Mitä mieltä sellaisesta jolla yli 10 seurustelukumppania?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaajien kaksinaismoraali ällöttää minua!! Miehellä 100 ok mutta nainen on yök jos on 10 muuta ollut!! Millä hiton perusteella?

Uroksen luonto on sellainen, että tulee siittää mahdollisimman monta naarasta, naaraan tulisi valita vain yksi ja paras uros jonka antaa astua. Silkkaa biologiaa.

Näinpä. sata naista voi olla samaan aikaan tiineenä yhdelle miehelle, mutta yksi nainen vain yhdelle miehelle.

Eipä ole koskaan aikuisiällä tullut keskusteltua seurustelusuhteista (sen enempää kuin seksikumppaneistakaan). Ensin pitäisi ylipäänsä yhdessä määritellä, mikä lasketaan seurustelukumppaniksi. Onko kyse seurustelusta, jos suhde on kestänyt tietyn ajan (kuinka pitkään)? Vai liittyykö siihen myös, että on tavattu toisen sukua ja/tai ystäviä? Mitä muita asioita tarvitaan, että joku suhde lasketaan nimenomaan seurustelusuhteeksi?

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minulle sopiva kumppani, kun käsitykseni sitoutumisesta on niin erilainen ja itse en ole ikinä seurustellut.

Noin muuten ei kiinnosta enkä arvota ihmistä tuollaisen perusteella, eli en ajattele mitään, jos vaikkapa kaverini on tuollainen. 

Ainoastaan kumppaniksi epäsopiva, sillä itse haluan sitoutua ja tuollainen monta kertaa seurustellut aiheuttaisi todennäköisesti eron eikä osaisi sitoutua.

Tässä juuri tulee näkyväksi se, että ensin pitäisi määritellä, mikä lasketaan seurusteluksi.

Ajatteletko sinä, että tiedät heti ensitapaamisella, onko ihminen se, jonka kanssa haluat viettää loppuelämäsi? Vai toisella? Kolmannella? Millä nimellä kutsut sitä aikaa, kun et vielä tiedä mutta haluat tavata häntä säännöllisesti oppiaksesi tuntemaan hänet paremmin?

Kokemukset tekee mestarin! Oppi myös arvostaa kun kohdalle tulee SE oikea! Pitää myös muistaa menet suhteet eivät ole tätä päivää,eikä niitä tuoda esille. Lisäksi totuus mikä oikein muu on ikuista kuin timantit? Lemmikki eläimen aito rakkaus kuoleman asti! Ihmisten välillä ei pidä vannoa ikuista rakkautta. Rakkaus on sellainen peikko,että se voi vaihtuu milloin vain.

Hyvä ajankäyttäjä.

Vierailija kirjoitti:

Aivan pilalla, kaikki kuitenkin polkaisivat

https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/naisten-seksikumppanien-maara-on…

"Sukupuolierojen häviämisestä seksikumppaneiden määrissä kertoo osaltaan se, että viimeisten kahden vuoden aikana parisuhteen solmineilla miehillä ja naisilla kyseinen parisuhdekumppani on ollut keskilukujen perusteella heidän yhdeksäs seksikumppaninsa. Nämä ihmiset ovat olleet pääosin alle 35-vuotiaita."

(Jostain muualta olen kyllä löytänyt myös tilaston, jonka mukaan naisella on keskimäärin 12 kumppania ennen avioliittoa, miehellä 16. Ja siis nimenomaan Suomessa.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ehkä kutsuu seurusteluksi tapailua ja muuta lyhyempää juttua?

Juuri nämä tapailut ja muut "lyhyet jutut" on turn off. Ei parisuhdemateriaalia kun ei ole kiinnostunut sitoutumaan.

No ei se automaattisesti tuota tarkoita. Kyse voi olla siitäkin, että hyvin nopeasti huomaa toisen olevan jotakin muuta kuin mitä toivoo kumppanilta. Tai toinen on hyvä tyyppi, mutta siihen se jääkin, että toinen on vain hyvä tyyppi eikä rakastettu. Kaikki eivät löydä sitä oikeaa jo teininä ja pysy yhdessä loppuelämän.

Mulla on ollut yhdeksän seurustelusuhdetta joista vain kaksi on pidempiä ja muut ovat olleet 1-6kk seurusteluita. Ja kyllä, ne ollut seurusteluita eikä mitään nykyajan lapsellisia tapailuja. Ei vain olleet nuo lyhyiden suhteiden miehet sellaisia, että suhdetta olisi kannattanut jatkaa. Osan kanssa ei kemiat vain pelanneet yhteen ja liian kaverifiilis. Kaksi olikin ihan totaalisen kuspäisiä.

