Onko sinulta kuollut sukulainen, johon sinulla oli välit poikki hänen kuollessaan?

Ei itselläni, mutta 2 siskoani edellyttivät, että äitini jaksaa hoitaa Parkinsonin tautia sairastavaa isääni ilman intervallijaksoja. Isällä oli joko lääkkeistä tai muistisairaudesta johtuvia harhoja. Äiti kävi noin kaksi vuotta yleisellä ja yksityispuolella valittamassa väsymystään ja hänelle määrättiin masennuslääkkeitä. Kun väsymys ja muut vaivat eivät hellittäneet, vatsa avattiin ja pantiin saman tien kiinni. Mitään ei ollut tehtävissä. Koska siskoni eivät halunneet hoitaa eikä edes nähdä äitiä, minä menin hoitamaan äitiä ja isää. Olin osin alaikäisten yh ja hoitohomma oli eri paikkakunnalla 24/7. Äiti halusi olla kotona reilut 2 viikkoa, sitten halusi terveyskeskukseen. Hoitamiseni aikana kukaan ei tullut käymään edes kaupassa, vaan kävin siellä juoksemalla ja hätäilin, karkaako isä sinä aikana tai jotain muuta. Äiti eli vain 5 viikkoa diagnoosin jälkeen, kuolema oli nopeudessaan yllätys. Sattumalta poikani käytti minua ja isääni tk:ssa noin 8 tuntia ennen kuolemaa. Olimme muutenkin puhuneet asiat selviksi, mutta siskojeni osalta asiat jäivät selvittämättä. He eivät ole koskaan puhuneet asiasta enkä minäkään ole ottanut asiaa esille. Perintö kuitenkin kelpasi.

Vierailija kirjoitti:

Ei itselläni, mutta 2 siskoani edellyttivät, että äitini jaksaa hoitaa Parkinsonin tautia sairastavaa isääni ilman intervallijaksoja. Isällä oli joko lääkkeistä tai muistisairaudesta johtuvia harhoja. Äiti kävi noin kaksi vuotta yleisellä ja yksityispuolella valittamassa väsymystään ja hänelle määrättiin masennuslääkkeitä. Kun väsymys ja muut vaivat eivät hellittäneet, vatsa avattiin ja pantiin saman tien kiinni. Mitään ei ollut tehtävissä. Koska siskoni eivät halunneet hoitaa eikä edes nähdä äitiä, minä menin hoitamaan äitiä ja isää. Olin osin alaikäisten yh ja hoitohomma oli eri paikkakunnalla 24/7. Äiti halusi olla kotona reilut 2 viikkoa, sitten halusi terveyskeskukseen. Hoitamiseni aikana kukaan ei tullut käymään edes kaupassa, vaan kävin siellä juoksemalla ja hätäilin, karkaako isä sinä aikana tai jotain muuta. Äiti eli vain 5 viikkoa diagnoosin jälkeen, kuolema oli nopeudessaan yllätys. Sattumalta poikani käytti minua ja isääni tk:ssa noin 8 tuntia ennen kuolemaa. Olimme muutenkin puhuneet asiat selviksi, mutta siskojeni osalta asiat jäivät selvittämättä. He eivät ole koskaan puhuneet asiasta enkä minäkään ole ottanut asiaa esille. Perintö kuitenkin kelpasi.

Oletko itse väleissä siskoihisi?

Onneksi olen ainoa lapsi. Usein tuntuvat iäkkäiden vanhempien asiat jäävän yhden harteille. Kun on ainoa se ei herätä kaunaa mikä siis on mielestäni ihan ymmärrettävää. Yhteiskunta ei hevin tulekaan apuun kunnapua tarvitsee vaan omaisten harteille jää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi kysyt? 

Koska haluaisin tietää, miten eräs sukulaiseni reagoisi, jos kuulisi minun kuolleen.

Eikö olisi järkevämpää vain olla suoraan vihainen? Marttyyritauti näivettää ihmisen itsensä ja pilaa niidenkin elämän, joilla olisi ollut kaikki oikeus ja mahdollisuus parempaan. Et tiedä montako haavoitat. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä se on jonkinlainen tabu, jos todella iloitsee jonkun kuolemasta, vaikka se on ihan ymmärrettävää, jos toinen on ollut ilkeä, väkivaltainen tai muuten pahantahtoinen, sairas jne.

Erittäin moni iloitsee vanhemman kuolemasta, eritoten jos tämä oli väkivaltainen narsisti. Kiusannut lastaan koko elämänsä.

Isoäiti joka ei pitänyt yhteyttä. Itkin sitä miten yksin hän jäi, oli kova elämä. En tuntenut häntä ollenkaan.

Enoni kuoli muutama vuosi sitten. Emme olleet varsinaisesti riidoissa, mutta hänen harhojensa takia olin pitänyt välimatkaa jo hyvän aikaa. Toki vastakkain sattuessamme muutaman sanan vaihdoimme, mutta joskus sain kuulla muilta sukulaisilta miten hän oli ihmetellyt, että mitähän se taas tarkoitti kun niin sanoi. Samaa hän puhui kaikista sukulaisista selän takana ja jokainen varmasti ymmärsi hänen olevan mieleltään sairas, itse hän ei sitä tietenkään ymmärtänyt.

Ei ole sellaisia kuollut, elossa olevia on muutama. Minulle riittää kun ei olla tekemisissä, muuten ennpohdi heitä sen enempää. Toisen kuolemasta tuskin edes saan tietää.