Anoppi !!!
Olenko ihan kamala ihminen, kun nyt kiehuu ja kovasti ? Mies laittoi viestiä, että anoppi oli ilmoittanut tulevansa kohta SIIVOAMAAN meidän asunnon ! Mies siis kotona ja minä töissä. Anoppi ei ole käynyt meillä varmaan puoleen vuoteen, että mistähän moisen päähänpiston saanut. Minusta tuo on törkeää ! Odotan meidän ensimmäistä lasta, mutta laskettukin vasta kesällä ! Ärsyttää.
Kommentit (46)
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 14:02"]
Aika monella naisella on muuten omakin äiti tuommoinen ..että auttelee ja siivoilee ja hankkii lapselle kaikenlaista, juttelee sisustuksesta ja kyselee tulevaisuudensuunnitelmia. Ja ei ärsytä yhtään.
Annans olla kun anoppi yrittää samaa, eli olla semmoine osallistuva mummu perheelle, niin se on kauhea akka joka tunkee nenänsä toisten asioihin ja ei ymmärrä rajoja ja muutenkin ällöttävä ja ehkä päästä vajaa...
[/quote]
Jep. Yläpeukku
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 14:02"]
Aika monella naisella on muuten omakin äiti tuommoinen ..että auttelee ja siivoilee ja hankkii lapselle kaikenlaista, juttelee sisustuksesta ja kyselee tulevaisuudensuunnitelmia. Ja ei ärsytä yhtään.
Annans olla kun anoppi yrittää samaa, eli olla semmoine osallistuva mummu perheelle, niin se on kauhea akka joka tunkee nenänsä toisten asioihin ja ei ymmärrä rajoja ja muutenkin ällöttävä ja ehkä päästä vajaa...
[/quote]
Juuri näin, ikävä kyllä. Neljän aikuisen lapsen (2 tyttöä ja 2 poikaa) äitinä ja muutaman lapsenlapsen mummana hieman häpeillenkin muistan miten oma äitini apu oli tärkeämpää ja luonnollista ja anopilla luulin aina, tai ainakin lähes, olevan ketunhäntä kainalossaan. Omien vanhempieni apu, lahjat ja huolenpitoa arvokkaampaa ja aitoa rakkautta vaan miehen puolelta tulevat kuin pakkoruotsia, mikä olankohautuksella on ohitettavissa. En ymmärtänyt että ajauduimme usein turhiin ja kuluttaviin vuorovaikutustilanteisiin, missä syitä oli molemmissa osapuolissa....voi kun olisin ollut tällä päällä ja pitkämielisyydellä liikkeellä, sillä turhaa itsensä ja rakkaittensa uuvuttamista ja elämänsä haaskausta tuli harrastaneeksi kun LUULI tietävänsä....
Onneksi silloin ei ollut facebuukkeja, missä anopit ja omat äidit apuineen viimeistään saavat "sydämen ja peukutukset", anoppi harvoin positiivista, mikäli luulot saavat vallan. Onneksi aika kuluu ja lapset kasvaa ja nyt nuoret ovat kerran itse isovanhempia ja jospa ihan ei ole saatu välejä niin rikkirevittyä vain luulotteluiden tähden...
Minulla on nyt varaa tunnistaa ja tunnustaa, miten itsekkin tuli tehtyä virheitä ja teen edelleen, sillä elämähän on elin-ikäistä oppimista ja vierivä kivi ei sammaloidu. Anteeksiantaminen jopa tärkeämpää, ettei katkeroituisi ja sitä levittäisi vielä ympärilleen ja puhuminen kultaakin tärkeämpää: suoraan ja suomeksi kertoa miltä tuntuu ja mitä toivoisi itselleenkin tehtävän. Lapset on rakkaita, iästä huolimatta ja jokainen on siinä roolissa vuorollaan ja yhtaikaakin. Ollaan rehellisiä, sillä loppupeleissä rehellinen voittaa aina-vaikka joutuisi maksamaan siitä paljon!
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 14:02"]
Aika monella naisella on muuten omakin äiti tuommoinen ..että auttelee ja siivoilee ja hankkii lapselle kaikenlaista, juttelee sisustuksesta ja kyselee tulevaisuudensuunnitelmia. Ja ei ärsytä yhtään.