Ekassa pidemmässä suhteessa elimme avoliitossa ja saimme lapsen. Ero tuli muutaman vuoden jälkeen kun rakkaus loppui. Toinen pidempi suhde on kestänyt nyt yhdeksän vuotta ja olemme naimisissa.

Kun olen parisuhteessa, niin olen uskollinen ja osaan sitoutua. Kyllähän lapsi oli iso sitoutuminen ekassa avoliitossa vaikka suhde ei sitten lopulta kestänyt. Nykyisessä suhteessa isoja sitoumuksia on avioliitto ja yhteinen talolaina. Yhdeksän eri seurustelukumppania 43-vuotiaalle ei ole mitenkään järkyttävän paljon jos ensimmäinen seurustelu on ollut 16-vuotiaana.

Jotenkin huvittavaa, että aikuiset ihmiset tekee kummallisia ja lapsellisia oletuksia toisista ihmisistä ihan vain siksi, että näiden elämä on mennyt eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan pilalla, kaikki kuitenkin polkaisivat

Meneekö nainen ”pilalle” seksistä? En tiennytkään. Mulla oli 8 seksisuhdetta ennenkuin menin naimisiin. Ei mun mies ole koskaan sanonut että jotenkin olisin pilalla. Kyllähän naisenkin pitää oppia elämästä jotain, sillä mitenkä muuten tietää mikä on hyvää seksiä. Vaan sepä se juuri taitaa olla teidän peräkamarin poikien pelko: Että jos nainen on pannut muita, hän voi vaikka vertailla tai - hyvänen aika sentään - ohjata ja neuvoa!

Aviomiehesi varmasti nauttii kahdeksan ex-hoidon kuittailuista, ja lisääntyneestä pettämisriskistä.

Miten ne aiemmat kumppanit lisää pettämisriskiä? Mulla on ollut ennen nykyistä miestä kahdeksan seurustelukumppania ja tähän päälle vielä 20 yhden illan juttua. Silti olen aina ollut jokaisessa parisuhteessa uskollinen. Ei tulisi mieleenkään pettää rakasta aviomiestäni.

Älkää nyt aikuiset ihmiset tehkö tuollaisia typeriä oletuksia toisista.

T:Äsken ketjuun vastannut 43v

Yritän ihan uteliaisuudesta laskea, saatte itse miettiä tahoillanne, mitkä näistä olisivat laskettavissa seurustelusuhteiksi ja mitkä olivat vain tapailua tms:

15-16 vuotiaana 1,5 vuoden seurustelusuhde pari vuotta vanhemman pojan kanssa

19-21 vuotiaana 1.5 vuoden seurustelusuhde

21-29 vuotiaana avioliitto

30-vuotiaana muutaman kuukauden tulinen rakastuminen

33-34 vuotiaana 1,5 vuoden seurustelusuhde

35-37 vuotiaana pari-kolme muutaman kuukauden suhdetta (pisin noin 9 kk)

40-44 vuotiaana noin neljän vuoden seurustelusuhde

51 vuotiaana tapasin nykyisen puolisoni ja nykyisin olemme avoliitossa

Lisäksi useita parin-kolmen kuukauden mittaisia tutustumisia.

Itse lasken elämässäni olleen ennen nykyistä puolisoani kolme merkittävää suhdetta: teini-iän suhde, joka on merkittävä siksi, että siihen liittyi eräs traaginen tapahtuma; avioliitto ja tuo noin neljän vuoden suhde, koska se oli kuitenkin jo aika pitkä suhde ja tutustuimme toistemme sukulaisiin, ystäviin jne.

Varmaan riippuu myös paljon siitä, miten seurustelun määrittelee. Jos se on määritelmällisesti jotain pitkäaikaista niin ehkä kymmenen on paljon, jos se on taasen sitoutumista niin niitä voi olla ehkä helpommin kymmenen ainakin vähän myöhemmällä iällä.

Itselläni on esimerkiksi ollut kolme pitkää suhdetta, mutta seurustellut olen neljän kanssa. Tuo yksi suhde oli sinällään hyvä, mutta tuolloin elämät vei opiskelujen jälkeen eri suuntiin. Minä sain työpaikan ulkomailta ja vaikka asiasta oltiin puhuttu ei se sitten ollutkaan tuolloiselle kumppanille OK.

