Te, jotka kärsitte esiintymisjännityksestä

Palleahengitys on hyvä. Jooga jne. Ei kannata ajatella turhaa vaan poistaa se jännitysajatus mielestä. Helpommin sanottu kuin tehty

Onpa täällä onnekasta väkeä, kun eivät tällaisesta vaivasta juuri mitään tiedä... Ap

mikä on normaalia jännitystä ja mihin kannattaisi taas hakea apua/lääkitystä? Mulla aina, jos pitää vähänkin puhua isolle ihmisjoukolle siis esitelmän tmv takia, niin sydän alkaa hakata todella lujaa, siis tuntuu että se hyppää rinnasta pois. Ääni värisee, se hävettää aivan jumalattoman paljon! Välillä saatan myös punastua ja kädet tärisee aina. Koskaan ei esiintyminen lopu onnistumisen tunteeseen, vaan aina tekisi mieli vajota maan alle kun tuntuu että olen nolannut itseni jälleen niin pahasti. Sitten se häpeä itseäni kohtaan jatkuu kuukausia. Miten tästä pääsisi eroon vai onko normaalia?

Minulla oli todella paha esiintymisjännitys nuorena. Yläasteella ja lukiossa olin jopa pyörtynyt esiintymistilanteessa ihan henkisen jännityksen takia. 

No, jäin sitten opintojen jälkeen yliopistolle töihin, ja työhön kuului opettamista. Ihan kauhistus minulle. Ekana vuotena kävin aina ennen aamuluentoa ottamassa viskipaukun laitoksen alakerran ravintolassa, koska ilman "vahvistusta" en kokenut pystyväni edes menemään saliin sisälle kun siellä istui yli 100 opiskelijaa joille olisi pitänyt puhua. Vähitellen kuitenkin alkoi esiintymiseen tottua niin ettei enää tarvinnut alkoholirohkaisua. Kolmekymppisenä sanoisin että oli jo kaikki esiintymisjännitys kadonnut, ja nyt nelikymppisenä suorastaan nautin esiintymisestä.

Pahaan jännitykseen otan "täsmänä" Opamoxia, joka ehkä auttaa vähän.

Yritän ennen esiintymistä hengitellä, löytää omaa tilaa, kipristellä jalkoja ja saada kosketusta kehooni, ikäänkuin tajuta itseni kehollisena. Saatan sanoa: "On 21. päivä tammikuuta vuonna 2015. Olen aikuinen ihminen, mikään ei uhkaa minua. Kaikki on ihan hyvin". Ikinä mitkään "ajattele kuulijat nakuiksi" ei ole auttaneet mua yhtään tippaa.

Tilanteessa voin yrittää ottaa jonkun esim. tietynvärisen kiinnekohdan ja keskittyä siihen, esim. vihreän huonekasvin. Yritän ajatella siis itseni fyysisenä, kehollisena, olla läsnä enkä yli-enkä alivirittyneenä, vaan tässä ja nyt, sellaisena kuin olen.

Joskus auttaa, joskus tulokset on huonompia, mutta myös on hyvä muistaa, että vaikka olisitkin ihan tärinöissä ja vapinoissa ja tuntuisi, ettet saa henkeä, eivät ihmiset yleensä tuomitse sinua, ja vaikka kuinka moni meistä kärsii ihan samoista ongelmista. Muista, että olet tärkeä ja yhtä hyvä ja arvokas kuin muutkin, ja jos yleisössä on esim. minunkaltaisiani ihmisiä, he kyllä sympatiseeraavat ja tsemppaavat sinua, kun ahdistaa=)

Mulla auttaa vähäsen se, etten juo kahvia kyseisenä päivänä, jos on joku esiintymistilanne.

Mulla nimittäin kofeiini pahentaa vaan jännitysoireita.

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 09:56"]

mikä on normaalia jännitystä ja mihin kannattaisi taas hakea apua/lääkitystä? Mulla aina, jos pitää vähänkin puhua isolle ihmisjoukolle siis esitelmän tmv takia, niin sydän alkaa hakata todella lujaa, siis tuntuu että se hyppää rinnasta pois. Ääni värisee, se hävettää aivan jumalattoman paljon! Välillä saatan myös punastua ja kädet tärisee aina. Koskaan ei esiintyminen lopu onnistumisen tunteeseen, vaan aina tekisi mieli vajota maan alle kun tuntuu että olen nolannut itseni jälleen niin pahasti. Sitten se häpeä itseäni kohtaan jatkuu kuukausia. Miten tästä pääsisi eroon vai onko normaalia?

