva ottaa joulukuusi esiin ja koristella se. Perheen kanssa jouluna käydä saunassa, syödä jouluruokia ja herkkuja sekä availla lahjoja ja viettää yhdessä perheenä aikaa ihanan tunnelmallisesti rauhassa. Kenelläkään ei ole kiire mihinkään vaan vietämme perheen kesken aikaa kotona. Ihan parasta! 😊🎄
Kommentit (361)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten käy sääliksi joulun alla työssä käyviä äitejä. Joissain töissä on vuodenvaihteessa kiireistä aikaa ja siihen päälle joulun paineet ja odotukset "täydellisestä joulusta". Itse sen härdellin aikoinaan monena vuonna kokeneena en vieläkään oikein osaa nauttia joulusta. Toki talven pimeimpään aikaan on iloa jouluvaloista.
Miksi miehet ei tee mitään?
Koska heillä on järki päässä ja tajuavat, että kukaan ei nauti joulusta, jos joku on vetänyt itsensä piippuun järjestelyjen takia. Joulu on rauhoittumisen, ei vouhottamisen aikaa. Less is more niin kuin sanotaan.
N37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhekuplassa onkin helppo pitää joulusta. Mutta jos sinulta otettaisiin perhe pois, voisi olla toinen ääni kellossa. Yksinäisyys on yksi suurimpia syitä, miksi joulu ei ole kaikille ihanaa aikaa. Melkoisessa hattaramaailmassa on saanut elää, jos sitä ei käsitä.
Ei tarvitse missään kuplassa elää. Kyllähän sen hyvin ymmärtää, että perheelliisen ( ja vaikka pikkulapsiperheen) joulu on erilaista kuin yksinäisen joulu. Toisaalta tiedän ihmisiä, jotka nauttivat joulusta myös yksinään. Joulun tunnelman voi tavoittaa ihan joulumusiikkia kuuntelemalla ja kynttilää polttamalla.
Itse (perheenäitinä) olen monesti haaveillut joulusta aivan yksinään, koska välillä uuvuttaa ne monet työt, mitä jouluun liittyy. No aina siitä on selvitty ja taas selvitään. Mukavaa viettää aikaa läheisten kanssa ja nauttia jouluruuista. Aina se joulun valmistelu tuppaa jäämään viime tippaan.
Huomaa, että et todellakaan ymmärrä, mitä on yksinäisyys pahimmillaan. Perhekuplassa on helppo ihannoida rauhaa ja kynttilöitä yms. Mutta kun sitä "omaa rauhaa" on jokaisena vuoden päivänä enemmän kuin tarpeeksi, lähinnä ahdistaa kun kaikki muut kertovat kuinka kokoontuva suvun/perheen kesken ja on niin ihanaa ja tunnelmallista. Ja lähinnä v¨tuttaa kun perheenäiti yrittää samaistua oikeasti yksinäisen elämään esittämällä pumpulikuvitelmia tunnelmallisesta joulusta kynttilän kanssa.
No voiko sille yksinäisyydelle tehdä jotain? Eikö ole aikalailla itsestäkin kiinni se, miten solmii kontakteja ja hakeutuu ihmisten pariin?
Joskus kannattaa miettiä ennen lähettämistä kaksi kertaa. Ei tule tuollaisia aivopieruja kirjoiteltua. Vai miten meinasit, että on esim. sairaan käytännössä vuodepotilaana olevan ihmisen oma valinta, että hän ei hakeudu ihmisten pariin kontakteja luomaan? Ja mistä ajattelit, että niitä kontakteja ylipäätään saa, kun kaikilla on niin kiire, että edes olemassa olevia ystäviä ei ehditä tapaamaan. Jälkimmäinen omakohtaista kokemusta.
t.eri
No onko se sairas vuodepotilas aivan yksin joulun?
Monet yksinäiset kyllä myös vetäytyvät omiin oloihinsa, eikä heitä saa lähtemään mihinkään, vaikka kuinka pyytelisi. Tästä minulla on myös "omakohtainen kokemus". Tämä "aivopieruni" lähti siitä, että ihminen on myös jonkin verran vastuussa siitä, miten paljon on ihmissuhteita. Eihän niitä kukaan ulkopuolinen voi luoda ja tuoda valmiina sinulle, jos et itse tee sen hyväksi mitään.