Onnekseni en ole enää pitkiin aikoihin joutunut miettimään suhteitteni määrää vaan olen voinut nauttia tästä viimeisimmästä ja toivottavasti viimeisestä jo vuosia. Olisin varmasti kuin kala kuivalla maalla näiden kaikkien sääntöjen ja säännöttömyyksien maailmassa, joka ilmeisesti seurustelussa vallitsee.

M41

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan pilalla, kaikki kuitenkin polkaisivat

Meneekö nainen ”pilalle” seksistä? En tiennytkään. Mulla oli 8 seksisuhdetta ennenkuin menin naimisiin. Ei mun mies ole koskaan sanonut että jotenkin olisin pilalla. Kyllähän naisenkin pitää oppia elämästä jotain, sillä mitenkä muuten tietää mikä on hyvää seksiä. Vaan sepä se juuri taitaa olla teidän peräkamarin poikien pelko: Että jos nainen on pannut muita, hän voi vaikka vertailla tai - hyvänen aika sentään - ohjata ja neuvoa!

Aviomiehesi varmasti nauttii kahdeksan ex-hoidon kuittailuista, ja lisääntyneestä pettämisriskistä.

Mulla ollut 30-40 miestä. Koskaan en ole pettänyt enkä pettäisi. Täysin arvojani ja moraaliani vastaan. Olen ollut muutamassa suhteessa. Toisessa olin suhteessa miehen kanssa, jolla oli ollut 11 suhdetta joista vain 3 edes jossain määrin "vakavia", omien sanojensa mukaan. Itse en seurustelisi vain seurustelun vuoksi, mutta annoin miehelle mahdollisuuden, koska rakastuin ensi kertaa.

Mies petti. Erosimme. Mies petti myös seuraavaa.

Rehellisesti seksiin perustuvat suhteeni, joita ollut muuta, on ollut läheisyyttä, lusikassa nukkumista, tehty yhdessä ruokaa ja katseltu leffoja sylikkäin ja nämä seksisuhteet olleet kaikkein rehellisimpiä suhteita mitä minulla on ollut, koska alusta asti molemmat oltu halujen kanssa rehellisiä.

Monet tuntuvat haluavan suhteeseen vain, jotta ei tarvitse olla yksin, ihan sama vaikka satuttaisi siinä samalla toisia.

Ei kiitos.

En ajattele yhtään mitään. 10 exää ei ole keski-ikäiseltä mitenkään paljon. En edes tiedä montako naista mun miehelläni on ollut ennen minua eikä voisi vähempää kiinnostaa. On mullakin ollut useampi miesystävä, hyvin ehtii kun teini-ikäisenä aloittaa. Jotain parin viikon säätöjä en edes muistele, pidemmät, oikeat suhteet kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minulle sopiva kumppani, kun käsitykseni sitoutumisesta on niin erilainen ja itse en ole ikinä seurustellut.

Noin muuten ei kiinnosta enkä arvota ihmistä tuollaisen perusteella, eli en ajattele mitään, jos vaikkapa kaverini on tuollainen. 

Ainoastaan kumppaniksi epäsopiva, sillä itse haluan sitoutua ja tuollainen monta kertaa seurustellut aiheuttaisi todennäköisesti eron eikä osaisi sitoutua.

Tässä juuri tulee näkyväksi se, että ensin pitäisi määritellä, mikä lasketaan seurusteluksi.

Ajatteletko sinä, että tiedät heti ensitapaamisella, onko ihminen se, jonka kanssa haluat viettää loppuelämäsi? Vai toisella? Kolmannella? Millä nimellä kutsut sitä aikaa, kun et vielä tiedä mutta haluat tavata häntä säännöllisesti oppiaksesi tuntemaan hänet paremmin?

Sitä kutsutaan tapailuksi. Kun tapailu myötä syntyy tunne, että tämän kanssa haluan jakaa elämäni, aletaan seurustelemaan.

Näin minä asian näen. Mieluummin tapailen miestä puoli vuotta ja totean kannattaako suhde vai ei kuin, että historia täynnä 3kk-9kk seurusteluja.

