En taida osata käyttäytyä miehen vanhempien kahvipöydässä

Opi vastaamaan miehen nälvimisiin esimerkiksi: "Ei ollut nälkä, mutta silloin on kohteliasta mennä, kun kutsutaan. Muu on moukkamaista käytöstä "

No totta kai mennään heti kun käsketään ja otetaan tarjoomuksia ja syödään kursailematta. Ei se ole huonoa käytöstä!

Jos sulle tuosta vinoillaan, sanot tuon ääneen. Että "minut on kasvatettu niin päin, että on epäkohteliasta, jos ei mennä pöyään heti emännän kehottaessa ja syödä hyvällä halulla".

Toki tapoja on erilaisia, mutta sen tapojen erilaisuuden voi sanoa ääneen.

Ap tekee ihan oikein. On aivan päätöntä, että emäntä pyytää viisi kertaa pöytään, eikä kukaan reagoi.

Kursailu on ärsyttävä tapa, ja teen kaikkeni kitkeäkseni sen. Kun pyydetään kahvipöytään, menen heti, enkä vasta seitsemän pyynnön jälkeen. Kyllä ne muutkin tulevat sitten perässä. Jos olen itse emännän roolissa, ja kukaan ei tule ensimmäisellä pyynnöllä kahville, niin istun yksin pöytään, kaadan sitten itselleni. Useampaa kertaa en pyydä, kyllä ne muut tajuaa joskus tulla.

Jätä se sika

Totta, 1 ja 2! Olen kertonut kummastukseni kyseisestä käytöksestä, mutta miehelle toisenlainen eli minunlaiseni käytös on ajatuksena tosi vieras. Näin heillä on aina toimittu, ja se on heidän tapansa. Minä en siihen sopeudu.

Mies kyllä seuraa minun perheeni luona meidän käytöstämme ja sopeutuu, joten olen vähän miettinyt, että pitäisikö minun tehdä hänen läheistensä seurassa samoin.

Mutta vain ajatuksen tasolla!

Ap

Liittyykö kursailu jotenkin häpeäkulttuuriin? Häpeävätkö ne, jotka kursailevat, kaikenlaista järjetöntä, kuten joillakin suomalaisilla on tapana.

Kursailu on typerää. Meidänkin suvussa on ollut vähän kursailua, tosin ei noin pahasti, mutta minä olen nyt aikuisena lakannut osallistumasta siihen, menen pöytään heti kun pyydetään ja syön mitä haluan.

Kyllä meilläkin on tapana mennä heti, kun kutsutaan. Ja otetaan kaikkia sortteja, on epäkohteliasta ottaa vain vähän, emäntä loukkaantuu ettei kelpaa. Ja näin Lapissa josta olen kotoisin sekä Etelä-Savossa, jossa tällä hetkellä asun.

Asperger? Sosiaalisten tilanteiden pelko?

Mun miehen perheessä syödään kyllä ja paljon, mutta on just tuota että ei reagoida mitenkään kun kutsutaan pöytään. Olen tähän puuttunut anoppilassa ja kotona en siedä sitä yhtään. Pyydän kerran ja seuraavaksi käsken.

Sun ei tarvitse sopeutua. Pidemmän päälle voi olla hyvä, että pidät oman linjasi. Sinuna ottaisin anopin kanssa puheeksi huomiosi ja kysyisin esim , että eikö häntä rasita se, kun joutuu kutsumaan monta kertaa.

Minun lapsuuden perheessä oli sama, mutta en tahdo, että meillä viivytellään suotta. Sanon aina, että on parasta, jos nauttivat pöydän tyhjäksi. Jos ei tule heti pöytään, en takaa, että kaikkea säästetään viivyttelijälle. Omat vanhempani jopa oppivat tapani.

Minä menen anoppilassa anoppilan tavalla, muualla muiden tavalla. Ei minua järkytä se, että eri perheissä on erilaiset tavat, mutta pyrin siihen, että en ehdoin tahdoin ryhdy niitä rikkomaan. Ensimmäisenä en kahvipöytään mene, jos paikalla on minua vanhempaa väkeä eli itse pitäisin aika lailla epäkohteliaana, että käly ryntäisi kahvipöytään ennen mummia, mutta onhan tuokin toki tapahtunut.