Annans olla kun anoppi yrittää samaa, eli olla semmoine osallistuva mummu perheelle, niin se on kauhea akka joka tunkee nenänsä toisten asioihin ja ei ymmärrä rajoja ja muutenkin ällöttävä ja ehkä päästä vajaa...
[/quote]
No, tiedä häntä onko näin ja kuinka usein, mutta ainakin omassa tapauksessani nimenomaan anoppi oli se, joka tuli omin avaimin sisään, täytteli jääkaappia, siivosi ja teki talon askareita kuin omassaan ja muisti toki minuakin läksyttää siitä, kun en ollut syystä tai toisesta itse niitä tehnyt (ja vaikka olinkin, aina löytyi jokin askare jota en ollut ymmärtänyt tehdä). Minulle se oli entistäkin isompi ongelma juurikin siksi, että oma äitini ei ole kertaakaan siivonnut asuntoani edes yksin asuessani, ei ilmaantunut yllätysvierailuille eikä vieraillessaan ottanut sitä kodinhengettären roolia minun ylitseni.
Mutta toisaalta: anoppihan tämä on kuitenkin pojalle, eli varmasti miehilläkin on kokemusta tällaisesta tunkeilusta ja ylitse kävelemisestä. Aina ne on inhottavia tapauksia, olipa kumpaan suuntaan tahansa. Iso merkki siitä, että ei ole osattu vielä päästää irti ja päästää lasta oikeasti elämään tavallaan.
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 11:09"]
Joo, minun toiveeni tämän saman aika raadollisesti kokeneena miniänä poikalasten vanhemmille: älkää jääkö siihen symbioosiin, missä vanhempi rientää tekemään kaiken pojan puolesta! Ei vuorata jääkaappia "Minä vähän vahingossa tein liikaa" annosaterioilla, ei tulla tekemään "Minä tässä pikaisesti vain" askareita eikä näitä "hyvää hyvyyttäni" suursiivoja.
A) Poika osaa itsekin, piste. Jos ei osaa, hän opettelee. Ongelmatapaukset erikseen, mutta valtaosa meistä kyllä osaa ihan itse heilutella imurin vartta edestakaisin ja heittää jauhelihaa paistinpannulle.
B) Miniä ei ole äidin korvike, jota täytyy kouluttaa ottamaan tämä kunnianarvoisa tehtävä vastaan. He sopivat kodinhoidostaan itse miehensä kanssa, ei kummankaan vanhempien.
C) Olet lapsesi kodissa vieraana, toivottavasti myös tervetulleena. Joten älä kylään saapuessasi pue essua päällesi ja ota emännän roolia, vaan istu aloillesi, juo kahvisi ja kerro kuulumisesi.
Ja nämä ohjeet syvällä kokemuksen rintaäänellä.
[/quote]
Unohdit tärkeimmän: kun miniä rättiväsyneenä valittaa, että ei saa nukuttua, kun vauva valvottaa ja taapero vaatii huomiota, niin älä koske tiskirättiin, kattilaan tai edes imuriin vaan istu sohvalla kuin tatti ja totea, että voi voi.
Sinä et ole piika. Sinula ei ole poikasi kodissa mitään oikeuksia eikä velvollisuuksia. Toki tuossa tilanteessa kannattaa aika pikaisesti poistua, että miniä saa rauhassa huushollata.
Siis miten se edes pääsee sisälle teidän huusholliin? Jos se ei teillä useinkaan vieraile niin eihän sillä voi olla avaintakaan, vai?
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 19:03"]
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 11:09"]
Joo, minun toiveeni tämän saman aika raadollisesti kokeneena miniänä poikalasten vanhemmille: älkää jääkö siihen symbioosiin, missä vanhempi rientää tekemään kaiken pojan puolesta! Ei vuorata jääkaappia "Minä vähän vahingossa tein liikaa" annosaterioilla, ei tulla tekemään "Minä tässä pikaisesti vain" askareita eikä näitä "hyvää hyvyyttäni" suursiivoja.
A) Poika osaa itsekin, piste. Jos ei osaa, hän opettelee. Ongelmatapaukset erikseen, mutta valtaosa meistä kyllä osaa ihan itse heilutella imurin vartta edestakaisin ja heittää jauhelihaa paistinpannulle.
