Mitä mieltä sellaisesta jolla yli 10 seurustelukumppania?

minu poika panu jo 14-vuotina  tuon veran suomi vosuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minulle sopiva kumppani, kun käsitykseni sitoutumisesta on niin erilainen ja itse en ole ikinä seurustellut.

Noin muuten ei kiinnosta enkä arvota ihmistä tuollaisen perusteella, eli en ajattele mitään, jos vaikkapa kaverini on tuollainen. 

Ainoastaan kumppaniksi epäsopiva, sillä itse haluan sitoutua ja tuollainen monta kertaa seurustellut aiheuttaisi todennäköisesti eron eikä osaisi sitoutua.

Tässä juuri tulee näkyväksi se, että ensin pitäisi määritellä, mikä lasketaan seurusteluksi.

Ajatteletko sinä, että tiedät heti ensitapaamisella, onko ihminen se, jonka kanssa haluat viettää loppuelämäsi? Vai toisella? Kolmannella? Millä nimellä kutsut sitä aikaa, kun et vielä tiedä mutta haluat tavata häntä säännöllisesti oppiaksesi tuntemaan hänet paremmin?

Minulla se menee useimmiten niin, että kun tutustun johonkin ihmiseen, niin yhtäkkiä vain tajuan, että olen rakastunut ja haluan seurustella hänen kanssaan. Siihen asti luulen yleensä, että vain pidän siitä ihmisestä kovasti eikä siinä ole muka mitään sen kummempaa. Se tapahtuu tavallaan salakavalasti ja siksi sitä ei myöskään osaa varoa.

Ihmisillä on elämässä erilaisia vaiheita. Joskus sopii hyvin irtoseksi/tapailu, joskus pikasuhteet tai vähän pidemmät suhteet ja joskus taas pitkät sitoutumissuhteet. Jos on aktiivinen elämä, niin helposti erilaisia suhteita kertyy elämän aikana kymmeniä, eikä ne kerro mitään sitoutumiskyvystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minulle sopiva kumppani, kun käsitykseni sitoutumisesta on niin erilainen ja itse en ole ikinä seurustellut.

Noin muuten ei kiinnosta enkä arvota ihmistä tuollaisen perusteella, eli en ajattele mitään, jos vaikkapa kaverini on tuollainen. 

Ainoastaan kumppaniksi epäsopiva, sillä itse haluan sitoutua ja tuollainen monta kertaa seurustellut aiheuttaisi todennäköisesti eron eikä osaisi sitoutua.

Tässä juuri tulee näkyväksi se, että ensin pitäisi määritellä, mikä lasketaan seurusteluksi.

Ajatteletko sinä, että tiedät heti ensitapaamisella, onko ihminen se, jonka kanssa haluat viettää loppuelämäsi? Vai toisella? Kolmannella? Millä nimellä kutsut sitä aikaa, kun et vielä tiedä mutta haluat tavata häntä säännöllisesti oppiaksesi tuntemaan hänet paremmin?

Sitä kutsutaan tapailuksi. Kun tapailu myötä syntyy tunne, että tämän kanssa haluan jakaa elämäni, aletaan seurustelemaan.

Näin minä asian näen. Mieluummin tapailen miestä puoli vuotta ja totean kannattaako suhde vai ei kuin, että historia täynnä 3kk-9kk seurusteluja.

Mutta kuten todettu, ihmiset näkee asiat eri tavalla. Minä näen, että ihminen, jonka kanssa seurustelet on ihminen jota kutsutaan tyttö-/poikaystäväksi (nais-/miesystävä). Tapailukumppani ei ole poikaystäväni. Poikaystävä hän on vasta, kun tuntuu, että haluan jakaa hänen kanssaan elämäni (oli se lopulta kuinka pitkä aika tahansa), ja en vain voi usko, että tapaisin elämäni aikana mitenkään yli viettämään ihmistä, jonka kanssa sellainen tunne/halu syntyisi.

Seksiä sitten voin harrastaa vapaammin. Se on eläimellistä, tunteet yms. Inhimillisiä.

Minä en kyllä voisi muutamassa kuukaudessa tai edes parissa vuodessa tietää, olenko valmis jakamaan jonkun kanssa elämäni eli sitoutumaan häneen loppuelämäkseni. Minulle sitoutumisen korkein muoto on avo- tai avioliitto. Ihan sama, kuinka monen kanssa on tapaillut tai seurustellut, ja mihin vetää niiden välisen rajaviivan, tai kuinka monen kanssa on harrastanut seksiä, mutta jos on takana enemmän kuin yksi avo- tai avioliitto tai useita kihlauksia (tai lapsia useille äideille) niin silloin ajattelemme asioista liian eri tavoin. Olen itse tapaillut useita/seurustellut monien kanssa ja harrastanut seksiä vielä useamman kanssa, mutta nykyinen puolisoni on toinen ja viimeinen mies elämässäni, johon olen ollut valmis sitoutumaan.