Lisäksi en jaksa kantaa huolta jostain muutaman kerran vuodessa tapahtuvasta asiasta. Jos anopin luona pyydetään monta kertaa kahville, niin sitten pyydetään ja anoppi itsekin tietää, että ensimmäistä kutsua ei kuunnella. Sen sijaan haukkana pikavauhtia munkkivadin äärelle asettuvaa miniää anoppi pitäisi todennäköisesti erittäin epäkohteliaana ja joutuisi miettimään, että miten tuolle nyt seuraa pitää, kun kattaminenkin on vielä kesken.

Meillä on sama: mun kotona Etelä-Suomessa tullaan pöytään heti eikä kohta ja miehen kotona Savossa ootetaan sitä seitsemättä pyyntöä. Oon toiminut samoin kuin sinä ja opettanut lapsetkin siihen.

Asperger?

Taidat olla veljeni puoliso, joka kaikkialla menee omien tapojensa mukaisesti, oli se kohteliasta tai ei. Jos kahvipöydässä on kahvikupit, hän menee kaapille ja nappaa mukin todeten, että tämä on parempi tai jos keksit ei kelpaa, hän menee kaapille ja tonkii aikansa, löytyykö mieluisampaa syötävää. Tätä hän perustelee sillä, että nämä ovat hänen tapansa, jos ei kelpaa, niin ei se häntä kiinnosta.

Sanomattakin lienee selvää, että kovin usein ei veljen perhettä yhteisille kutsuille kutsuta.

Sosiaalisten tilanteiden pelko?

Vierailija kirjoitti:

Taidat olla veljeni puoliso, joka kaikkialla menee omien tapojensa mukaisesti, oli se kohteliasta tai ei. Jos kahvipöydässä on kahvikupit, hän menee kaapille ja nappaa mukin todeten, että tämä on parempi tai jos keksit ei kelpaa, hän menee kaapille ja tonkii aikansa, löytyykö mieluisampaa syötävää. Tätä hän perustelee sillä, että nämä ovat hänen tapansa, jos ei kelpaa, niin ei se häntä kiinnosta.

Sanomattakin lienee selvää, että kovin usein ei veljen perhettä yhteisille kutsuille kutsuta.

Jep, se että menee kahvipöytään istumaan ekasta pyynnöstä on sama asia kuin se, että menee tonkimaan toisen kaappeja.

Seitsemännen kutsukerran odottelu tuntuu minusta älyttömältä kursailulta, mutta olen kyllä oppinut siihen, että jos paikalla on selvästi vanhempia ihmisiä, niin he menevät kahvipöytään ja ottavat ensin. On epäkohteliasta, jos miniä menee ottamaan kahvia ennen mummoa. Mummon pitäisi kuitenkin mennä pöytään viimeistään toisella kutsukerralla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taidat olla veljeni puoliso, joka kaikkialla menee omien tapojensa mukaisesti, oli se kohteliasta tai ei. Jos kahvipöydässä on kahvikupit, hän menee kaapille ja nappaa mukin todeten, että tämä on parempi tai jos keksit ei kelpaa, hän menee kaapille ja tonkii aikansa, löytyykö mieluisampaa syötävää. Tätä hän perustelee sillä, että nämä ovat hänen tapansa, jos ei kelpaa, niin ei se häntä kiinnosta.

Sanomattakin lienee selvää, että kovin usein ei veljen perhettä yhteisille kutsuille kutsuta.

Jep, se että menee kahvipöytään istumaan ekasta pyynnöstä on sama asia kuin se, että menee tonkimaan toisen kaappeja.

Käytännössä kyllä, jos tietää talon tavat eli vanhin aloittaa kahvittelut. Kaveripiirissä se ja sama, kuka ekan kaljatölkin avaa, mutta anoppilassa kuuluu hyviin tapoihin katsoa, ettei ole ahnein.