Ja miten kuvittelet, että se yksinäinen voi luoda ihmissuhteita yksinään? Varsinkaan Suomessa, jossa valtaosa saa halvauksen jo siitä, jos bussipysäkillä yrittää jutella niitä näitä. Ja se loppuosa on joko masentuneita tai paahtaa menemään sellaisella kiireellä, ettei edes tajua, että on olemassa yksinäisiä, jotka voisivat kaivata seuraa.
No tyhjiössäkö olet kasvanut? Eikö lapsuudesta tai nuoruudesta ole yhtään kaveria. Eikö sinulla ole ketään sukulaista, sisaruksia, serkkuja tai tätejä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhekuplassa onkin helppo pitää joulusta. Mutta jos sinulta otettaisiin perhe pois, voisi olla toinen ääni kellossa. Yksinäisyys on yksi suurimpia syitä, miksi joulu ei ole kaikille ihanaa aikaa. Melkoisessa hattaramaailmassa on saanut elää, jos sitä ei käsitä.
Ei tarvitse missään kuplassa elää. Kyllähän sen hyvin ymmärtää, että perheelliisen ( ja vaikka pikkulapsiperheen) joulu on erilaista kuin yksinäisen joulu. Toisaalta tiedän ihmisiä, jotka nauttivat joulusta myös yksinään. Joulun tunnelman voi tavoittaa ihan joulumusiikkia kuuntelemalla ja kynttilää polttamalla.
Itse (perheenäitinä) olen monesti haaveillut joulusta aivan yksinään, koska välillä uuvuttaa ne monet työt, mitä jouluun liittyy. No aina siitä on selvitty ja taas selvitään. Mukavaa viettää aikaa läheisten kanssa ja nauttia jouluruuista. Aina se joulun valmistelu tuppaa jäämään viime tippaan.
Huomaa, että et todellakaan ymmärrä, mitä on yksinäisyys pahimmillaan. Perhekuplassa on helppo ihannoida rauhaa ja kynttilöitä yms. Mutta kun sitä "omaa rauhaa" on jokaisena vuoden päivänä enemmän kuin tarpeeksi, lähinnä ahdistaa kun kaikki muut kertovat kuinka kokoontuva suvun/perheen kesken ja on niin ihanaa ja tunnelmallista. Ja lähinnä v¨tuttaa kun perheenäiti yrittää samaistua oikeasti yksinäisen elämään esittämällä pumpulikuvitelmia tunnelmallisesta joulusta kynttilän kanssa.
No voiko sille yksinäisyydelle tehdä jotain? Eikö ole aikalailla itsestäkin kiinni se, miten solmii kontakteja ja hakeutuu ihmisten pariin?
Joskus kannattaa miettiä ennen lähettämistä kaksi kertaa. Ei tule tuollaisia aivopieruja kirjoiteltua. Vai miten meinasit, että on esim. sairaan käytännössä vuodepotilaana olevan ihmisen oma valinta, että hän ei hakeudu ihmisten pariin kontakteja luomaan? Ja mistä ajattelit, että niitä kontakteja ylipäätään saa, kun kaikilla on niin kiire, että edes olemassa olevia ystäviä ei ehditä tapaamaan. Jälkimmäinen omakohtaista kokemusta.
t.eri
No onko se sairas vuodepotilas aivan yksin joulun?
Monet yksinäiset kyllä myös vetäytyvät omiin oloihinsa, eikä heitä saa lähtemään mihinkään, vaikka kuinka pyytelisi. Tästä minulla on myös "omakohtainen kokemus". Tämä "aivopieruni" lähti siitä, että ihminen on myös jonkin verran vastuussa siitä, miten paljon on ihmissuhteita. Eihän niitä kukaan ulkopuolinen voi luoda ja tuoda valmiina sinulle, jos et itse tee sen hyväksi mitään.
Ja miten kuvittelet, että se yksinäinen voi luoda ihmissuhteita yksinään? Varsinkaan Suomessa, jossa valtaosa saa halvauksen jo siitä, jos bussipysäkillä yrittää jutella niitä näitä. Ja se loppuosa on joko masentuneita tai paahtaa menemään sellaisella kiireellä, ettei edes tajua, että on olemassa yksinäisiä, jotka voisivat kaivata seuraa.
No tyhjiössäkö olet kasvanut? Eikö lapsuudesta tai nuoruudesta ole yhtään kaveria. Eikö sinulla ole ketään sukulaista, sisaruksia, serkkuja tai tätejä?