[/quote]

Nuo fyysiset oireet on erittäin normaaleja ja niitä on monella ammattiesiintyjälläkin ainakin esitystä odottaessa tai sen aluksi. Mutta se että teet niistä niin ison numeron ja mietit mokiasi jälkeenpäin kyllä tuottaa sinulle tarpeetonta tuskaa. Et varmaan pysty ilman lääkitystä ainakaan pääsemään noista fyysisistä oireista, mutta ei tarvitsekaan - useimmat kokee niitä mutta eivät anna niiden häiritä elämäänsä. Sen sijaan voit päättää, että et vatvo jälkeenpäin sitä menikö esitys ok vai olitko nyt tosi huono ja nolo. Mennyttä mikä mennyttä, nokka kohti uusia haasteita.

En käytä lääkkeitä. Valmistaudun huolella ja yritän saada rennon ja iloisen olon itselleni rauhallisella hengityksellä ja rentoutumisella. Ennen esitystä saatan kuunnella musiikkia tai seurata jotain viihdettä, jotta saan ajatukset omasta jännityksestä muualle. En keskity esityksessä itseeni vaan puhumaani asiaan. Ja sitten tärkein eli rohkeasti tulta päin, jälkeenpäin käyn läpi onnistumiset, mokat jätän omaan arvoonsa.

Komppaan vitosta. Eli tekemällä oppii ja siihen tilanteeseen alkaa jo tottua. Ja onhan niitä kaikenmaailman kursseja, joillta harjotellaan esiitymistä.

Muistan vielä, kun ala-asteella piti pitää esityksiä luokassa ja paperi kädessä tärisi niin lujaa, ettei meinannut selvää saada. Nyt 300+ osallistujan luento menee jo melko sujuvasti. Toki pientä jännitystä on aina, mutta en usko sen näkyvän ulospäin pahasti ja yleensä jännitys helpottaa ensimmäsen 15 jälkeen.

Mulla on aina ennen esitystä tuskanhiki, hengitys menee pinnalliseksi ja haluaisi vain juosta pois. Sitten kun pääsen alkuun jännitys poistuu. Ap

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 10:14"]

Mulla on aina ennen esitystä tuskanhiki, hengitys menee pinnalliseksi ja haluaisi vain juosta pois. Sitten kun pääsen alkuun jännitys poistuu. Ap

[/quote]

Tuollainen jännittäminen on täysin normaalia eikä siihen tarvitse mitään apua tai lääkitystä. Tottumista vaan. Sitä että menee vaan mahdollisimman usein esiintymään vaikka tuntuukin tuolta. Sinulla kun se jännitys poistuu alkuun päästyäsi, niin todennäköisesti saat kuitenkin esiintymisistä kokonaisuudessaan positiivisia onnistumisen kokemuksia, toisin kuin ne jotka koko esiintymisen ajan punastelee, tärisee, pelkää oksentavansa tai pyörtyvänsä, änkyttää jne.

Olen aiemmin käyttänyt pientä annosta rauhoittavaa lääkettä, jonka ottamisen pyrin ajoittamaan sillä tavalla, että se olisi tehokkaimmillaan juuri siinä esityksen alussa ja sitten pikku hiljaa hiipuisi kun esitys etenee ja ne "alkuoireet" alkavat itsestäänkin lähteä pois.

Lisäksi pidän huolta, että on koko ajan vesipullo tai vesilasi edessä (mun kokemus on, että se auttaa äänen kestämisen kanssa ja kun juo vettä, niin elimistöllä ei ole samalla tavalla "aikaa" kehittää esim. sitä kurkkua kuristavaa tunnetta), esitys on selkeillä ja yksinkertaisilla lapuilla mukana, harjoittelen etukäteen sen kulun ja jos ajatus katkeaa, niin merkitsen lapuille, että mistä kohti saan aina asian päästä kiinni.

Mutta fyysisten oireiden selättämiseen en ole keksinyt muuta keinoa kuin tuon lääkkeen ottamisen. (No, punastumisen saa piilotettua meikin alle.) En ole kovin hyvä puhuja, joten varsinkin äänen väriseminen ja hiljeneminen on inhottavaa ja varmasti haittaa yleisöäkin.

Mulla auttoi kun tajusin, että sitten lukion ei ole tarvinnut esiintyä siksi, että minua arvosteltaisiin, vaan vain siksi, että saisi jonkun tiedon tai viestin välitettyä. Toisin sanoen, kukaan ei ole kiinnostunut minusta, eikä arvioi minua, vaan kuulijat ovat kiinnostuneita siitä, mitä asiaa minulla on. TÄmä oivallus on muuttanut esiintymistilanteiden luonnetta aivan täysin, eivätkä ne ahdista enää. 

