Lue keskustelun säännöt.
voiko esineen mukana tulla henki, yliluonnolliset jutut.
kyöpeli
07.11.2021 |
Kiinnostaisi kuulla onko sinulla kokemusta tälläisestä, että jonkin esineen mukana oisi kulkeutunut henki/ oisi alkanut tapahtua ns "kummittelua" ?
Tämä mietityttää minua, sillä otin eräästä minulle tutusta autiotalosta pelottavan näköisen valokuvan (en tiedä miksi tarkemmin ajateltuna siis otin sen, se oli jotenkin niin erikoinen ja karmiva että sen enempää miettimättä nappasin sen mukaani.) Talon historiasta tiedän sen verran että siellä on kuollut ainakin yksi ihminen (ampunut itsensä) , ja sen jälkeen siellä ei ole kukaan ainakaan vakituisesti asunut. itsekkin olen lapsena tässä talossa vieraillut, kesä asukkaiden siellä ollessa. Ilmeisesti siellä ei ole oikein kenenkään elo sujuvasti onnistunut, vaan kaikenlaieset epäonnet kohdanneet.
Itse uskon yliluonnolliseen, ja tuntuu että olen melko herkkä aistimaan asioita. nyt mietin että tekeekö vilkas mielikuvitukseni tämän vai voiko tuon valokuvan mukaan ottaminen olla syy tälläiselle.
Asumme tällä hetkellä aivan uudessa asunnossa, tuo ottamani valokuva on meillä täällä erään vihkon välissä. Olemme kummatkin tunteneet mieheni kanssa vahvan läsnäolon tunteen, asunnosta kuuluu erikoisia ääniä,ikään kuin joku yrittäisi kävellä ilman että pitää ääntä, tätä on hiukan vaikea selittää, myös kaikenlaisia kolahduksia kuuluu.
Eräänä päivänä näimme molemmat eri aikaan eteisessä ikäänkuin varjoihmisen, sivusilmällä aivan selvästi näytti kuin pitkä musta hamo ois ollut eteisessä. En itse heti sanonut mitään,mutta kun mieheni sanoi että aivan kuin ois nähnyt jokun seisomassa eteisessä mutta siinä ei ollutkaan ketään,niin minun täytyi myöntää että itse olin näkevinäni aivan saman hetkeä aiemmin.
Myös kerran yksin ollessani, tuli todella voimakas hien haju, joka ei kyllä minusta lähtenyt. :D haistelin kaikkea mistä se mahdollisesti voisi tulla, enkä löytänyt mitään syytä tälle,se meni jossain vaiheessa vaan ohi enkä enää haistanut sitä. Mutta haju oli sellainen pistävä, kuin joku ois runsaasti hikoillut.
Eilen tapahtui myös sellainn että sätkäkamat liikkuivat itsestään pöydällä. Mieheni puuhaili jotakin keittiöntasolla, jossa myös oli röökitoppa ja filtterit. Hän kääntyi minuun päin ja juuri alkoi selittää että ihan kuin ois nähnyt omiaan, että filtteripussi ois leijunut ilmassa,ja kun hän oli minuun kääntyneenä näimme kun kaikki sätkäkamat liikahti keittiön tasolla muutamia senttejä, ikäänkuin joku oisi niitä työntänyt. Siinä vaiheessa jäätiin vaan katsomaan ihmeissämme toisiamme , sillä kumpikaan meistä ei ollut niin lähellä että oisi voinut niitä liikuttaa..
Pahoittelut että en osaa selittää kovin selkeästi , tässä oli muutama outo juttu jota on tässä tapahtunut viime aikoina.. Varmasti näin luettuna voi kuulostaa tosi pikkujutuilta, ja siltä että ei tässä mitään, mutta se tunne joka täällä tulee on melko erikoinen, ne ketkä tietää miltä tuo läsnäolon tunne tuntuu, tietävät ehkä mitä tarkoitan.
Vielä näin pyhäinpäivän kunniaksi, kiinnostaisi kuulla onko muilla ollut jotain vastaavaa, tai muitakin yliluonnolliselta tuntuvia kokemuksia ois oikein mielenkiintoista lukea.
Kohdalleni on edellisessä kodissa (vanha okt) sattunut vaikka mitä kummaa, mutta näin uudessa asunnossa tämä tuntuu oudolta,siksi mietin valokuvan liittymistä asiaan, oisko se kenties vaan paras palauttaa taloon josta sen otin?
Kommentit (30)
En tiedä, miten yleistä on se, että tavaran mukana tulisi. Mutta tiedän, että siten voi kyllä tulla, jos alat ajatella jotain sellaista. Jos se kuva on ohjannut ajatuksiasi joko siihen kuvaan tai yleensäkin henkimaailman asioihin, niin jo se riittää. Eli jos/kun palautat kuvan, on tärkeää lopettaa ajattelemasta henkimaailman juttuja.
Älä tee mitään seremenioita puhdistamiseen kuten joku ehdotti. Kaikki noituuteen liittyvä houkuttelee pahoja henkiä. Sen sijaan rukoile mielessäsi Jumalalta ja Kristukselta suojelusta ja että ottaisivat pelon pois ja saisit levollisen mielen. Se auttaa oikeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ostin kirpputorilta kaksi seinälle ripusettavaa naamiota. Siis koristeita, vanhoja sellaisia, ja tosi halvalla. Puisia, minun silmääni aika kauniita.