Sinä olet näköjään kasvanut pumpulissa ja elät siellä edelleen kultalusikka tiukasti peräsuolessa. Kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin.
En vihaa joulua, vaan sitä hössötystä. Joulu suoritetaan melkein minuuttiaikataululla. Juostaan ympäri kaupunkia tai maakuntaa vaihtelemassa joulukukkia ja viemässä kynttilöitä kymmenille haudoille. Kaikki mahdollinen pitää saada mahtumaan jouluaattoon. Ei ihme jos tunnelma on kireä iltaan mennessä.
En vihaa joulua, mutta se on minulle yhdentekevä. Lapsuuden jouluista minulla on hyviä muistoja, mutta näin aikuisena se ei tunnu miltään. Ärsyttää se hössötys joka paikassa. Kaupat mainostavat kaikkea krääsää. Sukulaisilla pitäisi käydä ja saa kuulla marmatusta kun en jaksa koko joulua viettää autossa ajelemassa ympäriinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhekuplassa onkin helppo pitää joulusta. Mutta jos sinulta otettaisiin perhe pois, voisi olla toinen ääni kellossa. Yksinäisyys on yksi suurimpia syitä, miksi joulu ei ole kaikille ihanaa aikaa. Melkoisessa hattaramaailmassa on saanut elää, jos sitä ei käsitä.
Ei tarvitse missään kuplassa elää. Kyllähän sen hyvin ymmärtää, että perheelliisen ( ja vaikka pikkulapsiperheen) joulu on erilaista kuin yksinäisen joulu. Toisaalta tiedän ihmisiä, jotka nauttivat joulusta myös yksinään. Joulun tunnelman voi tavoittaa ihan joulumusiikkia kuuntelemalla ja kynttilää polttamalla.
Itse (perheenäitinä) olen monesti haaveillut joulusta aivan yksinään, koska välillä uuvuttaa ne monet työt, mitä jouluun liittyy. No aina siitä on selvitty ja taas selvitään. Mukavaa viettää aikaa läheisten kanssa ja nauttia jouluruuista. Aina se joulun valmistelu tuppaa jäämään viime tippaan.
Huomaa, että et todellakaan ymmärrä, mitä on yksinäisyys pahimmillaan. Perhekuplassa on helppo ihannoida rauhaa ja kynttilöitä yms. Mutta kun sitä "omaa rauhaa" on jokaisena vuoden päivänä enemmän kuin tarpeeksi, lähinnä ahdistaa kun kaikki muut kertovat kuinka kokoontuva suvun/perheen kesken ja on niin ihanaa ja tunnelmallista. Ja lähinnä v¨tuttaa kun perheenäiti yrittää samaistua oikeasti yksinäisen elämään esittämällä pumpulikuvitelmia tunnelmallisesta joulusta kynttilän kanssa.
No voiko sille yksinäisyydelle tehdä jotain? Eikö ole aikalailla itsestäkin kiinni se, miten solmii kontakteja ja hakeutuu ihmisten pariin?
Joskus kannattaa miettiä ennen lähettämistä kaksi kertaa. Ei tule tuollaisia aivopieruja kirjoiteltua. Vai miten meinasit, että on esim. sairaan käytännössä vuodepotilaana olevan ihmisen oma valinta, että hän ei hakeudu ihmisten pariin kontakteja luomaan? Ja mistä ajattelit, että niitä kontakteja ylipäätään saa, kun kaikilla on niin kiire, että edes olemassa olevia ystäviä ei ehditä tapaamaan. Jälkimmäinen omakohtaista kokemusta.
t.eri
No onko se sairas vuodepotilas aivan yksin joulun?
Monet yksinäiset kyllä myös vetäytyvät omiin oloihinsa, eikä heitä saa lähtemään mihinkään, vaikka kuinka pyytelisi. Tästä minulla on myös "omakohtainen kokemus". Tämä "aivopieruni" lähti siitä, että ihminen on myös jonkin verran vastuussa siitä, miten paljon on ihmissuhteita. Eihän niitä kukaan ulkopuolinen voi luoda ja tuoda valmiina sinulle, jos et itse tee sen hyväksi mitään.
Ja miten kuvittelet, että se yksinäinen voi luoda ihmissuhteita yksinään? Varsinkaan Suomessa, jossa valtaosa saa halvauksen jo siitä, jos bussipysäkillä yrittää jutella niitä näitä. Ja se loppuosa on joko masentuneita tai paahtaa menemään sellaisella kiireellä, ettei edes tajua, että on olemassa yksinäisiä, jotka voisivat kaivata seuraa.