Mutta jos ap on vielä lukiossa (tai ehkä keskiasteella ylipäänsä), missä esitelmänpito ON arviointitilaisuus, niin ei varmaan auta kuin rämpiä tilanteen läpi vaan ja koittaa kestää jotenkin. Tosiasia on, että ei maailma siihen kaadu, vaikka siellä sattuisi mitä. Beetasalpaajista voi olla apua jos oireet on pahat, mut kokeilisin kyllä itse ensin jossain muualla kuin siinä esiintymistilanteessa, ettei tule sivuvaikutuksia.

Itse kärsin esiintymisjännityksestä mielestäni keskivaikeasti, ulkopuoliset harvemmin huomaavat, mutta pakokauhu on valtava. Kädet tärisi ja sydän hakkasi. Kouluaikoina AMK:ssa oli paljon esityksiä joten hain apua lääristä joka määräsi minulle Propral nimistä lääkettä, joka mm. Tasaa sydämensykettä, minulla jo pieni määrä lääkettä auttoi huomattavasti ja pian jo esitelmöin ilman lääkettäkin!

Minä kärsin samasta ongelmasta. Ala-asteella rakastin esiintymistä enkä osannut jännittää sitä. Yläasteella ja lukiossa esitysten pitäminen ahdisti ihan sairaan paljon. Mulla tulee nimenomaan niitä fyysisiä oireita: sydäntykytystä minkä vuoksi ääni alkaa väristä.

Olen nyt reilu parikymppinen ja olen saanut lääkäritä beetasalpaajareseptin jännitysoireisiin. Syön niitä vain silloin kun tiedän että minun tarvitsee esiintyä. Olen muussa elämässä hyvin sosiaalinen ja puhelias joten todellakin tämä esiintymisjännitys on outoa.

Haen silti tänä kevänä opiskelemaan alalle, missä pitää esiintyä paljon. Oma äitini oli kuulemma nuorempana samanlaine jännittäjä, mutta nykyään työnsä kautta joutuu päivittäin pitämään luentoja isolle väkimäärälle. Kokemus kuulemma auttaa tuohon jännittämiseen ja niin mäkin uskon siihen. :)

Edellinen pahoittelee kirjoitusvirheitä, joita tuli kännykällä ja vauva sylissä :D

Ap on ihan yli kolmekymppinen ja tämä jännittäminen liittyy ihan yhteen tiettyyn esiintymistilanteeseen. Sain kerran kyseisessä tilanteessa stressin johdosta paniikkikohtauksen ja sen jälkeen jännitän aina samassa tilanteessa, en muulloin.

Jännitän esiintymistä todella paljon ja ahdistun tulevista esitelmistä etukäteen huomattavasti. Silti saan yleensä erittäin positiivista palautetta, moni on jopa kehunut esitystyyliäni rennoksi ja hyväksi. Itse harvemmin edes muistan esiintymisistä mitään, ne menevät jonkinlaisessa paniikissa. :D

Oma tapani selviytyä niistä on valmistautua erittäin hyvin (aivoni lyövät siinä esiintyessä ihan tyhjää joten on parempi osata materiaali todella tarkasti). Koitan myös etukäteen valita sellaisen asun jossa viihdyn, ja muutenkin panostaa ulkonäkööni sen verran että olen siihen suht tyytyväinen. Vaikka tämä kuulostaa varmaan erittäin pinnalliselta, se auttaa ettei tarvitse samalla murehtia kinnautuuko hame ylös, onko hiukset omituisesti litassa, tai muuta (kaikille muille täysin merkityksetöntä) pikkuseikkaa.

Koitan myös muistuttaa itselleni että ei joku estyksen pitäminen oikeasti ole millään tavalla uhkaavaa, kukaan yleisössä ei tahdo minulle mitään pahaa. Ja tietyllä tapaa minua myös rauhoittaa jos yleisössä on tylsistyneen näköinen henkilö (kunhan vain muutama maksimissaan! :D), se auttaa pitämään tilanteen perspektiivissä. Siis jotenkin niin että "tuokin hlö tuossa vain istuskelee rauhassa ja pitkästyneenä, ei tämä siis ole millään muotoa hätätilanne".

Propral myös käytössä, mutta kuinka paljon ennen esiintymistä se kannattaisi ottaa, jotta vaikutus olisi parhaimmillaan juuri siinä aloittaessa juttua? Ap

[quote author="Vierailija" time="21.01.2015 klo 10:29"]

Ap on ihan yli kolmekymppinen ja tämä jännittäminen liittyy ihan yhteen tiettyyn esiintymistilanteeseen. Sain kerran kyseisessä tilanteessa stressin johdosta paniikkikohtauksen ja sen jälkeen jännitän aina samassa tilanteessa, en muulloin.

[/quote]

Mulla auttaa beetasalpaajat. Eihän ne sitä itse jännitystä poista, mutta oireita ne helpottaa. Käsien tärinää, sydämen hakkaamista jne.