Mutta ethän voi millään tietää, kuinka monta "viimeistä miestä" elämässäsi tulee vielä olemaan. Toivoa tietysti voi, että rakkaus kestää loppuun asti, mutta ei se aina mene niin.

Minulla on 50+ seksikumppania, mutta olen seurustellut vain 4 ihmisen kanssa, joista yhden kanssa yli 10 vuotta ja jatkuu.

Kaksi suhteista oli vain 17-18 vuotiaana ja kaksi aikuisena.

N38

👆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole koskaan aikuisiällä tullut keskusteltua seurustelusuhteista (sen enempää kuin seksikumppaneistakaan). Ensin pitäisi ylipäänsä yhdessä määritellä, mikä lasketaan seurustelukumppaniksi. Onko kyse seurustelusta, jos suhde on kestänyt tietyn ajan (kuinka pitkään)? Vai liittyykö siihen myös, että on tavattu toisen sukua ja/tai ystäviä? Mitä muita asioita tarvitaan, että joku suhde lasketaan nimenomaan seurustelusuhteeksi?

No jos se on molempien mielestä seurustelusuhde, niin silloin se on sitä.

Tuolla perusteella monella olisi jo alle 18-vuotiaana useampi seurustelusuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole koskaan aikuisiällä tullut keskusteltua seurustelusuhteista (sen enempää kuin seksikumppaneistakaan). Ensin pitäisi ylipäänsä yhdessä määritellä, mikä lasketaan seurustelukumppaniksi. Onko kyse seurustelusta, jos suhde on kestänyt tietyn ajan (kuinka pitkään)? Vai liittyykö siihen myös, että on tavattu toisen sukua ja/tai ystäviä? Mitä muita asioita tarvitaan, että joku suhde lasketaan nimenomaan seurustelusuhteeksi?

No jos se on molempien mielestä seurustelusuhde, niin silloin se on sitä.

Tuolla perusteella monella olisi jo alle 18-vuotiaana useampi seurustelusuhde.

Niinhän monella onkin.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole koskaan aikuisiällä tullut keskusteltua seurustelusuhteista (sen enempää kuin seksikumppaneistakaan). Ensin pitäisi ylipäänsä yhdessä määritellä, mikä lasketaan seurustelukumppaniksi. Onko kyse seurustelusta, jos suhde on kestänyt tietyn ajan (kuinka pitkään)? Vai liittyykö siihen myös, että on tavattu toisen sukua ja/tai ystäviä? Mitä muita asioita tarvitaan, että joku suhde lasketaan nimenomaan seurustelusuhteeksi?

Ei tietenkään voi olla tiettyä aikarajaa. Jos suhde muuttuu seurusteluksi vasta sitten, kun on seurusteltu kaksi vuotta, niin ei siinä ole mitään järkeä. Koska ei voi edes seurustella kahta vuotta, jos se ei ole seurustelua heti alussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minulle sopiva kumppani, kun käsitykseni sitoutumisesta on niin erilainen ja itse en ole ikinä seurustellut.

Noin muuten ei kiinnosta enkä arvota ihmistä tuollaisen perusteella, eli en ajattele mitään, jos vaikkapa kaverini on tuollainen. 

Ainoastaan kumppaniksi epäsopiva, sillä itse haluan sitoutua ja tuollainen monta kertaa seurustellut aiheuttaisi todennäköisesti eron eikä osaisi sitoutua.

Tässä juuri tulee näkyväksi se, että ensin pitäisi määritellä, mikä lasketaan seurusteluksi.

Ajatteletko sinä, että tiedät heti ensitapaamisella, onko ihminen se, jonka kanssa haluat viettää loppuelämäsi? Vai toisella? Kolmannella? Millä nimellä kutsut sitä aikaa, kun et vielä tiedä mutta haluat tavata häntä säännöllisesti oppiaksesi tuntemaan hänet paremmin?

tapailuksi sitä kutsutaan. aina ei tietysti tarvitse edes tapailla, jos on tutustuttu vaikkapa työpaikalla ja tunnetaan jo se työkaveri niin hyvin että tiedetään mitä halutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan pilalla, kaikki kuitenkin polkaisivat

Meneekö nainen ”pilalle” seksistä? En tiennytkään. Mulla oli 8 seksisuhdetta ennenkuin menin naimisiin. Ei mun mies ole koskaan sanonut että jotenkin olisin pilalla. Kyllähän naisenkin pitää oppia elämästä jotain, sillä mitenkä muuten tietää mikä on hyvää seksiä. Vaan sepä se juuri taitaa olla teidän peräkamarin poikien pelko: Että jos nainen on pannut muita, hän voi vaikka vertailla tai - hyvänen aika sentään - ohjata ja neuvoa!

Nimitys kyllä tiedetään.

Vierailija kirjoitti:

Vastaajien kaksinaismoraali ällöttää minua!! Miehellä 100 ok mutta nainen on yök jos on 10 muuta ollut!! Millä hiton perusteella?