No tyhjiössäkö olet kasvanut? Eikö lapsuudesta tai nuoruudesta ole yhtään kaveria. Eikö sinulla ole ketään sukulaista, sisaruksia, serkkuja tai tätejä?
Lapsuuden ja nuoruuden kaverit on ajat sitten hukkuneet maailman tuuliin. Kovin naiivia kuvitella, että kaikilla on hiekkalaatikolta saakka pysyneitä ystävyyssuhteita, jotka kantavat läpi elämän. Todellisuudessa hyvin harvalla on sellaisia. Sukulaisista läheisimmät ovat haudassa ja loppuihin ei ole koskaan ollut muuta suhdetta kuin osa geeneistä. Siltä pohjalta ei oikein ihmissuhdetta voi rakentaa.
t. eri, mutta "tyhjiössä kasvanut"
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Vihaan sitä rumaa puna-vihreä-kulta värimaailmaa.
Alkoholisoituneen näköisiä, turpeita pukkia ja tonttuja.
Tekopirteitä joululauluja.
punavihreää vihaan vain politiikassa. Joulussa se on upeaa. Lokamarras p**skan jälkeen joulu tuo valoa elämään.
"Vihaan" lähinnä tiettyjä joululauluja. Itse tapahtumassa ei sinänsä vikaa, kun saa laittaa omannäköistään.
Vierailija kirjoitti:
En tykkää, koska Joulu on uskonnollinen juhla. En tykkää jouluruuista. Joululaulut on ihan kamalia ruikutuksia. Koristeet ovat rumia. Joulun värit eivät miellytä.
Lahjojen valinta aina yhtä vaikeaa ja siskon perheessä vielä 3 lasta ja kaikille tietty oltava oma lahja.
Lapsuuden jouluista ei ole huonoja muistoja, muistan sen, että silloinkaan ei kiinnostanut.
Juuri siksi vietätkin vanhana piikana yksin joulua.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Vihaan sitä rumaa puna-vihreä-kulta värimaailmaa.
Alkoholisoituneen näköisiä, turpeita pukkia ja tonttuja.
Tekopirteitä joululauluja.punavihreää vihaan vain politiikassa. Joulussa se on upeaa. Lokamarras p**skan jälkeen joulu tuo valoa elämään.
Minulla on lamppuja sitä varten, että saan valoa. Ei siihen puna-vihersävyjä tarvita. Ne ei edes valaise. Lähinnä särkee silmiä, kun vastavärit yritetään parittaa ja vieläpä niissä kaikkein kirkkaimmissa sävyissään.
Itse tykkään joulusta, mutta sukulaiset aiheuttaa harmaita hiuksia, lähinnä anoppi. Hän on useampana jouluna ollut meillä, kertaakaan ei ole kutsunut meitä vastavuoroisesti jouluna käymään. Ja anoppi on siis hyväkuntoinen kuuskymppinen eikä mikään kasikymppinen ikäihminen.
Eiköhän se taas joulun korvilla soita ja tiedustele että miten vietämme joulua, vahingossakaan ei kuitenkaan itse kutsu kylään. Tänä vuonna vietämme jouluaaton miehen kanssa ihan kaksistaan.
Me emme käy muuta kuin kaupassa, sitten asetutaan kotiin kokkailemaan, nautiuskelemaan herkkuja ja juomia. Joulu on meille ihan omaa rauhaa. Juu, auto ei kulje :D Tapaillaan sitten muita muulloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulun vihaajat; vihaatteko muitakin juhlia ja perinteitä?
Vain juhannus herättää minussa joulun lisäksi ahdistusta. Mutta ei lähimaillekaan niin paljoa kuin joulu. Joulu on niin ylikorostettu juhla ja siitä saa melkein syytteen maanpetturuudesta, jos sanoo avoimesti, että vihaa joulua tai ei voi sietää sitä. Henkilökohtaisesti joulussa eniten ahdistaa se, että en koskaan saanut perhettä, jonka kanssa sitä viettää. Juhannus ahdistaa samasta syystä, mutta kuten sanoin, huomattavasti vähemmän.
t. tahattomasti lapseton
Kuulostat samalta kuin anoppini. Koska hän on miehetön niin kaikki juhlapyhät on hänelle kauheita.