Ne eivät ehtineet olla seinällä kauaa, kun kissani alkoi sähistä niille vimmatusti. Tuijotti ylös seinälle ja sähisi. Otin naamiot pois seinältä ja laitoin kaappiin.
Seuraavana yönä en voinut nukkua. En tuntenut varsinaisesti kenenkään läsnäoloa, mutta pelkoa tunsin. Sellaista selittämätöntä pelkoa, jossa ei ollut mitään rationaalista. Kissakin oli levoton.
Seuraavana päivänä soitin seurakuntakeskukseen ja pyysin päästä papin puheille. Olin todella nuori, enkä kestänyt sitä epämääräistä kuormitusta.
Kutsuin papin siunaamaan kotini. Puhuimme kahvipöydässä, ja kerroin myös kissan reaktiosta. Pappi rohkaisi päätöstäni hankkiutua eroon naamioista, mutta ei kiertoon, vaan roskiin.
Vein ne naapuritalon roskikseen. Seuraavana yönä nukuin hyvin.
Hyi, onpa pelottavan kuuloista. Näinhän se taitaa olla, että eläimet vaistoavat usein ihmisiä herkemmin tälläisiä asioita. Hyvä kuulla että se loppui heittämällä nuo naamiot pois.
Meillä meni vaatekomerossa valo ittekseen päälle entisessä kämpässä.
Miettikääpä tätä. Jos olisi niin että tavarat imisivät itseensä todella paljon energiaa, hyvää tai pahaa karmaa tai jotain, miksi jokaisesta lapsityövoimalla ja kärsimyksellä teetetystä esineestä tule paha olla kun sellaisen tuo kotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä tätä. Jos olisi niin että tavarat imisivät itseensä todella paljon energiaa, hyvää tai pahaa karmaa tai jotain, miksi jokaisesta lapsityövoimalla ja kärsimyksellä teetetystä esineestä tule paha olla kun sellaisen tuo kotiin?
Hyvä pointti. Mutta toisaalta nyt on kyse ilmiöstä, jota ei ole vielä voitu edes todistaa todeksi, saati että oltaisiin perillä sitä koskevista lainalaisuuksista.
Ollessani teini, oikaisin hautausmaan läpi ja näin hiekkakasasta pilkottavan pääkallon. Hetken mielijohteesta otin sen mukaan,gootti kun olin. Pian tuo jälkeen aloin kuulla öisin kuiskauksia huoneessani ja tunsin jonkin läsnäolon, ahdisti niin että kävin viskaamassa kallon hautausmaan muurin yli jolloin ilmiöt loppuivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sille on syynsä miksi sanotaan, että autiotaloista ei saisi ottaa mitään mukaansa. Se on kuitenkin ollut joskus jonkun koti ja henget voivat pyöriä siellä edelleen. Aina ei edes esineen palauttaminen auta. Jonkinlainen puhdistus rituaali pitää myös tehdä.
Olen saanut perintönä muutamia esineitä, joiden tiedän olleen käyttäjälleen tärkeitä, ja siksi kai halusin ne ottaakin alunperin. Pidin niistä itsekin tuolloin, ja oli jotenkin lohdullista pitää kädessään jotain rakkalle läheiselle kuulunutta. Mutta nyt, vuosia myöhemmin, en tunne noita esineitä kohtaan mitään. Ikäänkuin niiden "sielu" olisi hävinnyt. Ne eivät enää edusta mitään, edes muistoa läheisistä. Ne ovat vain esineitä, joita ne olivat alunperinkin koko ajan. Uskoisin, että tuntemukset esineistä ovat ihmisen oman alitajunnan tuotetta. Voin toki olla väärässäkin, mutta toistaiseksi pidän tämän käsityksen.
Minä ostin kirpputorilta kaksi seinälle ripusettavaa naamiota. Siis koristeita, vanhoja sellaisia, ja tosi halvalla. Puisia, minun silmääni aika kauniita.
Ne eivät ehtineet olla seinällä kauaa, kun kissani alkoi sähistä niille vimmatusti. Tuijotti ylös seinälle ja sähisi. Otin naamiot pois seinältä ja laitoin kaappiin.
Seuraavana yönä en voinut nukkua. En tuntenut varsinaisesti kenenkään läsnäoloa, mutta pelkoa tunsin. Sellaista selittämätöntä pelkoa, jossa ei ollut mitään rationaalista. Kissakin oli levoton.
Seuraavana päivänä soitin seurakuntakeskukseen ja pyysin päästä papin puheille. Olin todella nuori, enkä kestänyt sitä epämääräistä kuormitusta.
Kutsuin papin siunaamaan kotini. Puhuimme kahvipöydässä, ja kerroin myös kissan reaktiosta. Pappi rohkaisi päätöstäni hankkiutua eroon naamioista, mutta ei kiertoon, vaan roskiin.
Vein ne naapuritalon roskikseen. Seuraavana yönä nukuin hyvin.