Kuka sanoi että ok?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minulle sopiva kumppani, kun käsitykseni sitoutumisesta on niin erilainen ja itse en ole ikinä seurustellut.

Noin muuten ei kiinnosta enkä arvota ihmistä tuollaisen perusteella, eli en ajattele mitään, jos vaikkapa kaverini on tuollainen. 

Ainoastaan kumppaniksi epäsopiva, sillä itse haluan sitoutua ja tuollainen monta kertaa seurustellut aiheuttaisi todennäköisesti eron eikä osaisi sitoutua.

Tässä juuri tulee näkyväksi se, että ensin pitäisi määritellä, mikä lasketaan seurusteluksi.

Ajatteletko sinä, että tiedät heti ensitapaamisella, onko ihminen se, jonka kanssa haluat viettää loppuelämäsi? Vai toisella? Kolmannella? Millä nimellä kutsut sitä aikaa, kun et vielä tiedä mutta haluat tavata häntä säännöllisesti oppiaksesi tuntemaan hänet paremmin?

tapailuksi sitä kutsutaan. aina ei tietysti tarvitse edes tapailla, jos on tutustuttu vaikkapa työpaikalla ja tunnetaan jo se työkaveri niin hyvin että tiedetään mitä halutaan.

Milloin siis on kyse seurustelusta? Mikä sen erottaa tapailusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minulle sopiva kumppani, kun käsitykseni sitoutumisesta on niin erilainen ja itse en ole ikinä seurustellut.

Noin muuten ei kiinnosta enkä arvota ihmistä tuollaisen perusteella, eli en ajattele mitään, jos vaikkapa kaverini on tuollainen. 

Ainoastaan kumppaniksi epäsopiva, sillä itse haluan sitoutua ja tuollainen monta kertaa seurustellut aiheuttaisi todennäköisesti eron eikä osaisi sitoutua.

Tässä juuri tulee näkyväksi se, että ensin pitäisi määritellä, mikä lasketaan seurusteluksi.

Ajatteletko sinä, että tiedät heti ensitapaamisella, onko ihminen se, jonka kanssa haluat viettää loppuelämäsi? Vai toisella? Kolmannella? Millä nimellä kutsut sitä aikaa, kun et vielä tiedä mutta haluat tavata häntä säännöllisesti oppiaksesi tuntemaan hänet paremmin?

tapailuksi sitä kutsutaan. aina ei tietysti tarvitse edes tapailla, jos on tutustuttu vaikkapa työpaikalla ja tunnetaan jo se työkaveri niin hyvin että tiedetään mitä halutaan.

Milloin siis on kyse seurustelusta? Mikä sen erottaa tapailusta?

Minusta, kun yhdessä päätetään, että halutaan jotain vakavampaa, pysyvämpää sitoutumista. Minusta aikuiset ihmiset puhuu asiasta ja yhdessä päättää seurustelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minulle sopiva kumppani, kun käsitykseni sitoutumisesta on niin erilainen ja itse en ole ikinä seurustellut.

Noin muuten ei kiinnosta enkä arvota ihmistä tuollaisen perusteella, eli en ajattele mitään, jos vaikkapa kaverini on tuollainen. 

Ainoastaan kumppaniksi epäsopiva, sillä itse haluan sitoutua ja tuollainen monta kertaa seurustellut aiheuttaisi todennäköisesti eron eikä osaisi sitoutua.

Tässä juuri tulee näkyväksi se, että ensin pitäisi määritellä, mikä lasketaan seurusteluksi.

Ajatteletko sinä, että tiedät heti ensitapaamisella, onko ihminen se, jonka kanssa haluat viettää loppuelämäsi? Vai toisella? Kolmannella? Millä nimellä kutsut sitä aikaa, kun et vielä tiedä mutta haluat tavata häntä säännöllisesti oppiaksesi tuntemaan hänet paremmin?

tapailuksi sitä kutsutaan. aina ei tietysti tarvitse edes tapailla, jos on tutustuttu vaikkapa työpaikalla ja tunnetaan jo se työkaveri niin hyvin että tiedetään mitä halutaan.

Milloin siis on kyse seurustelusta? Mikä sen erottaa tapailusta?

Minusta, kun yhdessä päätetään, että halutaan jotain vakavampaa, pysyvämpää sitoutumista. Minusta aikuiset ihmiset puhuu asiasta ja yhdessä päättää seurustelusta.

No minä olen aikuinen ihminen, enkä ole ikinä päättänyt seurustelusta. Suhteita on ollut lyhyempiä ja pitempiä, parista kuukaudesta reiluun neljään vuoteen, sellaisia jotka eivät ole johtaneet pysyvään sitoutumiseen. Minulle se seurustelu on nimenomaan sitä, että tutustutaan toiseen ja otetaan selvää, olisiko tämä loppuelämän elämänkumppani. En todellakaan olisi voinut parin kuukauden tai edes parin vuoden tutustumisella tietää, että olen valmis elämään tämän ihmisen kanssa elämäni loppuun saakka.