Vierailija kirjoitti:
En vihaa joulua, vaan sitä hössötystä. Joulu suoritetaan melkein minuuttiaikataululla. Juostaan ympäri kaupunkia tai maakuntaa vaihtelemassa joulukukkia ja viemässä kynttilöitä kymmenille haudoille. Kaikki mahdollinen pitää saada mahtumaan jouluaattoon. Ei ihme jos tunnelma on kireä iltaan mennessä.
Juuri näin. Lisäksi jos jonkun luona ei ehdi käydä niin kyseinen henkilö pahoittaa mielensä. Joulupäivälle ja Tapaninpäivälle lisää vierailuja eikä rauhoittumisesta tietoakaan.
Minä taas inhosin joulua aikaisemmin mutta nautin siitä nykyään, kun juhlin yksin. Lapsuudenperheessä vaadittiin sukujoulun viettämistä eikä koko juhlaa voinut ajatellakaan ilman stressiä, hössötystä ja rahanmenoa.
Nyt saa kuunnella joululauluja, lukea hyvää kirjaa, katsoa elokuvia, juoda glögiä ja käyskennellä hautausmaalla aivan rauhassa. Lämmittää pari valmislaatikkoa ja syödä jälkiruoaksi suklaakakkua. Tehdä ihan mitä haluaa ilman että joku pahastuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joulun vihaajat; vihaatteko muitakin juhlia ja perinteitä?
En, koska niistä ei vouhoteta 3kk putkeen eikä niitä myöskään samalla tavalla "pakoteta" ihmisten elämiin kuin joulua. Tarkoitan pakottamisella sitä, että (niin kuin tässäkin ketjussa näkee) osa kokee suurin piirtein henkilökohtaisena loukkauksena, jos kaikki eivät ole innoissaan hehkuttamassa jouluniloa ja rauhaa ja siitä ikään kuin syyllistetään, jos ei nautikaan joulusta. Sen sijaan ketään ei kiinnosta, jos en nauti pääsiäisistä ja järjestä kolmen päivän mässäilyjuhlia ja krääsäkarnevaalia sen kunniaksi.
Just näin, jospa nuo viimeinkin tajuisivat tämän pointin.
Joulua oli pakko viettää vanhempien takia. Alkoholisti-isä yritti ryhdistäytyä jouluksi, siitä pisteet hänelle. Se ryhdistäytyminen ja viinanjuonnin lopettaminen jäi vain liian myöhäiseksi. Istu siinä joulupöydässä kun isä on hirmuisten vierotusoireiden kourissa. Kerran isä ei pystynyt syömään, vaan oksensi rosollin valkoiselle pöytäliinalle. Arvatkaa, miksi vihaan joulua?
Tykkään joulusta, mutta en siitä hel***in sukulaisrallista. Jouluaatto on kiva viettää sukulaisten kanssa, mutta kun neljättä päivää syö niitä samoja ruokia ja kuuntelee niitä samoja kuluneita juttuja mitä kuunnellut joka joulu vuodesta nakki ja muusi niin alkaa kyllästyttää. Toki voisi kieltäytyä menemästä, mutta sitten taas alkaa syyllistäminen ja voivottelu. Ja kyllä, viime vuoden koronajoulu oli aivan ihana tälle erakkomammalle!
Tule itse kuuntelemaan kun sukulaiset joulustressaa, mäkättää, valittaa, huutaa ja riitelee rumasti. Yksi ottaa puheeksi lapsuuden traumat kota sitten kiusallisina kuunnellaan, toinen ryyppää kännit ja haukkuu kaikki. Kolmas istuu pimeässä huoneessa pelaamassa koko joulun. Yksi haukkuu puolisoaan rumasti. Mutta hei, ihanaa tonttuilla ja kulkustella, ehkä pitää vaan laittaa pää yhtä syvälle perseeseen kuin AP:lla on niin osaisin ehkä nauttia tästä näytelmästä.
Vain juhannus herättää minussa joulun lisäksi ahdistusta. Mutta ei lähimaillekaan niin paljoa kuin joulu. Joulu on niin ylikorostettu juhla ja siitä saa melkein syytteen maanpetturuudesta, jos sanoo avoimesti, että vihaa joulua tai ei voi sietää sitä. Henkilökohtaisesti joulussa eniten ahdistaa se, että en koskaan saanut perhettä, jonka kanssa sitä viettää. Juhannus ahdistaa samasta syystä, mutta kuten sanoin, huomattavasti vähemmän.
t. tahattomasti lapseton