Mutta kuten todettu, ihmiset näkee asiat eri tavalla. Minä näen, että ihminen, jonka kanssa seurustelet on ihminen jota kutsutaan tyttö-/poikaystäväksi (nais-/miesystävä). Tapailukumppani ei ole poikaystäväni. Poikaystävä hän on vasta, kun tuntuu, että haluan jakaa hänen kanssaan elämäni (oli se lopulta kuinka pitkä aika tahansa), ja en vain voi usko, että tapaisin elämäni aikana mitenkään yli viettämään ihmistä, jonka kanssa sellainen tunne/halu syntyisi.

Seksiä sitten voin harrastaa vapaammin. Se on eläimellistä, tunteet yms. Inhimillisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kymmenen peräkkäistäkin seurustelusuhdetta pilaa ihmisen muille, riippumatta siitä onko hänet jätetty useammin vai hän jättänyt ja vaihtanut uuteen?

Jos on kykenevä jatkuvasti ihastumaan uuteen ei suhde sellaisen kanssa tule kestämään. Tai sitten se vain esittää että ihastuu.

Ei se ihastuminen ongelma ole, mutta jos niitä suhteita tosiaan on taustalla useita, niin tulee sellainen kuva, että on helposti niiden uutuuden tunteiden vietävissä. Parin vuoden, kun arki astuu kuvioihin niin tunteet onkin kuollut ja etsitään se seuraava rakkaus.

Jos takana on useampi pidempi suhde (esim.yli 5v) niin silloin näkyisi jo kyky oikeasti sitoutua.

En ymmärrä mikä tarve on tehdä jokaisesta ihastuksesta seurustelusuhde. Voihan sitä tapailla kevyesti, mutta se, että aletaan kunnolla seurustelemaan jokaisen vasta tulevan "ihan kivan" kanssa vaan ei itselleni kuulosta hyvältä.

Ihmeellisiä väittämiä ettei pysty sitoutumaan jos on seurustellut useamman kanssa. Minulla on teinistä asti ollut toive sitoutumisesta hyvään kumppaniin, joka sitoutuu myös minuun. Sellaista suhdetta ei ole vastaan tullut, olisinko jotenkin parempi jos olisin sitoutunut johonkin alkoholisoituneeseen pettäjä-alistajaan? Ihan sama oliko se mies kokenut vai ensikertalainen edes pussailussa, lopputulos oli aina huono suhde joko hyvinkin nopeasti (2 näytti karvansa jo kahdessa viikossa n. viiden yhteisen hetken jälkeen), tai pisimiillään tulin huijatuksi kaksi vuotta, jonka jälkeen meni vielä vuosi ennen kuin mies ilmoitti jättävänsä tehtyään elämästäni aikamoisen painajaisen.

En halua enää suhdetta. En osunut oikealle hiekkalaatikolle taaperona, jolloin olisi niitä hyviksi miehiksi kasvavia ollut vielä vapaana. Jos jonkun mielestä olen pilalla kun yritin löytää hyvää kumppania, niin mielipiteensä esittäjä ei ainakaan ole se minun mielestä hyvän kumppanin kriteerit täyttävä, eli inho on molemminpuolinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivan pilalla, kaikki kuitenkin polkaisivat

https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/naisten-seksikumppanien-maara-on…

"Sukupuolierojen häviämisestä seksikumppaneiden määrissä kertoo osaltaan se, että viimeisten kahden vuoden aikana parisuhteen solmineilla miehillä ja naisilla kyseinen parisuhdekumppani on ollut keskilukujen perusteella heidän yhdeksäs seksikumppaninsa. Nämä ihmiset ovat olleet pääosin alle 35-vuotiaita."

(Jostain muualta olen kyllä löytänyt myös tilaston, jonka mukaan naisella on keskimäärin 12 kumppania ennen avioliittoa, miehellä 16. Ja siis nimenomaan Suomessa.)

1/3 enemmän

Mielenkiintoista. Luulisi että määrä on sama.

Tai sitten tosiaan jotku miehet keräävät naisia enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole minulle sopiva kumppani, kun käsitykseni sitoutumisesta on niin erilainen ja itse en ole ikinä seurustellut.

Noin muuten ei kiinnosta enkä arvota ihmistä tuollaisen perusteella, eli en ajattele mitään, jos vaikkapa kaverini on tuollainen. 

Ainoastaan kumppaniksi epäsopiva, sillä itse haluan sitoutua ja tuollainen monta kertaa seurustellut aiheuttaisi todennäköisesti eron eikä osaisi sitoutua.

Tässä juuri tulee näkyväksi se, että ensin pitäisi määritellä, mikä lasketaan seurusteluksi.