B) Miniä ei ole äidin korvike, jota täytyy kouluttaa ottamaan tämä kunnianarvoisa tehtävä vastaan. He sopivat kodinhoidostaan itse miehensä kanssa, ei kummankaan vanhempien.
C) Olet lapsesi kodissa vieraana, toivottavasti myös tervetulleena. Joten älä kylään saapuessasi pue essua päällesi ja ota emännän roolia, vaan istu aloillesi, juo kahvisi ja kerro kuulumisesi.
Ja nämä ohjeet syvällä kokemuksen rintaäänellä.
[/quote]
Unohdit tärkeimmän: kun miniä rättiväsyneenä valittaa, että ei saa nukuttua, kun vauva valvottaa ja taapero vaatii huomiota, niin älä koske tiskirättiin, kattilaan tai edes imuriin vaan istu sohvalla kuin tatti ja totea, että voi voi.
Sinä et ole piika. Sinula ei ole poikasi kodissa mitään oikeuksia eikä velvollisuuksia. Toki tuossa tilanteessa kannattaa aika pikaisesti poistua, että miniä saa rauhassa huushollata.
[/quote]
Tämäkin marttyyriasenne on tullut koettua. :) Eli oma anoppini toimi juuri kuvatun tavoin, kulki omine avaimineen, teki ja touhusi minun ylitseni ja tietysti moitti minua siitä, etten pitänyt hänen poikaansa kyllin hyvänä. Ja tämä tilanne paisui aivan älyttömäksi, kun yritti tehdä inhimillistä rajanvetoa.
Ja nyt sitten tilanne on se, että anoppi ei tule lainkaan kylään, ollenkaan, missään tilanteessa. Tiettyä vallankäyttöä sekin, että "joko omin säännöin, tai ei lainkaan". Minä olen ajatellut, että jos se hinta tulee maksaa ihan rehellisestä kotirauhasta, selvä on.
Miksi, oi miksi, niin monet anopit ovat tuollaisia siivousmaanikkoja räpätätejä hirveällä pätemistarpeella?
[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 13:14"]
Miksi, oi miksi, niin monet anopit ovat tuollaisia siivousmaanikkoja räpätätejä hirveällä pätemistarpeella?
[/quote]
Koska monille anopeille tuo on se juttu, millä ylipäänsä voi päteä. Elämäntehtävänä on ollut pitää talo putsplank ja perheen vatsat täynnä, pakastin pullollaan ja kukat kukoistamassa talossa ja puutarhassa. Tämmöiset kodinhengettäret ovat ihan eri juttu kuin työssäkäyvät miniät, joiden elämän täyttymys ei ole kaapintakusten hoonaaminen.
Vaikeaksi menee anopilla: Jos ei auta haukutaan ja kirjoitellaan täällä jotta odotappa kun vanhaksi tulet ei apua tipu....
Ja kun apua tarjotaan niin kotirauhaa rikkoo eli rikollinenhan tuo!
[quote author="Vierailija" time="22.01.2015 klo 13:35"]
Olen huomannut, että moni nainen haluaa pitkää anoppiin ison hajuraon. Olettaa myös miehensä pitävän äitinsä hajuraon ja pakottaa pahimmassa tapauksessa lapsiensa pitämään mummoonsa hajuraon. Minusta tämä on vähän hullunkurista kun kuitenkin sitten naisen oma äiti saa sohlata vähän väliä seassa ja sitä ei kyseenalaista kukaan! Millä tavalla naisen äiti saa automaattisesti tulla avuksi ja olla paljon lapsenlapsiensa kanssa, mutta anopin kohdalla se tunkeilemista?
[/quote]
Tätä keskustelua lukiessa väitän, että nyt haluatte nähdä tämän nimenomaan "anoppi ei saa tehdä mitään kun kaikki on väärin" lasien kautta. Entä, jos ketjun aloituksena olisikin "Äiti!!!"? Uskotteko oikeasti, että näistä räikeimmät kokemukset olisivat jotenkin ok, kunhan vain kyseessä ei olisi anoppi?
Minun äitinikään ei saa tulla asuntooni omine avaimineen siivoskelemaan silloin kun huvittaa, omine kellonaikoineen tai jäsennellen oman mieltymyksensä mukaan minun päivääni askareineen ja tuiki tärkeine tehtävineen, moittimaan minun tai meidän tapaamme elää. No, hän ei tee niin. En tiedä, miksi anoppini toimi näin, mutta se oli loukkaavaa. Se olisi ollut loukkaavaa omaltakin äidiltäni. Se pointtihan näissä tarinoissa ei välttämättä edes ole se, kuka tekee, vaan se, että mitä tekee. Useimmille ei ole ok, että tulee omassa kodissaan kohdelluksi kuin vieras tai pikkulapsi, jota äiti patistaa siivoamaan oman huoneensa.
Olisiko se oikeasti teille ok, että teidän omaan asuntoonne tultaisiin omine avaimineen puuhastelemaan, järjestelemään vaikka makuuhuoneen kaapit uuteen uskoon?
Ymmärrän kyllä, eikä sun ole pakko hyväksyä. Mutta toisaalta, voit ottaa asian myös positiivisena juttuna. Mulle ainakin siivousapu kelpais, kunhan tiedän että siivousapu ei siivotessaan tutki kaappeja ja järjestele niitä uusiksi :)
Ehkä anoppi ajattelee vain auttavansa nyt, kun olet raskaana? En kyllä muuta keksi, sen verran oudolta kuulostaa :-D
Soita anopille ja juttele hänen kanssaa. Kerro, että hämmästyit miehesi uutisesta. Kysy, miksi hän haluaa siivota teillä, vitsaile vaikka, että eikö kotona riitä siivottavaa. Voihan olla, että anoppisi muistaa alkuraskauden tolkuttoman väsymyksen ja haluaa olla avuksi. Tosin onhan sinulla mies, joka voisi siivota. Mutta tartu kännykkään ja soita! Kannattaa selvittää tällaiset mieltä hiertävät tai raivostuttavat asiat heti alkuunsa!
Meillä anoppi alkaa nuohota joka kerran kun meille tulee. Ja nyppiä kukkia ja pöyhöttää multaa ja ladella kehitysehdotuksia. Kerran hän imuroi ja imuroi ja imuroi tunnin ja tuli sitten sanomaan, että teidän imurissa on vikaa, olen imuroinut tunnin eikä säiliössä ole mitään. Sanoin että imuri on ehjä ja että olin edellispäivänä imuroinut joten saattaa johtua ihan siitä. Ärsyttää että anoppi ilman muuta olettaa meillä olevan koko ajan saastaista.
Mies ja vaimo riitelevät, kun kotona on sotkuista. Vaimo on raskaana ja mies vähän laiska.
Seuraavana päivänä mies on kotona ja miettii, että täällä on sittenkin helvetin likaista, pitää siivota. Mies tajuaa, että hommaa liian paljon hänelle, mies soittaa äidilleen. Tämä lupaa tulla avuksi.
Mies soittaa vaimolle, että anoppi tulossa siivoamaan. Vaimo vetää herneen nenään, koska hän olisi halunnut, että mies siivoaa itse sotkunsa.
Anoppi luulee olevansa avuksi, mies luulee tekevänsä vaimolle mieliksi ja vaimo kirjoittaa vauvapalstalle, että vika on anopissa.
Miehen kommentti oli: "Noh, se on vaa äiskä, ihme, ettei oo aiemmin jo tullu."
.
Joo pakko se on varmaan ottaa anopin kanssa puheeksi. En halua, että sama jatkuu lapsen synnyttyä. Tulee jotenkin olo, että anoppi ajattelee ettei me itse osata pitää huolta siisteydestä tms. :/
Ap
Ex-anoppini harrasti samaa, sillä erotuksella, ettei todellakaan ilmoittanut tulosta etukäteen.
Aika monella naisella on muuten omakin äiti tuommoinen ..että auttelee ja siivoilee ja hankkii lapselle kaikenlaista, juttelee sisustuksesta ja kyselee tulevaisuudensuunnitelmia. Ja ei ärsytä yhtään.
Annans olla kun anoppi yrittää samaa, eli olla semmoine osallistuva mummu perheelle, niin se on kauhea akka joka tunkee nenänsä toisten asioihin ja ei ymmärrä rajoja ja muutenkin ällöttävä ja ehkä päästä vajaa...