Ajatteletko sinä, että tiedät heti ensitapaamisella, onko ihminen se, jonka kanssa haluat viettää loppuelämäsi? Vai toisella? Kolmannella? Millä nimellä kutsut sitä aikaa, kun et vielä tiedä mutta haluat tavata häntä säännöllisesti oppiaksesi tuntemaan hänet paremmin?

Sitä kutsutaan tapailuksi. Kun tapailu myötä syntyy tunne, että tämän kanssa haluan jakaa elämäni, aletaan seurustelemaan.

Näin minä asian näen. Mieluummin tapailen miestä puoli vuotta ja totean kannattaako suhde vai ei kuin, että historia täynnä 3kk-9kk seurusteluja.

Mutta kuten todettu, ihmiset näkee asiat eri tavalla. Minä näen, että ihminen, jonka kanssa seurustelet on ihminen jota kutsutaan tyttö-/poikaystäväksi (nais-/miesystävä). Tapailukumppani ei ole poikaystäväni. Poikaystävä hän on vasta, kun tuntuu, että haluan jakaa hänen kanssaan elämäni (oli se lopulta kuinka pitkä aika tahansa), ja en vain voi usko, että tapaisin elämäni aikana mitenkään yli viettämään ihmistä, jonka kanssa sellainen tunne/halu syntyisi.

Seksiä sitten voin harrastaa vapaammin. Se on eläimellistä, tunteet yms. Inhimillisiä.

Minä en kyllä voisi muutamassa kuukaudessa tai edes parissa vuodessa tietää, olenko valmis jakamaan jonkun kanssa elämäni eli sitoutumaan häneen loppuelämäkseni. Minulle sitoutumisen korkein muoto on avo- tai avioliitto. Ihan sama, kuinka monen kanssa on tapaillut tai seurustellut, ja mihin vetää niiden välisen rajaviivan, tai kuinka monen kanssa on harrastanut seksiä, mutta jos on takana enemmän kuin yksi avo- tai avioliitto tai useita kihlauksia (tai lapsia useille äideille) niin silloin ajattelemme asioista liian eri tavoin. Olen itse tapaillut useita/seurustellut monien kanssa ja harrastanut seksiä vielä useamman kanssa, mutta nykyinen puolisoni on toinen ja viimeinen mies elämässäni, johon olen ollut valmis sitoutumaan.

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmeestä tiedätte toisen seurustelujen määrän?

Kysyttekö sitä heti kättelyssä tai ylipäätäänkään?

Minulta ei yksikään mies  ole kysynyt enkä minä ole kysynyt yhdeltäkään mieheltä.

Sitä paitsi jos se toinen ei sitten keroisikaan totuutta? Mistä sen esiin kaivatte?

En tiedä mutta jos minulta tullaan kyselemään tuollaista se herättää ei niin hyviä tuntemuksia.

Kontrolloija, mustasukkainen, epävarma, huono itsetunto.....

Varsinkin humalassa jutellessa voi paljastua asioita joita ei haluaisi tietää. Miksi naiset kertoo niin avoimesti niin se on minustakin ihmeellistä. Joku kertoi niin ison kolminumeroisen sänkkykumppanien määrän että se suhde loppui siihen. Eräs toinen paljasti kokeilleensa naisten välistä. Se oli kiihottavan kuuloinen kertominen. Kysyin siitä enemmän niin pelkästään sormeilua.

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole koskaan aikuisiällä tullut keskusteltua seurustelusuhteista (sen enempää kuin seksikumppaneistakaan). Ensin pitäisi ylipäänsä yhdessä määritellä, mikä lasketaan seurustelukumppaniksi. Onko kyse seurustelusta, jos suhde on kestänyt tietyn ajan (kuinka pitkään)? Vai liittyykö siihen myös, että on tavattu toisen sukua ja/tai ystäviä? Mitä muita asioita tarvitaan, että joku suhde lasketaan nimenomaan seurustelusuhteeksi?

No jos se on molempien mielestä seurustelusuhde, niin silloin se on sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vastaajien kaksinaismoraali ällöttää minua!! Miehellä 100 ok mutta nainen on yök jos on 10 muuta ollut!! Millä hiton perusteella?

Sillä että se on ihan eri asia miehille ja naisille. Naisille 10 ei ole vielä paha. Oikeasti minkä tahansa numeron nainen kertoo määräksi niin se on lähes aina kaunisteltu todellista pienemmäksi.